Minkä näköinen haluaisit olla? Onko jokin Julkkis sen näköinen, kuin haluaisit itsekin olla?
Oletko tyytyväinen ulkonäköösi?
Anonyymi
30<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Täytyy sanoa, että ei tule paljon omaa ulkonäköä mietittyä. Että kai mä olen ihan ok sen suhteen.
Olen ihan tyytyväinen paitsi en painooni. Kyse ei ole ulkonäöstä vain vaan ymmärrän ylipainon epäterveellisyyden muutenkin. En vaan jaksanut helteillä liikkua. Pudotan loppuvuodesta pois.
Kaveri sanoi talvella kaljabaarissa, jos juhannuksen jälkeen jarruttelis. Hyvä liikuntamuoto helteellä on uiminen.
Mitä tarjottavaa hyvällä ulkonäöllä on edes? Maailmassa on paremman näköisiä miehiä lukematon määrä kuin minä. Turha keskittyä epäoleellisuuksiin. Hyvällä ulkonäöllä saa kyllä seuraa mutta rakkautta ei löydä vaikka kuinka hyvän näköinen olisi. Joillekin se riittää mitä hyvällä ulkonäöllä saa, minulle ei. Mitä on kaikki maailman naiset, jos ei sitä ainutta saa ketä sydämessään kaipaa?
Ihana kommentti. Noin se juuri on. Se oikea rakastaa sua sellaisen kuin olet (ja sellaisena miksi pian muutut) ja se tunne tulee syvemmältä kuin ulkonäöstä. Se on kemiaa, fysiikkaa, astrologiaa, biologiaa ja risteytysoppia :)
Hyi, huuhaa nainen astrologiaa, hah!
Olen 19:01. Minusta nuo on huuhaata kaikki mitä tulee rakkauteen. Biologia opettaa ettei uskollisuudella ole osuutta biologisessa "rakkaudessa". Se ei anna mitään uskollisuuden ja herkän rakkauden tueksi. Samoin kemia ja fysiikka. Ne kyllä kertovat asioita maailmasta mutta niidekin ymmärrys on hyvin puutteellista. Astrologia on minunkin mielestäni huuhaata. Ei tähdistä voi lukea mitä huomenna tapahtuu. Huomenna tapahtuu se minkä Taivaan Isä on säätänyt.
Käsitin kyllä itse aloituksen kyssärin niin että kysyttiin omaa mielipidettä eli tykkäätkö sinä omasta ulkonäöstä. Itsetuntoa mittaava kysymys. Ei kysytty mitä muut on mieltä ulkonäöstäsi ja että oletko yleisen mielipiteen mukaan kaunis. Itsetunto on mielenterveyden perusta ja normaali itsetuntoinen on tasapainoinen ja voi hyvin kehossaan. Hänellä on mukava olla oma itsensä ja se myös heijastuu käytökseen.
Tärkeintähän on miellyttää itseään. Itse olen tyytyväinen ulkonäkööni, mutta 14 vuotias minä vakavasti masentuneena ja itsetuhoisena kirjoitin itsestäni todella dissaavaan sävyyn. Masennuksen oireisiin nimittäin kuuluu itsetunnon lasku.
Tässä on ottei mun päiväkirjasta. olen kirjoittanut tämän 13 vuotiaana. Nuoruusiän vakava masennustila oli jo alkanut ,mutta sitä ei oltu vielä diagnosoitu mulle. Oireeni olivat tässä vaiheessa kestäneet 3 kuukautta. Olin itse alkanut oloani kutsumaan masennukseksi sen ajan nuortenlehden suosikin erään artikkelin pohjalta, josta tein päätelmän, että tämä oloni on ehkä sitä. Myöhemmin sitten tuli ihan psykiatrin tekemä masennusdiagnoosi.
25.3.1999
".. Toi oli tavallaan iloinen asia, mut se ei paljoa lohduta. Mä oon ihan rikki. Mä en tiedä mitä mä tekisin. Masennus on jatkunut ja jatkunut. Mä itken ja itken koko ajan. Ja mun itseluottamus on nolla. Musta tuntuu et kaikki vihaa mua ja että kukaan ei välitä musta. Tää on ihan helvettiä. En enään jaksa ees kirjoittaa päiväkirjaan. Mut nyt tää on todella suistumassa raiteilta ja mun käsistä. Mä en enään halitse kunnolla itseäni. Äsken purskahdin itkuun kun kuuntelin musiikkia. Itkin ja muistelin tän viikon kamalia muistoja ja mun pahaa oloa ja yhtäkkiä huomasin toden teolla suunnittelevani itsaria. Kuvittelin kuinka ottasin iskän lääkekaapista iskän lääkkeitä. Kuvittelin kuinka paljon niitä tarvisin kuollakseni...
15.4.1999
"...lintsasin koulusta tänään ja valehtelin kouluun ja iskälle et oon kipee. .. tai valehtelin ja valehtelin.. olinhan mä tavallaan kipee. no en ehkä fyysisesti, mut henkisesti kylläkin, Mä olin henkisesti ihan riekaleina. . Suunnittelin itsemurhaa....
18.5.1999
"Luoja kun tää elämä on vaikeeta. Mulla on ollut todella pahoja ongelmia jo joulusta lähtien. Niin ku oon jo kirjottanu, ongelmat paheni kevääseen päin mentäessä. Tuli lintsattua koulusta, itsemurha pyöri päässä ja yritinkin itsaria iskän lääkkeillä 2 kertaa. eikä tää helvetti oo ohi viekään On vaan ajan kysymys, koska mä taas sorrun. oon saanu nyt viikon sisällä kooottua itteni jonkinlaiseen kuntoon, mut koko ajan mä pyörin kuilun reunalla. Nyt en harkitse itsaria. Lintsaus koulusta kävi just tänää taas mieles, mut täytyy kai vaan kestää nimittäin jos oon viel päivänkin pois koulusta niin joudun kuseen. Voin jäädä luokalleni.. "
(Olipa raskasta lukee oman teini-iän vaikeimmista ajoista. Ei ihme etten mielellään avaa tuon kirjan kansia ja ala lukeen. Mutta säästän sen jotta muistaisin aina mitä oli olla teini joka oli vakavasti masentunut. Ihminen kun tällee 36 vuotiaana alkaa unohtaan millasta se oli. Ei enää oikein pysty palauttaan tunnemuistoihin asioita, joista on jo iäisyys. )
3.10.1999
"Tän viikon keskiviikkona yritin taas itsaria. Otin iskän lääkkeitä yöllä 12 maissa. Aamulla mä menin kouluun. Koulussa kymmenen aikaan alkoi huimata, pyörryttään, sattuun päähän ja oksettaan. Koulusta mut sit tuotiin tänne keskussairaalaan. Ensin olin lasten tehopoliklinikalla, sitten kun en tarvinnu noita kaikkia laitteita ja letkuja mut siirrettiin tänne lasten vuodeosastolle. Huomenna mut siirretaan Nuorisopsykiatriselle. Siellä mua yritetään auttaa. Ne sanoi et olin kuulemma lähellä kuolla ja mun tilanne on vakava.. Ja nyt kaiken lisäks äiti on keksinyt syyttää iskää kaikesta tästä. Se haukkuu sitä koko ajan. On taas soitellu sossuun huoltajuus asioissa. Se on tuhonnu mut ny lopullisesti. Mun tekis mieli itkee, mut en kehtaa tääl sairaalassa. Mä en jaksais alkaa taisteleen ny siitäkin et me saatais jäädä iskän luokse asuun. Tää kaikki vie mun voimat. Mä en jaksa. Sydäntä raastaa kuulla äitin haukkuvan mun iskää mikä on vaan tehny parhaansa. Juuri nyt en vaan jaksa tätä.
Mä haluisin et mul ois äiti jolle voisin puhua eikä sellasta joka manipuloi mua, vihaa iskää ja joka käyttää jokasta mun sanaa iskää vastaan ja vääristelee mun sanoja. Mun voimavarat on ny lopussa ja mulla on niin paha olla joka äitille puhumis kerran jälkeen. ja tekis mieli itkee.. En jaksa nyt tätä. Mä tarvin todellakin apua. Mun täytyy saada puhuu jonkun kans. Tää kaikki tuhoo mut"
Oli pakko kopioida tämä teksti mun päiväkirjasta sillä tämä oli jotenkin niin tärkeä teinin näkövinkkelistä annettu kuvaus erovanhempien riitelyn vaikutuksista heidän yhteiseen lapseen. Kun vanhemmat ei puhalla yhteen hiileen kun lapsellaan on hätä vaan kääntyy sotimaan keskenään ja unohtaa sen yhteisen lapsensa
Kyllä olen tyytyväinen mutta jos jotain voisin muuttaa niin haluaisin mielellään olla pitempi.
Olen 168 cm (nainen) ja haluaisin olla ainakin 174-75.
Ihailen hoikkia pitkäraajaisia pitkiä naisia. He ovat näyttäviä ja minun silmääni upeita.
Esim. huippumalli Iman on upea.
Pitkäraajaisuus ei ole pituudesta kiinni. Se on kiinni vartalon mittasuhteista. Normaaliraajaiseksi sanotaan henkilöä, jonka jalat ovat puolet pituudesta (nivusista mitattuna). Jos on vähemmän, on lyhytjalkainen. Jos on enemmän, on pitkäjalkainen.
Malleilla se hujoppius efekti tulee. Bmi 14 sta jossa kovaan pituuteen yhdistyy kovan tason alipaino. Sama pituus ja normaalipaino niin kukaan ei pidä edes niin pitkänä kuin onkaan koska silloin keho on tasapainoisen näköinen.
Verratkaapa saman pituisia anorektikoita bmi 14 ja samaa mittaa olevia normaaleja BMI 22
Ja se on oikeesti huolestuttavaa jos ihailee malleja sillä kehonkuva on pielessä.
Tarkottaa että anoreksia vartalo on tavotteena ja se tarkoittaa että jos todella olet nainen niin sulla on tolla kehonkuvalla vaara sairastua anoreksiaan. Ihailet nälkiintynyttä vartaloa ja kun jotain ihailee sitä salaa tavoittelee. Jonainen päivänä olet sellainen Kate Middleton 175 cm 45 kg
Verratkaa vaikka anorektikko vartaloo mallilla
Bella Hadid
Ja samaa pituutta mutta normaalipaino
Laulaja Cher
Bmi18,5 on normaalin alaraja.
Kate Middleton on 178cm=5'10. Kate näyttäisi hyvältä, vaikka painaisi 65-70kg.
Puutkin näyttää pidemmiltä jos on yhtä pitkiä mutta puun varsi pn toisella ohut ja toisella paksu
Paitsi se ihut runkoinen puu näyttää hontelolta ja näyttää että katkee tuulen osuessa korkeaan latvaan
Kun taas paremmin syöny normaali puu näyttää tukevasti juurtuneen maahan ja kestävän tuulta naksahtamatta poikki niin kuin kitukasvuinen lajitoverinsa vieressä
En ole tyytyväinen, kuka nyt rumalta haluais näyttää, mutt tällä naamalla on ollut pakko pärjätä. Ei se mukavaa ole ollut saada kuulla totuuksia rumasta ulkonäöstä, ihan kuin mä jotenkin itse olisin sokea omalle rumuudelle, kun siitä pitää erikseen tulla sanomaan. En mäkään mene kellekään laukomaan totuuksia heidän ulkonäöstä tai sano mua haukkuneille totuuksia takaisin. En mä nyt julkkiksen näköinen haluais olla, olisin halunnut olla nätimmän näköinen, ei ehkä olisi niin paljoa joutunut kuulemaan haukkumisia, ei olisi lapsena tarvinnut ihan yksin olla, kukaan ei halunnut olla koulukiusatun seurassa. Mun on täytynyt varmasti vaihtua synnytyslaitoksella, kun mun vanhemmat olivat paremman näköisiä ja jopa veljetkin oli paremman näköisiä, mä olen meidän perheen ruma kummajainen.
Mene esikouluun kysymyksines
Olen luonnonkaunis
Kuin kynästäni.
Onko kukaan yleensä?
Ei.
Jos ihminen on karismaattinen, ulkonäkö ei ole ongelma.
Aha
Selma se si o.
Kyllä mä siihen varsin tyytyinen olen. Toki aina on jotain parannettavaakin, mutta onko kukaan koskaan täysin tyytyväinen?
Bruce Willisin näköinen ois hyvä olla.
No näillä mennään, mutta olis kiva ollu olla tilda Swinton tyyppiä, androgyyninenhttps://youtu.be/J4odavYXhQo
En ole. Plastiikkakirurgilla olisi runsaasti työsarkaa jo pelkästään naamassa ja päässä. Vartalokaan ei näytä hyvältä, vaikka liikun paljon, yritän syödä terveellisesti enkä käytä juurikaan alkoholia. Tämä rumuuteni on johtanut voimakkaaseen itseinhoon ja olen vetäytynyt täysin kotiini. Täällä ei tarvitse hävetä itseään niin paljoa.