Hei! Olen 16 vuotias tyttö, aromaattinen ja aseksuaalinen. Viime vuosina olen huomannut, että joidenkin ihmisten kanssa on vaikeaa olla. Heitä on pakko miellyttää ja heidän seuransa on kuin unelma. Ei, en ole romanttisessa mielessä näissä aatoksissa. Itken ikävästä, yliajattelen heidän kaikki eleensä ja teen kaikkeni päästäkseni heidän seuraan. Ongelma tulee vasta siinä, että nämä ovat aikuisia. Jo 11 vuotiaana olen tuntenut, etten kuulu pohjimmiltani mihinkään porukkaan. Itseäni ei kiinnosta pojat, päihteet tai meikit. Rakastan politiikkaa ja tiedettä. Aikuisten kanssa keskustelu on aivan erilaista, todella mukavaa. Ns kiinnyn tai tykästyn kunnolla vain yhteen henkilöön kerralla, mutta jos esimerkiksi opettajan kanssa käyn jonkun vähänkin tuttavallisemmin keskustelun muun muassa politiikasta, tuntuu se heti niin ihanalta ja haluaisin olla tämän ihmisen seurassa koko ajan. Tämä aiheuttaa paljon ongelmia; enhän voi olla opettajan kaveri ja vaikka voisinkin, ketä kiinnostaa ikäiseni kaveri mielessä. Vanhempiin en ole koskaan kokenut tälläistä kiintymys suhdetta. Haluaisin niin tutustua näihin ihmisiin, mutta en voi.
Kysymys siis kuuluu, miten selviän tilanteesta ja jatkuvasta ikävästä. Se vie energiaa ja aikaa.
Kysymys siis kuuluu, miten selviän tilanteesta ja jatkuvasta ikävästä. Se vie energiaa ja aikaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Huom. aromanttinen
Ei "aromaattinen"
Tulee mieleen aromit. :D