Mies ei, ja olen punninnut eroa. Mitä tekisin, Aikaa on vielä muutama vuosi. Hankkituisinko raskaaksi nykyisen kanssa, ja ottaisin riskin että olisin pian väsynyt yksinhuoltaja tai en niin hyvässä suhteessa, toki voihan se suhde parantua. Tai ottaisinko riskin, antaisin anteeksi kaiken ja tutustuisin häneen, ja ehdottaisin heti vauvan tekoa. Mikä olisi riskittömin vaihtoehto saada vielä yksi vauva ja hyvä suhde? Mieheni tietää ainakin osan suhteestani, ja ilmeisesti haluaa jatkaa yhdessä. Itse en tiedä. Rakastan kylää miestäni, kaikesta huolimatta. Hän ei tosin halua vauvaa.
Ongelma, haluaisin vielä yhden vauvan
Anonyymi
2947
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Uudessa miehessä häiritsee hänen raskas olemus, surumielisyys, vaativa käytös hyvän eteen. On myös kolmas joka ajattelee vain minun ja hänen parastaan, hän on helppo, mutkaton, luotettava, ei halua viedä mitään. Muut ihmiset elämässä haluavat aina jotain, vaativat vain. Nykyisessä taas petollisuus, epärehellisyys, erilaiset elämänsuunnitelmat. Usko tai älä, en halunnut tätä sotkua. Halusin vaan ihanan kumppanin, joka haluaa sanaa kuin minä. Löysin kyllä. En tiedä mitä hän ajattelee. En oikeasti tiedä mitä pitäisi tehdä, en tiedä miksi sairastui ja mitä tapahtui. Elämä tasottuu, asiat järjestyy, enkä ole pahaa tehnyt. Eipä muuta.
Pikku hiljaa vapaudun näiden psykopaattien otteista, ja alan ymmärtämään oho minullakin on ihmisarvo. Saan ajatella itseäni, minulla on siihen oikeus. Minun ei tarvitse huolehtia muista kuin itsestäni ja lapsistani, ei potea huonoa omaatuntoa tai tuntea olevani paha, jos elän itsellenikin. Saan vaatia rakkautta, saan vaalia itselleni onnea, terveyttä ja olen hyvä. Olen siis vapaa. Jatkan elämääni ilman orjuuden kahleita, kenenkään käskynvaltaa, minun ei ole tunnettava heidän puolestaan. Saan nauttia itsestäni, ja minulla on lupa auttaa heitä joita haluan ja koen pystyväni. Tuhosivat paljon, veivät ihmisarvon. Kostivat pahaa oloaan minulle, heidän ongelmiin olen syytön. Olen viimeinen taas-arvoinen kansalainen. Minulla ei ole velvoitteita heitä kohtaan. Saan suunnitella elämääni ja tehdä siitä näköiseni. Pahuuttaan tuhosivat entisen, nyt on rakennettava uudelleen. Löydettävä ihmisiä elämään, jotka eivät vaadi ja ovat luotettavia. Pitkin matkaa olen painolastia tiputtanut pois. Olen ihminen, arpinen. Arpia lapsuudesta, nuoruudesta ja aikuisuudesta. Selässä kaikki, leikelty moneen kertaan, nyt enää arpia, jotka kuuluvat minuuteen. Kannan ne itse, pysyköön minussa tekemässä minusta vahvan. Karistakoot pois ne jotka rumana niitä pitävät. Katselin itseäni peilista, vanhentunut, kaunis vaalea nainen. Kun katsoo tarkkaan sieltä näkyy pikkutyttö, kun katsoo kauempaa näkyy sieltä vanhus, taidan pysyä tässä aikuisena naisena. En jaksa kantaa syyllisyyttä enää omasta sydämestä, ajatuksista, tunteista tai mieliteoista. Minuun kehoon ja elämään ne sopivat. Ne lisäät hyvää minussa ja tuovat hyvää niille joille haluan. Kiitos sinulle salaperäinen herra x. Kukaan ei ole ikinä koskenut minuun yhtä hellästi, kukaan ei ole ikinä nauranut jutuilleni tai pitänyt minua viisaanakin. Kukaan ei ole ikinä pitänyt puoliani, tai antanut itsestään niin paljon. Kukaan ei ole ikinä saanut pitämään itsestään niin paljon. Joten kohtasimme joskus tai emme,muistan sinut hyvällä. Ehkä joskus annan sinulle apua takaisin, kaikki sitä joskus tarvitsevat. Olisiko tämä viimein tässä.