Syytä muistutella että muunkinlaisia kriisejä voi vielä tulla kuin koronakriisi ruokakriisi olisi kaikista pahinta
Ministeri Ohisalo, entä jos meille tulee nälkä?
"Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr), joka nosti tällä viikolla Ylellä ja Twitterissä tikunnokkaan suomalaisen maatalouden. Sen sijaan, että sisäministerinä – siis sisäisestä turvallisuudesta vastuuta kantavana ministerinä – Ohisalo käyttäisi voimakkaita puheenvuoroja suomalaisen omavaraisuuden puolesta, hän keskittyi maanviljelijöiden syyllistämiseen ilmastonmuutoksessa. Ohisalon mielestä yksityishenkilöistä moni hoitaa tonttinsa, mutta sen sijaan maatalous: sieltä ne syylliset löytyvät. Ministeri ilmoitti, että maatalous on jäänyt ilmastonmuutoksentorjunnassa ”sivuraiteille”.
Muistavatko nykypäättäjät, että Suomella on siitä historiassa kokemuksia? Hirvittävinä nälkävuosina 1860-luvulla menetettiin viljasato kahtena peräkkäisenä kesänä, ja perunat ja juurekset mätänivät pelloille. Ulkomailta ei saatu riittävästi apua, kun muuallakin oli hätää. Ihmisiä kuoli arvioiden mukaan 150 000 – 200 000 nälkään ja epidemioihin. Suomalaiset pikkulapset kulkivat teillä kerjäten epätoivoisesti edes pientä leivänkannikkaa vasuunsa.
Eikä tässä tarvitse mennä 1800-luvulle. Toisen maailmansodan aikana Suomessa oli pulaa kaikesta ja kahvia, sokeria, leipää, viljatuotteita, maitoa, juustoa, lihaa ja voita säännösteltiin. Vaikeana talvena 1942 jopa perunaa ja juureksia. Nälkä koetteli silloinkin monia koteja. Aikalaiset muistelevat, kuinka joivat litroittain voikukanjuurista keitettyä kahvinvastiketta ja punajuurista tehtyä kaakaota.
Historiasta pitäisi oppia. Ainakin se, että Suomi ei voi jättää ruoantuotantoaan pelkän tuonnin varaan. Eikä se koske vain viljaa ja vihanneksia. Riippumatta siitä, syökö ihminen itse lihaa vai ei, Suomen huoltovarmuuden kannalta on välttämätöntä, että lihantuotantoa ei ajeta meillä alas. Tämä tajuttiin jo 1800-luvun nälkävuosina. Niiden jälkeen Suomessa satsattiin kaukaa viisaasti myös lihantuotantoon, joka ei ollut niin säästä riippuvaista kuin viljankasvatus. Kriisistä oli opittu se, että siellä missä lehmiä oli, maitotuotteilla pystyttiin korvaamaan viljan puutetta."
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008191040.html
Ministeri Ohisalo, entä jos meille tulee nälkä?
"Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr), joka nosti tällä viikolla Ylellä ja Twitterissä tikunnokkaan suomalaisen maatalouden. Sen sijaan, että sisäministerinä – siis sisäisestä turvallisuudesta vastuuta kantavana ministerinä – Ohisalo käyttäisi voimakkaita puheenvuoroja suomalaisen omavaraisuuden puolesta, hän keskittyi maanviljelijöiden syyllistämiseen ilmastonmuutoksessa. Ohisalon mielestä yksityishenkilöistä moni hoitaa tonttinsa, mutta sen sijaan maatalous: sieltä ne syylliset löytyvät. Ministeri ilmoitti, että maatalous on jäänyt ilmastonmuutoksentorjunnassa ”sivuraiteille”.
Muistavatko nykypäättäjät, että Suomella on siitä historiassa kokemuksia? Hirvittävinä nälkävuosina 1860-luvulla menetettiin viljasato kahtena peräkkäisenä kesänä, ja perunat ja juurekset mätänivät pelloille. Ulkomailta ei saatu riittävästi apua, kun muuallakin oli hätää. Ihmisiä kuoli arvioiden mukaan 150 000 – 200 000 nälkään ja epidemioihin. Suomalaiset pikkulapset kulkivat teillä kerjäten epätoivoisesti edes pientä leivänkannikkaa vasuunsa.
Eikä tässä tarvitse mennä 1800-luvulle. Toisen maailmansodan aikana Suomessa oli pulaa kaikesta ja kahvia, sokeria, leipää, viljatuotteita, maitoa, juustoa, lihaa ja voita säännösteltiin. Vaikeana talvena 1942 jopa perunaa ja juureksia. Nälkä koetteli silloinkin monia koteja. Aikalaiset muistelevat, kuinka joivat litroittain voikukanjuurista keitettyä kahvinvastiketta ja punajuurista tehtyä kaakaota.
Historiasta pitäisi oppia. Ainakin se, että Suomi ei voi jättää ruoantuotantoaan pelkän tuonnin varaan. Eikä se koske vain viljaa ja vihanneksia. Riippumatta siitä, syökö ihminen itse lihaa vai ei, Suomen huoltovarmuuden kannalta on välttämätöntä, että lihantuotantoa ei ajeta meillä alas. Tämä tajuttiin jo 1800-luvun nälkävuosina. Niiden jälkeen Suomessa satsattiin kaukaa viisaasti myös lihantuotantoon, joka ei ollut niin säästä riippuvaista kuin viljankasvatus. Kriisistä oli opittu se, että siellä missä lehmiä oli, maitotuotteilla pystyttiin korvaamaan viljan puutetta."
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008191040.html
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.