Ja koen etten ole mitään saanut. Ja hyvä niin. En haluaisi että edes pahin vihamieheni joutuisi sitä käymään läpi. Niin hirveää se oli. Kaipaan kipeästi jotain uutta, jotta menneisyys unohtuisi. Että saisin minuuteni taas ehjäksi ja kokonaan muista tyhjäksi. Varsinkin nämä eroasiat ja lapsijutut ovat hyvin arkoja paikkoja. Puhumattakaan sairastumisista, ja yleensäkin vieraiden ihmisten puuttumisesta omiin ajatuksiin. Se on ollut hyvin raskasta. Pelkoja herättävää ja ahdistavaa, en tiedä pystynkö täysin luottamaan ikinä kehenkään. Jos edes olisi kerrottu, tai jotain semmoista. Mutta tämä on ollut jotain hirveää, niin vastenmielistä. Oikeudentajua vastaan, käsitystä Suomesta ja ihmisistä yleensä. Suurin tunne ei ole niinkään viha vaan mielettömän suuri pettymys, luottamuksen puute ja jotenkin todella sellainen herätys maailman, ja erityisesti suomalaisten ja slaavilaisten pahuuteen. Hyvin hyvin suuri huolikin maailmasta, jos hyvinvointimaailmassa tapahtuu tämmöistä, mitä se on jossain muualla.
Ymmärrät varmaan miksi olen niin katkera
Anonyymi
11<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Pelottavinta on juuri tämä, että ei riitä enää että on pesäpallomaila tai jokin sumutepullo laukussa, tai iso vahtikoira. Pelottavinta on tajuta miten psyykkistä kiusa on, miten ihmisiä pakotetaan tiettyyn malliin, tiettyihin asioihin ja se että apua et saa. Se on niin suuri asia, että en vaan tajua. Miten paha maailma on. Miten täällä pitäisi elää, ketä tuntea jne.
Miten jossain kristillisessä maassa tehdään jotain selkaista, mikä opetetaan vääräksi jo alakoulussa. Tai miten oikeasti äidit ja isät opettavat lapsille hyvää, ja toimivat näin käsittämän väärin. Sitä en ymmärrä.
Tai miten kukaan jolla on omia lapsia, ja niitä rakastaa pystyy miettimään lapsen tuhoamista, tai erottamista kunnon vanhemmista. Tai huoltajuuskiistoissa näitä toisen alasajoja jopa tulevien äiti ja isäpuolienkin taholta. Voin kuvitella miten suuri huoli niillä vanhemmilla kun ensin menettää lapsen ja sitten tietää kuka on mukana kasvatuksessa. Hyi olkoon.
Sen olen aina tiennyt että liiketoiminnassa on mulkkuja ja kusettajia, tämän varmaan tietää kaikki. Mutta että terveyshuolto, poliisi, koulut jne. Eikö niihin saataisi välipsyykkistestejä? Että välillä katottaisiin onko luonne vielä kohdillaan.
Mikään ei ole noin musta valkoista
Niinhän se on. Huonoissa yhteisöissä on heikot johtajat ja hyötysuhdetilanteet määrittelevät mitä ja miten painottavat asioita.
Huonosti menee kun "johtajat" ja ryhmittymät alkavat uskomaan tekemään absoluuttisen oikein, älyllisen epärehellisesti. Esim Trump puheineen, mitä useat ryhmittymät hyödynsivät edukseen.
Koska ihmiset ovat samanlaisilla psyykkisillään ominaisuuksillaan tuon tyyppisiä asioita voi tapahtua missä tahansa, mittakaavoissa. Uskomus absoluuttisen tarpeelliseen ja oikeutettuun toimintaan.
Oli se kuinka absurdin sairasta. Kun sitä tarkastelee.
Kaikki on kestetty kärsimys jatkuu.
Se on väärin kelleen sitä toivo.
Raha korvaa menetykset....
Uusi haastava työ kuinka vaan.
Pakko painaa pitkää päivää.
Nauttia kun asiat etenevät