Muutamia huomiota sodankäynnistä. Onhan tuo melko ajankohtainen aihe nyt.
Läntisten demokratioiden sodankäyntitavat ovat ensimmäisen maailmansodan jalkaväen miljoonatappioiden jälkeen perin muuttuneet.
Toisessa maailmansodassa Neuvostoliittolainen jalkaväen ohjesääntö oli erittäin hyökkäävä ja jäykkä. Taktiikkana oli massahyökkäyksillä yhteistyössä tykistön ja ilmavoimien kanssa murskata vastarinta. Taktiikka huomattiin huonoksi talvisodassa jossa Neuvostoliitto kärsi arvioiden mukaan parinsadan tuhannen miehen tappiot.
Neuvostoliitto paransi taktiikkaansa sodan kuluessa ja panssariaseen kehittyessä. Ilmavoimien iskukykyä myös tehostettiin uusilla tehokkailla koneilla mutta siitä huolimatta tappiot olivat hurjia. Kaatuneet laskettiin miljoonissa parin viime sotavuoden aikana vaikka Neuvostoliitto alkoi olemaan niskan päällä.
Länsimainen sodankäynti oli toisenlaista ja perustui siihen, että omilla joukoilla tuli olla murskaava ylivoima niin maalla kuin ilmassa ennen kuin hyökkäykseen lähdettiin.
Amerikkalaisten suuret tappiot Japania vastaan perustuivat pitkälle Japanilaisen sodankäyntitavan fanaattisuuteen ja joidenkin taistelujen jälkeen kotimaassa huolestuttiin kovasti suurista tappiolukemista vaikka voitolla oltiinkin.
Tätä ongelmaa ei aatulla ja joe-sedällä ollut. Kaikki miehet ja jopa naisetkin olivat tykinruokaa. Kansa ei edes tiennyt tappioiden suuruutta.
Myöhemmissä sodissa on äärimmäinen tappioiden välttämisen yritys ollut edelleen länsimaisen sodankäynnin ehto.
Neuvostoliitto oli välillä ns. kusessa Afganistanissa ja myöhemmin Venäjänä Tsetseniassa jos asiaa tarkastelee tappioiden valossa ja Afganistanistahan Neuvostoliitto joutui perääntymään, sodan ollessa äärettömän epäsuosittu kansan keskuudessa.
Jeltsinin johdolla Venäjäkin joutui perääntymään ensimmäisessä isossa kahinassa Tsetseniasta.
Nyt sitten USA ja liittolaiset saivat tarpeekseen Afganistanin verimyllystä sillä mitään mahdollisuutta ei enää viimeiseen pariin vuoteen ollut sotaa voittaa. Sota oli kallis, verinen ja turha. Kaikentyyppiset ääriliikkeet ympäri maailmaa ovat vain voimistuneet vaikka Irakin armeija onnistuikin ISIS-järjestön kukistumiseen alueellaan. Mutta kuten Afganistanin esimerkki osoitti, tilanteet muuttuvat nopeasti maissa joissa ei ole toimivaa yhteiskuntaa.
On siis syytä edelleen olla huolissaan terrorismin lisääntymisestä.
Läntisten demokratioiden sodankäyntitavat ovat ensimmäisen maailmansodan jalkaväen miljoonatappioiden jälkeen perin muuttuneet.
Toisessa maailmansodassa Neuvostoliittolainen jalkaväen ohjesääntö oli erittäin hyökkäävä ja jäykkä. Taktiikkana oli massahyökkäyksillä yhteistyössä tykistön ja ilmavoimien kanssa murskata vastarinta. Taktiikka huomattiin huonoksi talvisodassa jossa Neuvostoliitto kärsi arvioiden mukaan parinsadan tuhannen miehen tappiot.
Neuvostoliitto paransi taktiikkaansa sodan kuluessa ja panssariaseen kehittyessä. Ilmavoimien iskukykyä myös tehostettiin uusilla tehokkailla koneilla mutta siitä huolimatta tappiot olivat hurjia. Kaatuneet laskettiin miljoonissa parin viime sotavuoden aikana vaikka Neuvostoliitto alkoi olemaan niskan päällä.
Länsimainen sodankäynti oli toisenlaista ja perustui siihen, että omilla joukoilla tuli olla murskaava ylivoima niin maalla kuin ilmassa ennen kuin hyökkäykseen lähdettiin.
Amerikkalaisten suuret tappiot Japania vastaan perustuivat pitkälle Japanilaisen sodankäyntitavan fanaattisuuteen ja joidenkin taistelujen jälkeen kotimaassa huolestuttiin kovasti suurista tappiolukemista vaikka voitolla oltiinkin.
Tätä ongelmaa ei aatulla ja joe-sedällä ollut. Kaikki miehet ja jopa naisetkin olivat tykinruokaa. Kansa ei edes tiennyt tappioiden suuruutta.
Myöhemmissä sodissa on äärimmäinen tappioiden välttämisen yritys ollut edelleen länsimaisen sodankäynnin ehto.
Neuvostoliitto oli välillä ns. kusessa Afganistanissa ja myöhemmin Venäjänä Tsetseniassa jos asiaa tarkastelee tappioiden valossa ja Afganistanistahan Neuvostoliitto joutui perääntymään, sodan ollessa äärettömän epäsuosittu kansan keskuudessa.
Jeltsinin johdolla Venäjäkin joutui perääntymään ensimmäisessä isossa kahinassa Tsetseniasta.
Nyt sitten USA ja liittolaiset saivat tarpeekseen Afganistanin verimyllystä sillä mitään mahdollisuutta ei enää viimeiseen pariin vuoteen ollut sotaa voittaa. Sota oli kallis, verinen ja turha. Kaikentyyppiset ääriliikkeet ympäri maailmaa ovat vain voimistuneet vaikka Irakin armeija onnistuikin ISIS-järjestön kukistumiseen alueellaan. Mutta kuten Afganistanin esimerkki osoitti, tilanteet muuttuvat nopeasti maissa joissa ei ole toimivaa yhteiskuntaa.
On siis syytä edelleen olla huolissaan terrorismin lisääntymisestä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.