Tietysti olen lihonut

Taasko kirjoitat näitä raskaus juttuja kun minä olen muutenkin erittäin mustasukkainen sinusta

Tämä ei ollut aloittajalta. Ei itseään pidä siltikään hävetä. Syitä on monia ja jokainen tekee sen minkä jaksaa.

Tiedän.

Se on ihan ymmärrettävää. Paino nousee todella huomaamatta, jos ei välitä hetkeen. Ainakin naisilla.
Voisihan sen ajatella niinkin, että jos keskittyy painonhallintaan ja kunnon kohottamiseen, samalla unohtaa ne mieltä aiemmin vaivanneet asiat hetkeksi. Saa muuta mietittävää ja onnistumisen tunnetta. Aloittaa vaikka ulkoilun ensin hampaat irvessä ja pian huomaa jo hymyilevänsä. Tuolla ulkona on aivan ihanaa tähän aikaan vuodesta. Luonto on vahvimmillaan nyt.

Anonyymi kirjoitti:

Se on ihan ymmärrettävää. Paino nousee todella huomaamatta, jos ei välitä hetkeen. Ainakin naisilla.
Voisihan sen ajatella niinkin, että jos keskittyy painonhallintaan ja kunnon kohottamiseen, samalla unohtaa ne mieltä aiemmin vaivanneet asiat hetkeksi. Saa muuta mietittävää ja onnistumisen tunnetta. Aloittaa vaikka ulkoilun ensin hampaat irvessä ja pian huomaa jo hymyilevänsä. Tuolla ulkona on aivan ihanaa tähän aikaan vuodesta. Luonto on vahvimmillaan nyt.

Ei ne unohdu, ne poismenneet läheiset. Mennyt vuosi ja tämä kesä ollut rankkaa aikaa, vuosi sitten menetin läheisen omaisen ja muutama vuos sitten menetin äitini myös kesäaikaan. Lisäksi ollut muitakin murheita. Ei jotkut asiat unohdu vaikka mitä tekisi, pitää vaan vahvistaa kuorta lisää, nostaa suojamuuria korkeammalle ettei kukaan pääse liian lähelle, keskittyä vaan itseeni ja niihin muutamiin lähiomaisiin mitä on vielä jäljellä, eikä piitata muista. Pitkäkestoinen stressikin syönyt kuntoa, stressitasoa pitäis saada reilusti alas, kroppa käy ylikierroksilla vieläkin. Tein lisäksi väärän valinnan menemällä yhteen koulutukseen, masennus paheni siitäkin kokemuksesta, itsetunto mureni entisestään, nyt vaan entistä enemmän tiedostaa ettei kelpaa mihinkään tai kellekään, olisin pärjännyt paremmin ilman tuota kokemusta, ei olisi niin paska olo kuin nyt on. Ei edes hyötyä ollut työnhakua ajatellen, ei sillä paperilla mitään voi hakea ja työharjoittelupaikassa ei kunnolla viitsitty perehdyttää alan työtehtäviin, olin vain ilmainen käsipari, kun ei ollut tarkoitus työllistää ei katsottu tarpeelliseksi opettaa niitä työtehtäviä. Eli nollasta joudun aloittamaan taas. Ei ihme ett masennusta pukannut, ei ole mitään intoa mihinkään, ei mitään syytä, eikä väliä millään. Kroppa monesti oireilee siitäkin mitä on kokenut, kipuilee siinä kuin mielikin. Mun pitää vaan yrittää löytää ilo takaisin elämään, se auttais jopa painonpudotuksessa, kun mieli on iloinen, olo paranee ja tulee syötyä vähempi, liikuttua enempi. Mulla ollut paskoja tuttavasuhteita, syöneet itsetuntoa, nekin pitäis jättää taakseen, parempi yksin kuin huonossa seurassa, huonon kohtelun kohteena.