Mustasukkaisuus on sairaus, onneksi en ole koskaan itse mustasukkainen, Huoh... Huoh.. Enkä kyllä olis päivääkään mustasukkaisen ihmisen kanssa, huoh ja huoh!..
Edelleenkin
Anonyymi
81548
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 81
Vanhimmat
Mustasukkaisuus on tunne kuten viha, rakkaus, ikävä, kiukku. Se ei ole mikään sairaus ja siihen voi usein olla pätevä syy. Sairaalloinen mustasukkaisuus on ihan eri asia kuin normaali mustasukkaisuus ja sinä puhut nyt siitä. Miksi pitää kirjoitella asioita, joihin oma ymmärrys ja elämänkokemus ei vaan riitä.
Tiedät että jos meillä olisi normaali suhde niin olisin huomattavasti vähemmän mustasukkainen äläkä kuuntele muiden mielipiteitä meidän suhde ei kuulu muille 🤬🤬
Juu juu, olen elänyt sairaan mustasukkaisen ihmisen kanssa ja enää en eläisi edes minuuttia yhdenkään kanssa josta näkisin yhtään piireettä mustasukkaisuuteen🤮. En ikinä!! Ei suurta mustasukkaisuutta ei edes pientä mustasukkaisuutta. Vapaat suhteet parasta!
Hauska viesti. Jostain syystä nauroin sille. Tietysti, jos olis normaali..
Ymmärrän. Mutta on olemassa myös aiheellista mustasukkaisuutta eikä se ole sairaus. Ihmisellä on oikeus tuntea niin, jos toinen oikeasti pettää.
Mä en voi ymmärtää ihmisiä, jotka ovat syystä tai toisesta mustasukkaisia! Vaikka joku pettäisi niin en silti. Ihan sama. Mul on tietenkin on ollut itsellä helppo olla, oon aina saanut haluamani ja jos toinen on halunnut mennä olen tuosta vaa päästänyt menemään kun uusi ollut jo tilalla. No ehkä mun ei tarvitsekkaan ymmärtää..
Se on kiva juttu kun olisi korjattavissa kuitenkin.
Nii, tätä juuri tarkoitin että et edes huomaa että tämä palsta ja muu tilanne on paljon vaikuttanut minun mustasukkaisuus tunteeseen ja sitten sinä olet tahallaan tehnyt kaikkee mahdollista että en olisi normaalisti mustasukkainen mutta joo nähtävästi halusit vain testata että olenko mustasukkainen johon olen vastannut että en halua kohta edes yrittää olla normaalisti mustasukkainen mutta sitten on turha ahdistua ja kirjoittaa kavereiden kanssa mielipiteitä aiheesta mustasukkaisuus kun nähtävästi sulla ei ole mitään tietoa siitä että Se mustasukkaisuus tunne ei oikeasti tunnu minusta kivalta
Ilmeisesti sinulla ollut myös syvälliset tunteet kun`` uusi ollut jo tilalla``
n-sivusta
Niin, oli syvälliset tai ei, mun on aina helppo jatkaa eteenpäin. En ole mustasukkainen ja suhteudun kaikkeen aina hyvin, jos joku ei haluaisi olla esim parisuhteessa, se on thats fine! Ja vaivihkaa mulla on jo uusi kiinnostuksen kohde.
Kuulostat siltä kuin ihminen olisi kulutustavara😀
Sivusta: ajattelin samaa. Ja vielä omasta mielestään suhtautuu hyvin.👎
Oletko sitä mieltä, että toiseen pitää ripustautua? Vahtia, eikä antaa elää omaa elämää? Huoh, näitä on aika paljon.. Ainakin miehissä. Mustasukkainen ei tarvitse olla jos suhde on hyvä ja toista kohtelee arvon mukaan, ja jos toinen siitäkin huolimatta lähtee pettää niin se on täysin fine, ei ketään todellakaan voi omistaa, joten en ymmärrä mustasukkasuutta missään muodossa. Itse kun en ole mustasukkainen kenestäkään.
Minä olen.
Mustasukkaisuus on normaali huolestumisen tunne omasta suhteesta, jos kokee ulkopuolisen uhan. Tietysti, jos pitää aina kokea mustasukkaisuutta suhteessa, niin on mietinnön paikka, että onko edes oikean ihmisen kanssa yhdessä, ja osata päästää irti.
Sairaaloista on alkaa roikkuu toisessa, vainota, yrittää muuttaa toista. Tervettä on päästää irti ja etsiä sopivampi kumppani, johon voi luottaa ja tuntea olonsa turvalliseksi.
Tai surmata omat lapsensa kostoksi kumppanille, joka on tahtonut erota. Se, että koittaa hallita toista yhteisten lasten kustannuksella on sairaaloista mustasukkaisuutta.
Järkyttävä oli lukea tuo uutinen.
Täytyy myöntää et olen ollut mustasukkainen niille naisille jotka ovat saaneet mieheni täyden huomion ja minä halveksunnan.
Mustasukkaisuus meni ohi kun ajattelin etten voi muuttaa miehen tyhmää käyttäytymistä.
Itse en puhuisi ihan sairaudesta, mutta ihan helvetin rasittavaa se silti on. Minäkään en huolisi mustasukkaista miestä. Jo pienikin mustasukkaisuus nostaa mun niskavillani pystyyn. Koskaan en ole ketään pettänyt, enkä tulekaan pettämään. Kyttäämistä ja vahtimista en siltikään siedä, enkä mustasukkaista kiukuttelua.
Olin väsynyt kun ton kirjoitin, Tarkoitin mustasukkaisuus on sairasta, jota en ymmärrä. Voi se toki mennä sairauteen asti joillakin näitäkin tiedän..
Sellaisen mustasukkaisuuden ymmärrän, kun tulee huolestuneeksi ja hermostuneeksi, jonkun toisen änkiessä "reviirille" tai laitetaan kilpailutilanteeseen, jossa ensin oot 1 ja toinen vetästään hänniltä ykköseksi.
Päästetään joku kiilaamaan eteesi. Sellanen korpeaa.
Itse en ymmärrä mustasukkaisuutta tuossakaan tilanteessa. Närkästymisen ymmärrän ja loukkaantumisen ja jopa vihan ymmärrän. Osoittaahan toinen tuossa ihan järjetöntä ajattelemattomuutta ja käyttäytyy huonotapaisesti. Siitä on syytäkin suuttua.
Vaan mustasukkaisuus on tuossakin ihan totaalisen turha tunne. Kuka vittu edes on mustasukkainen huonotapaisesta idiootista? Jos ei osaa käyttäytyä niin on sitten hyvä poistuu elämästäni. Näin siis itseni kohdalla. Mua on täysin turha yrittää tehdä mustasukkaiseksi. Sillä vaan omat osakkeensa mun silmissäni miinuksen puolelle..
No se on sen hetken tunne, kun ei ne tunteetkaan sammu nappia painamalla. Siitä se hiipuminen kyllä saa alkunsa, mutta puhun siitä täsmällisestä hetkestä kun tuo tapahtuu ja tunnet sen mustasukkaisuuden tunteen.
Ja se on tyrmistymisen tunnetta myös. Mutta ainakin itselläni on ollut hetken viiltävän paha olo toisen tempusta ja kiukuttanut se toisen kilpailijaksi käyminen.
Mun tapani tuntea mustasukkaisuutta.
No itse en ole ikinä tuntenut mustasukkaisuutta. Itselleni se tunne, joka tuollaisessa tulisi olisi vihaa. Onhan tuota miehet joskus yrittäneet tehdä mua mustasukkaiseksi, vaan kun ei se toimi. Mulla ei ole mielenkiintoa kilpailla kenenkään huomiosta, vaan mä enemmin poistu ja perään on varsin turha lähteä.
No sitähän se oikeestaan onkin, jonkin asteista vihaa tai ainakin vihaisuutta.
En minäkään kilpaile, ihminen joka kilpailuttaa menettää hohtonsa mun silmissäni.
Lisään vielä, että voin ymmärtään mustasukkaisuuden vaikkapa toisen ajasta, jos tilanne on sellainen, ettei sillä ole muuta mahdollisuutta. Esim. sisarkateuden, kun molemmille on pakko antaa aikaa. Tai sen, että lemmikki vie aikaa jne. Nyt puhun siis ihan puhtaasti sellaisista tilanteista, joissa ei tehdä jotain suurempaa tietoista valintaa, laittaa toinen toisen edelle.Tosin sekin tunne on kuten sanottu enemmän kateutta. Ja siis ainakin itselleni se on vain tunne, jonka itse tunnen. Pyrin parhaani mukaan olemaan tuomatta sitä esiin, kun ei niillä jutuille tosiaan mitään voi. Vaan jos jokin asia ihan tietoisesti laitetaan mun edelleni niin se juttu on sitten aikalailla siinä.
Heh, saisin aikaan mustasukkaisuutta sitten helposti laittamalla lapseni kumppanin edelle. Jos sellainen edelle laittaminen mustuttaa.
No kyllä se mustasukkaisuus, jota muhun on elämässäni kohdistettu, on ollut jotain ihan muuta kuin sanomasi tunteet. Ne on olleet lähinnä kontrollointia, valvontaa ja kiukuttelua.
Tämä! Jos joku vaikkapa tarkistaa toisen puhelimen mustasukkaisuuksissaan niin ei se tunne vihaa ole. Se tonkiminen voi sitten tehdä vihaiseksi, jos jotain löytyy, mutta ei se tonkimisen aiheuttava tunne mitenkään vihaan liity.
No mä taas en sellaista harrasta. Tiedän tunteen, olen joskus käynyt kilpailijan päällekin fyysisesti. Mutta se oli teininä se.
Jos sen tietoisesti ja tarpeettomasti teet niin ääliömäistä käytöstähän se on.
Niin no mähän taas en ikinä vaivaudu kilpailemaan. Kilpailuvietti ja kiinnostus on nolla. Jos ei mies itse osaa itse toivottaa sitä "kilpailijaa" hornantuuttiin niin mun perääni on turha itkeä.
Voipi olla, pikkulapset nyt menee tarvitsevina kuitenkin kykenevän aikuisen edelle. Aikuisen pitää oppia hyväksymään oma aikuisuutensa versus vanhemmasta riippuvaiset pikkulapset.
Jep.
Ja lasten pitää myös oppia, että he eivät ole maailman napa. Lapsille tekee hyvää myös odottaa vuoroaan, silloin kun ei ole hengen hätä. Mä en myöskään muksujeni jokaisen inahduksen perään hyppää. Silloin reagoidaan, kun on aito tarve.
Yym, no makunsa kullakin siinä kuka on maailman napa milloinkin. Yleensä vois olettaa, että kaikilla järki pelaa sen verran, kun tarvii.
No joo, nyt päästiin asian ytimeen! En ymmärrä tätäkään siinä mielessä, että jos joku änkää reviirille niin siitä huolimatta, jos tunteita on ei se reviirille änkäävällä todennäköisesti ole mitään mahdollisuuksia, mutta sitä en ymmärrä myöskään miksi tälläinen ihminen tekee kaikkensa, että myöskään siitä jutusta ei tule mitään kuten sotkee tahallaan niitä välejä. Tässäkin luottamus on aika tärkeä ja se miten kohtelee toista, ettei toinen nyt sit kuitenkin ihastu syvemmin toiseen oman käytöksen vuoksi.
Toki tuollainen saa tai voi saada vähän möksähtään, mutta jos joku veis minun nokan alta jonkun niin se on fine ja tarkoitettu niin!
Mutta sellaista tahallaan sotkemista oman edun myötä en tajuu!
No aika moni ihan itse kasvattaa lapsensa pikku diktaattoreiksi, jotka vaativat millon mitäkin. Ei tarvii paljon tuolla ulkosalla ympärilleen katsella niin näkee jo monta esimerkkiä.
Ja jos toinen on siihwn reviirille tunkemassa niin mustasukkaisella käytöksellä yleensä tekee vain lisää tilaa sille toiselle tunkea. Mustasukkaisuudella ei kukaan tee itseään enemmän rakastettavaksi, vaan päinvastoin.
Siis nyt tarkennatko, kuka sotkee mitä?
No joo. Onneksi niitä aika vähän on.
Aika iso osa opettajista on varsin eri mieltä tuosta ja samoin jo lastentarhanopettajat.
No tuo on varmaan totta. Mut niihän se usein menee, että ne jotka ei niin välitä toisesta, ei ne tunne pahaa mieltäkään. Helppoa heivata, helppoa ottaa ohi muita. Jotka sitten ei nekään välitä.
Tässä on monelle epäselvää mikä on mustasukkaisuutta ja mikä on rajojen laittoa parisuhteessa. Jos alkaa parisuhteeseen pitää ymmärtää mistä toinen voi pahoittaa mielensä.
Ja joka ajattelee että parisuhteessakin voi toimia kuin sinkkuna niin ei kovin viisas ole.
Parisuhteen myrkky on salailu ja sitä voi olla monenlaista, ei ainoastaan pettämisen salailu. Ei kannata kokeilla kuinka paljon puoliso sietää jos on merkkejä siitä ettei siedä.
No olen ollut 13 vuotta varhaiskasvattajana. Minusta diktaattoreita on vähän. Enemmän on niitä jotka kiukkuaa, koska huomiota ei vanhemmilta saa muuten, koskaan. Muut asiat menee lasten edelle.
Vaan ei toista saa myöskään vaatia tekemään tiliä kaikista menoistaan jne. Se homma kun toimii molempiin suuntiin, se parisuhteen rajojen asettaminen. Toisen rajat eivät ole mitenkään automaattisesti paremmat kuin toisen vastaavat. Toinen voi kokea itsellään olevan oikeus olla informoitu kaikesta, mutta toisella on ihan yhtäläinen oikeus olla informoimatta kokoajan ja kaikesta. Toisella on ihan yhtäläinen oikeus pahoittaa mielensä vaikkapa jatkuvasta kyttäämisestä ja luottamuksen puutteesta.
Sinusta ehkä niin, moni muu on hyvin eri mieltä. Todella monessa perheessä eletään nykyään "lasten ehdoilla" ja harvemmassa perheessä eletään lasten kanssa sitä omaa normaalia elämää. Myös isossa osassa parisuhteista ongelmaksi muodostuu pidemmän päälle tuo "lasten ehdoilla" ja siihen se sitten lopulta myös kaatuu. Joskus olisi ihan oikeasti järkevää laittaa se aikuinenkin etusijalle.
Yym, onko tuo mutua? :)
Kentällä on törmätty useammin ilmiöön vanhempien oman ajan tarve, jolloin lapset on heittopusseja. Isi ja äiti juoksee harrasteissa, tekee uraa, suorittaa somea, lapset sitten ostetaan hiljaisiksi.
Olet oikeassa, mutta kyllä yleensä luottamus on jollainlailla rikottu, jos joku alkaa kyseleen toisen asioita tarkemmin.
Monesti on myös näin et kun se omatunto kolkuttaa, niin kolkutuksen vaimentamiseksi aletaan syyttämään toista mustasukkaiseksi. Näin hiljennetään toinen ja keskusteluyhteys loppuu. Tottakai parisuhteessa on asioita joista ei puolisolle puhuta, mutta kyllä olen edelleen sitä mieltä et salailu on myrkkyä.
Siis mulla on ollut kaksi tapausta tälläistä, että olen ollut ihastunut yhteen henkilöön, tämä toinen joka on ollutkin kiinnostunut musta on tehnyt kaikkensa sotkemalla asioita ettei meistä tulisi mitään, valehtelemalla, lähettämällä tuntemattomalle ihmiselle viestejä jopa sairaalla uhkailulla tätä kyseistä henkilöä kohtaan, vain siksi, että meillä oli säpinää. Tälläistä mustasukkaisuutta en ymmärrä, kyseinen henkilö sai raivareita, kun en vastannut viesteihin, kun olin töissä.
Näitä tapauksia on jo kaksi, mitä hemmettiä??
Eli yritetään sotkea asioita omaksi eduksi.
Nokan alta viedään milloin mitäkin, kyynerpäätaktiikalla.
Ei jei.. Konsti täytyy olla toinen
Jaa'a. No se on sitten piästänsä kippee muutenkin.
Niin, eihän mielenterveys ongelmille mitään voi, mutta joskus mustasukkaisuus menee sairauden puolelle, ilman, että on mielenterveys ongelmia. Toisesta tiedänkin, ettei kaikki ollut ok, mutta toisesta en olisi ikinä uskonut, että menee niin pitkälle. On mulla kolmaskin liian mustasukkainen ollut, hän oli ihan vainoharhainen tutki kaikki sähköpostit, puhelimet, soitteli mies puoliset ystävät, puolituttut läpi ja mä siin nolona selittelin asioita.. En vaan ymmärrä miksei vaan voi luottaa ja jos toinen menee niin minkä sille tekee.
Mullakin oli ensimmäinen seurustelukumppani sellainen, etten saanut olla samalla puolella katuakaan missä hänen ystävä käveli, joka oli vissiin ilmaissut tykkäävänsä minusta jotenkin.
Eikä hänen kaveri saanut tulla kyläänkään samaan aikaan, kun minä olin siellä. Ettei vaan me aletakkin toisistamme kiinnostumaan.
Ja yhdestä erottuani, kun meinasin pistää mut kylmäksi, hän kävi oven takana uhoomassa ettei kukaan mukaan saa mua, jos ei kerran hänkään. Hän pitää huolen siitä.
Meinasi, n lipsahti perään.
Ei kuulosta kivalle, tämä mun toinen aikoi tappaa meidät molemmat jos me vielä jatketaan. Joskus mustasukkaisuus menee vaan joillakin niin yli.
Sairastahan sellainen omistushalu on. Minä kun oon sitä mieltä, että ilman luottamusta ei ole mitään. Ja toista ei voi omistaa omaksi, ainoastaan koittaa rakastaa omaksi, jos se toiselle käy.
Vapaaehtoista.
"Tarvitsen sinua, koska rakastan sinua, eikä niin että rakastan sinua, koska tarvitsen sinua."
Ei vaan tietoa.
Ilmeisesti ongelma on paikallinen.
Ei muuten pidä paikkaansa, että luottamus olisi aina rikottu. Valtaosin tuntuu olevan ihan päinvastoin. Haamut ovat mustasukkaisen omassa päässä, vaikkei toinen olisi ikinä mitään tehnyt tai edes ajatellut tekevänsä. Kaikkein mustasukkaisimpia ovat yleensä he, jotka eivät itse kykene hallitsemaan omia tekemisiään. Petturi olettaa kaikkien muidenkin lihan olevan yhtä heikkoa.
Asioiden kertomatta jättäminen on muuten valtaosin täysin eri asia, kuin asioiden salaaminen. Yleensä ei käy edes mielessä, että toista voisi moinen kiinnostaa. Kun asia on itselle yhdentekevä niin eipä sitä käy mielessä toiselle kertoa.
Sen verran monella puolella tätä maata on tullut asuttua, että eipä ole.
Kinataanko? :)
Saat kinata ihan niin paljon kuin vaan tahdot. Ei se asia siitä mihinkään muutu. 👍
Samat sanat. Pidän kantani. Pidä sinä omasi.
Enpä muuta odottanutkaan.
Enkä minä.
Voivoi. Tietynlainen pieni mustasukkaisuus on vain tykkäämisen aiheuttamaa ja täysin normaalia. Ellet koskaan tunne minkäänlaista mustasukkaisuutta rakkaasta ihmisestäsi olet tunteeton ja täysin tunteettomat ihmiset ovat psykopaatteja. Sairas mustasukkaisuus ja luuleminen vaikka aihetta ei ole, on vastakohta normaalille mustasulkaisuudelle.
Nämä ei suinkaan ole mustavalkoisia asioita.
Välittäminen, rakastaminen joo, mutta ei mustasukkaisuutta. Tarkoitus ei ole tukahduttaa toista, valitettavasti olen nähnyt niin paljon sairaaksi mennyttä mustasukkaisuutta. Jos ihminen ei pysy teidän kanssa, ei kuin etiäpäin->> ja parisuhteesta kun pitää huolen siihen ei tosiaan mahdu muita!! Ei tarvitse olla mustasukkainen.
Tämä! Aito ja rehellinen rakkaus ei ole mustasukkaista. Se ei halua ja kuvittele omistavansa toista, vaan haluaa toisen olevan onnellinen ja tyytyväinen.
Onko sulla aloittaja kaikki hyvin? Ajattelin vaan kun haukot henkeäsi.. Pitääkö kutsua ambulanssi vai mikä on?
Oletpa säälittävä ihminen ja en ole aloittaja.
On on, kaikki on enemmän kuin hyvin, kuhan nuo mustasukkaiset ihmiset oikeasti rauhoittuu.
Täysin samaa mieltä.
Itse mustasukkaisuus ei tunteena ole sairaus vielä, mutta kun se saa vaikeita käytöksen muotoja niin se ylittää sairauden rajat.
Itse seurustelin 10 kk sairaalloisen mustasukkaisen miehen kanssa ja voin tähän kuvata hänen käytöstään, joka minusta ylitti sairauden rajat kepeesti.
Suhde alkoi hyvin erikoisesti. Hän heti ensimmäisen seurusteluviikon aikana teki ns. uskollisuustestejä. Yöpyi luonani ja jätti tahallaan kalsarinsa muka unohtaneena mun sänkyyni. Minun olisi siitä jo pitänyt alkaa miettiin että onkohan tyyppi ihan terve, sillä niin erikoisia testejä kukaan muu mun aikaisempi seurustelukumppani ei ollut tehnyt. Hän selvästi heti testasi että onko kuviossa muita miehiä jotka hänen kalsarinsa löytää jos siihen asuntoon tulee.
Ohitin asian kummastellen kovin outoo käytöstä, mutta mietin että ehkä ihan harmitonta.
Kolme viikkoa kun olimme tapailleet sitten ekan kerran sain kokee kovan järkytyksen ymmärtäessäni että toi tyyppi ei oo ihan normaali. Asuimme erillään ja eri kaupungeissa mutta hän oli sen 3 viikkoa silti epävirallisesti itse itsensä kotiini kutsuen asunut mun luona. Hän kävi vain töissä ja muuten ei laskenut mua silmistään sekunniksikaan. Töistäkin se soitteli pitkiä 2-3 tunninkin puheluita mulle. Hän ajoi työkseen autoa joten se oli mahdollista. Se oli alkuun ihan mukavaa et joku ikävöi mua niin että haluu yölläkin herättää ja jutella kun ajaa yövuorossa. Mutta shokkina tuli että jos en halunnukaan jutella kello 2 yöllä vaan nukuin oli hän huoritellut ja syytellyt mua pettämisestä noin 5 SMS viestin verran yön aikana.
Sitten se lisääntyi niin että minun olisi oppitunneilla pitänyt vastata puheluihin ja viesteihin ja meillä oli puhelimen käyttö kiellettyä oppitunneilla. Sain 3-8 sms viestiä jossa mut huoriteltiin ja haukuttiin että oon toisen miehen kanssa kun en vastaa puhelimeen.
Sama toistui jos satuin olemaan suihkussa tai vessassa kun hän soitti ns. tarkistussoittoja.
4 viikon tapailun jälkeen hän kertoi että on alkanut katselemaan meille asuntoa ja että hän haluaa että mennään naimisiin. Hän alkoi ajaan sitä asiaa läpi kovaa vauhtia ja antoi ymmärtää että jos en ole samaa mieltä se on selvä todiste että mulla on toinen mies.
2 kuukautta kun suhde oli jatkunut. olimme olleet jo 1 kerran tauolla, mun aloitteesta. mustasukkaiset raivokohtaukset ja syyttelyt olivat lisääntyneet niin että jokaisesta viikosta 2 kuukauden tapailumme aikana olimme välit poikki ja ilmiriidoissa aiheen tiimoilta 5 päivää jokaisesta viikosta.
todisteita uskottomuudestani olivat mm. kun en vastaa puhelimeen, kun autojen rekisterikilvistä tuli Jumalalta vihje joka johtaa raamatun kohtaan jossa varoitetaan uskottomasta naisesta, Radiossa tuleva kappale rukoilun aikana, tupakan väärän merkkiset tumpit tuhkakupissajotka hänen omiaan muuttei muistanut sitä itse, Jos en maininnut käyneeni ostamassa take away- kahvia kotimatkalla ja se oli salaa tonkinut mun tilitietoja ja saanu sen selville.
käytös paheni noin 3 kuuukautta suhteemme kun oli kestänyt ja mukaan tuli mm. kaikkien mun laatikoiden ja jokaisen mun kuitin, asiakirjan, puhelinerittelyn, tilitiedon, sähköpostin, postin, kirjeen, vihon, päiväkirjan, tietokoneen tiedostojen ja selaushistorian jne. salaa lukeminen...
samaan aikaan alkoi myös naispuolisten ystävieni eristäminen pois mun läheltä ja hän sai totaalisen raivokohtauksen kun oli tulossa mun luokse ja puhelimessa sanoi että otatko mut kyytiin keskustasta puistosta kun istuskellaan tässä osuuspankin lähellä puistossa ystäväni kanssa joka oli siis naispuolinen. Hän haki mut kyytiin mutta oli kovin kireen oloinen autossa. Mun luona se raivo repesi. Enkä ymmärtänyt yhtään että mitä väärää tein. En edes ollut miehen kanssa vaan naisen. Kai mä nyt ystäviäni saan nähdä?
Siitä saimme riidan jossa se melkein löi mua ja mä heitin sen pihalle asunnostani ja meillä oli taas 3 viikon tauko tapailusta. Pelkäsin jo päästää häntä asuntooni...Halusin hänestä jo eroon..
Tilanteet kuitenkin ajautui siihen että tulin raskaaksi ja sekin oli vaikee juttu hänelle kun Henget olivat yöllä ilmestyneet hänelle kertomaan ettei lapsi ole hänen. Ja hän sitten uskoi siihen ja kävi mun päälle niin että juoksin sitä syksyn pimeydessä karkuun ulkona.
Raskaana ensin mietin että ehkä suhde onnistuu eikä mun tarvi aborttia tehdä. Viivyttelin aika viime hetkille abortti päätöstä, mutta hänen käytös vaan paheni. Hän alkoi vaatiin etten saa poistua asunnostani mihinkään ilman häntä. Kaupassa tai roskia viemässä jos kävin kun hän nukkui niin hän odotti mua kotonani raivon partaalla ja huusi raivopäänä että ketä mä karkasin paneen hissiiin.
Myöhemmin vittuilin kun olin jo ihan loppu siihen syyttelyyn ja tein sille vihkoon minuutti listan jokaisesta mun tekemisestä yhden 24 tunnin ajalta ja vittuilin että alan pitään webbi kameraa päällä 24/7 niin kuin bb-24/7 lähetyksissä et se näkee mun jokaisen liikkeen.
Lisäksi hän kävi iltaisin tarkistus ajeluja mun asunnnon läheisyydessä, vahtimassa parkkipaikat läpi. Se oli mun entisen avomieheni auton selvittäny ja kerran se laittoi mulle viestiä että mitä vittua sun exäs tekee luonas. Mä olin että siis mitä? Selitti et älä horo valehtele tiedän minkä näköisellä autolla ajaa. Se on parkissa parkkipaikalla asuntosi läheisyydessä.
Mä olin siinä et mä en todellakaan tiedä mitä mun ex puuhailee ei kuulu mulle enää. Täällä se ei kuitenkaan ole.
Sitten mä laitoin mun exälle viestiä et mun nyxä riehuu että se ois mua panemassa täällä, et onko sun autos ollu lähiaikoina parkissa tässä entisen asuntomme nykyisen pelkästään mun asuntoni läheisyydessä. Se vastasi et joo sillä on kaveri viereisessä kerrostalossa. Käyny sen luona.
Näytin nyxälleni exäni vastauksen et haloo onko valoo, Se on täkälaisiä. Se tuntee täältä muitakin kun vaan mut.
Hän myös kävi iltaisin kun pimeää asuntoni läheisyydessä ottamassa kuvia ikkunoistani ja lähetteli mulle pelotteluna mms viestinä kuvat et näin hyvin täältä näkee jos sulla siellä joku muu mies on.
Noh... varmaan arvattavaa etten mä jaksanu käytöstä kun mulle vaan tuli stoppi. Riitti. Abortin tein ja jätin koko miehen. Ei tullu lasta, avioliittoa eikä paskaakaan siitä
sillai se mustasukkaisuus pilaa suhteen mahdollisuudet
Ihan vittuilematta totean, että miten ihmeessä jaksoit katsella moista noinkin kauan. Itselläni olisi palanut pinna muutamassa päivässä tollasen käytöksen kanssa.
Sitä mäkin joskus mietin. Kai mulla sit on joku ymmärtämissyndrooma. Halu yrittää ymmärtää liian pitkälle
Toi ristosetä on mustasukkainen
Mustasukkaisuus ei ole hyvä asia. Eihän sitä tarvitse olla vai?