Kannabis - ensimmäinen ja viimeinen kerta

Poltin elämäni ensimmäisen kannabissätkän keväällä. Taisi olla viimeinen kerta samalla. Ensin ei tullut minkäänlaista vaikutusta. Nousin seisomaan ja silloin humahti. Olo oli aika järkyttävä. Ahdistus kova. Pelkoja oli etten pysty hallitsemaan itseäni. Ajan ja paikan taju vääristyi. Välillä aivotoiminta jumittui täysin, koin etten ole olemassa vaikka olinkin. Mieli ikään kuin hajaantui. Tuli pakonomainen tarve olla tietyssä asennossa, kontallaan pää alaspäin. Välillä pyrin ylös. Silmät hakeutuivat katsomaan ylöspäin. Hengitys tuntui hitaalta ja raskaalta. Pahoinvointia oli ja oksennus tuli muutamaan otteeseen. Tila hellitti muutamassa tunnissa ja sitä seurasi kova väsymys. Mietin jälkeenpäin, mikä meni vikaan. Oliko vain liian voimakas reaktio. Olen ollut joskus psykoosissa mutta en silloinkaan kokenut näin voimakasta hajoamisen tunnetta. Minulla on perussairautena paranoidinen skitsofrenia ja konversiohäiriö,mutta ovat tasapainossa. Ehkä kannabis kuitenkin laukaisi jotain ei-toivottua välittäjäainetoimintaa aivoissani. Olen keski-ikäinen nainen. Rentoutusta taidan jatkossa hakea jollain muulla konstilla 🙂