Olisi pitänyt suunsa kiinni

Viron itsenäistymisestä Neuvostoliitosta tulee tänään perjantaina kuluneeksi tasan 30 vuotta. Presidentti Mauno Koiviston varovainen Baltian-politiikka raivostuttaa vieläkin. Viro oli ensimmäinen neuvostotasavalta, joka julistautui itsenäiseksi Neuvostoliiton kolmipäiväisen vallankaappausyrityksen ollessa vielä kesken tiistaina 20.8.1991. Tuosta julistuksesta tulee perjantaina kuluneeksi tasan 30 vuotta.
-Syynä ovat Koiviston kommentit vuoden 1991 tammikuussa, kun väkivaltaisuudet Neuvostoliitosta eroon pyrkineissä Liettuassa ja Latviassa leimahtivat.
Koivisto ryhtyi yllättäen opastamaan baltteja oikeaan käyttäytymiseen. Samalla presidentti muistutti, että ”Suomi on tunnustanut de facto Baltian maiden liittämisen Neuvostoliittoon, ja me pidämme tietysti kiinni kaikesta siitä, mitä on kansainvälisesti sovittu.

Runsas seitsemän kuukautta myöhemmin Suomi solmi diplomaattisuhteet uudelleen itsenäistyneeseen Viroon ilman erillistä tunnustusta sillä perusteella, ettei neuvostomiehitystä edeltäneen Viron tasavallan tunnustamista vuonna 1920 koskaan peruttu, eli se oli yhä voimassa.

Baltian tapahtumat olivat esisoitto vanhoillisten vallankaappausyritykselle Moskovassa elokuussa 1991. Gorbatšovin myöhemmän arvion mukaan mitään vallankaappausyritystä ei olisi edes tullut eikä Neuvostoliitto olisi romahtanut ilman Vilnan verilöylyä.
-Tammikuun 1991 tapahtumat alkoivat neuvostojoukkojen hyökättyä mielen­osoittajien kimppuun Vilnan televisiotornin luona tammikuun 13. päivänä 1991. Neljätoista itsenäisyysmielistä liettualaista kuoli ja noin 700 loukkaantui. Latviassa vastaavat yhteenotot vaativat tammikuussa kuusi kuolonuhria.

Virossa väkivaltaisuuksilta vältyttiin, luultavasti pitkälti Venäjän presidentin Boris Jeltsinin Tallinnan-vierailun ja neuvostojoukoille suunnatun puheen ansiosta. Jeltsin pyysi neuvostojoukkoja pidättäytymään väkivallasta siviilejä kohtaan, ja siitä hyvästä hän on Virossa yhä melko arvostettu valtiomies.

Aiemmin monet neuvostotasavallat Venäjä mukaan lukien olivat antaneet suvereenisuusjulistuksia eli ilmoittaneet jonkinasteisesta itsemääräämis­oikeudestaan. Vain Liettuan vuoden 1990 itsenäisyysjulistusta on jälkikäteen pidetty varsinaisena yksipuolisena erona Neuvostoliitosta.


Varovainen realisti hän tietysti oli, ehkäpä jopa inhorealisti, mutta tuon ajan Suomen presidentti ei juuri muuta voinut olla.
Valitettavasti Suomessa ei olla vieläkään pesty pyykkiä lähihistorian osalta.
Tiitisen lista mukaanlukien, avoin läpikäynti olisi ehdottoman tärkeää. Se että joku isokenkäinen menettää maineensa, ei voi olla syy koko kansakunnan menestyksen estämiselle.