Petteri Saario

Musiikin valinta aivan kamalaa. Katselin ohjelmat sormi koko ajan äänenmykistys nappulalla, No, lapista kertovaan osaan naisen joikaamiselta kuuluva ääni ehkä jotenkin sopi, mutta muuten,,,,,

Samanlaista ns. musiikkiterrorismia on useissa dokumenttiohjelmissa. Kun Yle tilaa näitä ohjelmia nykyään yksityisiltä yrityksiltä, niin musiikkiterrorismin pilaamia ohjelmia ei pidä hyväksyä vastaanotetuksi, vaan vaadittava laadukasta ohjelmaa.

Musiikkia ei edes tarvita hyvän kuvan luotaamiseen. Tai jos valitaan, otetaan sitten hienostunutta ja mahdollisimman vähän ärsyttävää.

Elämme sellaisia kummia aioja, että suurennuslasilla saa etsiä ohjelmaa (tai tapahtumaa) jossa ei ole mitään taustamölöä. Pimpom, klingklong. Puheohjelman taustamatto häiritsee valtavasti ihan tervettäkin, saati sitten kuuloaistin alentunutta. Olen miettinyt miten uudet sukupolvet osaavat ihan elääkin elämäänsä ilman jatkuvaa rytmitystä ja musiikin jumputusta. Aikamoista vieraantumista.

Juuri näitten Saarion luontoohjelmien taustamusiikki on niin korvia raastavaa ulinaa, että katsoessa pitää laittaa äänettömälle, ettei luontokuvien katsomisen nautinto mene pilalle,
Olen koko ikäni, lapsesta saakka kulkenut luonnossa ja nauttinut metsän, puron tai järven omasta tunnelmasta ja äänistä, linnuista, tuulen kohinasta, koskien pauhusta, puron solinasta järvien ja meren aalloista j,n.e , en ole koskaan kuullut, edes tuntureilla korvia viiltävää ulvontaa. Taustamusiikit ja äänet sivuosaan ja mahdollisimman hiljaisiksi. Kerronta, joka selvittää kulloisenkin kuvan taustoja on aivan paikallaan ja yleensä selkeällä puheella toteutettu, eikä häiritse itse luonnon kuvan katsomiskokemusta.

En muista näissä Serengetin luontokuvauksissa olleen mitään häiritsevää musiikkia vaan eläimet olivat pääosassa..
Toivoisin näihin suomalaisiin luontokuvauksiin hyvin vähän tausta ääntä, ei ainakaan musiikin pauhua. Ehkä vieno sellon soitto sopisi joihinkin luontotunnelmiin.