on todellisuutta ja miten paljon se kaikki, mitä monen vuoden aikana arjessa tapahtui, on rikkonut. Se pettymys aina uudestaan kun odotit saavasi tehdä töitä ilman sitä "esitystä" ja joka kerta se toive murskattiin. Et kestä enää yhtään sellaista yhdessäkään ryhmässä. Rikkinäisyys on yhä läsnä. Huomasit sen miten paljon helpompaa oli olla sellaisessa pienessä paikassa. Se ensimmäinen paikka tuntui heti hyvältä ja taas se "otettiin" sinulta pois. Tuskin sinne edes etsittiin vakituista, kunhan vain saatiin taas "tietoa" menemään perille. Sellainen loukkaa syvästi, koska sitä on ollut vuosia liian kauan ja olet sen toistuvasti kertonut. Et ymmärrä miksi yhtä ihmistä näin kiusataan. Siksi tuntuu mahdottomalta olla tekemisissä yhdenkään sellaisen henkilön kanssa, joka on ollut tavallaan rikkomassa mukana. Jos hän olisi sanonut muutaman sanan jo vuosia sitten, olisi vältytty paljolta kärsimyksesltä. Traumaperäinen stressihäiriö nostaa päätään, kun rikkinäisyys sisällä huutaa vuosien kipua. Se tärkeimmän haaveen menetys oli kaiken pahan alku ja juuri.
Kerrotaan se miä
Anonyymi
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ryhmätyö ei mahdollista yhteenkään sellaiseen ihmiseen tutustumista, jonka kanssa ei ole juteltu koskaan. Sillä on varmaa että "tiedottaminen" jatkuu yhä. Nyt tuntuu siltä, ettei ehkä koskaan ole mahdollista tutustua edes kaverina sellaiseen ihmiseen, jonka takia menetti itselle tärkeän haaveen.