Hän luottaa Herraan
Usko on luottamusta Jumalaan. Kristittyinä luotamme, että Jeesus on kärsimisellään ja kuolemallaan sovittanut syntimme ja näin avannut meille tien taivaan kotiin. Usko on samalla luottamusta Jumalan sanaan, jossa ilosanoma Kristuksesta on ilmoitettu.
Raamatussa on monia esimerkkejä uskovaisista, jotka ovat luottaneet Jumalaan, vaikka järki olisi heitä toisin kehottanut. Luottamuksen ja uskon esikuva oli Abraham, joka luotti Jumalan ilmoitukseen vaikeiden koettelemusten keskellä. Heprealaiskirjeessä sanotaan: ”Mutta usko on vahva uskallus niihin, joita toivotaan, ja ei näkymättömistä epäile. Sen kautta ovat vanhat todistuksen saaneet.” (Hepr. 11:1–2.)
On tärkeää, että me voimme luottaa myös toisiin ihmisiin – lähimmäisiimme. Ihmisten välinen luottamus helpottaa kanssakäymistä monin tavoin. Perheissäkin tarvitaan paljon luottamusta. Avioliitossa puolisoiden välinen luottamus on hyvä perustus turvallisuuden tunteelle ja kestävälle liitolle.
Hyvin toimivassa yhteiskunnassa ihmiset luottavat yhteiskunnallisiin instituutioihin. Elinkeinoelämän valtuuskunnan julkaiseman tutkimuksen mukaan suomalaiset luottavat yhteiskunnallisista instituutioista vahvimmin poliisiin, tasavallan presidenttiin, puolustusvoimiin, koulutusjärjestelmään ja oikeuslaitokseen.
Ensilukemalta tulos on hyvä ja kertoo yhteiskuntamme vakaudesta. Tutkimustuloksista paljastui kuitenkin myös joitakin yllätyksiä. Usein hyvin vakaana pidetty instituutio eli kirkko löytyy tuolta listalta vasta 19. sijalta. Sen edellä olivat muun muassa ympäristöjärjestöt, pankit, useita tiedotusvälineitä ja ammattiyhdistysliike. Kansalaisten luottamus kirkkoon ei siis ole kovin vahvaa, jos sitä verrataan moniin maallisiin instituutioihin.
Kirjoitan tätä tekstiä kirkolliskokouksessa, jossa kuluneen viikon aikana on tehty ja valmisteltu uusia kirkkoamme koskevia päätöksiä. Selväksi on tullut jälleen kerran, että esimerkiksi avioliitosta on erilaisia käsityksiä evankelisluterilaisen kirkon piirissä. Luottamus Jumalan sanan arvovaltaan tuntuu usein olevan kadoksissa. Mielellään puhutaan ihmisen oikeudesta rakkauteen ja avioliittoon kuitenkin unohtaen, että avioliitto on Raamatun mukaan miehen ja naisen välinen liitto.
Synnistä varoittaminen koetaan herkästi epäsopivana kirkon opetukselle. Kirkkolain mukaan kirkon tehtävä on kuitenkin tunnustuksensa mukaisesti julistaa Jumalan sanaa, jakaa sakramentteja sekä toimia muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi. Jumalan sanan julistamisen tehtävä vaatii, että kirkon tulee pitäytyä Jumalan sanan mukaisessa opetuksessa. Äkkikäännökset opillisissa kysymyksissä vähentävät luottamusta entisestäänkin.
Kristinopin mukaan ”Jumala johtaa vanhurskaudessaan ja rakkaudessaan maailman ja kansojen kohtaloita samoin kuin yksityisten ihmisten vaiheita.” Epävarmuudenkin keskellä saamme luottaa, että Jumala pitää meistä hyvän huolen. ”Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan, olemme kaikki hiljaa kätketyt. Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan, yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.” (VK. 600:1.)
Seppo Parkkila
Usko on luottamusta Jumalaan. Kristittyinä luotamme, että Jeesus on kärsimisellään ja kuolemallaan sovittanut syntimme ja näin avannut meille tien taivaan kotiin. Usko on samalla luottamusta Jumalan sanaan, jossa ilosanoma Kristuksesta on ilmoitettu.
Raamatussa on monia esimerkkejä uskovaisista, jotka ovat luottaneet Jumalaan, vaikka järki olisi heitä toisin kehottanut. Luottamuksen ja uskon esikuva oli Abraham, joka luotti Jumalan ilmoitukseen vaikeiden koettelemusten keskellä. Heprealaiskirjeessä sanotaan: ”Mutta usko on vahva uskallus niihin, joita toivotaan, ja ei näkymättömistä epäile. Sen kautta ovat vanhat todistuksen saaneet.” (Hepr. 11:1–2.)
On tärkeää, että me voimme luottaa myös toisiin ihmisiin – lähimmäisiimme. Ihmisten välinen luottamus helpottaa kanssakäymistä monin tavoin. Perheissäkin tarvitaan paljon luottamusta. Avioliitossa puolisoiden välinen luottamus on hyvä perustus turvallisuuden tunteelle ja kestävälle liitolle.
Hyvin toimivassa yhteiskunnassa ihmiset luottavat yhteiskunnallisiin instituutioihin. Elinkeinoelämän valtuuskunnan julkaiseman tutkimuksen mukaan suomalaiset luottavat yhteiskunnallisista instituutioista vahvimmin poliisiin, tasavallan presidenttiin, puolustusvoimiin, koulutusjärjestelmään ja oikeuslaitokseen.
Ensilukemalta tulos on hyvä ja kertoo yhteiskuntamme vakaudesta. Tutkimustuloksista paljastui kuitenkin myös joitakin yllätyksiä. Usein hyvin vakaana pidetty instituutio eli kirkko löytyy tuolta listalta vasta 19. sijalta. Sen edellä olivat muun muassa ympäristöjärjestöt, pankit, useita tiedotusvälineitä ja ammattiyhdistysliike. Kansalaisten luottamus kirkkoon ei siis ole kovin vahvaa, jos sitä verrataan moniin maallisiin instituutioihin.
Kirjoitan tätä tekstiä kirkolliskokouksessa, jossa kuluneen viikon aikana on tehty ja valmisteltu uusia kirkkoamme koskevia päätöksiä. Selväksi on tullut jälleen kerran, että esimerkiksi avioliitosta on erilaisia käsityksiä evankelisluterilaisen kirkon piirissä. Luottamus Jumalan sanan arvovaltaan tuntuu usein olevan kadoksissa. Mielellään puhutaan ihmisen oikeudesta rakkauteen ja avioliittoon kuitenkin unohtaen, että avioliitto on Raamatun mukaan miehen ja naisen välinen liitto.
Synnistä varoittaminen koetaan herkästi epäsopivana kirkon opetukselle. Kirkkolain mukaan kirkon tehtävä on kuitenkin tunnustuksensa mukaisesti julistaa Jumalan sanaa, jakaa sakramentteja sekä toimia muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi. Jumalan sanan julistamisen tehtävä vaatii, että kirkon tulee pitäytyä Jumalan sanan mukaisessa opetuksessa. Äkkikäännökset opillisissa kysymyksissä vähentävät luottamusta entisestäänkin.
Kristinopin mukaan ”Jumala johtaa vanhurskaudessaan ja rakkaudessaan maailman ja kansojen kohtaloita samoin kuin yksityisten ihmisten vaiheita.” Epävarmuudenkin keskellä saamme luottaa, että Jumala pitää meistä hyvän huolen. ”Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan, olemme kaikki hiljaa kätketyt. Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan, yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.” (VK. 600:1.)
Seppo Parkkila
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hänhän sai kaikki piikit kerralla. Maailmalta.