Korkea psykoosilääkeannostus laskee rajusti riskiä "relapsille"

Oletko sinä sitten se kehitysvamma diagoosin saanut, jolta puuttuu luetun ymmärtämis kyky? Onko antisosiaalista tuoda esille realistisisia näkökulmia skitsofrenian lääkehoidon tutkimusnäytöstä? Se on fakta, että skitsofreniaa tutkitaan hengenvaarallisissa koe-asetelmissa, jossa kuolleisuus on viisinkertainen verrattuna normaaliin ja jossa relapsi sotketaan systemaattisesti ihan tutkitusti ns. skitsofrenian relapsiin. Skitsofrenian käypä hoito -suosituksessa käytetään tutkimusnäyttöä, jossa koehenkilöt vieroitetaan alle kahdessa viikossa neuroleptilta jota he ovat käyttäneet vuosikausia ja tutkitaan, kumpi koeryhmistä lääkityksellä jatkavat vai plasebolle ajetut kärsivät enemmän ns. skitsofrenian oireista, jotka esimerkiksi PANSS-skaalalla on kaikkea maan ja taivaan väliltä innostuneisuudesta alakuloon ja kuuloharhoista vääriin uskomuksiin. Skitsofrenian käypä hoito -suosituksissa tutkimusten koeasetelmaa pidetään epäeettisenä, kun se toteutetaan hoitosuhteessa. Potilasta ei käypä hoito -suosituksen mukaan missään nimessä saa vieroittaa muutamassa päivässä neuroleptilta, mutta keskeinen näyttö lääkityksen käytöstä perustuu juuri tällaiseen epäeettiseen hengenvaaralliseen koeasetelmaan. Potilaslainsäädännössä korostetaan tietoon perustuvaa suostumusta lääketieteellisen hoidon toteutuksessa ja suunnittelussa. Potilaalla on oikeus tietää, millaiseen näyttöön heidän hoitonsa pohjautuu. Esimerkiksi skitsofrenian käypä -hoitosuosituksessa käytetään meta-analyyseja, joiden mukaan vain 17 % hyötyy lääkityksen aktiivisesta vaikutuksesta hyvällä vasteella mitattuna senkin jälkeen, kun käytetään kyseistä hengenvaarallista koeasetelmaa. 60 % selittyy plasebovasteella eli uskomuksilla siitä, onko hoito tehokasta vai ei. Tätä lääkärit pitävät yleisesti hyvänä vasteena mutta he eivät kerro sinulle, että mitä hyvä vaste heidän tulkinnoissaan tarkoittaa. Se tarkoittaa vastetta, joka on alle puolet kliinisen merkitsevyyden raja-arvosta, keskimäärin kuusi pistettä 15 pisteestä. Eli käytännössä vaste on hoidollisesti merkityksetön. Ei ole antisosiaalista kertoa, mitä tarkoittaa hyvä vaste skitsofrenian lääkehoidon tutkimuksissa, koska se edesauttaa tietoon pohjautuvaa suostumusta, ihmisen itsemääräämisoikeuden toteutumista hoidossa. Se tarkoittaa sitä, että todennäköisesti suurin osa ei hyödy lääkkeistä varsinaisesti lainkaan edes lyhytaikaisesti ja varsinkin se tarkoittaa sitä, että luotettavaa näyttöä lääkityksen tehosta ei ole olemassa ja siksi pakkohoito ja injektiolääkitys noilla myrkyillä on ihmisoikeusrikos, jolle ei ole luotettavaa lääketieteellistä pohjaa. Mielestäni on antisosiaalista olla kertomatta näitä faktoja, itse asiassa se on härskiä heikossa asemassa olevien ihmisten hyväksikäyttöä. Monet tutkijat ja psykiatrit ovat rakentaneet koko uransa äärimmäisen heikossa asemassa olevien ihmisten härskille hyväksikäytölle. Ei ole mielestäni yhtään antisosiaalista vastustaa tätä kuvottavaa toimintaa, vaan sen tarkoitus on vapauttaa tiedon avulla skitsofreenikot tästä häiriintyneestä hyväksikäyttösuhteesta. Se on vähän kuin kertoisi pikkulapselle, että ei ole normaalia eikä oikein, että enosi raiskaa sinua perseeseen.

Eräässä laajahkossa brittiläisessä tutkimuksessa havaittiinkin, että ei-lääkittyjen mielisairaiden ja lääkkeitä käyttävien potilaiden (olivat he sitten skitsofreenikoita, maanis-depressiivisiä tai mitä tahansa) kuolleisuus tosiaan oli lääkkeettömillä mielisairailla paljon pienempi kuin neuroleptilääkityillä potilailla keskimäärin. Tutkimuksen mukaan alle 30-vuotiaiden riski kuolla luonnollisista syistä (pois lukien siis itsemurhat) oli yli nelinkertainen suhteessa ei-lääkittyihin mielisairaisiin ja neuroleptilääkityillä potilailla ja kuolleisuus oli suoraan suhteessa lääkityksen annostukseen. Sydänperäisten äkkikuolemien riski oli lähes viisinkertainen neuroleptilääkityillä potilailla. Tutkijoiden yllätykseksi riski laski mitä vanhemmaksi potilaat tulivat ja tämän arveltiin johtuvan siitä, että neuroleptien käyttö luo voimakkaan valintapaineen jonka johdosta geneettisesti ja synnynnäisesti kestävimmät jäävät eloon. Tämä ns. selviytyjäharha on tavallinen ilmiö myös esimerkiksi huumeiden käyttäjien keskuudessa -on ihmisiä, jotka kestävät uskomattoman määrän myrkkyjä kehossaan ja sitten on ihmisiä, jotka ovat erityisen herkkiä niiden vaikutuksille. Joissakin tutkimuksissa tutkitaan erityisesti näitä selviytyjiä, joita voisi verrata esimerkiksi narkkareihin jotka ehtivät keski-ikään katsellen, kuinka kaveri toisensa jälkeen heittää veivinsä milloin oman käden kautta, milloin yliannostukseen tai muihin huumeiden anteeksi lääkkeiden aiheuttamiin komplikaatioihin. Näin ollen lääkkeettömien potilaiden ja lääkittyjen potilaiden ero kuolleisuudessa paradoksaalisesti pienenee eikä suurene. Nelinkertaisesta riskistä tulee vain kaksinkertainen keski-ikään mennessä.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3888674/pdf/CPN2013-247486.pdf

Tässä yhteydessä tulee mieleen myös ns. koronakusetus: kuinka lääketehtaat ja rahaeliitti hyötyvät kansalaisten pelottelusta ja kokeellisilla myrkyillä piikittämisestä (kohta myös niihin piikkeihin addiktoimisesta, kun koronarokotteista tyrkytetään jo buustereitakin). Mutta jääköön toiseen ketjuun.