Minulla on läheinen suhde henkilöön, joka on kyvytön lohduttamaan. Hän on monesti vilpittömästi yrittänyt, mutta ne ovat lohduttamisen sijaan pahentanut lohdutetun oloa. Aluksi tämä ominaisuus lähinnä nauratti, mutta ei enää.
Monesti myös hänen loukatessa tahallaan tai tahattomaati, voi sanoa että loukkasit minua, häneen sillä ei ole mitään merkitystä, hän ei lopeta riitaa, ei pyydä anteeksi, tai mitään muutakaan. Hän ei koskaan puhu omista tunteistaan, vaan ne täytyy aina tulkita hänen käytöksestään.
Hän ei kiitä, pahoittele, onnittele, pyydä anteeksi, anna anteeksi, sovi, tai oikeastaan mitään mielestäni normaalia kohteliaisuutta.
Tunnen useita ihmisiä, mutta en ketään tällaisilla ominaisuuksilla. Mitä tästä pitäisi päätellä? Juostako karkuun vai syventääkö suhdetta?
Monesti myös hänen loukatessa tahallaan tai tahattomaati, voi sanoa että loukkasit minua, häneen sillä ei ole mitään merkitystä, hän ei lopeta riitaa, ei pyydä anteeksi, tai mitään muutakaan. Hän ei koskaan puhu omista tunteistaan, vaan ne täytyy aina tulkita hänen käytöksestään.
Hän ei kiitä, pahoittele, onnittele, pyydä anteeksi, anna anteeksi, sovi, tai oikeastaan mitään mielestäni normaalia kohteliaisuutta.
Tunnen useita ihmisiä, mutta en ketään tällaisilla ominaisuuksilla. Mitä tästä pitäisi päätellä? Juostako karkuun vai syventääkö suhdetta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos tuollaisesta ihmissuhteesta tulee paha olo itselle, niin ei sitä ainakaan syventää kannata.
Jos tuntee itsensä, osaa ajatella asioita myös omalta kantilta.
Vaikuttaa, ettei kyseinen henkilö osaa olla lainkaan empaattinen, vaan laittaa itsensä joka asiassa edelle.
Itse en haluaisi ihmissuhdetta, jossa toinen ei huomio toista.
Kyseessä+saattaa+olla+aleksitymia,+kyvyttömyys+tuntea+ja+tunnistaa+tunteita.
Psykopaatithan kärsivät aleksitymiasta, ja kenties narsismiinkin se tunteettomuus jollain tavalla liittyy.
Saattaa ehkä liittyä myös joihinkin psyykkisiin häiriöihin.