En nyt ala enempää taustojani selittelemään, muuta kuin että en saa nukuttua, unilääkkeet ei ole vaihtoehto, pelkään yksin ollessani ja pelkään pimeää. Mitään vakavia harhoja mulla ei ole, oikeastaan vain maailman lievää aaltoilua ja väreilyä, joidenkin esineiden lievää elämistä/liikahduksia kun ei katso suoraan sinne päin, joitakin ääniä, mistä en tiedä varmaksi ovatko ne siellä vai ei. Säikähtelen asioita, oman käteni liikettä, jonka varjoa luulin olennoksi, sydän jätti lyönnin välistä ja koko keho meni veltoksi. Tää vaikeuttaa arkea huomattavasti. En uskalla kulkea ilman itsepuolustusta missään, en kotona, en kadulla yksin. En pelkää mitään konkreettista, en pelkää todellista vaaraa, pikemminkin nauran sille päin naamaa sen kohdatessani, mutta pelkään pelkoa itsessään, jos tää kellekään käy järkeen. Pelkään alkavani nähdä harhoja, koska silloin voisi tapahtua mitä vaan, vaikka se ei olisikaan todellista. Se olisi vaara, jota en voisi torjua asein ja heikosta mielestäni tuskin on mitään pahaa voittamaan. Ne on sellaisia varjo-olentoja mitä oikeastaan uskoisin ensimmäisenä näkeväni. Ne ryömii seinissä, siellä minne katse ei ulotu. Ja lääkärillekään ei voi nyt tän asian kanssa mennä. Oisko kellään kohtalontovereilla tai muutoin tietävillä ihmisillä neuvoa miten sitä sairaalloista pelkoa sais helpotettua? Mitä pitäisi tehdä jos harhat pahenee? Lääkäri ei vieläkään ole vaihtoehto ja ikkunasta hyppääminen, vaikka spontaani reaktio mulla todennäköisesti olisikin, ei oo se vaihtoehdoista paras.
Väsymyksen ja pelon aiheuttamat harhat
Anonyymi
33362
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Täytyy tarkentaa, kun huomasin epäselvyyden tuonne jääneen: En ikkunasta hyppäämisellä tarkoittanut itsemurhaa vaan pakoa kämpiltä, jos täällä alkaisin harhoja nähdä pahemmin. Kolmannessa kerroksessa asun, joten pudotuksesta selviäisi kyllä hengissä, muttei vahingoittumattomana. Siksi se ei olekaan vaihtoehtona järkevä.
Ilmeisesti aloituksen tekeminen tänne Suomelle ei ole pelottanut?
Ei, koska se ei ole mitään mikä voisi aiheuttaa minulle ongelmia, koska en esimerkiksi tunnusta viestissäni tehneeni laittomuuksia. Kyllä, tämän laitteen ip-osoite tulee johonkin näkyviin viestini johdosta, mutta sitä varten onkin useampia laitteita, jokainen omaan käyttötarkoitukseensa. Joten en ihan ymmärrä miksi mua pelottaisi aloituksen tekeminen tänne, varsinkin kun viestissäni kerroin pelkojeni olevan enemmänkin epärealistisia eikä mihinkään konkreettiseen kohdistuvia.
- AP
Vpn kun käyttää niin eivät näe sun ip osotetta
Tiedän toki, mutta niin moni on paljastunut myöhemmin vakoiluohjelmaksi, etten uskalla niitä ilmaisia käyttää, niissä laitteissa sitten missä salaus on tärkeämpin niin on kyllä vpn.
Olet selvästikin täysin "järjissäsi", älä pelkää. Vaikutat tasapinoiselta ihmiseltä, joka pohdiskelee tilannettaan. Vaikeassa tilanteessa, jota et halua avata eikä tarvitsekaan.
Lääkäriltä luultavasti tulisi vain kemikaaleja ja stigmaa (ellei hän satu olemaan poikkeus alallaan ja työskentele kokonaisvaltaisesti suuntautuneessa mielenterveysorganisaatiossa - todennäköisyys tämmöisen löytymiseen Suomesta on pieni tällä hetkellä). Ehkä vähän empatiaa saisit jos hän on ns. kiva ihminen, mutta se empatia ei riittäisi muuhun kuin koukuttamaan sinut medikaaliseen järjestelmään.
Psykiatriasta ei käsittääkseni monikaan saa pysyvää apua. Haitat stigman muodossa ja fyysisen terveyden heikentymisenä "lääkkeiden" kautta ovat merkittävät.
Ehkä täältä löytyisi tukea:
https://madinfinland.org/
Avoimen dialogin hoitomalli on kehitetty tukemaan ihmisiä henkisissä kriiseissä. Tällä hetkellä ainoa paikka missä se on käytössä on Länsi-Lapin sairaanhoitopiiri.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Avoimen_dialogin_hoitomalli
Avoimen dialogin mallista on dokumentti, jonka linkkiä en laita koska se yleensä häviää automaattivalvonnassa jostain syystä, mutta löytyy youtubesta otsikolla "avoin dialogi". Suosittelen katsomaan:)
Joka tapauksessa, tunteet mitä koet ovat täysin normaaleja. Niistä pitäisi päästä puhumaan turvallisessa ympäristössä, jossa rajojasi kunnioitetaan. Kirjoittaminen tänne on alku. Sinun ei tarvitse tehdä mitään mitä et halua.
Kiitos, tämä tuntui lohdulliselta kuulla, varsinkin kun ainakin kolme läheisintä kaveria ovat sanoneet minun olevan tosi huonossa kunnossa, sanoneet että mun pitäisi laittaa asiani kuntoon ja sanoneet olevansa tosi huolissaan musta. Kaksi hyvin sekavaa ja huonossa jamassa olevaa ihmistä on myös sanonu mulle, että olisin aika sekaisin ja huonossa kunnossa heidän sanomanaan se kuulosti täysin absurdilta. Itsekin olen alkanut ajatella, että ei olisi kaikki ihan kunnossa ja sitten pelottaa, että jos menenkin psykoosiin joku päivä enkä tiedä mitä silloin pitää tehdä. Vähän tuollaisia kokemuksia mulla onkin useammastakin lääkäristä ja sitten on ollut vielä niitä, jotka ovat vain armotta käyttäneet valta-asemaansa hyväkseen ja myäs niitä, jotka ovat vain halunneet sulkea minut pois yhteiskunnan silmistä, enkä tiedä onko niillä ollut mitään tarkoitusta edes yrittää "parantaa" mua.
Itse en ainakaan ole psykiatriasta apua saanut, se on jopa pahentanut tilannettani entisestään. Onneksi eivät sentään lääkkeitä tuputa, en tosin saisi niitä koviin kipuihinkaan lääkärin määräyksellä.
Kiitos paljon, minäpä käyn katsomassa nuo sivut jotka laitoit. Ja toivon että löydän jossain vaiheessa semmoisen turvallisen ympäristön missä pystyisin puhumaan asioista.
-AP
Toi näkökentän reunojen liike on jännä juttu mitä oon itsekin ihmetellyt. Alkanu näkee liikettä siellä hiljattain. Mistähän se kertoo.
Jos on kovin väsynyt, totaalisesti ylikierroksilla, niin aistimuksetkin alkavat olla vähän erilaisia kuin muuten. Elimistö vaan kertoo, että nyt ei jakseta enää. Siksi ne kokemukset voivat olla fyysisestikin tavallisesta poikkeavia: näkee, kuulee, tunteekin ns. harhoja.
Epätavallisissa aistimuksissa voi olla kyse samalla, paitsi elimistön ylikuormittuneisuudesta, myös siitä että sitä kautta ihminen käsittelee vaikeita kokemuksiaan ja tunteitaan. Harhoillahan (oikeastaan niitä ei tarvitsisi edes kutsua siten) on yleensä jokin merkityksellinen sisältö. Kannattaa minusta ainakin siis ottaa ns. harhan viesti vastaan, miettiä sitä kaikessa rauhassa. Ei tarvitse tietenkään tehdä mitä impulssi sanoo, esim. jos kuulee jonkin äänen, tehdä mitä se käskee tehdä jos käskee... jne. Voi kuunnella sitä, miettiä missä olen ehkä kokenut jotain sellaista mikä on voinut liittyä tuohon mitä juuri kuulin, muistuttaako ääni ehkä jonkun tuntemani ihmisen ääntä, ja millainen suhde minulla oli häneen.jne. Harhalle voi vastata ja sen kanssa keskustellakin. Ajatella, että tämä on nyt minun maailmaani tällä hetkellä, minulla on oikeus siihen. - Samalla, että jos tuntuisi että helpottaisi puhua siitä jonkun kanssa, niin olisiko sellaista ihmistä jossain saatavilla. (Joka ei rupea diagnosoimaan... tietysti.)
Itse keksisin siihen useitakin mahdollisia syitä:
- Pitkäaikainen valvominen (itselläni alkaa kolmen vuorokauden jälkeen tulla)
- Alkoholi tai muut tajunnan tasoon vaikuttavat päihteet
- Kahvi tai energiajuomat hyvin suurissa määrissä
- Psykedeelit, mutta ne nyt aiheuttaa usein enemmän kuin pelkkää näkökentän väreilyä
- Ikänäkö/ongelmia tarkentaa katsetta tai muut näköön liittyvät ongelmat tai jos sulla on silmälasit ja näkö on muuttunut siten, ettei ne olekaan enää sulle ihan oikeanlaiset.
- Tietokoneen tai television tai kännykän tuijottaminen monen monta tuntia putkeen väsyttää myös silmiä, eli jos teet työtä tietokoneella niin se voi vaikuttaa.
- AP
Jo ennen ketjun puoliväliä lukijalle tulee vahva tunne, että tämähän nimim. poiuuttfjin ketju.
En tiedä kuka hän on, mutta en ole hän, useammallakin voi olla saman tyyppisiä ongelmia
- AP
Lisäys, että jos löytää hyvä psykoterapeutin, sitä kautta voi aueta yksi mahdollisista apureiteistä. Psykoterapian päätarkoitus on luoda ihmissuhde, jossa henkilö voi kokea aitoa luottamusta ja turvallisuutta ja tuoda esiin sisäisiä kokemuksiaan siten että ne muuttuvat todeksi hänelle, saavat uutta valaistusta ja menettävät kärsimystä aiheuttavia ominaisuuksiaan.
Monet psykoterapeutit toimivat medikaalisessa (diagnosoivassa) psykiatrisessa viitekehyksessä, mutta on sellaisiakin, joilla on kokonaisvaltaisempi lähtökohta. Asiakkaan tehtävänä, joskus vaativanakin tehtävänä, on koettaa valita itselleen oikea auttaja.
Kelan tuella pääsee nykyisin suhteellisen helposti kuntoutuspsykoterapiaan kun ongelmat ovat sellaisia, että niiden voi katsoa vaarantavan työ- tai opiskelukyvyn. Lähetteen kirjoittaa psykiatri, joko julkiselta tai yksityiseltä sektorilta.
Kiitos tiedoista. Ei vaan millään pysty enää koskaan luottaa ihmiseen kovin paljoa ainakaan.
Jotain on varmasti tapahtunut, mikä on johtanut tuohon tunteeseen. Hyvä että tiedostat, mitä tunnet ja mikä on arviosi ihmisten luotettavuudesta tällä hetkellä.
Psykoterapiaa en uskalla enää yrittää, koska sitäkin on yritetty useammankin eri henkilön kanssa, eikä yksikään kokemuksista ole ollut positiivinen. Yksi näistä pahensi tilannettani entisestään, eikä tuota vahingollista "hoito"suhdetta ollut silloin mahdollista katkaista vaan se jatkui yli vuoden ajan. Siitä jäi mulle varmaankin jonkinlainen trauma, jonka takia en pidä terapiaa minkäänlaisena vaihtoehtona omalla kohdallani jos tarkoitus on hankkia apua. Myöskin terapeutit raportoi hoitavalle taholle ja Kelalle sen, mistä siellä kertoo.
- AP
Samaistun tähän, sillä itsekään en voi luottaa keneenkään. Mutta se suojelee sua, sen ansiosta ihmiset ei voi manipuloida sua olemalla hyviä ja sitten pettämällä luottamuksen. Koska et luota ihmiseen et tule riippuvaiseksi kenestäkään vaan olet vahva. Vaikka yksin onkin toisinaan raskasta ja tahtoisi vain tunnustaa jollekulle kaiken tekemänsä ja käpertyä toisen syliin itkemään niin muista, että kukaan ei voi päästä niin lähelle, että voisi tuhota sut jos et luota keneenkään. Myöskin, jos joskus kokee tarpeelliseksi purkaa sydäntään ja silti säilyttää ehdoton luottamuksellisuus niin kannattaa käydä ripittäytymässä, papin vaitiolovelvollisuuden yläpuolella ei ole ketään, toisin kuin vaikka lääkäreiden vaitiolovelvollisuuden yläpuolelle tulee oikeus ja poliisi. Itse en ole vielä kokenut niin pakottavaa tarvetta tunnustaa että olisin käynyt ripittäytymässä, mutta joskus senkin aika tulee, niin paljon on asioita, jotka mieltä painaa.
- AP
Keneenkään ei ole pakko luottaa heti alkuun.
Luottamus kasvaa pikkuhiljaa, kun oppii tuntemaan toisen.
Ei ole edes hyvä asia luottaa ihan sokeasti kaikkiin.
Ei kasva enää luottamus. Ihminen pettää aina lopulta.
Niin, joku ei selvästikään ole kohdillaan, koska mitään pelättäväähän siellä ei oikeasti ole, muuta kuin mitä on oman pään sisässä.
Mutta uskoisin pelkoa helpottavan se että opettelet olemaan tunteistasi tietoinen. Nimeä ne. Harjoituksena: minkälainen on tunne nyt? Minkä niminen tunne se on? Oikeastaan riittää aivan hyvin jos nimeät sen vain "epämiellyttävä tunne". Eli sinulla tulee välillä epämiellyttävä tunne. Sitten kun se tulee seuraavan kerran, niin muista tämä teksti ja hoksaa, että minulla on nyt "epämiellyttävä tunne". Kuinka iso asia sitten oikeastaan ylipäätään on joku tunne? Onko tunne joku käsky jonka mukaan meidän on pakko tehdä jotain ja toimia ja liikkua? Entä jos keskittyisi tutkimaan että mikä tämä tunne tässä nyt oikein on?
Seinillä ei ole mitään varjo olentoja. Se on vain itse liittämäsi ja valitsemasi nimitys jollekin aistihavainnollesi.
Kokeile kuunnella myös uskonnollisia lauluja vaikka youtubesta. Itämaisetkin käy hyvin, tai mikä nyt vaan on oma valintasi. Esim. jonkun "puhdistavan mantran" soittaminen voi myös auttaa. Kuuluisimpia on "OM MANI PADME HUM" - joita löytyy youtubesta. Pistä soimaan hiljaisella vaikka puoleksi tunniksi. Voit myös "toivottaa" mielessäsi tai ääneenkin "henkimaailmalle" että toivot että kaikki olisi henkiolennoilla hyvin, kaikki löytäisivät rauhan sisimmästään, eikä kukaan toivoisi pahaa kenellekään. Älä myöskään itse juonittele kenenkään pään menoksi.
Käy myös terapiassa niin homma alkaa purkautumaan. Ei ole hyvä olla stressaantunut pitkään.
Niin näin.minäkin kuvittelin jodkus asioiden olevan. Niinkuin meille kerrotaan.
Mutta. Ei ole näin. Ihmiset on muuttunu. Ne on pahoja. Pelättävää on. Jopa julkiinen terveydrn hoito on paha
Täällä puhutaan ettäbpsykiayrinen puoli on saatanadta. Joo. Mutta kun se ei rajotu vaan siihen. Ihmisiä telotaan aivsn tahallaan myös tsvallisrlla pyolella. Tiesitkö sitä. Olemme kuin juutalaisia tuhoamisleirillä. Et usko. Ymmärrän. Ja toivon että sinua ei merkitä tuhottavaksi.
Puhuitbtunteista. Kyinka ne ei ole totta. Tai jotain. Ymmärrän sinua. Oikeesti. Mutta. Se paha olo. Se on totaalinen. Ei sitä voi voittaa. Ei ihmisen voima riitä. Se on tuskaa. Ja paniikkia. Ei sitä voi kestää. Rationaalinen ajattely ei auta. Voi vaan kärsiä hiljaa käpertyneenä tai koittaa jotain liikettä tai muuta ajateltavaa joka lopulta veisi tuskan takaalalle. Tai kuten minä teen viimeisenä keinona syön. En tiedä miksi mutta syöminen helpottaa.
Nämä on joka päivä. Olen taistelija. Periksi en anna. Silti tiedän että loppu on jo lähellä. Hemmetin korona. Ilman sitä muuttsdin nyt buddha maahan enkä tulidi koskaan takaisin jos rauhan löytäisin.
Sinulle edellä kirjoittanut, toivotan mahdollisimman hyvää yötä kaikesta huolimatta. Miten sen nyt sanoisin. :) että sanoisin oikein:)
Joo kyllä mä ymmärrän ettei kaikki ymmärrä. Tai monikaan. Ei sitä tarvi sanoa. Yleinen mielipide ja virallinen totuus on kyllä tiedossa asioista. Ei niistä tarvitse puhua täällä.
1.5 h ja pää on täysin selvä jo. Huh. Maksa toimii aivan liian nopeasti. Hyvää yötä vaan sinullekkinja kiitos viestistäsi :)
Näin on, ja harmillisesti kaikista vaikein on voittaa pelko, joka on just vaan pään sisällä, eli siihen ei voi järjellä ratkaisua keksiä.
Silleen oon niistä tietoinen, että osaan sanoa aina että: "pelottaa" "ahdistaa" "paha olla", mutten ehkä oikein osaa sitten avata näiden sisältöä, on vaan helppo kuitata se "miltä tuntuu?" kysymys tuollaisella yhdellä, tosin paljon sisältävällä sanalla miettimättä sitten tarkemmin niitä yksityiskohtia. Toisinaan oon yrittäny alkaa avaamaankin niitä yksityiskohtia ja tunteen taustaa mutta se ei meinaa ikinä onnistua. Sitten yritän aina järkeillä, että pelko on vain tunne ja ahdistus on vain tunne, mutta oon aika herkkä ihminen, niin pelko saa esimerkiksi mun jalat tärisemään niin paljon, että tuntuu, että ne pettää alta ja pelko saa myös mun sydämen hakkaamaan niin nopeasti, että siitä tulee ihan huono olo. Sitten ärsyttää, kun kroppa reagoi sillä tavalla eikä pysty vaan pitämään itseään kasassa ja jatkamaan eteenpäin kun kerta keho ja mieli on molemmat siinä tunteessa ihan täysillä.
Tiedän, ettei niitä ole, mutta niitä uskoisin ensimmäisenä näkeväni, jos alkaisin pahemmin harhoja näkemään. Ja pystyn aistimaan niiden läsnäolon ja liikkeet, vaikka tiedän, ettei niitä oikeasti ole. Se on pelottavaa, että silti pystyy alitajuisesti tuntemaan niiden läsnäolon toisinaan.
Olenkin monesti kuunnellut sellaista rauhoittavaa musiikkia radiosta tai youtubesta kun pelottaa, koska silloin ei kuule pientä rapinaa nurkista tai muita pelottavia ääniä. Myös olen yrittänyt pitää pahuuden loitolla erilaisin rituaalein, mm. kaatamalla suolaa ympärille ja maalaamalla suojelussymboleja neitsyen verellä, mutta nämä eivät kauheasti auta sisältä tulevaan uhkaan, siihen mikä on omassa päässä. Yritän olla juonittelematta mitään, tosin sitä voi olla hieman vaikeaa hillitä, mutta se kohdisuu vain minua tai läheisiäni vahingoittaneisiin pahoihin ihmisiin. Mutta niidenkään elämää en päättäisi.
Terapiaan en enää yritä mennä, koska siitä on niin paljon negatiivisia kokemuksia, jopa traumojakin. Useampia eri terapiasuhteita olen kokenut, eli en muodosta mielipidettäni vain yhden ihmisen perusteella. Mutta kiitos avusta.
- AP
Koita pärjäillä. Ja siis mä kyllä uskon sua, koska mulla on myös omakohtaista kokemusta saman tapaisista asioista. Mulla tuli semmoinen mieleen että kun sanoit, että ihmisen voima ei riitä voittamaan sitä pahaa oloa, niin helpottaisikohan sun oloa jos sulla olis pikkuinen koirakaveri, joka voisi lohduttaa sua ja tehä asioita sun kanssa eikä sun tarvis pelätä että se juonittelee sua vastaan ikinä? Ja mä uskon kanssa että sä olet taistelija! Mä uskon, että oot vahva. Jaksa vielä hetki, kyllä tää koronakin menee vielä ohi.
- AP
Tuttu tunne. Mulla ne usein liittyy alkoholin vieroitusoireisiin. En saa silloin nukuttua ja lopulta kun uni tulisi, taistelen kaikinvoimin sitä vastaan, koska näkemäni painajaiset on niin kammottavia. Kun niistä herään..."herään" noin 7kertaa. Näen realiatisena huoneen missä oikeastikin nukun, mutta jokin yksityiskohta ei täsmää, mistä huomaan olevani yhä unessa... Ja möröt kömpii koloistaan ja painajainen jatkuu. Jos lopulta oikeasti herään, jos sitten nukahdan taas, painajainen alka heti taas siitä, mihin se jäi... Minusta tuntuu, että olen tutustumisvisiitillä helvetissä silloin. Valveilla taas jääkaapin ja pakastimen äänet muuntuu puheeksi, naulassa roikkuva takki näyttää joltain kaapumieheltä jne...
Rauhottavat lääkkeet (bentsodiatsepiinit) auttaa, jos niitä onnistuu jostain saamaan ja suosittelen ottamaan ensin vaan pienen annoksen, esim. 1/4 tbl 10mg medipamista. Vasta sitten kun olo on rauhoittunut, ettei ole pelokas, nukuttava annos. Minulla usein ensim 1/4 ja tunnin päästä 1/2. Mutta ne ei ole pysyvä ratkaisu, johtuipa kauhu päihteiden vieroitusoireista tai muusta.
Onko sinulla ketään luotettavaa, turvallista ystävää tai sukulaista, joka voisi olla sinun kanssa sen aikaa, että se pelko hiipuu? Jolle voisit jopa puhua näistä? Minua on turvanneet aikoinaan ystävät, kun kärsin vastaavista, kuin kuvailemasi, joka ei silloin liittynyt päihteisiin. Sain nukkua sohvalla, ettei tarvinut olla yksin turvattomana ja he juttelivat minun kanssa peloista. Silloin en tarvinnut rauhoittavia, mutta kyllä siinä aikansa kesrti, että aloin tuntea taas oloni turvalliseksi myös yksin.
Ja niitä kausia vieläkin, (nyt parhaillaan!), että pitää nukkua himmeät valot päällä ja radio pienellä... Että ei ne kaikenmaailman rapinat häiritse ja ala epäillä kummituksia...
t. Mielenterveyskuntoilija
Mullakin on aika usein tuommoisia valeheräämisiä ja toisinaan uni ja todellisuus kulkee päällekäin, että tiedostan tasan tän todellisuuden ja pystyn liikkumaankin täällä, mutta toinen puoli on unessa ihan toisessa maailmassa ja pitää liikkua aika varovasti, kun on vaikeaa pysyä kuitenkin sekä unessa että valvemaailmassa yhtä aikaa. Se on aika mielenkiintoista.
Ja itsekin näen painajaisia, oikeastaan joka uni on painajainen, mutta häiritsevimmät jäävät vainoamaan koko päiväksi tai pidemmäksikin aikaa. Niiden yksityiskohtainen realistisuus tekee niistä ahdistavia, koska vaikka etsisi merkkejä että on unessa, niin kaikki on täysin realistista. Tulee mieleen eräs uni, jossa tapoin ihmisen ja kaikki mun reagointi ja kaikki oli samanlaista mitä se tosimaailmassakin olisi, kaikissa unissa on mulla niin. Unessa tuon ihmisen kuolema oli vahinko, mutta reagointini aiheutti sen ja se on pelottavaa, että jos olisi ollut todellisuudessa samanlainen tilanne olisin reagoinut ihan samoin. Sitten heräsin ja tein aamutoimia ihan normaalisti, menin tietokoneelle ja luin uutisen iltalehdestä sen ihmisen taposta. Siinä oli videokin. Sitten heräsin oikeasti.
Mutta jokin hyvä puoli jos näissä painajaisissa on, niin ainakin niistä saa materiaalia kauhunovelleihin jos tykkää kirjoittaa. Ootko sä ikinä pitänyt unipäiväkirjaa? Sen avulla pystyisi ehkä myös ymmärtämään paremmin juttuja unien taustalla että mikä ne aiheutti. Ja kirjoittaminen voi myös helpottaa siinä, ettei se painajainen enää piinaa mielessä koko ajan kun sen on saanut paperille. Mutta jos hereillä ollessa erilaiset äänet pelottaa, niin sä voit laittaa radion silloinkin päälle silleen että se peittää ne äänet. Ja sitten mä ainakin laitan takin aina tuolille, niin se ei näytä siinä miltään pelottavalta hahmolta. Itseäni täällä pelottaa enimmäkseen suihkun pää, joka liikkuu kuin joku käärme ja kuiskailee jotain mistä ei saa selvää vielä, mutten kyllä haluakaan saada selvää siitä, kun tuntuu että sitten oisin vajonnut syvemmälle.
Muuten niistä voisikin olla hyvin apua, mutta mulla ei ole varaa alkaa käyttää niitä, kun mulla on sen verran isot tolet niihin, että pitää ottaa 30mg kerralla, että toimii jotenkin ja yks läpy maksaa kuitenkin useemman kympin.
Ei valitettavasti taida olla, yks asuu toisella puolella Suomea, yhden luo ei kuulemma saa tulla, yksi elää suht normaalia, tasapainoista elämää ja pitää muhun vähän etäisyyttä, sanoi olevansa huolissaan koska olen muka niin huonossa kunnossa ja sitten vaan pitää etäisyyttä ja hän myös nukkuu öisin ja yhden luo vois periaatteessa mennä, mutta viimeksi kun tipahdin sen luo vahingossa niin se pölli multa n.300€ arvosta rahaa ja muuta tavaraa. Puhelimen sentään jätti. Ainakin esitti sitten, ettei muista mitään semmoista ja jos se ei olis ollut yksi mun harvoista läheisemmistä kavereista niin olisin kyllä näyttänyt että mun kanssa ei pelleillä, mutta mietin että menettäisn tän kaverin sitten jos hankkisin omani takaisin siltä (jos se muistaa pöllineensä ne niin se tietää tasan että mä tiedän sen vieneen ne). Niin en jatkossa ehkä nuku sen luona, en ainakaan arvotavaraa päällä. Ja sukulaiset laittaisi mut vaan jonku mielenterveysalan ammattilaisen puheille joka laittais mut osastolle pakkohoitoon tai vähintään tulisi jonkinlainen hoitosuhde eli tarkkailisivat mun jokaista liikettä. Mutta oon kyllä aina haaveillut että olis joku semmoinen, jonka luokse vois mennä. Oot tosi onnekas kun sulla on semmoisia ihmisiä, jotka on tukena vaikeina aikoinakin.
Toivottavasti se menee pian taas parempaan päin! Ajattele että oot supersankari joka voi voittaa ne kaikki pelottavat möröt. Joskus on vaikeampaa ja voi tuntua, että ne on voitolla, mutta siitä pystyy nousemaan. Itsellänikin aina nukkuessa on kaikki talon lamput päällä, mutta niitä ei voi himmentää (en tosin tiedä uskaltaisinko nukkua yhtään himmeämmässä valaistuksessa) ja sitten kuuntelen puhelimesta jotain rauhoittavaa musiikkia yhdistettynä white noiceen joka peittää kaikki talon äänet. Silloin kun pelottaa enemmän niin käyn nukkumaan puukko kädessä, mikä on paha tapa mistä yritän päästä eroon..
- AP
Hei! Sinä tarvitset naisen. Se auttaa kyllä
Totta. Harmillisesti ei ole vain vielä ketään löytynyt. Olisiko sulla vinkkejä miten voisin löytää jonkun? :)
- AP
Jees mutta kun jo kolme kertaa eronnu ni en enää viitsi lähtee näihin tilapäisratkasuihin. Antaa olla naiset jo tällä iällä. Lopputuloksen kun tietää jo niin ei pysty alkaa siihen enää.slut.
- se toinen
Nytkin ex soittaa monta kertaa päiväs. On tajunnu et olen hyvä ihminen. Mutta kun joulu aaton aattona ilmotti että muuttaa pois uudenvuodenpäivänä. Sitte heti löi avieropaperit eteen. Mun maailma romahti silloin. Ja minä menin rikki lopullisesti. Se on siinä. Odotan.
Hei "se toinen", miten sulla menee nykyään?
- AP