Kaunista elokuun viimeistä sunnuntaipäivää, aamu ainakin lupaa aurinkoista päivää, ihanaa;)
Aloitan nyt taas uudella otsikolla, jospa tähän tuloiin istuminen toisi vain kauniita muistoja ja kokemuksia mieleen.
Kovin paljon en nuoruudestani muista, mutta ehkä ne tärkeimmät ovat kuitenkin tuolla pääkopassa on pysyneet.
Elämä ei kaikilta osin ole unelmien mukaisena vienyt, mutta hyvillä mielin muistan myös ne harmit mitä olen saanut kokea, kasvua tähän pisteeseen ovat joiltain osin auttaneet, sillä eihän elämä varmaan kellään aivan tanssien suju.
Tällä hetkellä muistoissani kaikki elämäni vuodet ovat arvokkaita, avioliitto kesti 46 vuotta ja nyt yksin eläen jo 20 vuotta, kaikesta kiitän.
Pääosin terveenä olen saanut olla ja päiväni iltaan kuluvat nopeaan, pieniä askareita tehden ja joskus muistojen parissa valokuvien avulla kuljen.
Tällä kirjoitustouhulla olen jo liki 20 vuotta mieltäni ilahduttanut, saanut ystäviä joista jo moni on nurmen alla, muistoissa ja yhteisissä ketjuissa elimme hauskoja matkoja mielikuvitus maailmaan;)
Mukaan on tullut uusia ihania ihmisiä ja nyt haluaisin heidän kanssa jatkaa tätä mielen virkeyteen johtavaa kanssakäymistä, mieli odottavana heidän viestejään lueskelen ja yritän oman osani toteuttaa.
Tilitystä omasta, kohta 84 vuotiaan mummon elämää nyt paljastin, tosin kai olen sen monta kertaa aiemminkin esiin tuonut, mutta kertaus on opintojen äiti.
Oppimisesta olen jäänyt alkeelliselle tasolle, elämän koulu on oppia antanut, sillä olen pärjännyt ja kai se loppuun asti riittää.
Jospa tämä aloitus poikisi mukavia, kannustavia kirjoituksia, meidän kaikkien iloksi, sillä monellakin yksinäisyys vahvasti seurana on.
Istahtakaa kiikkustuoliin ja hiljaa keinutellen ajatuskin lentää, tervetuloa viihtymään.
Niinpä muisti heti alkuun antoi muistutuksen muistin huonoudesta, kirjautuminen unohtui, SkillaN tämän vuodatuksen aikaan sai.
Kiikkustuoli
216
3311
Vastaukset
Kirjoitusvirhe heti alkuun, istutaan kumminkin tuoliin, ei tuloiin, näin sitä tunaroi;)
Kiva tämä kiikkustuoli. Minulla on kammarissa sellainen ihan toimiva kiikkustuoli, mutta harvemmin siinä istuskelen. Kamari on vähän poissa käytöstä. Kun perheeni oli isompi, se oli makuuhuoneena, mutta nukkujat lähtivät maailmalle jo vuosikymmenet sitten.
Mutta nyt sitten tässä Skillanin tuolissa olen ja pidän suuni kiinni. Tämä päivä on omistettu lukemiselle, kun perehdyn Pohjois-Korean nykypäivään.- Anonyymi
Hyvää huomenta elokuun lopun sunnuntaiaamuun, mielessä on vielä ihmeellinen kesä, saimme kokea etelän lämmön täällä pohjolassa. Monille helteet jo liiallisiltakin välillä tuntuivat.
Toivottavasti saamme kauniin syksynkin jatkoksi! Terveisin M-e. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hyvää huomenta elokuun lopun sunnuntaiaamuun, mielessä on vielä ihmeellinen kesä, saimme kokea etelän lämmön täällä pohjolassa. Monille helteet jo liiallisiltakin välillä tuntuivat.
Toivottavasti saamme kauniin syksynkin jatkoksi! Terveisin M-e.Hyvää huomenta!
Aurinkoinen sunnuntai täällä lounaassa.
Vastustan kiusausta hypätä kiikkustuolin jalaksille ;) Niin teimme lapsina.
Tulin vain ilmoittamaan etten vähän aikaan vuokraa sitä mökkiä saaressa. "Kartano" vei voimat ja vie jonkin aikaa palautua.
Hyvää ja aurinkoista loppukuuta!
brinkkala - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hyvää huomenta!
Aurinkoinen sunnuntai täällä lounaassa.
Vastustan kiusausta hypätä kiikkustuolin jalaksille ;) Niin teimme lapsina.
Tulin vain ilmoittamaan etten vähän aikaan vuokraa sitä mökkiä saaressa. "Kartano" vei voimat ja vie jonkin aikaa palautua.
Hyvää ja aurinkoista loppukuuta!
brinkkalaRupeeko se frouva kirjoittamaan? Mitä sanoi? 😊 kysyy Mkr
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Rupeeko se frouva kirjoittamaan? Mitä sanoi? 😊 kysyy Mkr
Hei, frouva antoi ympäripyöreän vastauksen. Lupasi ilmoittaa, jos innostuu. Ainakin nimimerkkiä pohti. "Kartanonrouva" eikä "Rouva" kumpikaan ollut mieleen.
Sikäli minkä häntä tunnen on nimmari "kasviperäinen" ;)
brinkkala
Osuva nimi taas. SkillaN. Keinutuoliahan meille vanhoille suositellaan ihan fyysisen kunnonkin ylläpitoon: eikös se vatsalihaksia vahvista ? Ja siihen asettuminen ja ylösnousu vaatii fyysistä aktiivisuutta myös ja tietysti vielä tulee se rentouttava vaikutus !
Vaikka itse vielä kuulun ali-ikäisiin, kahvipirtin/nojatuolin/juttukahvilan ilmapiri on aina tuntunut kotoisalta ja ennenhän määriteltiin, että vanhusikä alkaa 75:stä niin että ei ne muutamat vuodet yhdessä olossa paljon tunnu, ainakaan minulla.
Taidan muutenkin olla "vanhana syntynyt, nuoreksi jäänyt" kuten Jörn Donner määritteli Jyrki Kataisen..))
Jonakin päivänä valittelin tutulle, että tunsin itseni VANHAKSI kun jossakin asioin. Hän totesi siihen: "mutta mehän ollaan vanhoja"..))
Pitäisi osata ajatella kuten Vappu Taipale, - vai kuka ? - , että vanhuusikä on saavutus, ei pelkkää menetysten ja luopumisten jatkumoa ja että luopumistenkin takaa löytyy uutta ja yllättävää. Tietysti sillä edellytyksellä, että terveys on riittävän hyvä ja muut elämän puitteet myös.
Seuraa ja mielen virkistystä kai me useimmat kaipaamme ja sitä nämä SkillaNin alustat ovat ainakin minulle tarjonneet. Kiva että jatkuvat.
Kaunista sunnuntaipäivää kaikille,
demeter1Aurinko heitti lämpimät säteensä lasikuistin ikkunasta herättäen kylmässä yön karaistuneen mökin akan.
Nuku yö ulkona oli kiehtova kokemus. Kuistin ovi oli auki järvelle, kuistin lämpötila laski yöllä
10 C.
Kaksi peittoa antoi lämpöä. Yöllä heräsin yhden maissa ja kävin kuvaamassa rannan puita kuun valossa.
Aamulla puoli kuudelta ikuistin usvaista järveä. Silloin myös suljin kuistin oven ja kömmin takaisin lämpimien vällyjen alle.
Olihan nuku yö ulkona haaste 74-vuotiaalle, mutta hyvä mieli, jonka kokemuksesta sain kannatti.
Useinhan ajattelemme näiden luontoelämysten kuuluvan nuorille, mutta kyllä ne kuuluvat kaikille.
Olen seurannut jälkikasvuani, heidän patikkaretkiään ja yöpymisiään luonnossa ja majataloissa se on heränyt uteliaisuuteni kokea samoja elämyksiä.
Ja kun kokeilee, ymmärtää, että vielä iäkkäänäkin löytää uutta ja jännää.
Tänä aamuna en nauttinut aamiaista ulkona kahviterassilla auringon paisteessa vaan pirtin pehmeässä lämmössä😊
Eilen illalla vietimme myös mökin kesäkauden päättäjäisiä. Saunoimme, kävin uimassa, josko riittäisi tälle kesälle.
Tänään puhtaat kuivat matot rullalle ja odottamaan ensi kesää. Vuorenkilpiä istutin rantaan eilen, tänää istutan loput kaupunkiasunnon pihalle.
Komia päivä korvessa, hieman pilviharsoa. Nautitaan🌻🌞Viileä, pilvinen aammu Dalajoen alajuoksulla. Ei kuitenkaan sada. Syksyn tuntua ilmassa ja jos todella ei enää ole sää muuttumassa lämpimäksi uudelleen niin voi vain todeta että syksy on kuukauden etuajassa.
@korppis, käväisin ihailemassa kuviasi FB:ssä. Eikös Suomessa ainakin aikaisemmin laitettu vauvojakin nukkumaan ulos, päiväunille, pakkaseen vaunuissa, lämpimien peittojen alle? Se on kai terveellistäkin. Kuulun niihin jotka pitävät makuuhuoneen ikkunaa auki kesät talvet ja harvoin on makuuhuoineeni lämpötila yli 18 asteen, useimmiten 14-17 astetta ja untuvatäkin alla on ihan viihtyisää.Aurinko paistaa ja 20C lämmintä. Tässä mielessä hyvää päivää!
Keinustuoli on hyvä hermojen lepuuttaja. No, sellainen on kotonamme ja
kovasti käytössäkin.
Hyvä päivä täytyy käyttää ulkoiluun. Piakkoin pistän kevyen puskakan
päälleni. Tärkein tehtäväni on lähteä ulos ja pienelle lenkillekin.
Ikäkysymyksiä on tullut esille. Ikää minulla on aivan tarpeeksi. Kasikutonen
täyttyi aikapäiviä sitten. Kyllä sillä alkaa olla vaikutuksia muuhunkin kuin
kokemusten hankkimiseen:))
Toivon hyvää jatkoa "kiikkustuolille." Senhän näkee sitten, voipi olla että
"entiseen malliin" kääntyy. No, eihän minulla ole ennustajan lahjojakaan;)
Sen tiedän, varttitunnin sisällä olen ulkona kävelemässä. Heippa vaan!Huomenta🌞
Näyttää tarttuvan tuo rautisilmamyrkytys, sillä nukuin nyt kotonakin ikkuna raollaan.
Nukutin poikiani pieninä parvekkeella kesät talvet. Vetelivät monen tunnin päiväunia pakkassäässä. Ilmankos heistä on tullut ulkoilmassa viihtyviä.
Eilen muutin kaupunkikodin huoneeni järjestystä, epäilen seinän takana olevan WC.n kärsineen ajansaatossa vesivahingosta. Kesä mökillä sai epäilyni heräämään kun nenä alkoi vuotamaan muutaman kaupungissa vietetyn yön jälkeen.
Sänky sai paikan huoneen toisen ikkunan edestä. Paikka osottautui kaikin puolin paremmaksi kuin entinen.
Tänään alan hommaamaan remonttimiestä alakerran WC.n kaapiston uusimiseen. Tämä talo on 80-luvulla tehty ja korjaustarpeita ilmenee vuosittain.
No, sitähän se on remppoja olipa omakotitalo, rivitalo tai mökki, rempat ei lopu 😊
Kaunis aurinkoinen päivä, puutarhatöitä takapihalle buukkasin. Eilen toin mökiltä purkkiyrtit saivat paikkansa yläkerran parvekkeen pöydältä. En jaksanut eilen vuorenkilpiä istuttaa, voimat meni mökkikauden loppuhommiin 😳
Tällä viikolla alkaa uudet syyskauden menot. Keskiviikkona kuntotarkastus, verikokeet ja rongten. Torstaina kädet saveen keramiikkaa tekemään.
Villalankojakin olen jo kauppareissuilla hypistellyt ja nukketalotkin kaipaavat suursiivousta.
Tästä se lähtee, syksy ja itseasiassa hyvillä mielin, vaikka kesän lapsi olenkin.- Anonyymi
korpikirjailija kirjoitti:
Huomenta🌞
Näyttää tarttuvan tuo rautisilmamyrkytys, sillä nukuin nyt kotonakin ikkuna raollaan.
Nukutin poikiani pieninä parvekkeella kesät talvet. Vetelivät monen tunnin päiväunia pakkassäässä. Ilmankos heistä on tullut ulkoilmassa viihtyviä.
Eilen muutin kaupunkikodin huoneeni järjestystä, epäilen seinän takana olevan WC.n kärsineen ajansaatossa vesivahingosta. Kesä mökillä sai epäilyni heräämään kun nenä alkoi vuotamaan muutaman kaupungissa vietetyn yön jälkeen.
Sänky sai paikan huoneen toisen ikkunan edestä. Paikka osottautui kaikin puolin paremmaksi kuin entinen.
Tänään alan hommaamaan remonttimiestä alakerran WC.n kaapiston uusimiseen. Tämä talo on 80-luvulla tehty ja korjaustarpeita ilmenee vuosittain.
No, sitähän se on remppoja olipa omakotitalo, rivitalo tai mökki, rempat ei lopu 😊
Kaunis aurinkoinen päivä, puutarhatöitä takapihalle buukkasin. Eilen toin mökiltä purkkiyrtit saivat paikkansa yläkerran parvekkeen pöydältä. En jaksanut eilen vuorenkilpiä istuttaa, voimat meni mökkikauden loppuhommiin 😳
Tällä viikolla alkaa uudet syyskauden menot. Keskiviikkona kuntotarkastus, verikokeet ja rongten. Torstaina kädet saveen keramiikkaa tekemään.
Villalankojakin olen jo kauppareissuilla hypistellyt ja nukketalotkin kaipaavat suursiivousta.
Tästä se lähtee, syksy ja itseasiassa hyvillä mielin, vaikka kesän lapsi olenkin.Ei kai se vuokralaisen asia ole remppaa teettää edes huoneeseensa saatikka koko asuntoon? Ikäviä nuo vesivahingot. Taisi se sen ajan rakentaminen olla sellaista että vesivuodot jäi piilemään ja leviämään ja sitten vasta huomaa kun altistuu homeille ja sädesienille.
Anonyymi kirjoitti:
Ei kai se vuokralaisen asia ole remppaa teettää edes huoneeseensa saatikka koko asuntoon? Ikäviä nuo vesivahingot. Taisi se sen ajan rakentaminen olla sellaista että vesivuodot jäi piilemään ja leviämään ja sitten vasta huomaa kun altistuu homeille ja sädesienille.
No, en teetä mitään remppaa, hoidan vain vuokraisäntäni asioita valtakirjalla. Olen omistanut useampia osakehuoneistoja elämäni aikana ja kuulunut asumieni taloyhtiöiden hallituksiin, joten tiedän jokseenkin kuinka milloinkin toimitaan.
Vuosi sitten makuuhuoneeni vesivahingon aiheutin itse, ilmautin pattereita, toimenpide riistäyty käsistäni ja vettä tuli runsaasti laminaatti lattialle. Sen rempan huolehdin oman vastuuvakuutukseni kautta. Hyvää jälkeä tekivät.
Olen kai tullut varovaiseksi ja nuuskin liian tarkkaan olisko hometta ilmassa.
Tänään sain sähköpostia isännöitsijältä, 2020 toukokuussa WC-tilat on kosteusmitattu, eikä kosteutta havaittu, mutta WC.n käsienpesukaapin reinoissa roiskevedet ovat aiheuttaneet vahinkoa.
Kalusteet menee uusiksi, jahka saan ohjeet vuokraisännän vakuutusyhtiöltä.
Komia päivä korvessa, pesin jo alakerran ikkunat kauttaaltaan. Lataan ikkunanpesintä ja lähden mökin ikkunoiden kimppuun. 😊
Touhua riittää, itseasiassa olin eilen tosi väsynyt ja kiukkuinenkin toisten asioiden huolehtimisiin. Vaikka itse asian otin esille.
Menin aikaisin nukkumaan. Tänä aamuna olen taas virtaa täynnä, kyllä se tästä. Tällainen on niin minua itseäni.
Äskettäin tulin palstalle ja tuonne juttukahvilaan kommentin laitoin.
Sitten selatessani tämän kiikkustuolin huomasin.
Sitäpä en kertonut juttukahvilassa, että eilen sain 2 kiloisen hauen.
Täällä mökillä minulla on kaksi kiikkutuolia. (vanhoja)
Niin se vain on, että, kun ne itselleni olen tänne tuonut, niin kovin ne näyttävät kelpaavan nuoremmillekin.
Lämmin aurinkoinen on päivä ollut. Monenmoista hommaa tässä vielä syksyn mittaan on.
No minä tykkään touhuta. Joskin välillä myös ihan lepopäiviäkin pidän. (polvet käskee)
Puolukat tässä nyt eniten tapetilla. Täällä on aina puolukoita, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Nyt näyttää, että on enemmän.Huomenta kaikille näin maanantaiaamunakin, poutapilviä leijuu taivaalla, sään on sanottu muuttuvan syksyiseksi, no syksyähän tuota pikaa elämmekin.
Sain eilen korillisen karvarouskuja, niin ihania, tiedättehän miten söpönen on pieni karvarousku ja niin puhtaitakin olivat, helppo siivota, nyt minulla on sienisalaatti tarpeet tallessa;)
Vävyni oli tämän yllätyksen minulle kerännyt, tytär ei kärsi kyykkiä, lonkka kuulemma kipeä, patistin lääkäriin, taitaa vaan sukua olla minulle siinäkin asiassa.
Nyt sitten on puolukan vuoro, niitäkin himoitsen, jos hinnat kohtuullisia, teen puolukkatuoremehua, muun puolukkasäilönnän lisäksi.
Minä olen niin vahvasti Martta ihminen, että kaikkea tykkään kokeilla ja tehdä.
Katselin mainoksen koneelta missä Aihkinen teki oikein lihapullat, sanoi, että ei koskaan uunissa lihapullia pitäisi tehdä ja voi ainut suositeltava paistoaines.
Tämä kokki on mieleinen seurattava muutenkin.
Eliaana siinä saattoi olla jo voimien koitos, kun haukea ylös vedit, iso kala jo on kaksikiloinen, onnea;)
Keinutuoli oli meilläkin kotona, muistan miten isäni aina päiväunille tytärtäni keinutti, tytär oli hoidossa vanhemmillani ja olikin kovin tärkeä heille.
Muistan kyllä nuo syksyiset puuhat, talviteloille mökki laitettiin sadon korjauksien jälkeen, uutta kevättä odottamaan.
Ilolla sinne sitten lumien sulamisen jälkeen kiiruhdettiin, ihana ja rakas oli paikkamme.
Eilen oli lämmin ilma, takkia piti välillä ottaa pois päältä kävellessä, meinaa vaan ilma loppua, kun pientä ylämäkeä joudun lenkilläni nousemaan.
Kävelit joskus pitkiäkin lenkkejä ynnämuu, mutta askel on varmaan lyhentynyt sinullakin ja pienikin lenkki jo riittää.
Väki pienenee yhteisten viestien laittamisessa, luonnon laki, mutta pyristellään vielä me ikää saaneetkin vaan mukana ja todella sopuisaa viestittelyä toivon.
Hyvää jatkoa sinulle, pistäydy viesti laittamassa.
Pussilakanan alla nukun aina pakkasiin asti ja en myöskään makuuhuoneessa kuumuutta kestä.
Teltassa olen nukkunut minäkin nuorena ja lapsena veneen alla saaressa, mutta kesällä yöt lämpimiä ei sielläkään kylmä tullut.
Ei ollut telttaa lapsuuden kodissa, vene käännettiin suojaksi, naapurin tytöt aina mukana kulkivat, ei tarvinnut yksin saaressakaan olla.
Kesät käytiin saaressa joka viikonloppu, jos sää salli.
Vanha voin olla, mutta mieli kuin tytön hupakolla, joskus mietin tätä, kun ajatus aivan hulluissa mietteissä kulkee, oikein pitää toppuuttaa itseään, kasva aikuiseksi;)
Se siitä vanhuudesta, ikä on numeroita demeter ja näin saa ollakin.
Olen tilannut kampaajan ja nyt kaavailen jos vaikka mitä, lyhyeksi leikkuutan (kaiketi) ja otsatukkakin on mietteissä, niin on ollut aiemminkin, katsotaanpa nyt mihin päädyn, tämän nykyisen tukan kanssa en jaksa taistella, pituutta juuri pahimmillaan.
Olen Taipaleen pariskuntaa ihaillut nuoresta asti, jotenkin niin jalat maassa olevia kumpainenkin.
Joskus tuntuu ihan hyvältäkin, kun ikä on mikä on, voi katsella nuorten kohelluksia ja muistella noinhan sitä hölmöiltiin;)
Onneksi taitaa mökin vuokraukselle tulla talvikin esteeksi brinkkala, mutta uusi kesä se taas tulee ja uudet halut sen mukana.
Eihän se enää jälkiä jättämättä ole nuo puuhastelut, mutta hyväksi se koituu.
Nyt lepäilet ja uusia puuhia mietit, ehkä harrastuksiin keskityt, hyvä mieli kuitenkin mielessä, kun jaksoit apuna olla.
Kiva olisi jos tämä "kartanon" rouva joskus piipahtaisi, varmaan kertomista häneltä löytyisi kartano ajoistaan.
Sitä kauneutta mitä syksy tuo tullessa tässä aletaan odottamaan Miaelina, pieni pakkanen ja vauhti kiihtyy;)
Minulle kiikkutuoli olisi hyvä kotiinkin, mutta ei ole löytynyt sitä pientä kokoa olevaa, kirpputori kiikun hidastellessani kadotin.
On minulla niskatuoli niskatukineen, pää on saatava nojaan niskan takia, kipeä meinaa vaan olla.
Älä nyt ihan puhumattomaksi jatkossa rupea, kiva on viestisi lukea Makriina, aihe mitä tutkit on varmaan monelta osin tuskainen aihe.
Taivas on tässä istuessa hävittänyt pilvet pois ja kaunis sini loistaa, ilolla taas sitä katselemaan lenkin varrelta, hyvää ja aurinkoista päivää ja viikonalkua.SkillaN kirjoitti:
Huomenta kaikille näin maanantaiaamunakin, poutapilviä leijuu taivaalla, sään on sanottu muuttuvan syksyiseksi, no syksyähän tuota pikaa elämmekin.
Sain eilen korillisen karvarouskuja, niin ihania, tiedättehän miten söpönen on pieni karvarousku ja niin puhtaitakin olivat, helppo siivota, nyt minulla on sienisalaatti tarpeet tallessa;)
Vävyni oli tämän yllätyksen minulle kerännyt, tytär ei kärsi kyykkiä, lonkka kuulemma kipeä, patistin lääkäriin, taitaa vaan sukua olla minulle siinäkin asiassa.
Nyt sitten on puolukan vuoro, niitäkin himoitsen, jos hinnat kohtuullisia, teen puolukkatuoremehua, muun puolukkasäilönnän lisäksi.
Minä olen niin vahvasti Martta ihminen, että kaikkea tykkään kokeilla ja tehdä.
Katselin mainoksen koneelta missä Aihkinen teki oikein lihapullat, sanoi, että ei koskaan uunissa lihapullia pitäisi tehdä ja voi ainut suositeltava paistoaines.
Tämä kokki on mieleinen seurattava muutenkin.
Eliaana siinä saattoi olla jo voimien koitos, kun haukea ylös vedit, iso kala jo on kaksikiloinen, onnea;)
Keinutuoli oli meilläkin kotona, muistan miten isäni aina päiväunille tytärtäni keinutti, tytär oli hoidossa vanhemmillani ja olikin kovin tärkeä heille.
Muistan kyllä nuo syksyiset puuhat, talviteloille mökki laitettiin sadon korjauksien jälkeen, uutta kevättä odottamaan.
Ilolla sinne sitten lumien sulamisen jälkeen kiiruhdettiin, ihana ja rakas oli paikkamme.
Eilen oli lämmin ilma, takkia piti välillä ottaa pois päältä kävellessä, meinaa vaan ilma loppua, kun pientä ylämäkeä joudun lenkilläni nousemaan.
Kävelit joskus pitkiäkin lenkkejä ynnämuu, mutta askel on varmaan lyhentynyt sinullakin ja pienikin lenkki jo riittää.
Väki pienenee yhteisten viestien laittamisessa, luonnon laki, mutta pyristellään vielä me ikää saaneetkin vaan mukana ja todella sopuisaa viestittelyä toivon.
Hyvää jatkoa sinulle, pistäydy viesti laittamassa.
Pussilakanan alla nukun aina pakkasiin asti ja en myöskään makuuhuoneessa kuumuutta kestä.
Teltassa olen nukkunut minäkin nuorena ja lapsena veneen alla saaressa, mutta kesällä yöt lämpimiä ei sielläkään kylmä tullut.
Ei ollut telttaa lapsuuden kodissa, vene käännettiin suojaksi, naapurin tytöt aina mukana kulkivat, ei tarvinnut yksin saaressakaan olla.
Kesät käytiin saaressa joka viikonloppu, jos sää salli.
Vanha voin olla, mutta mieli kuin tytön hupakolla, joskus mietin tätä, kun ajatus aivan hulluissa mietteissä kulkee, oikein pitää toppuuttaa itseään, kasva aikuiseksi;)
Se siitä vanhuudesta, ikä on numeroita demeter ja näin saa ollakin.
Olen tilannut kampaajan ja nyt kaavailen jos vaikka mitä, lyhyeksi leikkuutan (kaiketi) ja otsatukkakin on mietteissä, niin on ollut aiemminkin, katsotaanpa nyt mihin päädyn, tämän nykyisen tukan kanssa en jaksa taistella, pituutta juuri pahimmillaan.
Olen Taipaleen pariskuntaa ihaillut nuoresta asti, jotenkin niin jalat maassa olevia kumpainenkin.
Joskus tuntuu ihan hyvältäkin, kun ikä on mikä on, voi katsella nuorten kohelluksia ja muistella noinhan sitä hölmöiltiin;)
Onneksi taitaa mökin vuokraukselle tulla talvikin esteeksi brinkkala, mutta uusi kesä se taas tulee ja uudet halut sen mukana.
Eihän se enää jälkiä jättämättä ole nuo puuhastelut, mutta hyväksi se koituu.
Nyt lepäilet ja uusia puuhia mietit, ehkä harrastuksiin keskityt, hyvä mieli kuitenkin mielessä, kun jaksoit apuna olla.
Kiva olisi jos tämä "kartanon" rouva joskus piipahtaisi, varmaan kertomista häneltä löytyisi kartano ajoistaan.
Sitä kauneutta mitä syksy tuo tullessa tässä aletaan odottamaan Miaelina, pieni pakkanen ja vauhti kiihtyy;)
Minulle kiikkutuoli olisi hyvä kotiinkin, mutta ei ole löytynyt sitä pientä kokoa olevaa, kirpputori kiikun hidastellessani kadotin.
On minulla niskatuoli niskatukineen, pää on saatava nojaan niskan takia, kipeä meinaa vaan olla.
Älä nyt ihan puhumattomaksi jatkossa rupea, kiva on viestisi lukea Makriina, aihe mitä tutkit on varmaan monelta osin tuskainen aihe.
Taivas on tässä istuessa hävittänyt pilvet pois ja kaunis sini loistaa, ilolla taas sitä katselemaan lenkin varrelta, hyvää ja aurinkoista päivää ja viikonalkua.Päivää!
Aurinkoinen päivä on tänäänkin. Se tietää lähtöä ulos ja lenkille
tassuttelemaan.
Niin se on käynyt kuten SkillaN arvaili. Kävelymatka ovat lyhentyneet.
Jos on hyvä ilma, pari kilsaa saatan kävellä hissukseen ja vähintäin yksi
istuskelu välillä. Vielä kasikymppisenä tein 10 km lenkkejä ja niinkin
vauhdikkaasti että hiki tuli. Saattaa olla, että siitä on vieläkin hyötyä.
Pystyn nyt puolitusinaa vuotta myöhemmin edes tähän ja en ole jatkuvan
hoivan tarpeessa. Kauppareissut hoituu. Liikaa en rasita. Tämä tästä.
Hiuksia pitäisi käydä leikkauttamassa. Olen lykännyt sitä, koronan takia.
Tässä on lähellä muutamia hiusten leikkaajiia, partureita. Ovat laittaneet
lappuja oveen, josta voi yrittää puhelimella aikaa. Muuten pitävät liikkeensä
kiinni. Eipä tuolla ole kiirettä, otsatukkaa ei tarvitse leikata, se hoituu
pölyrätillä:) Joutaahan tuo niskasta tukka roikkumaankin- olisko vaikka
tyylikästä:))
Niin se vaan aika menee vähän "kitumalla", niinkuin märkä palaa. Onhan
koronakin sotkenut menoja, paikkoja on suljettu ja maskisuositusta olen
koettanut totella. En pelkällä kävelylenkillä tietenkään.
Hyvää jatkoa teille!
Kesäisen lämmin sää jatkuu täällä näillä näkymin vielä huomennakin. Merelläkin luonto antoi parastaan, kävimme vielä eilen kotimatkaa purjehtiessa ystävien luona heidän mökillään. Siellä saaressa eteläinen rinne jo punotti puolukoita ja vähän evääksi mekin poimimme. Saarissa on kiva marjastaa, ei ole hyttysiä eikä kuuma, kun vilpoisa tuuli puhaltelee. Hirvikärpäsiäkään ei ole kuin harvoissa saarissa, joissa asuu hirviä tai peuroja. Kalastusta pitää syksymmällä yrittää, venettä ei nosteta ylös yleensä kuin vasta lokakuun lopulla, etelärannikon syksy on pitkä.
Kiikkustuoli onkin tyynnyttävä paikka, ihania muistoja sylissä pitämisestä, vanhemmat ja isovanhemmat pienokaisten kanssa. Sain appivanhemmilta ns. Kennedy-keinutuolin esikoislapsen imetystuoliksi, ja siinä on monet sadut , lorut, laulut ja pikkumurheetkin kerrottu sylityksin. Tuoli sai nimensä siitä, kun USA:n presidentti suosi sellaista selkävaivansa takia. Tyypiltään se on jousikeinu, ei vaadi paljoa tilaa eikä saa liian hurjia vauhteja.
Olemme valmistautumassa Lapin ruskamatkalle, torstaina on tarkoitus retkiauton nokka suunnata pohjoiseen. Mutta nautitaan nyt tästä etelän kesäpäivästä, ruohokin kaipaa leikkaamista.
Aurinkoiset terveiset !😊🌞Pistäydytään nyt kiikahtamassa hetkinen ennen lounasta.
Minun kiikkustuolini onkin varastossa kun en ole löytänyt sille tilaa muutenkin täyteen kalustetuissa huoneissa, mutta mammani tykkäsi katsoa telkkua keinutuolissa ja ratkoa ristisanoja. Erinomaista aivovoimistelua. Sinä kesänä kun kävin meillä maalla ja äiti näytti ristikkoa ja sanoi "Katso kun sain kaikki ruudut täyteen" niin tiesin että muistisairaus oli alkanut. Kaikki ruudut olivat täynnä, mutta sanat eivät olleet enää oikein suomenkieltä. Tai edes kannaksen murretta.
Keinutuolimuistot liittyvät kaikki äitiin ja ne tekevät välillä kipeää, etenkinkun Alzheimerin edetttyä loppuvaiheeeseen hän ei enää tuntenut minua. Olen sentimentaalinen kahjo ja olin palannut Pohjolaan 17 ulkomaanvuoden jälkeen koska halusin olla lähempänä äitiä ja sisaruksiani (yksi pääsyistä; silkkaa kaipuuta, koti-ikävää ja nostalgiaa) ja sitten tämä sairaus, jonka aikana kadotin äitini uudelleen, mutta vielä elossa.
Näen vieläkin unia äidistäni ja mieheni sanoo että kun näen pahaa unta tai painajaisia huudan äitiä, lujaa.Samaa sanoi edesmennyt kolumbialainen mieheni; eräänä aamuna hän kysyi "Paloma, mitä tarkoittaa sana "äiti"?
Katkeransuloisia muistoja, ehkäpä pidän keinutuolin edelleenkin varastossa.Tervehdys eiliseltä Saariston rengaskierrosmatkalta! Lapseni olivat taas järjestäneet tälle mummelille ihanan yllätysmatkan.
Aamulla lähdettiin Rymättylän rannasta pikkulautoilla ja sitten matkattiin suuremmalla yhteysaluksella, joka vei meidät ensin Seilin saarelle. sieltä matka jatkui merta kyntäen Nauvoon. Merimatka kesti Östernillä runsaat puolisen tuntia, ja aurinkokansi oli täynnä matkailijoita.
Airisto välkehti kirkkaana auringon syleilyssä ja me kaikki matkustajat saimme sydämemme täydeltä nauttia upeista merimaisemista. Nauvossa nautittiin rantaravintolassa maittava lounas, kiertelimme saaren upeita rantoja ja nähtävyyksiä , kunnes jatkoimme autolla kohti seuraavaa lauttaa , jonne olikin sitten pitkä letka autoja odottamassa pääsyä mantereen puolelle.
Pääsimme lautalle kyytiin pitkän odottelun jälkeen, vaikka siihen mahtui noin 70-80 henkilöautoa kerrallaan. Vakituisilla saarella asujilla on etuoikeus lautalle ajoon, joka vielä hidastutti lautalle pääsyä.
Paraisilla kävimme vielä ihastelemassa näköalapaikalla suurta kalkkikivilouhosta, joka on jo 1600-luvulla ollut toiminnassa.
Olipa upea päätös kesäajalle, kyllä olin tyytyväinen ja kjitollinen, kun sain olla mukana tällä ikimuistoisella matkalla . Hyvillä mielin jaksan taas odottaa edessä olevaa syysaikaa.Tulipa muistoja mieleen tuosta kommentistasi.
Seilin saaressa kävimme kauan sitten työporukalla. Meitä kuljetti silloin merentutkimusalus Aranda,
On tullut Seili historiaa luettua ja on siitä joskus tullut dokumettikin tv:stä.
Myös tuolla Nauvossa on tullut yövyttyä.
Aurinkoinen se täällä paistelee.
Puolukoita pitäisi työstää, taidan olla tänään hieman laiskalla päällä.Eliaana kirjoitti:
Tulipa muistoja mieleen tuosta kommentistasi.
Seilin saaressa kävimme kauan sitten työporukalla. Meitä kuljetti silloin merentutkimusalus Aranda,
On tullut Seili historiaa luettua ja on siitä joskus tullut dokumettikin tv:stä.
Myös tuolla Nauvossa on tullut yövyttyä.
Aurinkoinen se täällä paistelee.
Puolukoita pitäisi työstää, taidan olla tänään hieman laiskalla päällä.Kaunista edelleen, lämmintä 10 astetta, mutta eipä aikaakaan, kun ylittää 20 astetta.
Ikkunoideni alla jyryää kadun korjaajat, aiemman lämpöputkikorjauksen jälkiä paikkaavat, isot osat katua joutuivat aukaisemaan, kun putkien risteyskohta juuri minun taloni nurkalla, kyllä se tuo koneiden kanssa korjaaminen ääntä pitää, mutta aikaa huomattavasti vähemmän mitä lapio hommat ennen vei.
Asfalttikoneet sitten uusivat kadun pinnan, kiva on seurailla työn edistymistä, joskin meteli vähän ärsyttääkin.;)
Eliaana jo puolukoiden kanssa aikaansa viettää, sillä silmällä katselin minäkin torilla käydessä, että pian on aika ostaa puolukat.
Viisikiloa maksoi 25-30 euroa, katselen miten hinnat muodostuu, kun sesonki on parhaimmillaan.
Fiinufammulla noita ihastelumatkoja riittää, kiltit lapset sinulla, kun kuljettavat äitiä virkistymään.
Kyllä ne saaristot siellä varmaan ihanuutta mereltä katsoen antavat, olen pari kertaa Turusta matkan tehnyt Tukholmaan ja kyllä sai henkeä haukkoa niistä nähtävyyksistä mitä Turun saaristokin näyttää.
Tallinnaan mennessä ei juurikaan saarten ihanuus kukoista, mutta meren kyllä näkee tyynenä ja myrskyisenä, voin pahoin pienestäkin meren käynnistä.
Muistoja matkoista kertyy, niiden avulla talven voi vastaan ottaa, odottaen uutta kesää.
Noita pitkäjalkaisia kiikkutuoleja harvempaan kotiin saakaan sopimaan, mutta pienet sirot kyykkästuolit ovat suosiossa, sellaisen haluaisin.
Ikävä seurata sairauden etenemistä kuten Paloma kerroit, voimaton on apua tarjoamaan, mutta apua niissä jokapäiväisissä toimissa kuitenkin voi tarjota, mielen vaihtelut saattavat olla hyvinkin voimakkaita näissä mielen sumentumisen taudeissa.
Ramoona suuntaa vankalle maalle retkeään, kun Lappiin lähtee, siellä ruska voi olla kohta parhaillaan, meidän väestä linja-autollinen suuntaa Saariselälle viikon lomalle, kerran olen siellä ollut minäkin.
Inarin ja Kilpisjärven maisemissa olen myös käynyt, siellä myös se ruska ja uhkeat vuoret maisemaa rikastutti.
Kyllä maassamme on näitä eroavaisuuksia, mistä voi nauttia, menipä Itään tai Länteen aina nähtävyyksiä löytyy, näiden Pohjoisen ja Etelän lisäksi.
Turvallista matkaa teille ja toivottavasti sääkin suosii ja ruska hehkuu;)
Poninhännälle vaan hiukset ynnämuu ja olet muodissa mukana, oikeastaan on mukava, kun miehilläkin voi tukka olla pitkäkin, ei aina se liipattu samanmallinen;)
Niinhän ne hiukset kuten muukin elämä on tehtävä mahdollisimman itseään suosivaksi. mukavaa oloa soisi loppuelämän olevan.
Kaikesta ei voi itse päättää ja lukuisat vaivat voivat ikäväksi elämisen saada, kälyni kanssa juttelimme, miten hänen ystävätär ei kivutonta päivää tavoita, pyörätuolissa istuu ja kivut jatkuvia.
Onnellisia saamme olla me, joilla vielä liikkuminen jotenkin sujuu ja päivät ja yöt
tuskattomia ovat.
Jos vielä vertaile noita maailman suruja, kyllä kiitoshenkäisy pääsee jonnekin.
Tuo parikilometriä on minunkin matka ja ihana on, kun penkkejä matkan varrelta löytyy;)
Remonttia minäkin haaveilen, mutta haaveeksi taitaa jäädä, kun ei niin akuuttia kuitenkaan ole.
Huonekalujen verhoilu mieltä arveluttaa, kyselin juuri pojaltani kun pistäytyi, että kannattaako verhoilla, meneekö kirpparille jälkeeni.
Sanoi, että tarvetta ei heillä kuitenkaan ole tyylihuonekaluille, mutta sanoi, että kyllä niitäkin löytyy jotka halulla ja olosuhteet sen sallivat, niitä haluavat.
Aika paljon euroja menee jos ajatukseni toteutan, taidan antaa olla entisellään, jos jotakin kohtaa korjaa, huomaa eron niin suureksi, että pakosta sitten vaatisi toisen paikan kunnostamista.
Pohtimista riittää.
Nyt päivääni hankaloittaa lääkärin soitto, sain sen eilen hoitajan kanssa sovittua, mitä seuraa siitä sitten tämän päivän odottelen, viimeksi soitti illalla kuuden aikoihin.
Voi olla että nuhteetkin saan, kun piti soittaa kuukauden kuluttua soitosta, nyt melkein puolivuotta myöhässä olen.
Vielä on kesää jäljellä, vaikka viimeistä päivää kesäkuukausista elämme, monta kertaa syys tuo kauniit päivät iloksemme.
Näistä nyt nauttimaan.SkillaN kirjoitti:
Kaunista edelleen, lämmintä 10 astetta, mutta eipä aikaakaan, kun ylittää 20 astetta.
Ikkunoideni alla jyryää kadun korjaajat, aiemman lämpöputkikorjauksen jälkiä paikkaavat, isot osat katua joutuivat aukaisemaan, kun putkien risteyskohta juuri minun taloni nurkalla, kyllä se tuo koneiden kanssa korjaaminen ääntä pitää, mutta aikaa huomattavasti vähemmän mitä lapio hommat ennen vei.
Asfalttikoneet sitten uusivat kadun pinnan, kiva on seurailla työn edistymistä, joskin meteli vähän ärsyttääkin.;)
Eliaana jo puolukoiden kanssa aikaansa viettää, sillä silmällä katselin minäkin torilla käydessä, että pian on aika ostaa puolukat.
Viisikiloa maksoi 25-30 euroa, katselen miten hinnat muodostuu, kun sesonki on parhaimmillaan.
Fiinufammulla noita ihastelumatkoja riittää, kiltit lapset sinulla, kun kuljettavat äitiä virkistymään.
Kyllä ne saaristot siellä varmaan ihanuutta mereltä katsoen antavat, olen pari kertaa Turusta matkan tehnyt Tukholmaan ja kyllä sai henkeä haukkoa niistä nähtävyyksistä mitä Turun saaristokin näyttää.
Tallinnaan mennessä ei juurikaan saarten ihanuus kukoista, mutta meren kyllä näkee tyynenä ja myrskyisenä, voin pahoin pienestäkin meren käynnistä.
Muistoja matkoista kertyy, niiden avulla talven voi vastaan ottaa, odottaen uutta kesää.
Noita pitkäjalkaisia kiikkutuoleja harvempaan kotiin saakaan sopimaan, mutta pienet sirot kyykkästuolit ovat suosiossa, sellaisen haluaisin.
Ikävä seurata sairauden etenemistä kuten Paloma kerroit, voimaton on apua tarjoamaan, mutta apua niissä jokapäiväisissä toimissa kuitenkin voi tarjota, mielen vaihtelut saattavat olla hyvinkin voimakkaita näissä mielen sumentumisen taudeissa.
Ramoona suuntaa vankalle maalle retkeään, kun Lappiin lähtee, siellä ruska voi olla kohta parhaillaan, meidän väestä linja-autollinen suuntaa Saariselälle viikon lomalle, kerran olen siellä ollut minäkin.
Inarin ja Kilpisjärven maisemissa olen myös käynyt, siellä myös se ruska ja uhkeat vuoret maisemaa rikastutti.
Kyllä maassamme on näitä eroavaisuuksia, mistä voi nauttia, menipä Itään tai Länteen aina nähtävyyksiä löytyy, näiden Pohjoisen ja Etelän lisäksi.
Turvallista matkaa teille ja toivottavasti sääkin suosii ja ruska hehkuu;)
Poninhännälle vaan hiukset ynnämuu ja olet muodissa mukana, oikeastaan on mukava, kun miehilläkin voi tukka olla pitkäkin, ei aina se liipattu samanmallinen;)
Niinhän ne hiukset kuten muukin elämä on tehtävä mahdollisimman itseään suosivaksi. mukavaa oloa soisi loppuelämän olevan.
Kaikesta ei voi itse päättää ja lukuisat vaivat voivat ikäväksi elämisen saada, kälyni kanssa juttelimme, miten hänen ystävätär ei kivutonta päivää tavoita, pyörätuolissa istuu ja kivut jatkuvia.
Onnellisia saamme olla me, joilla vielä liikkuminen jotenkin sujuu ja päivät ja yöt
tuskattomia ovat.
Jos vielä vertaile noita maailman suruja, kyllä kiitoshenkäisy pääsee jonnekin.
Tuo parikilometriä on minunkin matka ja ihana on, kun penkkejä matkan varrelta löytyy;)
Remonttia minäkin haaveilen, mutta haaveeksi taitaa jäädä, kun ei niin akuuttia kuitenkaan ole.
Huonekalujen verhoilu mieltä arveluttaa, kyselin juuri pojaltani kun pistäytyi, että kannattaako verhoilla, meneekö kirpparille jälkeeni.
Sanoi, että tarvetta ei heillä kuitenkaan ole tyylihuonekaluille, mutta sanoi, että kyllä niitäkin löytyy jotka halulla ja olosuhteet sen sallivat, niitä haluavat.
Aika paljon euroja menee jos ajatukseni toteutan, taidan antaa olla entisellään, jos jotakin kohtaa korjaa, huomaa eron niin suureksi, että pakosta sitten vaatisi toisen paikan kunnostamista.
Pohtimista riittää.
Nyt päivääni hankaloittaa lääkärin soitto, sain sen eilen hoitajan kanssa sovittua, mitä seuraa siitä sitten tämän päivän odottelen, viimeksi soitti illalla kuuden aikoihin.
Voi olla että nuhteetkin saan, kun piti soittaa kuukauden kuluttua soitosta, nyt melkein puolivuotta myöhässä olen.
Vielä on kesää jäljellä, vaikka viimeistä päivää kesäkuukausista elämme, monta kertaa syys tuo kauniit päivät iloksemme.
Näistä nyt nauttimaan.Tässä on reippailtu jo kahtena aamuna. Eilen kävin useammassakin paikassa, mm. terv.keskuksessa ja poliisilaitoksella,. Terv. keskus meni sujuvasti, mutta sitten piti mennä S-pankkiin, koska netin kautta en saanut asiaani hoidetuksi.
Jonotin virkailijalle pääsyn, ja hän totesi henkilökorttini yliaikaiseksi. Ei nyt sitten millään voitu hoitaa pankkiasiaani. Niinpä sitten poliisiasemalle korttia uusimaan. Jonotusta. Pitää mennä valokuvaan ja sitten tulla kuvan kanssa uudestaan. Ei käynyt sähköisesti kuvan siirto kuulemma.
Tänään sitten kuvaan, josta tuli totta kai juuri passikuvan näköinen: kuin hoivakodista paennut sekapäinen asukki. Huomenna sitten taas poliisilaitokselle, sillä sehän on bussimatkan päässä. Bussit eivät enää pysähdy entisillä pysäkeillä, joten on hammasta purren laahustettava puolen kilometrin matka pysäkille. Koko matka ylämäkeä
Mä en ala.Makriina kirjoitti:
Tässä on reippailtu jo kahtena aamuna. Eilen kävin useammassakin paikassa, mm. terv.keskuksessa ja poliisilaitoksella,. Terv. keskus meni sujuvasti, mutta sitten piti mennä S-pankkiin, koska netin kautta en saanut asiaani hoidetuksi.
Jonotin virkailijalle pääsyn, ja hän totesi henkilökorttini yliaikaiseksi. Ei nyt sitten millään voitu hoitaa pankkiasiaani. Niinpä sitten poliisiasemalle korttia uusimaan. Jonotusta. Pitää mennä valokuvaan ja sitten tulla kuvan kanssa uudestaan. Ei käynyt sähköisesti kuvan siirto kuulemma.
Tänään sitten kuvaan, josta tuli totta kai juuri passikuvan näköinen: kuin hoivakodista paennut sekapäinen asukki. Huomenna sitten taas poliisilaitokselle, sillä sehän on bussimatkan päässä. Bussit eivät enää pysähdy entisillä pysäkeillä, joten on hammasta purren laahustettava puolen kilometrin matka pysäkille. Koko matka ylämäkeä
Mä en ala.Mainio tarina, Makriina, kafkamainen kuvaus meidän ajasta, byrokratian (mieli)vallasta johon tietysti kaikki joutuvat alistumaan, mutta joka tuntuu erityisen kohtuuttomalta meidän ikääntyneitten kohdalla.
Ja että pystyt suhtautumaan asiaan huumorilla, Makriina, kertoo paljon sinun laadustasi. Olisipa minullakin tuo taito.
(En taaskaan voinut olla "lipomatta" ja kai se kertoo minun laadustani: olen lapsenomainen, pieni ihminen, joka tykkää istua isompien varjossa, kulkea lainavaloilla..))
Tuntuu, että kiikkustuolin henki on taas sellainen, että mukaan tahtoo tulla: uutta innostusta arkeen, mukavaa muistelua ohessa.
Eilen en oikein arvannut tänne istahtaa kun olo tuntui tyhjältä ja paljaalta.
Kerroin tuosta "aivosumusta", jota oli monta päivää potenut: olin arjen tasolla toistaitoinen, hajamielinen ja unohteleva, puoliunessa.
Keittiöpsykologina tein siitä sellaisen tulkinnan, että teen surutyötä: psyykiset voimavarat ovat kiinnittyneet "nuoren" vainajan lähtöön ja elämään.
Ikäkö tekee sen, että jokainen lähtö koskettaa syvemmältä kuin ennen vai onko kyseessä
tuttu ilmiö; tämä lähtö nostaa pintaan myös aikaisemmat lähdöt ja jos niiden osalta ei ole voinut/tahtonut surutyötä tehdä, elämä tarjoaa tätä kautta uuden mahdollisuuden siihen?
Niin tai näin. Lujille otti kuitenkin ja taas tuli todistettua, että myös me "heikommin varustetut" pärjäämme yhdessä ja meillä kaikilla on sittenkin eletyn elämän antamat voimavarat käytössä, minulla toiset ihmiset, metsä, runot. Ja mitä muuta vielä löytyykään jos etsimme ja otamme vastaan ?
Nämä lämpimät, aurinkoiset päivätkin ovat lahja, josta varmasti useimmat meistä iloitsevat...
Jos vielä suruun saa palata, tähän tilanteeseen sopivin runo - tai itse asiassa muistosäe tyttären kuolinilmoituksessa - löytyi Teuvo Saavalaiselta.
"Varjo on valoa/ Tämä murhe on armo/
Vaiennut puhuu/särkynyt ruoko soi"
ja lohduksi: "Mitä syvemmälle suru uurtaa olemustanne, sitä enemmän iloa voi teissä olla" (Kahlil Gibran)
Valoisaa päivää kaikille,
demeter1demeter1 kirjoitti:
Mainio tarina, Makriina, kafkamainen kuvaus meidän ajasta, byrokratian (mieli)vallasta johon tietysti kaikki joutuvat alistumaan, mutta joka tuntuu erityisen kohtuuttomalta meidän ikääntyneitten kohdalla.
Ja että pystyt suhtautumaan asiaan huumorilla, Makriina, kertoo paljon sinun laadustasi. Olisipa minullakin tuo taito.
(En taaskaan voinut olla "lipomatta" ja kai se kertoo minun laadustani: olen lapsenomainen, pieni ihminen, joka tykkää istua isompien varjossa, kulkea lainavaloilla..))
Tuntuu, että kiikkustuolin henki on taas sellainen, että mukaan tahtoo tulla: uutta innostusta arkeen, mukavaa muistelua ohessa.
Eilen en oikein arvannut tänne istahtaa kun olo tuntui tyhjältä ja paljaalta.
Kerroin tuosta "aivosumusta", jota oli monta päivää potenut: olin arjen tasolla toistaitoinen, hajamielinen ja unohteleva, puoliunessa.
Keittiöpsykologina tein siitä sellaisen tulkinnan, että teen surutyötä: psyykiset voimavarat ovat kiinnittyneet "nuoren" vainajan lähtöön ja elämään.
Ikäkö tekee sen, että jokainen lähtö koskettaa syvemmältä kuin ennen vai onko kyseessä
tuttu ilmiö; tämä lähtö nostaa pintaan myös aikaisemmat lähdöt ja jos niiden osalta ei ole voinut/tahtonut surutyötä tehdä, elämä tarjoaa tätä kautta uuden mahdollisuuden siihen?
Niin tai näin. Lujille otti kuitenkin ja taas tuli todistettua, että myös me "heikommin varustetut" pärjäämme yhdessä ja meillä kaikilla on sittenkin eletyn elämän antamat voimavarat käytössä, minulla toiset ihmiset, metsä, runot. Ja mitä muuta vielä löytyykään jos etsimme ja otamme vastaan ?
Nämä lämpimät, aurinkoiset päivätkin ovat lahja, josta varmasti useimmat meistä iloitsevat...
Jos vielä suruun saa palata, tähän tilanteeseen sopivin runo - tai itse asiassa muistosäe tyttären kuolinilmoituksessa - löytyi Teuvo Saavalaiselta.
"Varjo on valoa/ Tämä murhe on armo/
Vaiennut puhuu/särkynyt ruoko soi"
ja lohduksi: "Mitä syvemmälle suru uurtaa olemustanne, sitä enemmän iloa voi teissä olla" (Kahlil Gibran)
Valoisaa päivää kaikille,
demeter1Aikaa myöden lähipiirini on supistunut. Vain yksi ikäiseni lähiomainen on jäljellä.
Monikymmenvuotiset tutut naapurit ovat kaikki poissa. Olen huomannut, että itseäni nuoremmat läheiseni ovat alkaneet pitää yhteyttä tiiviimmin kuin ennen, ilmeisesti hekin jo alkavat havaita lähipiirinsä harventuneen. On ylläpidettävä yhteyksiä nyt niihinkin, joihin on pitkä ikäero. Tietysti iloitsen siitä. Ystävät ovat yhä tärkeämpiä.
Vuosien varrella on minun suhteeni suruun muuttunut sillä tavoin, että mietin pois menneen tilannetta ja ajattelen, että nyt hän tietää!
Nyt on hänelle selvinnyt, mitä kaikkea olemme kuulleet ja olettaneet, ja selvyys on nyt saatu.
Lähiomaiseni uskoi lapsenuskolla taivaaseen ja ikuiseen iloon ja elämään, ja hän odotti porttien avautuvan, koska SIELLÄ oli niin paljon rakkaita omaisia, puoliso, vanhemmat, siskot . . . Suruuni liittyi huoli siitä, miten hän mahtoi selviytyä, jos portin takana olikin pettymys ja jotain ihan muuta, mistä emme täällä tiedä.
Minulle tuo hyvän mielen virren sanat: "Joka aamu on armo uus". Olen sen tännekin joskus kirjoittanut, sillä se antaa voimaa ottaa vastaan päivä, vaikka se sisältäisikin asioita, joita emme toivoisi.Makriina kirjoitti:
Aikaa myöden lähipiirini on supistunut. Vain yksi ikäiseni lähiomainen on jäljellä.
Monikymmenvuotiset tutut naapurit ovat kaikki poissa. Olen huomannut, että itseäni nuoremmat läheiseni ovat alkaneet pitää yhteyttä tiiviimmin kuin ennen, ilmeisesti hekin jo alkavat havaita lähipiirinsä harventuneen. On ylläpidettävä yhteyksiä nyt niihinkin, joihin on pitkä ikäero. Tietysti iloitsen siitä. Ystävät ovat yhä tärkeämpiä.
Vuosien varrella on minun suhteeni suruun muuttunut sillä tavoin, että mietin pois menneen tilannetta ja ajattelen, että nyt hän tietää!
Nyt on hänelle selvinnyt, mitä kaikkea olemme kuulleet ja olettaneet, ja selvyys on nyt saatu.
Lähiomaiseni uskoi lapsenuskolla taivaaseen ja ikuiseen iloon ja elämään, ja hän odotti porttien avautuvan, koska SIELLÄ oli niin paljon rakkaita omaisia, puoliso, vanhemmat, siskot . . . Suruuni liittyi huoli siitä, miten hän mahtoi selviytyä, jos portin takana olikin pettymys ja jotain ihan muuta, mistä emme täällä tiedä.
Minulle tuo hyvän mielen virren sanat: "Joka aamu on armo uus". Olen sen tännekin joskus kirjoittanut, sillä se antaa voimaa ottaa vastaan päivä, vaikka se sisältäisikin asioita, joita emme toivoisi.Uskoisin Makriina, että tuon tyyppinen "lapsenusko", jota kuvasit on nykyisin sittenkin aika harvinainen, ainakin niiden uskovien kohdalla, joita olen itse seurakunnan vapaaehtoistyössä tavannut.
Enempi taitaa olla vallalla hiukan keveämpi, avarampi uskonnollisuus, jota edustaa vaikka edesmennyt professori Antti Eskola, kirjassaan "Yksinkertainen usko". Kriittistä asennetta edustaa ainakin tähtitietelijä Esko Valtaoja hänen ja emeritus piispa Juha Pihkalan välisissä keskustelukirjoissa, "Tiedän uskovani, uskon tietäväni."
Ja tiede, tiedeuskovaisuus, on kai nykyihmiselle luontevampi valinta ja perinteinen usko enää vain pilkan ja halveksunnan aihe. Ja eikös Karl Max julistanut kauan sitten, että Jumala on kuollut ?..))
Jokainen tulee autuaaksi omalla uskollaan, sanotaan, ja politiikka ja uskonto ovat kai niitä aiheita, joita keskusteluissa on viisainta välttää..))- Anonyymi
demeter1 kirjoitti:
Uskoisin Makriina, että tuon tyyppinen "lapsenusko", jota kuvasit on nykyisin sittenkin aika harvinainen, ainakin niiden uskovien kohdalla, joita olen itse seurakunnan vapaaehtoistyössä tavannut.
Enempi taitaa olla vallalla hiukan keveämpi, avarampi uskonnollisuus, jota edustaa vaikka edesmennyt professori Antti Eskola, kirjassaan "Yksinkertainen usko". Kriittistä asennetta edustaa ainakin tähtitietelijä Esko Valtaoja hänen ja emeritus piispa Juha Pihkalan välisissä keskustelukirjoissa, "Tiedän uskovani, uskon tietäväni."
Ja tiede, tiedeuskovaisuus, on kai nykyihmiselle luontevampi valinta ja perinteinen usko enää vain pilkan ja halveksunnan aihe. Ja eikös Karl Max julistanut kauan sitten, että Jumala on kuollut ?..))
Jokainen tulee autuaaksi omalla uskollaan, sanotaan, ja politiikka ja uskonto ovat kai niitä aiheita, joita keskusteluissa on viisainta välttää..))Tässä etsin hyviä ehdotuksia lainakirjoille, kun olen nyt huomannut, että kirjasto on taas käytössä. Taidankin ottaa tuon Valtaojan kirjan, jos se meidän kirjastossa on. Tai Eskolan.
Olen justiinsa samaa mieltä, että ne mainitsemasi aiheet on viisainta jättää pois ainakin keskustelupalstalta. Parilla lauseella ei maailmankatsomusta kuvata.
Nyt tyyny kutsuu. Viisainta mennä sänkyyn ja odottaa unta. Joinakin öinä se ei tule kutsumallakaan. Ja siihen ei auta loitsu, ei rukous, eikä nukahtamispilleri.
Mkr. demeter1 kirjoitti:
Uskoisin Makriina, että tuon tyyppinen "lapsenusko", jota kuvasit on nykyisin sittenkin aika harvinainen, ainakin niiden uskovien kohdalla, joita olen itse seurakunnan vapaaehtoistyössä tavannut.
Enempi taitaa olla vallalla hiukan keveämpi, avarampi uskonnollisuus, jota edustaa vaikka edesmennyt professori Antti Eskola, kirjassaan "Yksinkertainen usko". Kriittistä asennetta edustaa ainakin tähtitietelijä Esko Valtaoja hänen ja emeritus piispa Juha Pihkalan välisissä keskustelukirjoissa, "Tiedän uskovani, uskon tietäväni."
Ja tiede, tiedeuskovaisuus, on kai nykyihmiselle luontevampi valinta ja perinteinen usko enää vain pilkan ja halveksunnan aihe. Ja eikös Karl Max julistanut kauan sitten, että Jumala on kuollut ?..))
Jokainen tulee autuaaksi omalla uskollaan, sanotaan, ja politiikka ja uskonto ovat kai niitä aiheita, joita keskusteluissa on viisainta välttää..))Pitää nyt pikkusen vängätä vastaan demeterille.
Tai noh, vastaan ja vastaan, sillä tietystihän myös Karl Marx on ollut sitä mieltä Jumalasta niinkuin muutkin kommunistit.
Mutta Nietzschen lausahduksena se on tullut tunnetuksi.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jumala_on_kuollut
Ei niin, että olisin hänen teoksiaan lukenut, mutta muistan huussinseinäkirjoituksena seuraavanlaisen:
Nietzsche: Jumala on kuollut
(Alapuolella erilaisella käsialalla):
Jumala: Nietzsche on kuollutTellukka kirjoitti:
Pitää nyt pikkusen vängätä vastaan demeterille.
Tai noh, vastaan ja vastaan, sillä tietystihän myös Karl Marx on ollut sitä mieltä Jumalasta niinkuin muutkin kommunistit.
Mutta Nietzschen lausahduksena se on tullut tunnetuksi.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jumala_on_kuollut
Ei niin, että olisin hänen teoksiaan lukenut, mutta muistan huussinseinäkirjoituksena seuraavanlaisen:
Nietzsche: Jumala on kuollut
(Alapuolella erilaisella käsialalla):
Jumala: Nietzsche on kuollutHyvä Tellukka ! Nietzschehän se oli. Ja Marx taas katsoi, että uskonto on ooppiumia kansalle....
Mutta tuo viimeinen juttu oli hyvä..))
Niinhän se ikä jo ottaa kunnon päälle, kun pitkiä kävelemisiä joutuu tekemään. Minäkin, vaikka vieläkin lenkkejä teen koiran kanssa, olen paljon jo lyhentänyt kävelymatkojani . Harvoin enää yli 5km:n lenkkejä teen. On tuo lemmikkinikin jo kohta 8- vuotias, ja kotiin päin usein vetää, kun huomaa, että pitkä lenkki on tulossa, tuntee jo nämä polut hyvin ja siitä hoksaa, jos liian pitkälle ollaan menossa.
Se sunnuntainen merimatkakierros otti myös kunnon päälle, vaikkei paljoa kävelty, mutta raikas meri-ilma teki tehtävänsä. Eilen aamulla unta riitti melkein yhteentoista asti, normaalisti koira herättää minut viimeistään kahdeksan tienoissa, mutta eilen sillekin uni maittoi. Vielä tänä aamunakin nukuttiin pitkään.
No, nyt on kesän matkat tehty, ja syksy menee muistellessa ja kohta alkaa kuntosalitreenit, mikäli ei muutoksia aukioloihin tule.
Minä niin tykästyin kevään mummokerhossa niihin kuntosalilaitteisiin ja hyviin ohjeisiin, joita sieltä sain, mutta kuten arvata saattoi, kotona jumppaaminen ja kahvakuulatreenit on olleet vähissä. Jospa tästä terästäytyisi, kun sinne salille taas pääsee. On se ihmismieli kumma, helposti alkaa luistamaan, kun kukaan ei ole ohjailemassa. Hyi minua, torumisen paikka itselleni tässä!😅Täällä on aurinkoinen päivä ja hyvä keli ulkoistua ja kävellä. Niinpä se
lenkki tuli tehtyä kauppareissuni yhteydessä.
SkillaN kertoi torilla käyneensä puolukan hintoja tarkkailemassa. Kyllä
25 euroa/ 5kg voi olla jo lähellä myyntihintoja parhaimmillaankin. Niin
muuten minäkin kävin eilen torilla. Tein lähtöni kävelylenkin yhteydessä.
Niin venähti kävelynikin, kyllä siitä tuli kolmas kilometri. Eilen olikin "parempi
päiväni". Ei kaikki päivät ole samanlaisia:) Niin. . . täällä oli koko torilla vain
yksi myyjä. Taisi olla viimeinen laatikko menossa, josta myi litroittain, 5 €/l.
Ostin litran, jospa sillä jo pääsisi hyvään myyntikauteen.
Samoin kävi minullekin ja vielä samassa pankkiliikkeessä. Minut tyssäsi
verkkopankissa se, että ropotti totesi vääräksi antamani tiedon. Pankin
luukulla ei suostuttu hoitamaan, vaikka oli voimassa oleva passini mukana.
Pistivät kuitenkin puolenkymmentä pankkikuorta kouraani. Käyhän se,
lasku postilaatikkoon ja pankki maksaa postimaksun.(kyllä pankki perii jostain
myös postimaksun). Näin se vaikeammaksi menee;((
Eipä tässä kummempia kuulu. Päiväni menevät taakse jäävään jonoon
hyvin pienin vaihteluin. Tuleehan sitä maailman menoa jotenkin seurattua.
Eipähän niihin voi vaikuttaa. Hyvää jatkoa teille!- Anonyymi
Kuin ihme oli vime kesä, jonka saimme kokea! :)
"Käännyn hiljaa kannoillani
En katso taakseni
Jatkan matkaani
kevyin askelin
Muistot sydämessäni " :)
-Una Reinman-
Näyttää olevan kaikilla ikäihmisillä vaikeuksia toimittaa asioitaan jouhevasti. Meillä vielä monimutkaisempaa kun kielimuuri on välissä.
Kumppanini kävi toukokuussa korvahuuhtelussa, joka edellyttää pääsyä kuulotutkimuksiin. Korvat huuhdeltiin ja hänet laitettiin kuulontutkimusjonoon, jonka jälkeen lääkärille.
Joku aika sitten kyselimme onko asia edistynyt.
Tänään tuli soitto ja pyyntö tulla korvahuuhteluun, jonka jälkeen suunnitellaan kuulontutkimusta ja lääkäriä.
Pakko sanoa, että pinna paloi. Ollaan siis samassa tilanteessa kuin toukokuussa.
No, tässä juoksutetaan potilaita turhaan sairaanhoitajien tarkistuksiin, jotka eivät johda todellisen ongelman ratkaisuun. Tässä meidän tapauksessa kuulon tutkimista, lääkärin tarkastusta ja kuulolaitteen hankkimista.
No, huomenna taas vettä korviin 😖- Anonyymi
Kun on asunut Suomessa kymmeniä vuosia ja nauttinut Suomen terveyspalveluita, luulisi että on vaivautunut kieltä opettelemaan.
Vaatia ja valittaa kyllä osataan. Nuoremmat on tärkeämpiä jonoissa, se on ihan oikein.
- Anonyymi
Et ole ymmärtänyt miksi korvat puhdistetaan. Korvat puhdistetaan aina ennen kuulontutkimusta, että audiogrammista tulee todenmukainen eikä vaikkumöhnän mukainen. Puhdistuksen tekee hoitaja.
- Anonyymi
"Pakko sanoa, että pinna paloi."
Ei kai ? Noin mitättömästä asiasta.
Aina ennen olette priorisoineet itsenne ykköseksi ja sitä olet kehuskellut,
että palvelua saa, kun vaatii ja sinä osaat sen.
Sekö nyt otti päähän, kun terveydenhuollossa on mahdollisesti ruuhkaa vakavampien asioitten kuten esim. koronan takia etkä ollutkaan ykkönen, koska kiireettömät asiat
on "priorisoitu" myöhemmäksi ?
Terveydenhuollon henkilöstö ei ole kiireiltään päässyt kaikin paikoin kesälomillekaan. Mihin Sini-Siru on lähtenyt?
Ei ole kokeillut kiikkusuoliakaan.
Käy moikkaamassa.Keskiviikko huomenet, kaunista edelleen, luvassa ainakin sään viileämmäksi muuttuminen.
Lääkäri soitti ja neuvottelun tuloksena alan puhaltamaan avaavaa hengityksen helpottamiseksi, ja kokeita myös tehdään, polvien vuoksi ei rasitus polkeminen onnistu, mutta verikokeet tuovat ehkä muita vaivoja esiin, jos niitä ilmenee.
Näin tupsahti tuo kilpirauhasenvajaatoiminta, en edes mitään oireita huomannut.
Poikani nuorin tytär piipahti vauvansa kanssa eilen ja pohdintaa syntyi laajasti kodin merkityksestä lapsiin ja sitä tehden aikuisikäänkin.
Hänen työnsä on tämän tapaiseen keskusteluun omiaan ja aika paljon samoilla linjoilla oltiin ja ajatuksia minunkin toiminta synnytti.
Pieni Alina oli kerrassaan hurmaava, naurava ja hyväntuulinen vauva, vaikka äiti sanoi, kyllä löytyy muunkin suuntaista olotilaa;)
Makriina kysymyksen heitit, missä sinisiru, tätä olen minä myös pohtinut?
Myös tuo lapsenusko sai ajatuksia sytyttämään, minulla se on varmaan yhä olemassa oleva asia.
Uskonasioista myös sivusitte demeterin ja Tellukankin kanssa, nuo kirjailijoiden lausunnot asiasta on monenkirjavaa, eikä kukaan tuonpuoleista ole pystynyt selventämään, vaikka viisautta onkin.
Minulla aivan oma uskoni, kirkkoon kuulun ja verot maksan, siihen jää se asia.
Harmittelen tätä huonoa keskittymiskykyäni, paljosta jään vaille, kun en noita kirjoja ja kirjailijoiden mietteitä pysty ammentamaan.
Mukava niitä on täältä teidän välityksellä saada tietoon.
Onhan jotakin muistikuvaa siltä ajalta, kun vielä lukemien sujui minullakin ja tuli luettua paljon, mutta muisti nyt on sitä mitä on, joten paljon jään vaille.
Olipa hyvä muistutus tuo henkilökortin tarkastus minullekin, miksi ne ei voisi olla elämän loppuun asti käyttökelpoisia?
No varmaan syynä on tämä kaikenkattava epärehellisyys.
Viisi kilometriä on jo pitkä matka fiinufammu, minulle tuottaa tiukkaa jo tuo parikilometriä.
Kiva on kun harrastukset alkavat, vielä minäkin aion laulamassa käydä, tapaahan siellä ainakin lauluystäviä.
Harrastuksia ei oikein muuta enää voi harrastaa, kun tarvetta ei mihinkään ole ja ilman tarkoitusta ja tarvetta en tykkää mitään tehdä.
Jotakin kivaa pitää aina löytää, minä onneton niin suuren urakan aloitin tuon sänkypeiton virkkauksen ja nyt sen kanssa tuskailen, no jospa jouluna valmis olisi;)
Minä ajattelen saavani 20:eurolla puolukkaa, mielestäni se pitäisi riittää, kun miettii miten helppoa puolukan keruu on, jos hyvä marikko puolessa tunnissa sankollisen kerää, no työstä kyllä käy sekin ja kai se on palkka sen mukainen, mitä työ vaatii.
Kyselin kypsyyttä ja vielä on kuulemma aikaa, jospa joku pakkasyö tulee ja sen jälkeen puolukka on kypsää.
Minulla tuo pankin asiointi on onnistunut, laskuni onkin valmiilla pohjin, summat ja päivämäärät vain laitan ja laskut matkaan ajallaan lähtee.
Täällä on pankkiin tilattava aika ja se tuntuu hankalalta, yritän selvitä itse.
Ihania runoja laitatte, tuo Miaelinankin pikku runo ajatuksella lukien on niin totta, kiitos siitä;)
Terveyskeskukset ovat työpaineiden alla, nyt tämä korona vie paljon aikaa, joten virheitä ja unohduksia sattuu, jos ei aivan hengenhätä ole, kaikki selviää.
Tietysti jokainen omalla kohdallaan tuntee tuon tärkeyden ja harmittaahan se jos ei meinaa sujua, kuten pitää.
Näinkin on, surun vastakohta on ilo ja sitä etsimään pienet surut unhoittaen ja iloa ja hymyä tähän päivään.SkillaN kirjoitti:
Keskiviikko huomenet, kaunista edelleen, luvassa ainakin sään viileämmäksi muuttuminen.
Lääkäri soitti ja neuvottelun tuloksena alan puhaltamaan avaavaa hengityksen helpottamiseksi, ja kokeita myös tehdään, polvien vuoksi ei rasitus polkeminen onnistu, mutta verikokeet tuovat ehkä muita vaivoja esiin, jos niitä ilmenee.
Näin tupsahti tuo kilpirauhasenvajaatoiminta, en edes mitään oireita huomannut.
Poikani nuorin tytär piipahti vauvansa kanssa eilen ja pohdintaa syntyi laajasti kodin merkityksestä lapsiin ja sitä tehden aikuisikäänkin.
Hänen työnsä on tämän tapaiseen keskusteluun omiaan ja aika paljon samoilla linjoilla oltiin ja ajatuksia minunkin toiminta synnytti.
Pieni Alina oli kerrassaan hurmaava, naurava ja hyväntuulinen vauva, vaikka äiti sanoi, kyllä löytyy muunkin suuntaista olotilaa;)
Makriina kysymyksen heitit, missä sinisiru, tätä olen minä myös pohtinut?
Myös tuo lapsenusko sai ajatuksia sytyttämään, minulla se on varmaan yhä olemassa oleva asia.
Uskonasioista myös sivusitte demeterin ja Tellukankin kanssa, nuo kirjailijoiden lausunnot asiasta on monenkirjavaa, eikä kukaan tuonpuoleista ole pystynyt selventämään, vaikka viisautta onkin.
Minulla aivan oma uskoni, kirkkoon kuulun ja verot maksan, siihen jää se asia.
Harmittelen tätä huonoa keskittymiskykyäni, paljosta jään vaille, kun en noita kirjoja ja kirjailijoiden mietteitä pysty ammentamaan.
Mukava niitä on täältä teidän välityksellä saada tietoon.
Onhan jotakin muistikuvaa siltä ajalta, kun vielä lukemien sujui minullakin ja tuli luettua paljon, mutta muisti nyt on sitä mitä on, joten paljon jään vaille.
Olipa hyvä muistutus tuo henkilökortin tarkastus minullekin, miksi ne ei voisi olla elämän loppuun asti käyttökelpoisia?
No varmaan syynä on tämä kaikenkattava epärehellisyys.
Viisi kilometriä on jo pitkä matka fiinufammu, minulle tuottaa tiukkaa jo tuo parikilometriä.
Kiva on kun harrastukset alkavat, vielä minäkin aion laulamassa käydä, tapaahan siellä ainakin lauluystäviä.
Harrastuksia ei oikein muuta enää voi harrastaa, kun tarvetta ei mihinkään ole ja ilman tarkoitusta ja tarvetta en tykkää mitään tehdä.
Jotakin kivaa pitää aina löytää, minä onneton niin suuren urakan aloitin tuon sänkypeiton virkkauksen ja nyt sen kanssa tuskailen, no jospa jouluna valmis olisi;)
Minä ajattelen saavani 20:eurolla puolukkaa, mielestäni se pitäisi riittää, kun miettii miten helppoa puolukan keruu on, jos hyvä marikko puolessa tunnissa sankollisen kerää, no työstä kyllä käy sekin ja kai se on palkka sen mukainen, mitä työ vaatii.
Kyselin kypsyyttä ja vielä on kuulemma aikaa, jospa joku pakkasyö tulee ja sen jälkeen puolukka on kypsää.
Minulla tuo pankin asiointi on onnistunut, laskuni onkin valmiilla pohjin, summat ja päivämäärät vain laitan ja laskut matkaan ajallaan lähtee.
Täällä on pankkiin tilattava aika ja se tuntuu hankalalta, yritän selvitä itse.
Ihania runoja laitatte, tuo Miaelinankin pikku runo ajatuksella lukien on niin totta, kiitos siitä;)
Terveyskeskukset ovat työpaineiden alla, nyt tämä korona vie paljon aikaa, joten virheitä ja unohduksia sattuu, jos ei aivan hengenhätä ole, kaikki selviää.
Tietysti jokainen omalla kohdallaan tuntee tuon tärkeyden ja harmittaahan se jos ei meinaa sujua, kuten pitää.
Näinkin on, surun vastakohta on ilo ja sitä etsimään pienet surut unhoittaen ja iloa ja hymyä tähän päivään.Kyllä se niin on, että "lipomisella" joutuu taas viestinsä alkamaan..)) Uskon kyllä että kukaan ei voi olla kanssani eri mieltä siitä, että SkillaN on kaunis. Ja kuvasta voi tavoittaa myös sisäisen kauneuden. Hyvin hänet kuvasta tunnistaa.. Pidä nyt SkillaN kuvaa edes vähän aikaa esillä, että saamme sitä ihailla !..))
Mutta hyvä kuulla, SkillaN, että sait nyt tuon lääkäriajan ja tutkimusrumban käyntiin.
Ennen koronaa ainakin meidän kunnassa sai vuosittain terveystarkastuksen, "pääsi lääkäriin", sai kertoa vaivoistaan, otettiin kokeita sai mahdolliset lähetteet jatkotoimiin. En ole koskaan osannut siihen asennoitua "oikeutena", etuoikeus se mielestäni oli ja on ymmärrettävää , ettei sitä koronan vuoksi sovi odottaa tai vaatia ainakaan.
Hoitovelasta puhutaan ja sehän tietysti kertyy kaiken aikaa.
Kirjoista tulee minun puhuttua varmasti liikaakin:"joka härjillä kyntää, se härjistä puhuu", sanotaan ja kun minulta on puuttunut osaamista monissa arjen taidoissa, lukeminen on varmasti tullut korvaamaan niitä puutteita.
Ja kyllähän nämä meidän "martat" pysyvät mukana vuodenkierrossakin paremmin: nytkin jaksatte säilöä ja satoa korjata. Minulla sadonkorjuu taitaa nyt rajoittua lahjaksi saatujen kehnäsienien kuivaamiseen. Puolukkaan en taida kyetä,
Ja omenat (valkea kuulas) taitavat taas maatua sinne lapsuuden kodin pihamaalle. Ellei sitten joku ohikulkija osu paikalle. Eräänä hyvänä omenavuonna sain puhelun tuntemattomalta mieshenkilöltä, joka "syytti" minua siitä, että olin ottanut omenat omaan käyttööni, kun olin omena-aikaan sattunut kotipaikkakunnalla käymään..))
Kyllähän se autiolta näyttävä talo tietysti houkuttaa uskomaan, että se on "yhteistä omaisuutta" ja jokamiehen oikeus pätee siellä. En nyt kuitenkaan rikettäni anteeksi pyydellyt kun ei hänkään..))
Ilma on nyt selvästi viilentynyt ja tätä on kai sitten lähipäivinäkin tarjolla.
Hyvää päivää kaikille, pärjäillään.
demeter1demeter1 kirjoitti:
Kyllä se niin on, että "lipomisella" joutuu taas viestinsä alkamaan..)) Uskon kyllä että kukaan ei voi olla kanssani eri mieltä siitä, että SkillaN on kaunis. Ja kuvasta voi tavoittaa myös sisäisen kauneuden. Hyvin hänet kuvasta tunnistaa.. Pidä nyt SkillaN kuvaa edes vähän aikaa esillä, että saamme sitä ihailla !..))
Mutta hyvä kuulla, SkillaN, että sait nyt tuon lääkäriajan ja tutkimusrumban käyntiin.
Ennen koronaa ainakin meidän kunnassa sai vuosittain terveystarkastuksen, "pääsi lääkäriin", sai kertoa vaivoistaan, otettiin kokeita sai mahdolliset lähetteet jatkotoimiin. En ole koskaan osannut siihen asennoitua "oikeutena", etuoikeus se mielestäni oli ja on ymmärrettävää , ettei sitä koronan vuoksi sovi odottaa tai vaatia ainakaan.
Hoitovelasta puhutaan ja sehän tietysti kertyy kaiken aikaa.
Kirjoista tulee minun puhuttua varmasti liikaakin:"joka härjillä kyntää, se härjistä puhuu", sanotaan ja kun minulta on puuttunut osaamista monissa arjen taidoissa, lukeminen on varmasti tullut korvaamaan niitä puutteita.
Ja kyllähän nämä meidän "martat" pysyvät mukana vuodenkierrossakin paremmin: nytkin jaksatte säilöä ja satoa korjata. Minulla sadonkorjuu taitaa nyt rajoittua lahjaksi saatujen kehnäsienien kuivaamiseen. Puolukkaan en taida kyetä,
Ja omenat (valkea kuulas) taitavat taas maatua sinne lapsuuden kodin pihamaalle. Ellei sitten joku ohikulkija osu paikalle. Eräänä hyvänä omenavuonna sain puhelun tuntemattomalta mieshenkilöltä, joka "syytti" minua siitä, että olin ottanut omenat omaan käyttööni, kun olin omena-aikaan sattunut kotipaikkakunnalla käymään..))
Kyllähän se autiolta näyttävä talo tietysti houkuttaa uskomaan, että se on "yhteistä omaisuutta" ja jokamiehen oikeus pätee siellä. En nyt kuitenkaan rikettäni anteeksi pyydellyt kun ei hänkään..))
Ilma on nyt selvästi viilentynyt ja tätä on kai sitten lähipäivinäkin tarjolla.
Hyvää päivää kaikille, pärjäillään.
demeter1Valkea kuulas on yksi parhaimmista omenalaaduista. Lapsuuskotini pihassa oli yksi puu, ja muistan, että otin koulumatkaevääksi pudokkaan. Se oli kylmä ja läpikuultava. Mökille sain kasvamaan yhden, mutta se oli niin suosittu, että ohikulkijat kävivät puun tyhjentämässä viikolla, tai sitten ehkä hirvi pani poskeensa koko sadon. Minulle siitä ei paljon iloa ollut. Lopuksi pakkanen tappoi koko komeuden. Olin yrittänyt useaakin omenapuuta sinne, mutta ehkä liian kylmät talvet ovat olleet niille liikaa, kun en onnistunut.
Istutin sitten punakanelini vajan taakse siinä toivossa, että järven tuulet eivät osu taimen päälle, ja kyllä se on menestynyt, mutta sitten myyrät tai jänikset söivät siitä kuoren, ja se oli kuoleman kielissä pitkän aikaa. Mutta toipui.
Harvoin siitä on satoa tullut, mutta tänä vuonna kuulemma on paljon. Toivottavasti saan niitä kerrankin omasta puusta. Vielä olivat raakoja, sanoi tytär.Makriina kirjoitti:
Valkea kuulas on yksi parhaimmista omenalaaduista. Lapsuuskotini pihassa oli yksi puu, ja muistan, että otin koulumatkaevääksi pudokkaan. Se oli kylmä ja läpikuultava. Mökille sain kasvamaan yhden, mutta se oli niin suosittu, että ohikulkijat kävivät puun tyhjentämässä viikolla, tai sitten ehkä hirvi pani poskeensa koko sadon. Minulle siitä ei paljon iloa ollut. Lopuksi pakkanen tappoi koko komeuden. Olin yrittänyt useaakin omenapuuta sinne, mutta ehkä liian kylmät talvet ovat olleet niille liikaa, kun en onnistunut.
Istutin sitten punakanelini vajan taakse siinä toivossa, että järven tuulet eivät osu taimen päälle, ja kyllä se on menestynyt, mutta sitten myyrät tai jänikset söivät siitä kuoren, ja se oli kuoleman kielissä pitkän aikaa. Mutta toipui.
Harvoin siitä on satoa tullut, mutta tänä vuonna kuulemma on paljon. Toivottavasti saan niitä kerrankin omasta puusta. Vielä olivat raakoja, sanoi tytär.Piti muuten kysymäni, että mitä lipomista on, jos on iloinen tai suhtautuu toisten viesteihin hyvillä mielin! Eihän ole tarkoitus masentaa muita omilla kirjoituksilla.
Ei varmaan monikaan meistä kirjoittele arvostelun toivossa, vaan haluaa osallistua puheeseen omalla mielipiteellään. Se saa olla myönteinen!
LOL- Anonyymi
Makriina kirjoitti:
Valkea kuulas on yksi parhaimmista omenalaaduista. Lapsuuskotini pihassa oli yksi puu, ja muistan, että otin koulumatkaevääksi pudokkaan. Se oli kylmä ja läpikuultava. Mökille sain kasvamaan yhden, mutta se oli niin suosittu, että ohikulkijat kävivät puun tyhjentämässä viikolla, tai sitten ehkä hirvi pani poskeensa koko sadon. Minulle siitä ei paljon iloa ollut. Lopuksi pakkanen tappoi koko komeuden. Olin yrittänyt useaakin omenapuuta sinne, mutta ehkä liian kylmät talvet ovat olleet niille liikaa, kun en onnistunut.
Istutin sitten punakanelini vajan taakse siinä toivossa, että järven tuulet eivät osu taimen päälle, ja kyllä se on menestynyt, mutta sitten myyrät tai jänikset söivät siitä kuoren, ja se oli kuoleman kielissä pitkän aikaa. Mutta toipui.
Harvoin siitä on satoa tullut, mutta tänä vuonna kuulemma on paljon. Toivottavasti saan niitä kerrankin omasta puusta. Vielä olivat raakoja, sanoi tytär.Tulin juuri ulkoa, ja kylläpä siellä sää olikin viilentynyt!
Tyttäreni ja vävyni kävivät maanantaina tuomassa poimimiaan puolukoita ja vielä mustikoitakin mökkiseudulta sekä toivat sieltä mökiltä omenoita.
Valkea kuulas on ihanin niistä, tosin monet noista kesäomenistakin esim. kaneli minlle maistuvat hyviltä, lapsuuden aikana niitä tuli paljon syötyä. M-e. - Anonyymi
demeter1 kirjoitti:
Kyllä se niin on, että "lipomisella" joutuu taas viestinsä alkamaan..)) Uskon kyllä että kukaan ei voi olla kanssani eri mieltä siitä, että SkillaN on kaunis. Ja kuvasta voi tavoittaa myös sisäisen kauneuden. Hyvin hänet kuvasta tunnistaa.. Pidä nyt SkillaN kuvaa edes vähän aikaa esillä, että saamme sitä ihailla !..))
Mutta hyvä kuulla, SkillaN, että sait nyt tuon lääkäriajan ja tutkimusrumban käyntiin.
Ennen koronaa ainakin meidän kunnassa sai vuosittain terveystarkastuksen, "pääsi lääkäriin", sai kertoa vaivoistaan, otettiin kokeita sai mahdolliset lähetteet jatkotoimiin. En ole koskaan osannut siihen asennoitua "oikeutena", etuoikeus se mielestäni oli ja on ymmärrettävää , ettei sitä koronan vuoksi sovi odottaa tai vaatia ainakaan.
Hoitovelasta puhutaan ja sehän tietysti kertyy kaiken aikaa.
Kirjoista tulee minun puhuttua varmasti liikaakin:"joka härjillä kyntää, se härjistä puhuu", sanotaan ja kun minulta on puuttunut osaamista monissa arjen taidoissa, lukeminen on varmasti tullut korvaamaan niitä puutteita.
Ja kyllähän nämä meidän "martat" pysyvät mukana vuodenkierrossakin paremmin: nytkin jaksatte säilöä ja satoa korjata. Minulla sadonkorjuu taitaa nyt rajoittua lahjaksi saatujen kehnäsienien kuivaamiseen. Puolukkaan en taida kyetä,
Ja omenat (valkea kuulas) taitavat taas maatua sinne lapsuuden kodin pihamaalle. Ellei sitten joku ohikulkija osu paikalle. Eräänä hyvänä omenavuonna sain puhelun tuntemattomalta mieshenkilöltä, joka "syytti" minua siitä, että olin ottanut omenat omaan käyttööni, kun olin omena-aikaan sattunut kotipaikkakunnalla käymään..))
Kyllähän se autiolta näyttävä talo tietysti houkuttaa uskomaan, että se on "yhteistä omaisuutta" ja jokamiehen oikeus pätee siellä. En nyt kuitenkaan rikettäni anteeksi pyydellyt kun ei hänkään..))
Ilma on nyt selvästi viilentynyt ja tätä on kai sitten lähipäivinäkin tarjolla.
Hyvää päivää kaikille, pärjäillään.
demeter1Enpä olekaan demeterin kanssa erimieltä havannoista SkillaNin
kuvasta:)) Näin on tosi. Ei kai sanomani karannut kaksinkertaiseksi
"lipomiseksi?"
Aiemmin on käyty keskustelua uskon asioista. Nyt vasta sen huomasin.
Eipä minulla ole paljon lisättävää, kuten monet sanoivat, ettei niistä täällä
kannattaisi laajemmin jutella. Niin se on, loputtomasti se voisi jatkua ja
valmista ei tulisi.
Se on selvää, että uskonnon vapaus on. Niin myöskin vapaus olla pois
uskonnoista. En kuulu mihinkään uskontokuntaan, erostani on jo 65 vuotta.
En tästäkään tee kovin usein numeroa, se vain on päätökseni. Se tästä.
Tänään on vielä loistokeli ulkoistukseen ja lenkille. Aurinkokin jaksaa vielä
paistaa ja 16 C mittari näyttää. Ei nyt lyhyt hihaisessa paidassa pärjää
Katselen jotain lointa päälleni ja ulos! Heippa! Anonyymi kirjoitti:
Enpä olekaan demeterin kanssa erimieltä havannoista SkillaNin
kuvasta:)) Näin on tosi. Ei kai sanomani karannut kaksinkertaiseksi
"lipomiseksi?"
Aiemmin on käyty keskustelua uskon asioista. Nyt vasta sen huomasin.
Eipä minulla ole paljon lisättävää, kuten monet sanoivat, ettei niistä täällä
kannattaisi laajemmin jutella. Niin se on, loputtomasti se voisi jatkua ja
valmista ei tulisi.
Se on selvää, että uskonnon vapaus on. Niin myöskin vapaus olla pois
uskonnoista. En kuulu mihinkään uskontokuntaan, erostani on jo 65 vuotta.
En tästäkään tee kovin usein numeroa, se vain on päätökseni. Se tästä.
Tänään on vielä loistokeli ulkoistukseen ja lenkille. Aurinkokin jaksaa vielä
paistaa ja 16 C mittari näyttää. Ei nyt lyhyt hihaisessa paidassa pärjää
Katselen jotain lointa päälleni ja ulos! Heippa!Kirjautuminen jäi, tässä se!
- Anonyymi
SkillaN kirjoitti:
Keskiviikko huomenet, kaunista edelleen, luvassa ainakin sään viileämmäksi muuttuminen.
Lääkäri soitti ja neuvottelun tuloksena alan puhaltamaan avaavaa hengityksen helpottamiseksi, ja kokeita myös tehdään, polvien vuoksi ei rasitus polkeminen onnistu, mutta verikokeet tuovat ehkä muita vaivoja esiin, jos niitä ilmenee.
Näin tupsahti tuo kilpirauhasenvajaatoiminta, en edes mitään oireita huomannut.
Poikani nuorin tytär piipahti vauvansa kanssa eilen ja pohdintaa syntyi laajasti kodin merkityksestä lapsiin ja sitä tehden aikuisikäänkin.
Hänen työnsä on tämän tapaiseen keskusteluun omiaan ja aika paljon samoilla linjoilla oltiin ja ajatuksia minunkin toiminta synnytti.
Pieni Alina oli kerrassaan hurmaava, naurava ja hyväntuulinen vauva, vaikka äiti sanoi, kyllä löytyy muunkin suuntaista olotilaa;)
Makriina kysymyksen heitit, missä sinisiru, tätä olen minä myös pohtinut?
Myös tuo lapsenusko sai ajatuksia sytyttämään, minulla se on varmaan yhä olemassa oleva asia.
Uskonasioista myös sivusitte demeterin ja Tellukankin kanssa, nuo kirjailijoiden lausunnot asiasta on monenkirjavaa, eikä kukaan tuonpuoleista ole pystynyt selventämään, vaikka viisautta onkin.
Minulla aivan oma uskoni, kirkkoon kuulun ja verot maksan, siihen jää se asia.
Harmittelen tätä huonoa keskittymiskykyäni, paljosta jään vaille, kun en noita kirjoja ja kirjailijoiden mietteitä pysty ammentamaan.
Mukava niitä on täältä teidän välityksellä saada tietoon.
Onhan jotakin muistikuvaa siltä ajalta, kun vielä lukemien sujui minullakin ja tuli luettua paljon, mutta muisti nyt on sitä mitä on, joten paljon jään vaille.
Olipa hyvä muistutus tuo henkilökortin tarkastus minullekin, miksi ne ei voisi olla elämän loppuun asti käyttökelpoisia?
No varmaan syynä on tämä kaikenkattava epärehellisyys.
Viisi kilometriä on jo pitkä matka fiinufammu, minulle tuottaa tiukkaa jo tuo parikilometriä.
Kiva on kun harrastukset alkavat, vielä minäkin aion laulamassa käydä, tapaahan siellä ainakin lauluystäviä.
Harrastuksia ei oikein muuta enää voi harrastaa, kun tarvetta ei mihinkään ole ja ilman tarkoitusta ja tarvetta en tykkää mitään tehdä.
Jotakin kivaa pitää aina löytää, minä onneton niin suuren urakan aloitin tuon sänkypeiton virkkauksen ja nyt sen kanssa tuskailen, no jospa jouluna valmis olisi;)
Minä ajattelen saavani 20:eurolla puolukkaa, mielestäni se pitäisi riittää, kun miettii miten helppoa puolukan keruu on, jos hyvä marikko puolessa tunnissa sankollisen kerää, no työstä kyllä käy sekin ja kai se on palkka sen mukainen, mitä työ vaatii.
Kyselin kypsyyttä ja vielä on kuulemma aikaa, jospa joku pakkasyö tulee ja sen jälkeen puolukka on kypsää.
Minulla tuo pankin asiointi on onnistunut, laskuni onkin valmiilla pohjin, summat ja päivämäärät vain laitan ja laskut matkaan ajallaan lähtee.
Täällä on pankkiin tilattava aika ja se tuntuu hankalalta, yritän selvitä itse.
Ihania runoja laitatte, tuo Miaelinankin pikku runo ajatuksella lukien on niin totta, kiitos siitä;)
Terveyskeskukset ovat työpaineiden alla, nyt tämä korona vie paljon aikaa, joten virheitä ja unohduksia sattuu, jos ei aivan hengenhätä ole, kaikki selviää.
Tietysti jokainen omalla kohdallaan tuntee tuon tärkeyden ja harmittaahan se jos ei meinaa sujua, kuten pitää.
Näinkin on, surun vastakohta on ilo ja sitä etsimään pienet surut unhoittaen ja iloa ja hymyä tähän päivään.Aika vähän maksaisit puolukkalaatikosta, onkos se nyt 5 kg eli noin 10 litraa?
Hyviin paikkoihin joutuu autolla menemään ja se maksaa. On niin paljon thaimaalaisia riistopoimijoita, monet parhaat paikat putsattu. Puolukat pitää siivota ja välittäjä ottaa osansa, kerääjälle ei isoja tuloja kerry. Ei tuo 25 e ole ainakaan liikaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aika vähän maksaisit puolukkalaatikosta, onkos se nyt 5 kg eli noin 10 litraa?
Hyviin paikkoihin joutuu autolla menemään ja se maksaa. On niin paljon thaimaalaisia riistopoimijoita, monet parhaat paikat putsattu. Puolukat pitää siivota ja välittäjä ottaa osansa, kerääjälle ei isoja tuloja kerry. Ei tuo 25 e ole ainakaan liikaa.Niin, onhan se kallista mennä puolukka-apajille, varsinkin jos on käytössä bentsiinikäyttöinen vanha kuorma-auto, niin ei ole 40 egeäkään liikaa lainkaan. Jos ei kelpaa, niin poimikaa itse marjanne!
Piti ihan olla utelias ja mennä Skillanin profiiliin, jotta näin kuvasi isompana.
Upea on kuvasi.
Täällä vähän on jännät paikat. Tunti sitten sain tiedon, että synnytyssairaalaan on lähdetty.
Siellä mummilla on esikoinen hoidossa.
Puolukkametsässä tänäänkin ollut. Siinä tuli äsken pieni sadekuuro, senverran, että metsän kasteli.
Ensi viikolle taas lämpimänpää lupasivat, saa nähdä.
Näytti vieläkin olevan 4 kurpitsanalkua maalla. Harsoa päälle laitoin, tiedä sitten ehtivätkö kasvaa miksikään.
Kovasti kertovat, että olisi hirvikärpäsiä. Eilen näin yhden tänään en yhtäkään.
Liekö sitten isäntäeläimet täältäpäin hävinneet. Viime vuonna näin 2 peuraa tien reunassa.Kiireen hipakka päivä@
Aamupäivästä purin mökin Pop Up-teltan ja siirsin talvisäilöön, grillin peittelin pressulla, samoin saunan kupeen koivuhalot. Hyvin ajoitettu, iltapäivällä satoi vettä kaatamalla
Kävin sairaalassa kahteen otteeseen sekoilemassa. Aamulla omissa asioissani verikokeiden ja rintakuvan otossa😁 Tosin olin väärissä paikassa vääriin aikoihin. No, kiulutti taas, oma mokani.
P.n juttu oli taas oma tarinansa.
KAKS.n sairaanhoitajan valitti sekaannusta P.n hoidossa, kertoen, että osastoilla ei ole riittävästi henkilökuntaa, toimenpiteitä ja asioita jää hoitamatta jopa unohtuu.
Pyysi meitä tekemään kantelun Valviralle.
No, sekoili pahasti itsekin, huoneessa oleva koulutettava sairaanhoidon oppilas kuikisti P.n korviin. Ohjaava sairaanhoitaja kehoitti, "tulkaa uudestaan kahden viikon päästä korvahuuhteluun".
Johon minä, että me tultiin nyt korvahuuhteluun. "Ei tässä huoneessa oli välineitä". Pyysin hae ja hän haki hokien, että aikaa ei ole kuin seitsemän minuuttia. No, korva siis vai toinen huuhdeltiin se oli puhdas. Saatiin lähete kuulontarkastukseen. Niin milloin, ei haisuakaan.
Tähän voi nyt Suomi24 asiantuntijaraati kirjoittaa minulle nuhteita teinkö oikein kun vaadin korvahuuhtelua. Muuten KAKS.ssa ei ole hoidettavana yhtään koronapotilasta.
Kävin päivällä torilla ostin toisen viiden kilon laatikon puolukoita. Meillä on nyt puhdistettua puolukkaa 10 kg hintaan 5 e/kg.
Ei paha.
Olisiko saanut halvemmalla kun itse olisi marjastanut ja puhdistanut? Autollakin olisi pitänyt ajella, 98-bensakin maksaa yli 1,80 e/l.
Kun palasin taas kotiin, saimme vieraita. Hight tean jälkeen sovimme vastavierailusta perjantaille.
Onneksi ruuan jälkeen saan jättää keittiön loppusiivouksen kumppanilleni. Kyllä tämä tästä.
Skillanista kaunis nuoruuden kuva profiilissa. Sinisirkullakin oli kerran profiilissa ihana kuva esikoisensa kanssa.
No, lopuksi.
Haastan kaikki kirjoittajat mukaan kamppanjaan, nuoruuskuvat profiiliin.😊Kummallista.
Minulle tulleita vastauksia 2 poistettu.
Toisessa luki, ainoastaan, vispipuuroa. Mitähän sääntöjen vastaista siinä oli.
Eikä toisenkaan ainakaan alussa, joka tulleissa viesteissä näkyi, ollut mitään kiellettyä.- Anonyymi
Sitä sattuu täällä ....... ei se ole uutta.
- Anonyymi
Täällä on hyvin outoja mielivaltaisia ilmiöitä.
Anonyymi kirjoitti:
Täällä on hyvin outoja mielivaltaisia ilmiöitä.
Torstaiaamu ja kaunista on, eilisen sateen jälkeen taas toivossa aurinkoinen päivä, viileäksi on sää muuttunut, kuusi astetta mittarissa.
Vaihdoin profiilikuvani hieman minun taiteilua esittäväksi.
Maalasin tämän ladon paikassa, missä kymmenen viimeistä vuotta kesät vietin.
Lato alkoi olla elonsa päätöksessä ja nyt varmaan katto on jo pudonnut, mutta tunnistan yhdeksi muistojen kohteeksi.
Puolukkasota on nyt käynnissä, no ostamme ja maksamme sen mikä hyvältä tuntuu, minusta on 20 euroa hyvä hinta;)
Harvoin sitä marjaan matkojen päähän lähdetään ja ainakin ämpäreitä useampi mukaan otetaan, varsinkin puolukkaa kerätessä.
Nyt on puolukkaa runsaasti ja tarjontaa paljon, siitähän se hinta sitten muodostuu ja myyntiin keräävä varmaan päivän metsässä viettää, joten kymmenenkään sankollista ei ihme liene.
Olen puolukkaa kerännyt ja tykännyt, ämpäri oli hetkessä täysi;)
Suostun maksamaan sen mikä päivän hinnaksi sesongin aikana syntyy, työstä myönnän marjojen poimimisen muodostuvan
Korpikirjailijan maisemissa on todella edullista puolukkaa, ehkä siellä tarjoajia paljon, marjamaat lähellä
Haasteista en tykkää, niitä aina silloin tällöin Facessa tulee.
Puolukka on lisukkeena moneen ja kuka niistä tykkää käyttää moneen ruokaan höysteeksi, terveellistäkin.
Puolukkatuoremehun haluan tehdä hapon kanssa, se on aivan ihanaa;)
Eliaana on varmaan jo ilouutisen saanut, onnea vaan uudelle tulokkaalle ja koko suvulle,
Noista kurpitsoista mainitsit, ajankohtaisia kuten muukin sato mistä hyödymme.
Moneen ruokaan sekin käyttökelvollinen, katsoin jostakin miten kurpitsalaatikkoa tekivät jauhelihan kanssa, herkulliselta näytti.
Uusia versioita on mukava kokeilla.
Miaelina noista valkeista kuulaista kerroit, lempiomenoitani, ovat vaan niin herkkiä kolhuille, mutta ihanan makuisia, olenkin suuri kotimaisen omenan kuluttaja
Politiikka ja uskonto ovat aiheita jotka on jokaisella oikeus itse päättää ja siksi vaikeita aiheita keskusteluun, inttämiseksi tahtoo mennä.
Paljon pienemmästäkin täällä saadaan aihe nokitteluun, riittää puolukan mainitseminen;)
Nyt saattaa jo olla aika vaatetta hieman lisätä, kun ulos lähtee, kuten ynnämuu mainitsit.
Makriinan linjoilla olen, kyllä kiitos on paikallaan, jos näin joku aihetta löytyy, ei siitä numeroa tarvitse tehdä.
Hyvän mielen voi pienellä kiitoksella saada aikaan, vaikka sitä ei hakisikaan.
Ihan mukava on noista kirjojen lukemisistakin on kuulla, huomaa ainakin miten paljosta jään paitsi, kun en pysty lukemiseen keskittymään.
Aikakauslehtien lukuun jää minulla, mutta onneksi niissäkin joskus mielenkiintoisia henkilötarinoita, etten ihan ulkopuolelle tipahda.
Televisio ja radio pitävät jonkunlaista tietoutta maailman menosta, joskus jopa ylisietokyvyn.
Historia kiinnostaa ja kerran jo tilasin äänikirjojakin, mutta en sitä vielä omaksi kokenut, pitäneen uusia kokeilu.
Tänään odotan terveydenhoitajan yhteyden ottoa ja neuvoja toimintoihin, ensiapuun kehotti lääkäri menemään jos oireilu sellaista on, että viittaisi sydänperäisiin.
Katsotaan miten pitkäsi elon päiväni jatkuvat, en varmaan tänne pysyväksi jää minkään hoidonkaan jälkeen;)
Nyt sitten se pakolliseksi muodostunut ulkoilu, siihen lääkärikin kehotuksen antoi.
Mitä muuta sitten keksinkään, se näkyy illan tietämillä;)
Mukavaa päivää ja vaikka marja tai sieni reissua, alkaa olla loppusuoralla sekin homma.- Anonyymi
SkillaN kirjoitti:
Torstaiaamu ja kaunista on, eilisen sateen jälkeen taas toivossa aurinkoinen päivä, viileäksi on sää muuttunut, kuusi astetta mittarissa.
Vaihdoin profiilikuvani hieman minun taiteilua esittäväksi.
Maalasin tämän ladon paikassa, missä kymmenen viimeistä vuotta kesät vietin.
Lato alkoi olla elonsa päätöksessä ja nyt varmaan katto on jo pudonnut, mutta tunnistan yhdeksi muistojen kohteeksi.
Puolukkasota on nyt käynnissä, no ostamme ja maksamme sen mikä hyvältä tuntuu, minusta on 20 euroa hyvä hinta;)
Harvoin sitä marjaan matkojen päähän lähdetään ja ainakin ämpäreitä useampi mukaan otetaan, varsinkin puolukkaa kerätessä.
Nyt on puolukkaa runsaasti ja tarjontaa paljon, siitähän se hinta sitten muodostuu ja myyntiin keräävä varmaan päivän metsässä viettää, joten kymmenenkään sankollista ei ihme liene.
Olen puolukkaa kerännyt ja tykännyt, ämpäri oli hetkessä täysi;)
Suostun maksamaan sen mikä päivän hinnaksi sesongin aikana syntyy, työstä myönnän marjojen poimimisen muodostuvan
Korpikirjailijan maisemissa on todella edullista puolukkaa, ehkä siellä tarjoajia paljon, marjamaat lähellä
Haasteista en tykkää, niitä aina silloin tällöin Facessa tulee.
Puolukka on lisukkeena moneen ja kuka niistä tykkää käyttää moneen ruokaan höysteeksi, terveellistäkin.
Puolukkatuoremehun haluan tehdä hapon kanssa, se on aivan ihanaa;)
Eliaana on varmaan jo ilouutisen saanut, onnea vaan uudelle tulokkaalle ja koko suvulle,
Noista kurpitsoista mainitsit, ajankohtaisia kuten muukin sato mistä hyödymme.
Moneen ruokaan sekin käyttökelvollinen, katsoin jostakin miten kurpitsalaatikkoa tekivät jauhelihan kanssa, herkulliselta näytti.
Uusia versioita on mukava kokeilla.
Miaelina noista valkeista kuulaista kerroit, lempiomenoitani, ovat vaan niin herkkiä kolhuille, mutta ihanan makuisia, olenkin suuri kotimaisen omenan kuluttaja
Politiikka ja uskonto ovat aiheita jotka on jokaisella oikeus itse päättää ja siksi vaikeita aiheita keskusteluun, inttämiseksi tahtoo mennä.
Paljon pienemmästäkin täällä saadaan aihe nokitteluun, riittää puolukan mainitseminen;)
Nyt saattaa jo olla aika vaatetta hieman lisätä, kun ulos lähtee, kuten ynnämuu mainitsit.
Makriinan linjoilla olen, kyllä kiitos on paikallaan, jos näin joku aihetta löytyy, ei siitä numeroa tarvitse tehdä.
Hyvän mielen voi pienellä kiitoksella saada aikaan, vaikka sitä ei hakisikaan.
Ihan mukava on noista kirjojen lukemisistakin on kuulla, huomaa ainakin miten paljosta jään paitsi, kun en pysty lukemiseen keskittymään.
Aikakauslehtien lukuun jää minulla, mutta onneksi niissäkin joskus mielenkiintoisia henkilötarinoita, etten ihan ulkopuolelle tipahda.
Televisio ja radio pitävät jonkunlaista tietoutta maailman menosta, joskus jopa ylisietokyvyn.
Historia kiinnostaa ja kerran jo tilasin äänikirjojakin, mutta en sitä vielä omaksi kokenut, pitäneen uusia kokeilu.
Tänään odotan terveydenhoitajan yhteyden ottoa ja neuvoja toimintoihin, ensiapuun kehotti lääkäri menemään jos oireilu sellaista on, että viittaisi sydänperäisiin.
Katsotaan miten pitkäsi elon päiväni jatkuvat, en varmaan tänne pysyväksi jää minkään hoidonkaan jälkeen;)
Nyt sitten se pakolliseksi muodostunut ulkoilu, siihen lääkärikin kehotuksen antoi.
Mitä muuta sitten keksinkään, se näkyy illan tietämillä;)
Mukavaa päivää ja vaikka marja tai sieni reissua, alkaa olla loppusuoralla sekin homma.Korppiksen puolukat maksoi 5 e / kilo 10’ kilon laatikossa eli yhteensä 50 e. 10 kiloa on kyllä litroissa aika paljon, olisko ihan 20 l ? Ihan samaa luokkaa ne maksaa muuallakin. Skillani jää ilman, kun odottaa alennusmyyntiä.
Anonyymi kirjoitti:
Korppiksen puolukat maksoi 5 e / kilo 10’ kilon laatikossa eli yhteensä 50 e. 10 kiloa on kyllä litroissa aika paljon, olisko ihan 20 l ? Ihan samaa luokkaa ne maksaa muuallakin. Skillani jää ilman, kun odottaa alennusmyyntiä.
Harmiksi käy jos niin sattuu, mutta yritän olla sillä silmällä, että en ilman jää, noita ystäviäkin löytyy joille vaihtokauppakin onnistuu.
Viime syksynä miesten sukat vaihdoin ämpärilliseen, tyytyväisiä olimme molemmat.
Älkää siis huolta kantako, kyllä marjani saan, jos ilman jään oma moka;)
Hätäisesti luin tuon korppiksen viestin.- Anonyymi
SkillaN kirjoitti:
Harmiksi käy jos niin sattuu, mutta yritän olla sillä silmällä, että en ilman jää, noita ystäviäkin löytyy joille vaihtokauppakin onnistuu.
Viime syksynä miesten sukat vaihdoin ämpärilliseen, tyytyväisiä olimme molemmat.
Älkää siis huolta kantako, kyllä marjani saan, jos ilman jään oma moka;)
Hätäisesti luin tuon korppiksen viestin.Ainakin sinä voit olla tyytyväinen.
- Anonyymi
Marketti säilyttää kotimaista pakastepuolukkaa ynnä muuta puolestani ja myy niitä halvalla, ostan sen minkä tarvitsen. Selvää energiansäästöäkin kotitaloudessa,
kun pakastin ei surraa vuodet ympäri muutamien marja- ym. kilojen takia.- Anonyymi
Oikein! Turha yhden tai kahden hengen huusholliin isoja pakastimia ostaa tilaa viemään ja sähköä syömään. Voi ostaa tarpeen mukaan laadukasta marjaa valmiiksi annospusseihin pakastettuna, eikä ole edes juurikaan kalliimpaa.Itsepakastus lisää jäähilettä, kotikone ei tee tarpeeksi kylmää jäädytysvaiheessa.
- Anonyymi
Kotona pakastamisen touhu oli ihan älytöntä. Sitä puolsi korkeintaan vain se,
ettei tuote maksanut mitään, että omassa puutarhassa on tuotteita tai itse keräsi tuotteet metsistä.
Kauppa on "suuri pakastearkku", josta voi ostaa sen verran kuin tarvitsee.- Anonyymi
Joku pakastaa perunoitakin! Sota-aikaan piti syödä joskus paleltuneita perunoita kun ei muuta saanut. Hirveän makuisia, imeliä!
Saunavihta pakasteeseen lienee typeryyden huippu. Anonyymi kirjoitti:
Joku pakastaa perunoitakin! Sota-aikaan piti syödä joskus paleltuneita perunoita kun ei muuta saanut. Hirveän makuisia, imeliä!
Saunavihta pakasteeseen lienee typeryyden huippu.Tässäpä yksi pakastaja ja väitän, että perunat on kuin uusia, jos ne on oikein pakastettu
Miten mahtavaa on elämä, kun jokainen saa toimia omien tarpeittensa ja halujensa mukaisesti, lupaa keltään ei tarvitse pyytää ja laskutkin jaksaa maksaa, yhteiskunnan tukea ei siinäkään;)
Sähkönkulutuskin hyvin pieni minun taloudessa, perusmaksut kaksi kertaa suuremmat.
Hyvähän meillä on elellä;- Anonyymi
Näköjään täällä ei voi sanoa mistään tekemisistään mitään, kun monen kirjoittajan voimin oitis tyrmätään homma maan rakoon.
Moni haluaa pakastaa marjansa itselleen sopiviin rasioihin, tuoreina, tai itse torilta ostettuina.
Valmiiksi pakastetut pussukat marketin pakastimesta eivät ehkä ole yhtä korkealuokkaisia kuin ne omat. Antakaa nyt ihmisten edes puolukkansa pakastaa ilman älämölöä!
Mkr.
- Anonyymi
Mämmi ja puolukka on hyvää yhdessä.
- Anonyymi
Minulla on aina graavilohen kyljessä ja sushin sisällä puolukkahilloa ja kesäkeitossa se antaa väriä.
Tänä aamuna kello yllätti kun silmäni aukaisin, se näytti 11 .01. No, hyvä näin, työpaineet pois nukuttu nyt alkanee rauhallisempi emämän vaihe. Sellainen kodin sisällä puuhailu, neulominen ja askartelu nukkekotien sisustuksessa ja nukkejen teko.😁 niin ja jos nyt ei keramiikkaa peruta se alkaa tänään. Kainuussa tuli eilen uusia rajoituksia, tauti jyllää nuorissa. No, kohta näen kun ajelen Kaukametsään josko pääsisin aloittamaan savityötä, jonka työnimenä on saalista vaaniva kissa.
Syystyöt tehty ja verikokeet juuri hyviksi todettu, ei siis verenkuvissa mitään ylläreitä, no rinnan ja selän röngtenkuvat vielä lääkärin arvioitavana.
Eivät varmaan korviaan lotkauta selkäleikkauksén suuntaan. Buranaa ja panadolia uskoisin, mutta siihen lie tyytyminen joten niillä mennään.
Puolukoiden hinnan joku jo skillanille oikaisikin. Viime vuonna hinnat olivat kun ostin yksityisiltä 25 e/sankko. Nyt ostin torilta luottomyjältä
25 e/5 kg.
Nyt päivän rabortointi tehty. Harmi, että haasteeni nuoruuskuvien pariin ei ottanut tulta purjeisiin, minäkin jo ajattelin mökin piironginlaatikoista lähteä kuva aarteita kaivelemaan 😊
Hyvää päivää ja iloista mieltä🦋- Anonyymi
On niihin selkäleikkauksiin pyrkimässä huonokuntoisempiakin, jotka ei pysty edes paria kiloa nostamaan eikä ilman rollaattoria liikkumaan. Isojen kivien vääntäjä jätelavaterassien rakentaja ja moottorisahan kanssa riehuva ei yhteiskunnan maksamaa leikkausta tarvitse.
Anonyymi kirjoitti:
On niihin selkäleikkauksiin pyrkimässä huonokuntoisempiakin, jotka ei pysty edes paria kiloa nostamaan eikä ilman rollaattoria liikkumaan. Isojen kivien vääntäjä jätelavaterassien rakentaja ja moottorisahan kanssa riehuva ei yhteiskunnan maksamaa leikkausta tarvitse.
Heippa ja hyvää iltaa 😊
Keramiikan teko alkoi, oli ihana tavata vanhat kamut ja pari uuttakin.
Vaaniva kissa jo muotoiltu ja kuivumassa odottaen eka polttoa. Toinen hassuttelu kissafikuuri aloitettu joten kissa teemalla mennään eteenpäin.
Ano. 13.19. Minulla ei ole tietoa kuinka selkavammaiset valitaan leikkauksiin, joten en osaa vastata kuka pääsee ja kuka ei. Ja jos luit ajatuksella kerroin, että tyydyn kohtalooni jos en leikkaukseen pääsekään. Onhan selkäleikkauksissa omat riskinsäkin. Mutta avoimin mielin olen suuntaan tai toiseen.
Mitä mieltä olet onko väärin maksaa lapsilisää rikkaille tai antaa ilmainen koulutus ulkomaalaisille?
Yhteiskuntamme sosiaalietuudet ja terveyspalvelut yleisellä puolen ovat tarkoitettu kaikille suomessa asuville. Ei terveydenhuollon tiedossa ole makaako selkäpotilas sängyn pohjalla vai nostaako pottua kesämökillä.- Anonyymi
korpikirjailija kirjoitti:
Heippa ja hyvää iltaa 😊
Keramiikan teko alkoi, oli ihana tavata vanhat kamut ja pari uuttakin.
Vaaniva kissa jo muotoiltu ja kuivumassa odottaen eka polttoa. Toinen hassuttelu kissafikuuri aloitettu joten kissa teemalla mennään eteenpäin.
Ano. 13.19. Minulla ei ole tietoa kuinka selkavammaiset valitaan leikkauksiin, joten en osaa vastata kuka pääsee ja kuka ei. Ja jos luit ajatuksella kerroin, että tyydyn kohtalooni jos en leikkaukseen pääsekään. Onhan selkäleikkauksissa omat riskinsäkin. Mutta avoimin mielin olen suuntaan tai toiseen.
Mitä mieltä olet onko väärin maksaa lapsilisää rikkaille tai antaa ilmainen koulutus ulkomaalaisille?
Yhteiskuntamme sosiaalietuudet ja terveyspalvelut yleisellä puolen ovat tarkoitettu kaikille suomessa asuville. Ei terveydenhuollon tiedossa ole makaako selkäpotilas sängyn pohjalla vai nostaako pottua kesämökillä.Oireistaan kertominen perustuu rehellisyyteen. Jos valittaa ja vaatii, voi hyvinkin päästä todella leikkauksen tarpeessa olevan edelle.
Lapsilisä ja koulutus kuuluvat lain mukaan kaikille mutta sairaanhoito sairaille. Anonyymi kirjoitti:
Oireistaan kertominen perustuu rehellisyyteen. Jos valittaa ja vaatii, voi hyvinkin päästä todella leikkauksen tarpeessa olevan edelle.
Lapsilisä ja koulutus kuuluvat lain mukaan kaikille mutta sairaanhoito sairaille.Terveydenhoitonimitys on korvannut sairaanhoitonimityksen.
- Anonyymi
korpikirjailija kirjoitti:
Terveydenhoitonimitys on korvannut sairaanhoitonimityksen.
Mutta valehtelu on aina valehtelua.
Kirjoitin pitkän jutun päiväni toimista, ja se katosi kuin tuuleen kirjoitettu.
Kyllä into lopahtaa, kun joutuu uudelleen sepustamaan sanottavansa, mutta kyllä nyt on vaan pakko kertoa, että ostarillemme on avattu uusi leipomo, jonka omistajapariskunta on USA:sta Suomeen muuttanut, amerikoissa tohtorin tutkinnon suorittanut, Mies on karjalaista sukua, kertoi rouva huonolla suomen kielellä, hän ei vielä puhu suomea kunnolla, mutta kolmen vuoden päästä olen suomalainen, julisti hän.
He pitävä leipomisesta, joten kaikki tarjolla oleva on heidän leipomaansa.
Rouva oli iloinen ja puhelias, ei häntä haitannut, vaikka ei löytänytkään kaikkia sanoja, toimeen tultiin.
Hartaasti toivon, että paikkakuntalaiset löytäisivät leipomon ja se menestyisi ostarilla.- Anonyymi
Ruismarjapuuro on hyvää.
- Anonyymi
Montako narsistia tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu?
Yksi. Hän pitelee lamppua ja luulee, että maailma pyörii hänen ympärillään. Pääsin sateen edellä takaisin asiointireissultani.
Uudet yläproteesit suussa tässä itsekseni reteilen.
Sahaankin ketjun hain, jospa viikonloppuna sen vaihtaisi.
No tulihan tuo eilen. Vaikka on äiti pieni ja hento, niin ekasta ehti olla sairaalassa 4 tuntia, kun tyttö oli maailmassa ja nyt 3 tuntia. Kiitos onnentoivotuksesta Skillan.
Sattui samalle päivälle, jolloin sisareni olisi täyttänyt 77, jos elossa olisi.
Sellaista se, elämä menee eteenpäin omaa malliaan.
Pitänee laittaa ulkovaloja, pimenee jo, kun täyttä häkää sataa.
Positiivisia ailahduksia pimenevään syysiltaan toivottelen kaikille.Huomenet pilviseen syksyn tuntuiseen viikonlopun alkuun.
Aurinko pilkisteli, mutta kyllä uhkaavasti taivas sadepilvistä täyttyy, silti sanotaan että syksyinen sää monella reellä ajelee, joten voihan vaikka puolukkaan tänäänkin joku voi mennä;)
Olen nyt monella suulla saanut kuulla hulluuttani, kun pakkasia täytän, miksihän kotikäyttöön pakkasia kuitenkin kaupataan, taitaa olla saman sortin ihmisiä aika paljon laisiani;)
Hamsteri taidan olla, aika paljon kuivatavaraakin kotiin ostan aina näin syksyn alussa, syystä, että mielessä on kärrin vetäminen lumihangessa ja liukkaudessa, joten ennakoin sen mitä voin.
Jokaisella omat tapansa elämänsä järjestää, minulla tämän laatuiset;)
Olisi todella mukava jos leipomo menestyisi Makriina, yrittämistä se tarvitsee, mutta hyvä kello kauas kuuluu ja jos tuotteet houkuttavat, miksi ei kauppa kävisi;)
Pieniä yrityksiä tälläkin seudulla kovasti yritetään saada aikaan, varmaan menestyvät, jos ostajat löytävät ne ja oman paikkakunnan liikkeitä kannustavat ostosten teolla.
Onhan tässä saanut seurata monen tyylistä jutustelua, kai ihmisillä ei kaikki ole hyvin, kun pitää löytää joka asiasta kielteistä, tapa se on sekin yrittää saada äänensä kuuluviin;)
Sattui juuri aamulukemiseksi lehti jossa kerrottiin selkä vaivoista ja niiden kanssa elämisistä.
Kovasti kehotettiin kaikenlaista liikettä pitämään, turhaa varoittelua pitää välttää, myös masennus, stressi kipua saa tuntemaan, mieli valoisana ja liikettä, liikettä tavalla jos toisella, istuminen pahasta.
Monen tyylistä liikettä selkä kestää, vanhat varovaisuuteen menevät kiellot kumottiin, tietenkään ei uhkarohkeuttakaan suositeltu.
Minulla korjaamista tuon istumisen suhteen, kun illat menee istuen, ei toteudu puolituntia, mitä siinä lehdessä istumaan kehotettiin.
Aika rauhattomaksi menisi, kun joka puolen tunnin päästä liikkumaan lähtisin;)
Minä en selkäleikkaukseen menisi, ja onneksi selkäni onkin ollut kymmeniä vuosia kunnossa, vaikka kyllä sitä taistelua oli aiemmin paljonkin.
Eliaana minulla sukuni kanssa monia melkein samoja päiviä syntymissä, anoppini ja poikani päivän erolla samoin pojan tytär ja mieheni, minä ja appiukkoni samana päivänä.
Joskus synnytys pian tapahtuu, mutta tämä meidän viimeinen vauva oli työn takana.
Pimeitä on jo yöt ja kohta kahdeksan jälkeen alkaa valoja sisällä kaipaamaan, mutta nyt alkaa illan "kökkö" ajat, sisällä lämpimässä katselemme syksyn sateita ja myrskyjä;)
Kuivana taidan selvitä kauppareissulla kun heti kohta lähden, aurinko ilmestyi taivaalle.
Täydennystä jääkaappi tarvitsee, vielä ei pakkasta veroteta, niin kauan kun tiet sulana pysyy, ruokaa kaupan ja tori myynniltä.
Toivotaan , että kaikille päivä kivaksi tulisi, olisi mukava hymyileviä kasvoja vastastaan tulevilta nähdä;)
Mihin on demeter hukkunut ja Neeassa myös, jokainen mielessä käy joita ei hetkeen ole näkynyt.SkillaN kirjoitti:
Huomenet pilviseen syksyn tuntuiseen viikonlopun alkuun.
Aurinko pilkisteli, mutta kyllä uhkaavasti taivas sadepilvistä täyttyy, silti sanotaan että syksyinen sää monella reellä ajelee, joten voihan vaikka puolukkaan tänäänkin joku voi mennä;)
Olen nyt monella suulla saanut kuulla hulluuttani, kun pakkasia täytän, miksihän kotikäyttöön pakkasia kuitenkin kaupataan, taitaa olla saman sortin ihmisiä aika paljon laisiani;)
Hamsteri taidan olla, aika paljon kuivatavaraakin kotiin ostan aina näin syksyn alussa, syystä, että mielessä on kärrin vetäminen lumihangessa ja liukkaudessa, joten ennakoin sen mitä voin.
Jokaisella omat tapansa elämänsä järjestää, minulla tämän laatuiset;)
Olisi todella mukava jos leipomo menestyisi Makriina, yrittämistä se tarvitsee, mutta hyvä kello kauas kuuluu ja jos tuotteet houkuttavat, miksi ei kauppa kävisi;)
Pieniä yrityksiä tälläkin seudulla kovasti yritetään saada aikaan, varmaan menestyvät, jos ostajat löytävät ne ja oman paikkakunnan liikkeitä kannustavat ostosten teolla.
Onhan tässä saanut seurata monen tyylistä jutustelua, kai ihmisillä ei kaikki ole hyvin, kun pitää löytää joka asiasta kielteistä, tapa se on sekin yrittää saada äänensä kuuluviin;)
Sattui juuri aamulukemiseksi lehti jossa kerrottiin selkä vaivoista ja niiden kanssa elämisistä.
Kovasti kehotettiin kaikenlaista liikettä pitämään, turhaa varoittelua pitää välttää, myös masennus, stressi kipua saa tuntemaan, mieli valoisana ja liikettä, liikettä tavalla jos toisella, istuminen pahasta.
Monen tyylistä liikettä selkä kestää, vanhat varovaisuuteen menevät kiellot kumottiin, tietenkään ei uhkarohkeuttakaan suositeltu.
Minulla korjaamista tuon istumisen suhteen, kun illat menee istuen, ei toteudu puolituntia, mitä siinä lehdessä istumaan kehotettiin.
Aika rauhattomaksi menisi, kun joka puolen tunnin päästä liikkumaan lähtisin;)
Minä en selkäleikkaukseen menisi, ja onneksi selkäni onkin ollut kymmeniä vuosia kunnossa, vaikka kyllä sitä taistelua oli aiemmin paljonkin.
Eliaana minulla sukuni kanssa monia melkein samoja päiviä syntymissä, anoppini ja poikani päivän erolla samoin pojan tytär ja mieheni, minä ja appiukkoni samana päivänä.
Joskus synnytys pian tapahtuu, mutta tämä meidän viimeinen vauva oli työn takana.
Pimeitä on jo yöt ja kohta kahdeksan jälkeen alkaa valoja sisällä kaipaamaan, mutta nyt alkaa illan "kökkö" ajat, sisällä lämpimässä katselemme syksyn sateita ja myrskyjä;)
Kuivana taidan selvitä kauppareissulla kun heti kohta lähden, aurinko ilmestyi taivaalle.
Täydennystä jääkaappi tarvitsee, vielä ei pakkasta veroteta, niin kauan kun tiet sulana pysyy, ruokaa kaupan ja tori myynniltä.
Toivotaan , että kaikille päivä kivaksi tulisi, olisi mukava hymyileviä kasvoja vastastaan tulevilta nähdä;)
Mihin on demeter hukkunut ja Neeassa myös, jokainen mielessä käy joita ei hetkeen ole näkynyt.Huomenta Korvesta@
Paistoin savukinkkupiirakan tulijaisiksi kyläpaikkaamme, jonne ilta päivällä ajelemme.
Tuosta hamstrauksesta olen alkanut myös tykkäämään. Onhan se helppo nostaa pakkasesta pieniä pussukoita tarpeeseen.
Olen useana vuonna tehnyt viiniä marjoista, nyt en, sillä marjat menee sillänsä puuroihin ja jugurttiin sekä välipaloina.
Eilen keramiikassa yksi harrastelijakaveri valitti, että on liikaa omenoita pihansa puissa. No, minäpä tarjouduin auttamaan. Sovittiin, että haen huomenna hänen puutarhastaan omenoita, jotka päätyvät viinisammioon.
Entistä viime kevään viiniä on vielä joku litra, pitää pullottaa ja pestä viinisammio uuden sadon valkkarille 😊
Nuo selkävammat/sairaudet ovat yksilöllisiä.
Kyllähän minä jaksan kumarassa työskennellä, mutta kun pitää itsensä suoristaa se onkin jo haaste. Minulle mökkipuuhat korvaa rasittavuudella kävelylenkit.
No, vain hän joka selkävamman kanssa elää tietää mihin pystyy ja mihin ei.
Minä olen kaivannut sinisirkkun iloisia viestejä, mutta pelkäämpä pahinta.
No, tästä etiäpäin 😊
Heh, kiva että joku kaipaa (SkillaN). Sinisirua ja Neeasaa olen minäkin kaipaillut, kuten moni muukin. Näin sitä vain tottuu tuttuun seuraan, väheksymättä muidenkaan osallistumista.
Tietysti nämä puolukkasodan tyyppiset kirjoitukset ovat vähän turhauttavia ja hankalia seurata, mutta minkäs teet ?
Mutta hieno maalaus sinulta SkillaN, tuo lato. Se tuo mieleen lapsuudenmaisemat ja se rauha ja vakaus minkä siitä aistii on mieleeni. Saman tekee ynnämuun metsämaalaus, kiva että sitäkin vielä nähdään. Sinisirun työt ovat myös taidokkuudessaan ja keveydessään omaa luokkaansa, niitä olemme saaneetkin paljon nähdä.
Oma hyvä uutiseni on nyt se, että jalkavaivani syy selvisi lopulta: lonkan nivelrikko ja niin laaja-alainen, että rustokudos oli lähes kokonaan hävinnyt ja mitä kaikkea siitä oli seurannut en oikein pystynyt hahmottamaan, mutta sen ymmärsin, ettei kohdallani enää selvitä särkylääkkeillä eikä lihastreeneillä. Kävelyäkin pitäisi välttää ja vain vahvistaa lonkkaniveltä ympäröiviä lihaksia ennen tekonivelleikkausta.
Olen huojentunut lähinnä siitä syystä, että kun olen kaiken aikaa epäillyt itseäni: olenko valittanut turhasta, antanut liian helposti periksi, olenko tehnyt harjoitteita liikaa/liian vähän, niin nyt saatan antaa itselleni synninpäästön. Lähdettiin vain väärästä päästä veikkailemaan vaivan syytä, hermo- ja lihaspuolelta, kun olisi pitänyt mennä "luihin ja ytimiin".
Ehkä ei pitäisi mennä asioiden edelle, mutta kyllä jo innolla odotan sitä aikaa kun saan luopua kyynärsauvasta. On se niin hankala, kun on vain yksi käsi käytössä, missä askareissa sitten liikutkin. Eikä kunnon metsälenkkejä eikä mitään isompaa osallistumista ole voinut ajatella. Ja taas: elämme hienoa aikaa. Minäkin sain "uudet silmät" kaihileikkausen avulla ja nyt saan liikuntakykyni takaisin, lonkan tekonivelen avulla. Toivon mukaan.
Polven tekonivelleikkaukset ovat kuulemma ennusteiltaan huonompia kuin lonkan ja eikös linja ole nykyisin se, ettei niitä kovin helposti tehdäkään ? Ymmärrän, että sen vuoksi, ettei leikkaus välttämättä poista kipuilua, eikä niin ollen paranna elämänlaatua. Että myötämieltä vain teille, jotka polven vuoksi kipuilette.
Naapurini, 84 v, on siitä (polvesta) on kärsinyt vuosia mutta leikkauksen esteeksi on nyt mainittu sydämen vajaatoiminta. Toinen naapurini "vain" kuuskymppinen tuli evätyksi kun pystyi vielä kävelemään postilaatikolle (!). Kyllä ne minunkin kävelemäni kilometrit, 1.5 , oli kirjattu ylös, kuten sekin, että pystyn nukkumaan yöni ilman särkyä....
Eliaanalle onnittelut. Nopea toimitus oli sitten tällä vauvalla. Näin myös toisella miniällä, kun ei oikein laitoksellekaan meinannut ehtiä...Kyllä se uusi elämä on aina ihme ja sen seuraaminen etuoikeus.
Kylmä tuuli käy täällä. Eipä tee mieli ulos istuskelemaan. Hyvää viikonloppua kaikille,
demeter1Kiitos onnitteluista.
Saapa nähdä vieläkö sitä neljännelle isomummuksi ehtii, keväällä tulossa pojantyttärelle toinen.
Tämä äskeinen oli pojanpojan toinen.
Hyvä, kun selvisi tuo vaivasi todellinen laatu, nyt on oikea apukin mahdollinen. Ihmetyttää kyllä, että luulisi nyt tuollaisen asian ensimmäiseksi tulevan lääkärienkin mieleen tarkistaa.
Osaan hiema kuvitella millaista sen kanssa on.
Työaikana kun jalkojen päällä oli pakko olla alituiseen, lonkka joskus kipeytyi. Silloin oli pakko ottaa särkylääke, sen kanssa ei nukuttu.
Nyt syön noita nivelkapseleita polven takia, en hosumalla tee mitään, niin lonkka ei vaivaa.
Sinuun verrattuna olen vähällä päässyt tähän asti ainakin.
Toivottavasti pääset pian leikkaukseen ja kaikki menee hyvin. Peukkuja pidetään, kun se aika koittaa.
Tuolla jo paljon puhutussa puolukkametsässäkin kävi. Se kun alkaa tuosta pirtin nurkalta ja 100-150 metrin säteellä on niitä on pilvin pimein. Pari litraa keralla noukin, niin mummu ei rasitu yhtään.
Kyllä on hienoa ottaa pakkasesta omin käsin poimittuja marjoja talvella, tietäen, ettei muuta lisäainetta ole kuin sokeria.
Aurinkokin rupesi kurkistelemaan. Pitänee jokunen pikku askar mennä ulos harrastamaan.Hyvän taulun on SkillaN maalannut maaismaisemasta ladon kanssa.
Tänään oli paikallislehdessä ilmoitus, että puolikoita myydään paikallisella
torilla 23€/ 5 kg. En nyt ole sinne vielä rientänyt. Muuten puolivirallinen
tieto on, että yksi litra puolukoita painaa 600 gr, siitä tulee 5kg / n.8,3 litraa.
Kiireitä on pitänyt, vaikka eihän eläkeläisella pitäisi niin olla:)) No kauppareissuni
olen tehnyt, siinä tuli kolme asiaa kerralla, ulkoilu, kuntoilu ja eväiden hankintä.
Päivänoset, reilun tunnin olen nukahtanut.
Selkävaiva vaikuttaa kovin yleiseltä. Minulla oli tapaturmasta johtunut. Liian
kauan yritin sinnitellä töissä, kunnes oli aivan pakko mennä lekuriin. Hoitoretki
kesti kuukauden. Tutkimuksissa havaittiin pieni lohkeama selkänikamassani.
Lääkärit päätyivät siihen, että ei kannata leikata, kun rustottuminen kiinni
on alkanut. Tuntuihan se lievänä kipuna ja kyllä sen pisteen vieläkin sormeen
tavoittaa. Aika hyvin on kuitenkin mennyt, nyt on jo paljon muutakin. Ne voi hyvin
asettaa iän piikkiin luonnollisena tapahtumana.
Tulipahan nyt sairaskertomustakin, mutta annan olla kun kirjoitin. Ilmoitukseni
kuitenkin olen väsännyt: mukana elämän menossa! Heippa!Eliaana kirjoitti:
Kiitos onnitteluista.
Saapa nähdä vieläkö sitä neljännelle isomummuksi ehtii, keväällä tulossa pojantyttärelle toinen.
Tämä äskeinen oli pojanpojan toinen.
Hyvä, kun selvisi tuo vaivasi todellinen laatu, nyt on oikea apukin mahdollinen. Ihmetyttää kyllä, että luulisi nyt tuollaisen asian ensimmäiseksi tulevan lääkärienkin mieleen tarkistaa.
Osaan hiema kuvitella millaista sen kanssa on.
Työaikana kun jalkojen päällä oli pakko olla alituiseen, lonkka joskus kipeytyi. Silloin oli pakko ottaa särkylääke, sen kanssa ei nukuttu.
Nyt syön noita nivelkapseleita polven takia, en hosumalla tee mitään, niin lonkka ei vaivaa.
Sinuun verrattuna olen vähällä päässyt tähän asti ainakin.
Toivottavasti pääset pian leikkaukseen ja kaikki menee hyvin. Peukkuja pidetään, kun se aika koittaa.
Tuolla jo paljon puhutussa puolukkametsässäkin kävi. Se kun alkaa tuosta pirtin nurkalta ja 100-150 metrin säteellä on niitä on pilvin pimein. Pari litraa keralla noukin, niin mummu ei rasitu yhtään.
Kyllä on hienoa ottaa pakkasesta omin käsin poimittuja marjoja talvella, tietäen, ettei muuta lisäainetta ole kuin sokeria.
Aurinkokin rupesi kurkistelemaan. Pitänee jokunen pikku askar mennä ulos harrastamaan.Niinpä Eliaana. Taas nähtiin, että kokenut sairaanhoitaja voi olla pätevämpi kuin nuori lääkäri..)) Viittaan tuon vaivani diagnosointiin.
Ja onhan se lopulta tunnustettu yleisestikin. Sairaanhoitajille on siirretty lääkärin työtehtäviä, eikö ?
Onnekas sinä, että saat marjasi noin läheltä ja ihan järvikalaakin välillä. Jospa sitten minäkin ensi kesänä..))
Koronasta tuntuu nyt olevan se "hyöty", että ihmiset ovat löytäneet luonnon ja siellä liikkumisen voimavarakseen. Kriisi on myös mahdollisuus, niinhän sitä sanotaan...
Onnittelut minultakin, Eliaana! On se niin hienoa, kun sukuun tulee uusia palleroisia!
Aivan sydän sulaa, kun niiden pikkuisten ensi hymyjä, askelia näkee ja ensimmäisiä sanoja kuulee. Se vauvaikä vain on niin lyhyt, mutta kaiken uuden oppiminenkin on mukavaa seurattavaa. Ja pikkuhiljaa se lapsukaisen luonnekin sieltä tulee esiin, ja oma tahto onkin tärkeää, jo pienestä sen huomaa!
Minullahan noita lastenlastenlapsiahan on jo melkoinen liuta, ensi sunnuntaina on viimeksi syntyneen kastejuhla. Pieniä töppösiä olen kutonut jo useita, syksyn tullen ne vauvelin varpaat sitten lämpöisinä pysyvät, ja mukavahan niitä on kutoa, nopsaan valmiiksikin tulevat. Lahjakortin kauppakeskukseen sujautan töppöskassin matkaan, eivätköhän vanhemmat parhaiten tiedä, mitä lapsukainen tarvitsee, eihän tämmöinen mummeli nykyajan toiveista osaa oikeita asioita hankkia, ja helppo hankinta lahjakortti on.
Niin on ilma jo syksyiseksi kääntynyt, vaatetta on aamusella ulos mennessä jo lisättävä, kohta saa varmaan käsineetkin tarpeen. Mutta helppo on hengittää syksyisessä säässä, sitä myöden olen taas pituutta aamulenkkeihin lisännyt ja kroppa tykkää.
Muuten tällaista hiljaiseloa taas viettelen, mukavaa on kotonakin olla ja mehuja ja hilloja valmistelen minäkin talvea varten.
Mukavaa päivänjatkoa kaikille!- Anonyymi
Aivan ihania nämä uudet palleroiset ovatkin, toivottavasti heitä syntyy pilvin pimein, koska aikanaan tulevat nämä valtionvelat maksettaviksi ja maksuhenkilöitä pitäisi silloin löytyä!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aivan ihania nämä uudet palleroiset ovatkin, toivottavasti heitä syntyy pilvin pimein, koska aikanaan tulevat nämä valtionvelat maksettaviksi ja maksuhenkilöitä pitäisi silloin löytyä!
Minä omistin päivän puolukan pakastamiselle pienissä erissä. Pikkupussit olisivat hyviä, jos löytyisi jostain kaupasta KUMILENKKEJÄ, joilla ne olisi helppo sulkea. Onneksi on pikku rasioita paljon. Mukavaa viikonvaihdetta! Miaelina.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aivan ihania nämä uudet palleroiset ovatkin, toivottavasti heitä syntyy pilvin pimein, koska aikanaan tulevat nämä valtionvelat maksettaviksi ja maksuhenkilöitä pitäisi silloin löytyä!
Verot puolitetaan joka vauvasta! Tai tosi iso kotitalousvähennys👍
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Verot puolitetaan joka vauvasta! Tai tosi iso kotitalousvähennys👍
No sittenhän ei ole huolta huomisesta, velkaa velkaa, lisää velkaa!
Anonyymi kirjoitti:
No sittenhän ei ole huolta huomisesta, velkaa velkaa, lisää velkaa!
Lauantaiaamu valkeni viileänä, kuusi astetta, mutta kauniina ja siivoukselle avuksi myös tuuli puhaltelee.
Siellä ne matot kaiteella riippuu ja muut tekstiilit pyykkitelineellä, saavat pitkästä aikaa raikasta tuoksua haistella;)
Näpit syyhyää, kun huonekaluja suunnittelen taas kierrätellä, kova into ja jaksamisen tunne, miten lienee muutaman tunnin perästä.
Eilen torilta ostin juureksia ja laitoin uuniin punajuurilaatikon ja kurpitsalaatikon, maistuivat hyvin kumpikin.
Radiosta R.Taipale laulaa Niittykukkia, sehän laittaa jalat heilumaan, siitäkin huomaa, etä vauhti on päällä;)
Vauvat ovat ihania, sitä ei kukaan varmaan kiellä ja lisää vaan toivotaan.
Syksyiset retket koiran kanssa houkuttaa, johan sielukin lepää, kun tuoksuttelee syksyistä ilmaa ja ihastelee värien muuttumisista, kiva on varmaan lenkkikaveri sinulla fiinufammu.
Neulomisen jo minäkin otin esiin, olen niin kyllästynyt noiden lappujen virkkaamiseen, mitä sänkypeitto kaipaa, yli puolet vielä tehtävä.
No on jouluun vielä aikaa, jospa silloin olisi valmis.
Ynnämuu kertoi vaivastaan, mikä vieläkin muistoja tuottaa, kyllä monella jotain työperäistä vaivaa on kertynyt, ei varmaan kukaan pitkän työuran tehneenä vahingoilta ole välttynyt, yksin työasennot ovat saattaneet vaivoja aikaan saada.
Tuon 23 euroa oli eilen torihinta täälläkin puolukoilla, mutta vielä jätin hankkimatta, odottelen, että ovat kypsiä saa paremmin mehustumaan.
Eliaanalla noita ilon hetkiä tulevaisuudessakin, suku kasvaa.
En onneksi särkytabletteja tarvitse syödä, voisihan se helpottaa kävelyä, jos pillerin ottaisi lenkille lähtiessä, minä vaan sisukkaasti koetan tossua toisen eteen laittaa, olen onnistunut tähän asti.
Muistan ajan jolloin marjassa kävimme mieheni kanssa, silloin vanhempanikin sai marjansa, puolukka varsinkin oli niin kivaa kerätä.
On sitä joskus tullut jotakin aikaan saatua;)
Olipa mukava uutinen, että nyt taudin lähtökohta on tiedossa demeter, siitä se elämä taas alkaa sujua, kunhan puukko hommiin pääset.
En tiedä syytä miksi minulle ei ole leikkausta edes koskaan ehdotettu näiden polvien vuoksi, no näillä nyt mennään.
Mihinkään leikkaukseen en halua enää mennä, toivon jatkuvasti vaan hyvää onneani kaiken terveydenasioihin liittyviin.
Omenasadon säilöön laitto on vielä tekemättä, pitää katsella mistä omenia saa, joskus on yli hypäten tarjolla, en paljon omenasosetta laitakaan, on entisiä vielä pakkasessa.
Eilen lanttusurvoksen keitin pakkaseen ja lanttukuutioitakin muutama pussi, porkkanaa samaten pieni määrä, laatikot helposti joulun aikoihin sitten laitettavissa.
Olen niin tottunut tuon pakastuksen kanssa toimimaan ja tykkään sieltä ottaa valmista tuotetta jatko hommiin, en rasitteena lainkaan tunne.
Kotiniinin teko oli joskus minunkin harrastuksena, nyt en viitsi, kun kaupasta ostetutkin kaapissa säilyy, joskus viinilasi jos joku ystävä tulee käymään, muuten saavat olla hyllyllä;)
Nyt sitten puuhastelemaan, ettei vaan into ehdi karata;)
Mukavaa viikonlopun alkua, saattaapa huomenna sienirypäs kotiin minullekin tulla, jos sää hyvänä pysyy, tervetullut on sienisatsi entisten lisäksi;)
- Anonyymi
"Mutsista aika jätti tänään puolenpäivän aikaan Villa Glims saattohoidossa. Tämä tuli kuitenkin vaikka tiedossa ollut jo pitkään, yllätyksenä että sittenkin näin nopeasti pääsi rauhaan ❤️"
Sinisirun poika kirjoitti näin.Suru uutinen, tätä vähän ajattelinkin odottaa.
Hyvää taivasmatkaa sinisiru, kiitos yhteisistä vuosista mukana kulkiessasi.
Omaisille osanotto, surulle on aikansa.SkillaN kirjoitti:
Suru uutinen, tätä vähän ajattelinkin odottaa.
Hyvää taivasmatkaa sinisiru, kiitos yhteisistä vuosista mukana kulkiessasi.
Omaisille osanotto, surulle on aikansa.Kyynel silmäkulmassa muistelen sinisurkkua.
Jään kaipaamaan hänen valoisia viestejään ja termpperamenttista taiteilija persoonaa.
Ja kuten skillan kirjoitti Hyvää taivasmatkaa sinisirkku 🙏 jään kaipaamaan sinua.
Tämä koski niin syvältä, että ehkäpä siirryn suruaikaan.SkillaN kirjoitti:
Suru uutinen, tätä vähän ajattelinkin odottaa.
Hyvää taivasmatkaa sinisiru, kiitos yhteisistä vuosista mukana kulkiessasi.
Omaisille osanotto, surulle on aikansa.Surullinen uutinen.
Osanottoni Sini-Sirun perheelle.
Kiitos Sini-Siru monivuotisesta palstaystävyydestä.
Päättyköön matkasi Taivaan valkamaan.
Makriina.- Anonyymi
Kiitos, että ilmoitit. Otan osaa suruusi.
- Anonyymi
Osanottoni Sini-Sirun omaisille.
Valoisa ja iloinen ihminen välittyi hänen kirjpituksistaan.
brinkkala
Tämä uutinen sini-sirusta riipaisi.
Eipä tainnut sini-siru sairauksistaan ja voinnistaan paljon puhella; viestit olivat iloisia, ja täynnä elämää ja optimismia. Minulle jää "perinnöksi" sini-sirun perunasalaattiohje, jonka talletin koneeseen.
Palstamme "tiedenainen" on nyt siirtynyt ylimpään kerrokseen; kevyet mullat, hyvää matkaa ja kiitos näistä vuosista <3"Tiesinhän minä, että tälle tielle tulisi lähtö/
Mutta eilen en tiennyt, että lähtisit tänään"/
(tuntematon)
" Ja kun olette saavuttaneet vuoren huipun, te voitte kiivetä ylöspäin.
Ja kun maa vaatii jäsenenne, silloin vasta te todella tanssitte".
(Kahli Gibran), jonka kirjan Proteetta, Sinisiru kertoi tilanneensa.
Ehkä ehti lukea myös.
Sinisirun valoisaa olemusta muistaen ja kaivaten,
demeter1
Omaisille osanotto.Yllättäin tuli uutinen Sini-Sirun pois lähtöstä. Hyvänä, asiallisena
kirjoittajana nänet muistan.
Omaisille osanotto.
Sinisirun valoisaa kerrontaa jää kaipaamaan.
Päiviemme määrää emme etukäteen tiedä ja hyvä niin.
Ensimmäinen ajatus minkä sain, kun tiedon luin: ´´hän on mennyt valoon.´´
Niin myös uskon.- Anonyymi
Sinisirun omaisille lämmin osanottoni äidin ja isoäidin
poislähdön johdosta. Miaelina.
Olikohan korona-taudilla osuutta lähtöön?
Molemmat pfitzer-rokotukset hänellä kyllä oli,
ensimmäisenä meistä hän oli ne ottanut. Palstamme valoisaa Sinisirkkua muistellen. Hyvää taivasmatkaa! Osanottoni omaisille.
Fiinufammu.Sunnuntaiaamun rauhaa, katselen kauniin sinistä taivasta, viileä on yö ollut, neljä astetta mittarissa.
Ajatus viipyilee eilisen suruilmoituksen mietteissä, taivaalle katsoen ajatus siitä,, että siellä jossakin tuntemattomassa sinisiru maallisista oloista pois siirtyneenä seuraa tänne jääneiden elämää.
Hänen meille jättämä valoisa muistonsa viipyy kauan luonamme ja tietoa ja taitoa jättäneen sirusirun ohjeet hyvään elämään, kiitollisina muistamme.
Hänellä se tehty, mikä meitä odotuttaa, mutta vuoro tulee kaikille.
Elämä jatkuu, nyt jo on varmaan lisättävä vaatetta jos ulos lähtee ja lähtemään pakotan taas itseni.
Eilen sain siivouksen tehtyä, hieman perusteellisemmin sen teinkin, huonekalut löysivät uuden paikan ja taas on koti uuden näköinen;)
Olin mielestäni ahkera, pienen satsin omenoita kuorin ja keitin hilloksi, eivät oikein syötävän hyviä olleet, joten päädyin ne keittämään ja muutama rasia pakkaseen kääretortun sisään laitettavaksi.
Tytär laittoi kuvan täydestä sienikorista ja soittikin kysyen joko sinulle nämä riittävät, pakko sanoa kyllä, muuten ruokailu muuttuu sienivoitoiseksi.
Sieniä on paljon, nyt metsään kuka vielä ilman on, varmasti joka kolkalta näitä metsän herkkuja löytyy.
Kirjoittelu ei nyt oikein suju, varmaan mieli pyörii aina niin ystävällisen kirjoittajaystävän menetyksessä, mutta aika asian korjaa, muistoissa kuitenkin jollain muotoa mukana hän kulkee.
Pitkä yhteinen kirjoittelutie ei hevillä mielestä pois lähde, ei tarvitse lähteäkään, vain mukavia viestejä hän kirjoitti.
Kauniin päivän toivotuksiin lopetan, voikaa hyvin ja kirjoitelkaa;)- Anonyymi
SkillaN kirjoitti:
Sunnuntaiaamun rauhaa, katselen kauniin sinistä taivasta, viileä on yö ollut, neljä astetta mittarissa.
Ajatus viipyilee eilisen suruilmoituksen mietteissä, taivaalle katsoen ajatus siitä,, että siellä jossakin tuntemattomassa sinisiru maallisista oloista pois siirtyneenä seuraa tänne jääneiden elämää.
Hänen meille jättämä valoisa muistonsa viipyy kauan luonamme ja tietoa ja taitoa jättäneen sirusirun ohjeet hyvään elämään, kiitollisina muistamme.
Hänellä se tehty, mikä meitä odotuttaa, mutta vuoro tulee kaikille.
Elämä jatkuu, nyt jo on varmaan lisättävä vaatetta jos ulos lähtee ja lähtemään pakotan taas itseni.
Eilen sain siivouksen tehtyä, hieman perusteellisemmin sen teinkin, huonekalut löysivät uuden paikan ja taas on koti uuden näköinen;)
Olin mielestäni ahkera, pienen satsin omenoita kuorin ja keitin hilloksi, eivät oikein syötävän hyviä olleet, joten päädyin ne keittämään ja muutama rasia pakkaseen kääretortun sisään laitettavaksi.
Tytär laittoi kuvan täydestä sienikorista ja soittikin kysyen joko sinulle nämä riittävät, pakko sanoa kyllä, muuten ruokailu muuttuu sienivoitoiseksi.
Sieniä on paljon, nyt metsään kuka vielä ilman on, varmasti joka kolkalta näitä metsän herkkuja löytyy.
Kirjoittelu ei nyt oikein suju, varmaan mieli pyörii aina niin ystävällisen kirjoittajaystävän menetyksessä, mutta aika asian korjaa, muistoissa kuitenkin jollain muotoa mukana hän kulkee.
Pitkä yhteinen kirjoittelutie ei hevillä mielestä pois lähde, ei tarvitse lähteäkään, vain mukavia viestejä hän kirjoitti.
Kauniin päivän toivotuksiin lopetan, voikaa hyvin ja kirjoitelkaa;)Olipa surullisesta lukea Sinisirun pois lähdöstä.
Muutama kuukausi sitten selvisi täällä palstalla, että me asuimme noin 100 metrin päässä
toisistamme. Emme ehtineet törmätä toisiimme.
-marke-
- Anonyymi
Hyvää huomenta!
Puolipilvistä kylmän yön jälkeen täällä Lounaassa.
Kyllä ajatukset kiertyy Sini-Siruun. Hämmästyttävää miten voimakkaasti tuntee tunteet vaikkei koskaan häntä tavannutkaan. Kertomuksensa nykyhetkistään ruoanvalmistuksineen ja parvekepuutarhoineen piirtyy mieleen. Myös jonkin verran menneen tapahtumia maaseutu- ja merimaisemissa korostivat hänen persoonallisuuttaan.
Sieniä, kyllä kyllä. Muovipussi taskussa pienilläkin lenkeillä, kori kädessä ja eväsreppu pidemmillä. Puolukoiden varalle rasia.
Syksyn omenasatoa on tarjolla omakotitalojen porttien pielissä ohikulkijoille. Ihana tapa. Kyllä nappaan matkaevääksi pari omenaa.
Luvattu on vielä lämpimiä päiviä ja niistä kyllä otan kaikki irti vaikka harrastukset alkoivatkin.
Päivän paistetta elämäänne!
brinkkala Sunnuntai-aamua korvesta@
Ystävättäreni herätti minut puhelinsoitolla. Hän saapuu Korpeen tiistaina. Siitä onkin yli 26-vuotta kun viimeksi nähtiin.
Hän saapuu asuntovaunullaan, samalla, jota odotin pihalleni 50-vuotisjuhlaani, mutta turhaan.
Nyt tapaamme ja jutut jatkuu siitä mihin ne aikoinaan jäivät.
Omenoita sain kolme isoa laatikollista. Osan pilkoin pakkaseen odottamaan omenapiirakkaan menoa, osasta tein omenasosetta ja lopusta teen omenaviiniä. Pöydälle jätän kulhollisen punaposkisia syysomenoita.
Korvessa aurinkoinen päivä, ulosmenoa hidastuttaa kylmä tuuli.
Käytän sinisirusta nimeä sinisirkku, joka mielestäni kuvaa häntä paremmin, iloisena visertävänä lintuna, sirkuttajana.
Nyt sirkutus on päättynyt, menee aikansa ennen kuin hänen poissaolonsa ymmärtää.
Anonyymi 4.9 kello 11.10
ei kunnioittanut sinisirkun poismenoa vaan heitti herjan minun viestiini, en ymmärrä kuinka ihminen voi noin käyttäytyä. No, eihän minun tarvitsekaan ymmärtää.
Sunnuntaipäivän rauhaa.- Anonyymi
"Anonyymi 4.9 kello 11.10
ei kunnioittanut sinisirkun poismenoa vaan heitti herjan minun viestiini, en ymmärrä kuinka ihminen voi noin käyttäytyä. No, eihän minun tarvitsekaan ymmärtää."
Ei ollut sinun viestiisi tuo kirjoitus. Anonyymi kirjoitti:
"Anonyymi 4.9 kello 11.10
ei kunnioittanut sinisirkun poismenoa vaan heitti herjan minun viestiini, en ymmärrä kuinka ihminen voi noin käyttäytyä. No, eihän minun tarvitsekaan ymmärtää."
Ei ollut sinun viestiisi tuo kirjoitus.Seliseli kristiina, kenen suruun otit osaa?
- Anonyymi
Sinä et kauan tätä ihanaa poisnukkunutta ehtinyt tuntea. Hän oli myös kaikkien palstan miesten lemmikki eikä naisten kanssa riitaa haastanut. Monipuolinen lahjakkuus, suuren jälkeläisjoukkonsa syvästi rakastama.❤️
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinä et kauan tätä ihanaa poisnukkunutta ehtinyt tuntea. Hän oli myös kaikkien palstan miesten lemmikki eikä naisten kanssa riitaa haastanut. Monipuolinen lahjakkuus, suuren jälkeläisjoukkonsa syvästi rakastama.❤️
Siis kk ei paljon sinisirkkua tuntenut.
Anonyymi kirjoitti:
Siis kk ei paljon sinisirkkua tuntenut.
En tuntenut sinisirkkua henkilökohtaisesti ja uskon tuskin sinäkään. Tunsin häntä vain hänen kirjoituksistaan se tuttavuus alkoi kun astuin sisään kahvipirttiin.
Totta puhuen ei sinisirkku aina ihana ollut, osasi pistää hanttiin ja kiukutellakin 😁- Anonyymi
korpikirjailija kirjoitti:
Seliseli kristiina, kenen suruun otit osaa?
Kehtaatkin kk palstalaisten suruun harha-aistimustesi kanssa hyökätä. Ss ei kuulunut edes ikäryhmääsi, ja oli kaikin puolin erittäin paljon korkeammalla kuin kk joka suhteessa.
- Anonyymi
Tuo Anon viesti oli henkilölle, joka ilmoitti Sinisirun kuolemasta.
Opettele lukemaan ketjua.
Minäkin olen miettinyt Sini-Sirun lähtöä koko eilisen päivän. Olin juuri pari päivää aikaisemmin kirjoittanut mietteitäni poisnukkuneista läheisistäni. Nyt pitää ajatella, että Sini.Sirukin nyt tietää. Hän on perillä.
Se mietityttää."Nyt me näemme kuin kuvastimesta, arvoituksen tavoin mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin"... Kor. 13.12., Makriina 12.23.
Sinisirun poismeno on ollut minunkin mielessäni kaiken aikaa, kuten tuntuu muillakin olevan.
"Kun ystäväsi kuolee, hän palaa sinuun kuolemaan", kirjoitti Pablo Neruda. Näin kai se menee kaikkien lähteneiden kohdalla, ja ne, jotka meitä ovat koskettaneet, jäävät elämään meissä...- Anonyymi
demeter1 kirjoitti:
"Nyt me näemme kuin kuvastimesta, arvoituksen tavoin mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin"... Kor. 13.12., Makriina 12.23.
Sinisirun poismeno on ollut minunkin mielessäni kaiken aikaa, kuten tuntuu muillakin olevan.
"Kun ystäväsi kuolee, hän palaa sinuun kuolemaan", kirjoitti Pablo Neruda. Näin kai se menee kaikkien lähteneiden kohdalla, ja ne, jotka meitä ovat koskettaneet, jäävät elämään meissä..."Vääjäämättä
päivä päivältä lähestyy lähtö,
pian olemme kaikki maata.
Voi hyvin, edeltämennyt.
Tervehdi puolestamme maailmankaikkeutta.
Lepo ja rauha ympäröiköön sinut."
Eeva Kilpi - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Vääjäämättä
päivä päivältä lähestyy lähtö,
pian olemme kaikki maata.
Voi hyvin, edeltämennyt.
Tervehdi puolestamme maailmankaikkeutta.
Lepo ja rauha ympäröiköön sinut."
Eeva KilpiKiitos sinulle,tuo sitaatti on nyt paikallaan. 🦋
Huomenta. Hyvältä tuntuu lukea viestejä, muistoja Sinisirusta ja nähdä miten taitavasti SkillaN on taas tuota yhteistä surua tavoittanut ja kuvannut, eipä siihen olisi Nerudaakaan tarvittu...)) Eeva Kilpi antoi kyllä taas ihanan lisän pohdintaan...
Minulla oli vielä tuo oma tuore suru päällimmäisenä, en oikein osannut avautua tälle uudelle, mutta ensimmäinen muisto, joka Sinisirusta tuli mieleen oli se, kun tulin 70 palstalle, vähän arkaillen ja ilmapiiriä tunnustellen. Sinisiru ja Ramoona toivottivat tervetulleeksi ja se tuntui tosi hyvältä. Sen jälkeinen aika oli tietysti ihailun sekaista seurailua, Sinisirun viesteistä jäi aina hyvä, "kohotettu", olo.
Tämä oma arki on nyt sitten entistä typistyneempää kun kävelykikin on "kielletty". Uhmasin kieltoa lauantaina ja eilinen päivä meni taas täysin rampana.
Hyvistä uutisista tuli tietysti tiedotettua niin monille tahoille, että sunnuntaipäivä siinä hurahti ja olihan taas mukava kuulla muidenkin "raportteja".
Kai me nyt elämme jo sitä "koronan jälkeistä" aikaa ja ainakin tämän oman kokemukseni pohjalta sanoisin, että elävät kontaktit, pitkäaikaiset ihmissuhteet, ovat nyt saaneet uutta hohtoa ja ulospäin suuntautuvat kiinnostuksen kohteet ovat tulleet entistä tärkemmiksi.
Itsekin ehdin jo tottua tiettyyn apatiaan, elämän kaventumiseen ja "tämä oli nyt tässä"-mielialaan. Hyvä sekin oli tietysti kokea.
Ystävän kanssa eilen puhuttiin syksyn tulosta. Itse pidän syksystä, mutta kun hän muistutti siitä, että ulkona olo tulee taas pitkäksi aikaa rajoittumaan korkeintaan tunnin mittaiseen asiointi- tai kävelyreissuun, havahduin siihen itsekin. Kun on tuo kokemus siitä, miten paljon voimia ja virkistystä saa noista pienistä pyrähdyksistä ulkoilmaan, metsäluontoon, omalla kohdallani. No. Onhan meillä vastapainoksi tämä vuodenaikojen vaihtelu, rikkautta sekin.
Tamä samainen ystävä on ollut "polvivaivainen" vuosikymmeniä, ontuu, mutta kun tutut kyselevät, miksi hän ei hakeudu leikkaukseen, hän sanoo, ettei tahdo, hän on oppinut elämään vaivansa kanssa: rasittaa polvea vain sen verran, ettei särky mene yli sietokyvyn, osaa ottaa polven huomioon kaikessa tekemisessään, eikä hän avuton ole.
Elämäntaitoa sekin ja kuten on todettu, polvi on paha paikka, eivätkä sen vauriot ole välttämättä korjattavissa edes leikkauksella.
Jotakin pientä askaretta pitäisi nyt pihamaalla etsiä ja löytää, kun ilmakin näyttää kauniilta ja poutaiselta,
Hyvää viikonalkua kaikille,
demeter1Minut on vallannut syysmasennus.
Viikolla kävin kuulotutkimuksissa ja nyt on tulossa kuulolaite molempiin korviin. Onko sen vakuuttavampaa todistetta vanhuudesta! Nyt se iski kuin nuijalla.
Mikään ei tunnu miltään, en jaksa soittaa tutuille, eivätkä tututkaan minulle päin. Mykkä on puhelin!
Yöunet eivät tule kuin nukahtamispillerillä, jos silläkään.
Valivalivali.
Parasta panna netti kiinni ja heittäytyä murjottamaan soffalle. Siihen kai pystyn.Varaosillahan tätä vanhuusikää jo joutuu elämään. Ensin tuli silmälasit, sitten kuulolaite ja kohta varmaan joutuu tekohampaita ruveta hommaamaan, kun hammaslääkäri niin mielellään niitä huonoja hampaita pois vetää.
Olen itsekseni naureskellut, että kohta ei kerkiä ulos ajallaan lähtemään, kun täytyy tarkistaa, että kaikki varaosat on mukana. Ennen oli muistamista vain avaimen kanssa, mutta niin se muistamisluettelo pitenee mitä vanhemmaksi tulee! Onneksi vielä muistaa ulos lähteä, vaikka kaikki täytyy tarkistaa, onko mukana tarvittavat, muistiko tarkistaa, ettei sähkölaitteita jää päälle ym. ym. Helppoa ei ole olla vanhus!
No, ulos on tänäänkin lähdetty kaikesta huolimatta, haistelemaan ihanaa syysilmaa, tallailtu metsäpolkuja, kiivetty kallioilla ja nautittu maisemista. Tätä kaikkea siis olen tehnyt koirulini kanssa. Metsätiellä on ollut porukkaa puolukka- ja sieniämpärien kanssa.
Minä onnekas olen vastaanottanut maapaikan naapurin isännältä nuo samanlaiset ämpärit, vaikken rikkaa ristiin ole itse joutunut tekemään, niin mukava on isäntä, kun tätä mummoa muistaa tuliaisillaan. Ei voi muuta sanoa, että kyllä minun kelpaa, valittamista ei minulla ole.
Joten tässä sitä vaan porskutellaan ja nautitaan elämästä!Makriina@
Tätä tämä vanheneminen on. Olen vierellä kulkija kumppanilleni, joka on ikäluokkaanne ja kuulo on mennyt heikoksi.
Onneksi terveyspalveluit alkoivat toimia. P. pääsee kuulotesteihin ja minä puolestani luuntiheysmittaukseen.
Lääkärini kertoi, että L2 kompressiomurtumaan ei ole leikkaushoitoa. Selän kumaroitumista tutkitaan nyt osteoporoosina.
Veriarvoni olivat loistavia, mikä tietty tuotti hyvää mieltä. (ei ole kiljupönttö vaurioittanut maksaa)😁
No, kiireen hipakka on tämäkin päivä ollut.
Tapanani on organisoida viikko sen mukaan mitä on kalenterissa ja nyt kun ystävättäreni on tulossa, hössötin sen verran, että tein kasviskaalikääryleitä ja taikinan valmiiksi omenapiirakkaan.
Tein muitakin ruokia jääkaappiin valmiiksi koska siten olen vapaa yhteisistä ruuanlaitoista ja voin keskittyä seurustelemaan mökillä ystävättäreni kanssa.
Päivällä siivosin jo rantasaunan. Nyt ei sitten selkä suoristu joten kumarassa köpöttelen. Jos syy selän kumartumiseen löytyy osteoporoosista
niin siihen on kuulemma lääkitys.
No, näillä on mentävä, en masennu, joten toivon , että nostat pään pystyyn ja menoxi 🙄- Anonyymi
Minulla meno toisen korvan kuulo jo 20 vuotta sitten, toisella kuulen ihan vähän.
Kuulolaite on ollut siinä yli 15 vuotta. Molempiin korviin kuulolaite ei onnistunut.
Ei synkannut. Toinen vain särisee kuulolaitteen kanssa. Yhdellä pärjää hyvin.
Kuulon huononeminen ei ole ongelma eikä mikään, koska laitteilla siihen saa apua.
Huonokuuloisuus ei särje, ei koske, ei aiheuta kipua.
Sellaisen vanhuudenvaivat on paljon pahempia.
Tytär ja tyttärenpojat olivat yökylässä perjantaina ja lähtivät eilen taas kotiinsa. Isällä oli bändikavereita harjoittelemassa uusia kappaleita ja tytär tuli mieluummin äidin hoiviin. Tehtiin kolumbialaista kanakeittoa, johon laitettiin paljon korianderia, kanaa, ruokabanaaneja, kassavaa....mutta sitä ennen käytiin saunassa kahdestaan, ensimmäistä kertaa pariinkymmeneen vuoteen. Tytär istui 60-asteisessa saunassa ja oli saada kuulemma sydänkohtauksen, 70-asteessa lämpöhalvauksen ja 80-asteen jälkeen lähti suihkuun. Ei ole paljoa suomigeenejä tyttäressä. (Tai on tietenkin, 50%, mutta ei ne ilmene saunomisessa)
Tein menaiset-lehden "Kuinka suomalainen olet"-testin (hupitesti stereotypioista) ja epäilivät että olen vain "semisuomalainen". Kyllä minä itsessäni tunnistan monia testin stereotypioita, kuten esmeks tuo että kävelen mieluummin kuolemaan saakka korttelin ympäri ennen kuin kysyn keneltäkään neuvoa.
Kun laitoimme ruokaa yhdessä, tuli sellainen ahaa-elämys, kun tytär istahti tuolille kun minä olin ottanut keittiöveitsen ja opetin häntä kuorimaan platanoita (keittobanaaneja) oikeaoppisesti. "Nyt tiedän mistä minä olen saanut tuon micromanagement-maniani" sanoi tytär. (Mikromanagerointi eli pienimpienkin yksityiskohtien johtaminen ). Niinpä. Vuosi vuodelta alamme muistuttaa enemmän ja enemmän äitejämme. Halusimme sitä tai emme.
***
Juttelimme paljon kaikista asioista, myös vakavista. Kuolema yksi niistä aiheista. TYtär latasi myös omaelämänkertakirjani englanniksi nyt puhelimeensa. Luku isän kuolemasta, vaikka siitä on jo neljäkymmentä vuotta aikaa on kipeä asia.
Täällä saa harvoin mitään konkreettista tietoa kenenkään palstalaisen poislähdöstä; kiitos hänelle joka laittoi ilmoituksen. Facebookissa minulla on on varmaan puoli tusinaa kavereita, jotka ei enää ole kanssamme täällä maanpäällisessä. Jotenkin nyt vasta, kun ikää itsellekin on tullut jo niin alkaa hyväksymään vääjäämättömän kohtalomme: meille on annettu vain nämä vuodet ja miten ne käytämme, on oma valintamme.Kiitos fiinifammu onnentoivotuksesta, kaksi ihanaa kuvaan sain WhatsAppilla uudesta tulokkaasta.
Aurinkoinen paistelee 14:sta on kivunnut mittarinkin lukema, eikä tuule.
Niinpä olen sitten ulkona touhuillut suuremman osan päivää.
Kulkiessani bongailin mitä luonnonkukkia vielä on kukassa. Yllätyksekseni löysin 7 eri kukkaa, jopa kaksi puna-apilapuskaa oli komeassa kukassa.
Eilen pihassa ollessani, kurkiaura lensi äännellen yli pään, joten kyllähän se sitten syksyä tietää.
Tulipa mieleeni Tero Vaaran laulu. ´´Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä.´´
Aika mukavalta sääkuvat näyttävät.
Nauttikaamme syksyn väreistä.Kulkiessani näin vielä 5 erilaista kukkivaa kukkaa lisää. Kyllä niitä vielä siellä täällä on, kun tarkkaan katsoo.
Eliaana kirjoitti:
Kulkiessani näin vielä 5 erilaista kukkivaa kukkaa lisää. Kyllä niitä vielä siellä täällä on, kun tarkkaan katsoo.
Hyvä keli oli tänäänkin ulkoilla, siinä kuntoilla ja hoidella asioita ja
käydä myös ruokakaupassa. Monta asiaa ja kolmisen kilsaa liikettäkin.
Ei minulla nyt varsinaisesti asiaa ole, pääni on ikäänkuin "horroksessa".
Väsähtäminenkin siihen on osasyynä ja haluni turvautua laiskotteluun;)
Teen kuitekin" ilmoittautumisen", tavallani menossa mukana.
Hyvää jatkoa teille itsekullekin!- Anonyymi
ynnämuu kirjoitti:
Hyvä keli oli tänäänkin ulkoilla, siinä kuntoilla ja hoidella asioita ja
käydä myös ruokakaupassa. Monta asiaa ja kolmisen kilsaa liikettäkin.
Ei minulla nyt varsinaisesti asiaa ole, pääni on ikäänkuin "horroksessa".
Väsähtäminenkin siihen on osasyynä ja haluni turvautua laiskotteluun;)
Teen kuitekin" ilmoittautumisen", tavallani menossa mukana.
Hyvää jatkoa teille itsekullekin!Pilveen vetää, mutta lämpenevää luvassa, tuulikin on herännyt ja sen verran oksia heiluttaa, että saattaa taivaan selkeyttää.
Minä tykkään syksystä, istuin lenkilläni rannanpenkille, ihastelin tummaa tyyntä vettä, maisemaa edessäni, alakuloisen oloinen oli luonto, mutta kaunis, rauhaisa olo kumminkin tuli.
Kuikkia suurempi lauma, kai lähtöä tuumaavat, se luonnon alistuminen talven alle on jollakin tapaa juhlallinen, tätä istuessani mietin, nöyräksi mielen vetää, mitä onkaan ihminen tämän kaiken keskellä?
Meidän talossa on ovien vaihtaminen, posti asettaa kysymysmerkin, tarvitaanko postiluukut, vai tuleeko laatikot alakertaan laittaa.
Kuuntelin eilen noiden töhrivien "taiteilijoiden" tuotoksien kustannuksista, taloyhtiö maksumiehinä puhdistuksen suhteen ja harvoin syyllistä maksumieheksi löydetään.
Onneksi talomme on säilynyt kyseisestä taiteilusta.
Nyt taitaa tuon liikkumisen ja kokoontumisen kanssa helpotuksia tulla, elämä pyritään normaaliksi saada.
Meilläkin kerhotoiminta alkaa ensi viikolla, lauluporukka näin ollen kokoontuu, kiva juttu.
Sain eilen tiedon, että sairaanhoitajalle on aika varattu, verenpaineen mittaus nyt aamuin illoin ja kokeet sitten käynnin jälkeen.
Puhaltelemaan joudun lenkille lähtiessä ja mitä muuta komentoa sitten saanenkaan.
Jos kenellä niin minulla on aivan kamala vastenmielisyys lääkäriin mennä, pienen kivun kestän, mutta kai se on mentävä arvuuttamaan, onko kysymys jostain lääkittävästä vaivasta.
Kerran vuoteen olen lääkärissä käynyt arvuuttelemassa, mutta onneksi ei mitään jatkumoa ole siitä kehittynyt, perusterve olen, paineet tänä aamuna 137/72, syke 69, siis hyvät.
Polvieni suhteen olen tottunut minäkin liikkumaan, kuten demeter ystävästään kertoi, ei kyllä ole kehotustakaan leikkauksesta tullut koskaan.
Selkävaivani todettiin aikoinaan, mutta omahoidolla ja hyvällä tuurilla siitä olen selvinnyt, pullistuma kuvauksissa todettiin, lääkäri sanoi koeta pärjätä ilman puukkoa ja niin olen tehnyt, toteamuksesta kaiketi yli kolmekymmentä vuotta.
Fiinufammu kerroit noista keinoavuista, joihin kai silmälasit sun muut laitteet kuuluu, silmälasit sain viisitoistavuotiaana ja niitä käytän edelleen, näköni ikisekseni hyvä, lanka löytää neulansilmän.
Kuulonkaan suhteen ei ongelmia, joskus "liikaakin" kuulen, hajuaisti, ehkä myös makuaisti on heikentynyt, pientä se kuitenkin on, ei suurempaa haittaa.
Noita kivoja isäntiä toivoisi ystäväpiirissä olla joilla halu ilahduttaa, kuten fiinufammulle teki naapurin isäntä.
Tuo joka asian "tarkistus" on lisääntynyt minullakin;)
Nuo kuulolaitteet, kun ne hyvin saa toimimaan on hyvä apu, kälylläni on toisessa korvassa ja nauraa, kun yöksi pois otan ei maailman melut häiritse.
Monta kertaa hänkin joutui huollossa käymään, että "soimattomat" löytyi.
Älä anna masennuksen kyykyttää Makriina, kun hyvin istuvat kuulolaitteet saat, elämä sujuu ja mieliala nousee ryskyen, kun elämä normaaliksi kaikilta osin palautuu.
Maski kohta nurkkaan joutaa, kun vaan taas ilman niitä oppii elämään, luulisi olevan helpompaa, kuin niiden käyttöön sopeutuminen.
Paloma kerroit äitinsä näköisiksi tavoiltaan tyttäret vanhemmiten muuttuvan, jotain samaa olen ollut huomaavani myös tyttärestäni.
Tosin erojakin olen huomannut, mihin nykyaika vaikuttaa, olosuhteet muuttavat, kaikki minun ajatukset, tavat ei yksiin käy.
Noista luonnon ihanuuksista voi kaupunkilainenkin ihastella, luonnonkukkia ei montakaan näe, kun nurmikot ajeltu talven alle melko matalaksi, mutta on niin paljon muuta, mistä riittää ihastelua, kuten Eliaana luonnossa käyskennellen totesit.
Tokihan on "vielä on kesää jäljellä", lämmintäkin luvassa;)
Kyllä tuosta kuntoilusta jo "väsyn" aikaan saa, minkä ynnämuu kerroit tehneesi, uskottava on, että kovin isoon emme enää pysty, mutta hyvä näinkin.
Omin avuin pärjääminen on iso asia, kaikilla ei näin ole ja hyvä että yhteiskunta apua antaa.
Nyt alkaa aamuhommat olla hoidossa ja se joka päiväinen homma edessä. miten sujuu jää nähtäväksi.
Iloa ja onnen tunnetta teille ystävät.
Kirjautuminen hävisi, siis skillan tässä höpötteli;) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pilveen vetää, mutta lämpenevää luvassa, tuulikin on herännyt ja sen verran oksia heiluttaa, että saattaa taivaan selkeyttää.
Minä tykkään syksystä, istuin lenkilläni rannanpenkille, ihastelin tummaa tyyntä vettä, maisemaa edessäni, alakuloisen oloinen oli luonto, mutta kaunis, rauhaisa olo kumminkin tuli.
Kuikkia suurempi lauma, kai lähtöä tuumaavat, se luonnon alistuminen talven alle on jollakin tapaa juhlallinen, tätä istuessani mietin, nöyräksi mielen vetää, mitä onkaan ihminen tämän kaiken keskellä?
Meidän talossa on ovien vaihtaminen, posti asettaa kysymysmerkin, tarvitaanko postiluukut, vai tuleeko laatikot alakertaan laittaa.
Kuuntelin eilen noiden töhrivien "taiteilijoiden" tuotoksien kustannuksista, taloyhtiö maksumiehinä puhdistuksen suhteen ja harvoin syyllistä maksumieheksi löydetään.
Onneksi talomme on säilynyt kyseisestä taiteilusta.
Nyt taitaa tuon liikkumisen ja kokoontumisen kanssa helpotuksia tulla, elämä pyritään normaaliksi saada.
Meilläkin kerhotoiminta alkaa ensi viikolla, lauluporukka näin ollen kokoontuu, kiva juttu.
Sain eilen tiedon, että sairaanhoitajalle on aika varattu, verenpaineen mittaus nyt aamuin illoin ja kokeet sitten käynnin jälkeen.
Puhaltelemaan joudun lenkille lähtiessä ja mitä muuta komentoa sitten saanenkaan.
Jos kenellä niin minulla on aivan kamala vastenmielisyys lääkäriin mennä, pienen kivun kestän, mutta kai se on mentävä arvuuttamaan, onko kysymys jostain lääkittävästä vaivasta.
Kerran vuoteen olen lääkärissä käynyt arvuuttelemassa, mutta onneksi ei mitään jatkumoa ole siitä kehittynyt, perusterve olen, paineet tänä aamuna 137/72, syke 69, siis hyvät.
Polvieni suhteen olen tottunut minäkin liikkumaan, kuten demeter ystävästään kertoi, ei kyllä ole kehotustakaan leikkauksesta tullut koskaan.
Selkävaivani todettiin aikoinaan, mutta omahoidolla ja hyvällä tuurilla siitä olen selvinnyt, pullistuma kuvauksissa todettiin, lääkäri sanoi koeta pärjätä ilman puukkoa ja niin olen tehnyt, toteamuksesta kaiketi yli kolmekymmentä vuotta.
Fiinufammu kerroit noista keinoavuista, joihin kai silmälasit sun muut laitteet kuuluu, silmälasit sain viisitoistavuotiaana ja niitä käytän edelleen, näköni ikisekseni hyvä, lanka löytää neulansilmän.
Kuulonkaan suhteen ei ongelmia, joskus "liikaakin" kuulen, hajuaisti, ehkä myös makuaisti on heikentynyt, pientä se kuitenkin on, ei suurempaa haittaa.
Noita kivoja isäntiä toivoisi ystäväpiirissä olla joilla halu ilahduttaa, kuten fiinufammulle teki naapurin isäntä.
Tuo joka asian "tarkistus" on lisääntynyt minullakin;)
Nuo kuulolaitteet, kun ne hyvin saa toimimaan on hyvä apu, kälylläni on toisessa korvassa ja nauraa, kun yöksi pois otan ei maailman melut häiritse.
Monta kertaa hänkin joutui huollossa käymään, että "soimattomat" löytyi.
Älä anna masennuksen kyykyttää Makriina, kun hyvin istuvat kuulolaitteet saat, elämä sujuu ja mieliala nousee ryskyen, kun elämä normaaliksi kaikilta osin palautuu.
Maski kohta nurkkaan joutaa, kun vaan taas ilman niitä oppii elämään, luulisi olevan helpompaa, kuin niiden käyttöön sopeutuminen.
Paloma kerroit äitinsä näköisiksi tavoiltaan tyttäret vanhemmiten muuttuvan, jotain samaa olen ollut huomaavani myös tyttärestäni.
Tosin erojakin olen huomannut, mihin nykyaika vaikuttaa, olosuhteet muuttavat, kaikki minun ajatukset, tavat ei yksiin käy.
Noista luonnon ihanuuksista voi kaupunkilainenkin ihastella, luonnonkukkia ei montakaan näe, kun nurmikot ajeltu talven alle melko matalaksi, mutta on niin paljon muuta, mistä riittää ihastelua, kuten Eliaana luonnossa käyskennellen totesit.
Tokihan on "vielä on kesää jäljellä", lämmintäkin luvassa;)
Kyllä tuosta kuntoilusta jo "väsyn" aikaan saa, minkä ynnämuu kerroit tehneesi, uskottava on, että kovin isoon emme enää pysty, mutta hyvä näinkin.
Omin avuin pärjääminen on iso asia, kaikilla ei näin ole ja hyvä että yhteiskunta apua antaa.
Nyt alkaa aamuhommat olla hoidossa ja se joka päiväinen homma edessä. miten sujuu jää nähtäväksi.
Iloa ja onnen tunnetta teille ystävät.
Kirjautuminen hävisi, siis skillan tässä höpötteli;)Aika ikävä nimitellä lääkäreitä arvuuttelijoiksi. Heillä on pitkä koulutus johon pääsee vain harva pyrkijöistä. Työ on vastuullista ja rasittavaa, terveyskeskuksessa on paljon päivystyksiä ja stressiä. Pitäisi olla kaikkien alojen asiantuntija, melkein kaikki lähtevät erikoistumaan. Jos on tarvetta niin potilaat kyllä ohjataan tutkimuksiin ja jatkohoitoon. Erikoista että perusterve ihminen valittaa ”arvuuttelusta”. Ilmeisesti hoito on ollut asianmukaista. Ainahan voi valita yksityisen puolen mutta se maksaa.
Anonyymi kirjoitti:
Aika ikävä nimitellä lääkäreitä arvuuttelijoiksi. Heillä on pitkä koulutus johon pääsee vain harva pyrkijöistä. Työ on vastuullista ja rasittavaa, terveyskeskuksessa on paljon päivystyksiä ja stressiä. Pitäisi olla kaikkien alojen asiantuntija, melkein kaikki lähtevät erikoistumaan. Jos on tarvetta niin potilaat kyllä ohjataan tutkimuksiin ja jatkohoitoon. Erikoista että perusterve ihminen valittaa ”arvuuttelusta”. Ilmeisesti hoito on ollut asianmukaista. Ainahan voi valita yksityisen puolen mutta se maksaa.
Hupsista noinko ymmärsit "arvuutteluni" lähinnä itseäni tarkoitin tuolla arvuuttelulla.
Mielessä aika usein kaikki mahdolliset taudit pyörivät, kun oireita kuuntelee ja siksi puhun arvuuttelusta.
Lääkärini on tällä hetkellä erikoistumassa ja kaikki kokeet määräsi kuten esitin, myös astmaoireiden vakavuutta" arvuutellaan" seurannalla;)
Olen oikein tyytyväinen terveyskeskuspalveluihin, vähän olen tarvinnut näitä onneksi käyttää, joten siltä osin joku toinen voi käydä useammin.
Yksityistä olen silmälääkäriltä joutunut ottamaan.SkillaN kirjoitti:
Hupsista noinko ymmärsit "arvuutteluni" lähinnä itseäni tarkoitin tuolla arvuuttelulla.
Mielessä aika usein kaikki mahdolliset taudit pyörivät, kun oireita kuuntelee ja siksi puhun arvuuttelusta.
Lääkärini on tällä hetkellä erikoistumassa ja kaikki kokeet määräsi kuten esitin, myös astmaoireiden vakavuutta" arvuutellaan" seurannalla;)
Olen oikein tyytyväinen terveyskeskuspalveluihin, vähän olen tarvinnut näitä onneksi käyttää, joten siltä osin joku toinen voi käydä useammin.
Yksityistä olen silmälääkäriltä joutunut ottamaan.En minäkään tuota "arvuuttelua" koe kritiikkinä lääkäreitä/hoitotahoa kohtaan, Ano 8,39. Minustakin se ilmentää vain ymmärrystä siitä, miten paljon ihmisessä voi olla tutkittavaa ja myös näitä piileviä vaivoja ja jos niistä on hyvin perillä niin kuin ammatti-ihmiset ovat, niin kyllä se arvuutteluksi voi mennä heilläkin.
Ja joskus sen oikean diagnoosin saaminen voi myös tarkoittaa väärien poissulkemista, kuten katson oman jalkavaivani kanssa käyneen.
"Arvauskeskus" on minusta vain hiukan humoristinen nimitys terveyskeskukselle ja kertoo tietysti myös meidän maallikoiden omasta neuvottomuudesta kun tämä uskollinen palvelijamme, oma keho, alkaa oireilla...
Makriinan kertomaan teki mieli vastata, mutta kun täällä on jo todettu (kk),
että olen ymmärtänyt masennuksen väärin ja sanonut sen olevan lääke ihmisen eheytymiseen, niin enpä taida enää aiheeseen palata..)) Itsekseni olen kyllä edelleen sitä mieltä, että masennus voi myös palvella ihmistä, tarjota lepotauon ja antaa tilaa sille korjaavalle mekanismille, joka meihin on sisäänrakennettu ja joka pyrkii palauttamaan tasapainon. Masennukseen liittyy myös surua ja kovin pintapuolista olisi elämä, jossa ei ole surua, mielestäni.
Aurinkoinen poutapäivä tuli tännekin. Eilen sain omalta pihalta ne kaipaamaani rouskut (karvarousku) talteen salaattiaineksiksi. Punikkatatteja en nyt vielä poiminut, kun viimevuotisiakin on vielä kuivattuina.
Tuttuni tuolta naapurikunnasta kertoi heidän kirjapiirinsä syksystä ja lupasi kyllä hakea minut sinne, ellen pysty tuonne omaan piiriini kulkemaan, kolmella eri kulkuneuvolla.
Vähän ristiriitaisesti suhtaudun vielä noihin syksyn tarjouksiin ja tietysti vielä odottelen lääkärin tuomiota, miten pitkälle se lonkan tekonivelleikkaus menee, voiko sitä odotella tämän vuoden aikana ? Tarkistelin eilen julkisen puolen hinnastoa, 12000 euroa mainittiin jossakin.
Kyllä taitaa köyhällä jäädä menemättä, vaikka leikkauksen saisi yksityispuolella melkein heti. Maksuaikaa kyllä luvataan ja pankkilainaa suositellaan..))
No. Epätietoisuus vaivan syystä on kuitenkin selätetty - siellä arvauskeskuksessa..)) - ja epätietoisuus kai aina pahinta onkin.
Leppoisaa syyspäivää kaikille,
demeter1Anonyymi kirjoitti:
Pilveen vetää, mutta lämpenevää luvassa, tuulikin on herännyt ja sen verran oksia heiluttaa, että saattaa taivaan selkeyttää.
Minä tykkään syksystä, istuin lenkilläni rannanpenkille, ihastelin tummaa tyyntä vettä, maisemaa edessäni, alakuloisen oloinen oli luonto, mutta kaunis, rauhaisa olo kumminkin tuli.
Kuikkia suurempi lauma, kai lähtöä tuumaavat, se luonnon alistuminen talven alle on jollakin tapaa juhlallinen, tätä istuessani mietin, nöyräksi mielen vetää, mitä onkaan ihminen tämän kaiken keskellä?
Meidän talossa on ovien vaihtaminen, posti asettaa kysymysmerkin, tarvitaanko postiluukut, vai tuleeko laatikot alakertaan laittaa.
Kuuntelin eilen noiden töhrivien "taiteilijoiden" tuotoksien kustannuksista, taloyhtiö maksumiehinä puhdistuksen suhteen ja harvoin syyllistä maksumieheksi löydetään.
Onneksi talomme on säilynyt kyseisestä taiteilusta.
Nyt taitaa tuon liikkumisen ja kokoontumisen kanssa helpotuksia tulla, elämä pyritään normaaliksi saada.
Meilläkin kerhotoiminta alkaa ensi viikolla, lauluporukka näin ollen kokoontuu, kiva juttu.
Sain eilen tiedon, että sairaanhoitajalle on aika varattu, verenpaineen mittaus nyt aamuin illoin ja kokeet sitten käynnin jälkeen.
Puhaltelemaan joudun lenkille lähtiessä ja mitä muuta komentoa sitten saanenkaan.
Jos kenellä niin minulla on aivan kamala vastenmielisyys lääkäriin mennä, pienen kivun kestän, mutta kai se on mentävä arvuuttamaan, onko kysymys jostain lääkittävästä vaivasta.
Kerran vuoteen olen lääkärissä käynyt arvuuttelemassa, mutta onneksi ei mitään jatkumoa ole siitä kehittynyt, perusterve olen, paineet tänä aamuna 137/72, syke 69, siis hyvät.
Polvieni suhteen olen tottunut minäkin liikkumaan, kuten demeter ystävästään kertoi, ei kyllä ole kehotustakaan leikkauksesta tullut koskaan.
Selkävaivani todettiin aikoinaan, mutta omahoidolla ja hyvällä tuurilla siitä olen selvinnyt, pullistuma kuvauksissa todettiin, lääkäri sanoi koeta pärjätä ilman puukkoa ja niin olen tehnyt, toteamuksesta kaiketi yli kolmekymmentä vuotta.
Fiinufammu kerroit noista keinoavuista, joihin kai silmälasit sun muut laitteet kuuluu, silmälasit sain viisitoistavuotiaana ja niitä käytän edelleen, näköni ikisekseni hyvä, lanka löytää neulansilmän.
Kuulonkaan suhteen ei ongelmia, joskus "liikaakin" kuulen, hajuaisti, ehkä myös makuaisti on heikentynyt, pientä se kuitenkin on, ei suurempaa haittaa.
Noita kivoja isäntiä toivoisi ystäväpiirissä olla joilla halu ilahduttaa, kuten fiinufammulle teki naapurin isäntä.
Tuo joka asian "tarkistus" on lisääntynyt minullakin;)
Nuo kuulolaitteet, kun ne hyvin saa toimimaan on hyvä apu, kälylläni on toisessa korvassa ja nauraa, kun yöksi pois otan ei maailman melut häiritse.
Monta kertaa hänkin joutui huollossa käymään, että "soimattomat" löytyi.
Älä anna masennuksen kyykyttää Makriina, kun hyvin istuvat kuulolaitteet saat, elämä sujuu ja mieliala nousee ryskyen, kun elämä normaaliksi kaikilta osin palautuu.
Maski kohta nurkkaan joutaa, kun vaan taas ilman niitä oppii elämään, luulisi olevan helpompaa, kuin niiden käyttöön sopeutuminen.
Paloma kerroit äitinsä näköisiksi tavoiltaan tyttäret vanhemmiten muuttuvan, jotain samaa olen ollut huomaavani myös tyttärestäni.
Tosin erojakin olen huomannut, mihin nykyaika vaikuttaa, olosuhteet muuttavat, kaikki minun ajatukset, tavat ei yksiin käy.
Noista luonnon ihanuuksista voi kaupunkilainenkin ihastella, luonnonkukkia ei montakaan näe, kun nurmikot ajeltu talven alle melko matalaksi, mutta on niin paljon muuta, mistä riittää ihastelua, kuten Eliaana luonnossa käyskennellen totesit.
Tokihan on "vielä on kesää jäljellä", lämmintäkin luvassa;)
Kyllä tuosta kuntoilusta jo "väsyn" aikaan saa, minkä ynnämuu kerroit tehneesi, uskottava on, että kovin isoon emme enää pysty, mutta hyvä näinkin.
Omin avuin pärjääminen on iso asia, kaikilla ei näin ole ja hyvä että yhteiskunta apua antaa.
Nyt alkaa aamuhommat olla hoidossa ja se joka päiväinen homma edessä. miten sujuu jää nähtäväksi.
Iloa ja onnen tunnetta teille ystävät.
Kirjautuminen hävisi, siis skillan tässä höpötteli;)Kiitokset lohdun sanoista, Skillan ja Kk. En ihan kokonaan masennu kuulokojeista, kun toisessa korvassa on se ollut jo 7 v. Masennuin vaan hetkeksi ajatukseen, että joudun kulkemaan laite molemmissa korvissa. Yhdenkin kojeen löytyminen aamuisin on vaikeaa! Kaksittain murhetta. LOL.
Ikääni nähden olen aika terve, kun otetaan huomioon ne ilkeät, jotka minulla on ollut ja pois leikattu. Terveen paperit sain vuosi sitten. Osaan kyllä antaa arvoa sille.- Anonyymi
demeter1 kirjoitti:
En minäkään tuota "arvuuttelua" koe kritiikkinä lääkäreitä/hoitotahoa kohtaan, Ano 8,39. Minustakin se ilmentää vain ymmärrystä siitä, miten paljon ihmisessä voi olla tutkittavaa ja myös näitä piileviä vaivoja ja jos niistä on hyvin perillä niin kuin ammatti-ihmiset ovat, niin kyllä se arvuutteluksi voi mennä heilläkin.
Ja joskus sen oikean diagnoosin saaminen voi myös tarkoittaa väärien poissulkemista, kuten katson oman jalkavaivani kanssa käyneen.
"Arvauskeskus" on minusta vain hiukan humoristinen nimitys terveyskeskukselle ja kertoo tietysti myös meidän maallikoiden omasta neuvottomuudesta kun tämä uskollinen palvelijamme, oma keho, alkaa oireilla...
Makriinan kertomaan teki mieli vastata, mutta kun täällä on jo todettu (kk),
että olen ymmärtänyt masennuksen väärin ja sanonut sen olevan lääke ihmisen eheytymiseen, niin enpä taida enää aiheeseen palata..)) Itsekseni olen kyllä edelleen sitä mieltä, että masennus voi myös palvella ihmistä, tarjota lepotauon ja antaa tilaa sille korjaavalle mekanismille, joka meihin on sisäänrakennettu ja joka pyrkii palauttamaan tasapainon. Masennukseen liittyy myös surua ja kovin pintapuolista olisi elämä, jossa ei ole surua, mielestäni.
Aurinkoinen poutapäivä tuli tännekin. Eilen sain omalta pihalta ne kaipaamaani rouskut (karvarousku) talteen salaattiaineksiksi. Punikkatatteja en nyt vielä poiminut, kun viimevuotisiakin on vielä kuivattuina.
Tuttuni tuolta naapurikunnasta kertoi heidän kirjapiirinsä syksystä ja lupasi kyllä hakea minut sinne, ellen pysty tuonne omaan piiriini kulkemaan, kolmella eri kulkuneuvolla.
Vähän ristiriitaisesti suhtaudun vielä noihin syksyn tarjouksiin ja tietysti vielä odottelen lääkärin tuomiota, miten pitkälle se lonkan tekonivelleikkaus menee, voiko sitä odotella tämän vuoden aikana ? Tarkistelin eilen julkisen puolen hinnastoa, 12000 euroa mainittiin jossakin.
Kyllä taitaa köyhällä jäädä menemättä, vaikka leikkauksen saisi yksityispuolella melkein heti. Maksuaikaa kyllä luvataan ja pankkilainaa suositellaan..))
No. Epätietoisuus vaivan syystä on kuitenkin selätetty - siellä arvauskeskuksessa..)) - ja epätietoisuus kai aina pahinta onkin.
Leppoisaa syyspäivää kaikille,
demeter1Hoitotakuu on puoli vuotta. Eiköhän sen kestä ? Puolisoni odotti viisi vuotta
ennenkuin tk:sta sai lähetteen. Sitä ennen hän oli monesti kaatunut nenilleen
ja pari kertaa käsi murtunut, kun kulunut lonkka ja sen seurauksena vinoon mennyt
polvi petti. demeter1 kirjoitti:
En minäkään tuota "arvuuttelua" koe kritiikkinä lääkäreitä/hoitotahoa kohtaan, Ano 8,39. Minustakin se ilmentää vain ymmärrystä siitä, miten paljon ihmisessä voi olla tutkittavaa ja myös näitä piileviä vaivoja ja jos niistä on hyvin perillä niin kuin ammatti-ihmiset ovat, niin kyllä se arvuutteluksi voi mennä heilläkin.
Ja joskus sen oikean diagnoosin saaminen voi myös tarkoittaa väärien poissulkemista, kuten katson oman jalkavaivani kanssa käyneen.
"Arvauskeskus" on minusta vain hiukan humoristinen nimitys terveyskeskukselle ja kertoo tietysti myös meidän maallikoiden omasta neuvottomuudesta kun tämä uskollinen palvelijamme, oma keho, alkaa oireilla...
Makriinan kertomaan teki mieli vastata, mutta kun täällä on jo todettu (kk),
että olen ymmärtänyt masennuksen väärin ja sanonut sen olevan lääke ihmisen eheytymiseen, niin enpä taida enää aiheeseen palata..)) Itsekseni olen kyllä edelleen sitä mieltä, että masennus voi myös palvella ihmistä, tarjota lepotauon ja antaa tilaa sille korjaavalle mekanismille, joka meihin on sisäänrakennettu ja joka pyrkii palauttamaan tasapainon. Masennukseen liittyy myös surua ja kovin pintapuolista olisi elämä, jossa ei ole surua, mielestäni.
Aurinkoinen poutapäivä tuli tännekin. Eilen sain omalta pihalta ne kaipaamaani rouskut (karvarousku) talteen salaattiaineksiksi. Punikkatatteja en nyt vielä poiminut, kun viimevuotisiakin on vielä kuivattuina.
Tuttuni tuolta naapurikunnasta kertoi heidän kirjapiirinsä syksystä ja lupasi kyllä hakea minut sinne, ellen pysty tuonne omaan piiriini kulkemaan, kolmella eri kulkuneuvolla.
Vähän ristiriitaisesti suhtaudun vielä noihin syksyn tarjouksiin ja tietysti vielä odottelen lääkärin tuomiota, miten pitkälle se lonkan tekonivelleikkaus menee, voiko sitä odotella tämän vuoden aikana ? Tarkistelin eilen julkisen puolen hinnastoa, 12000 euroa mainittiin jossakin.
Kyllä taitaa köyhällä jäädä menemättä, vaikka leikkauksen saisi yksityispuolella melkein heti. Maksuaikaa kyllä luvataan ja pankkilainaa suositellaan..))
No. Epätietoisuus vaivan syystä on kuitenkin selätetty - siellä arvauskeskuksessa..)) - ja epätietoisuus kai aina pahinta onkin.
Leppoisaa syyspäivää kaikille,
demeter1demeter@
Kirjoitit..
"Makriinan kertomaan teki mieli vastata, mutta kun täällä on jo todettu (kk),
että olen ymmärtänyt masennuksen väärin ja sanonut sen olevan lääke ihmisen eheytymiseen, niin enpä taida enää aiheeseen palata..))"
Katsos demeter, eheytyminen masennuksesta on minulle päivänselvä sanomattakin. Se on itsetutkiskelun lopputulos tie valoon ja jos oikein syvälle joutuu ammattiapua on saatavilla.
Se virtahepo siellä olohuoneessa 😊Anonyymi kirjoitti:
Hoitotakuu on puoli vuotta. Eiköhän sen kestä ? Puolisoni odotti viisi vuotta
ennenkuin tk:sta sai lähetteen. Sitä ennen hän oli monesti kaatunut nenilleen
ja pari kertaa käsi murtunut, kun kulunut lonkka ja sen seurauksena vinoon mennyt
polvi petti.Hurja tarina, Ano 11.47. Mahtaako se hoitotakuu päteä nyt, kun on sitä hoitovelkaa runsaasti koronan jäljiltä ? Toivottavasti.
Minua tuskin laitetaan jonon kärkeen muutenkaan. Sellaisia kriteerejä on esitetty, että jos pystyy pari kilometriä kävelemään, kuntouttaa itseään, syö särkylääkkeitä, nukkuu hyvin, niin ei ole kiireellinen tapaus. Ja näin kuuluu tietysti ollakin.
Mutta siinä puolessa vuodessakin ehtii tapahtua juuri noita asioita, mitä listasit, Ano: kaatuminen ja sen mahdollisesti tuomat lisävaivat, asennon muutos kun käyttää ja tukee itseään kyynärsauvaan, menee vinoon, oikea puoli rasittuu lisäkuorman vuoksi.
Kun uuden nivelen hinta ja "asennus" on tuota luokkaa niin ymmärtäähän sen, ettei operaatiota ihan herkästi tehdä ja taaskin, jos sellaisen saa yhteiskunnalta niin kyllä se on lahjana, etuoikeutena, nähtävä...korpikirjailija kirjoitti:
demeter@
Kirjoitit..
"Makriinan kertomaan teki mieli vastata, mutta kun täällä on jo todettu (kk),
että olen ymmärtänyt masennuksen väärin ja sanonut sen olevan lääke ihmisen eheytymiseen, niin enpä taida enää aiheeseen palata..))"
Katsos demeter, eheytyminen masennuksesta on minulle päivänselvä sanomattakin. Se on itsetutkiskelun lopputulos tie valoon ja jos oikein syvälle joutuu ammattiapua on saatavilla.
Se virtahepo siellä olohuoneessa 😊No, vastaan kuitenkin väitit, korppis: sanoit minun "suosittelevan" masennusta..))
En nyt viitsi arkistoja kaivella, koska asia ei ole sen väärti...
Jokainen tietää virtahevon, mutta harva tunnistaa ja tunnustaa sen itsessään..))- Anonyymi
korpikirjailija kirjoitti:
demeter@
Kirjoitit..
"Makriinan kertomaan teki mieli vastata, mutta kun täällä on jo todettu (kk),
että olen ymmärtänyt masennuksen väärin ja sanonut sen olevan lääke ihmisen eheytymiseen, niin enpä taida enää aiheeseen palata..))"
Katsos demeter, eheytyminen masennuksesta on minulle päivänselvä sanomattakin. Se on itsetutkiskelun lopputulos tie valoon ja jos oikein syvälle joutuu ammattiapua on saatavilla.
Se virtahepo siellä olohuoneessa 😊Masennuksesta parannutaan, homoudesta eheydytään.
- Anonyymi
demeter1 kirjoitti:
No, vastaan kuitenkin väitit, korppis: sanoit minun "suosittelevan" masennusta..))
En nyt viitsi arkistoja kaivella, koska asia ei ole sen väärti...
Jokainen tietää virtahevon, mutta harva tunnistaa ja tunnustaa sen itsessään..))En ymmärrä mistä puhut, mutta tarvinneekokaan koska nämä kirjoitukseni näyttää hovissa muuttuvan tai et kykenen niitä oikein tulkitsemaan.
Minun puolestani voit märehtiä masemmuksen syövereissä, se ei ole minulta pois. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En ymmärrä mistä puhut, mutta tarvinneekokaan koska nämä kirjoitukseni näyttää hovissa muuttuvan tai et kykenen niitä oikein tulkitsemaan.
Minun puolestani voit märehtiä masemmuksen syövereissä, se ei ole minulta pois.Korppis kuittaa...
Tänään on meikäläisellä parempi päivä, kun unta riitti melkein kellon ympäri.
Alakulo kuitenkin vielä roikkuu mukana, kun kuulin uutisissa, että iki-ihana Jean Paul Belmondo on kuollut. Tuli mieleeni nuoruuteni elokuvissa käynnit, ne ihanat ranskalaiset filmit, joissa oli valovoimaiset näyttelijät. Kouluaikoina jo ihailtiin, ja Marja-Leena sai valokuvankin Gerard Philipiltä, kun oli kopioinut Elokuva-aitasta pyyntökirjeen tekstin. Valokuva ja nimmari, kateus luokassa huipussaan!
Sain sähköpostiini äkeän viestin, että jos en nyt oitis vastaa Nordean viestiin, niin tilini menee jumiin. Avasin verkkopankkini, ja siellä oli ensi rivillä varoitus, että ei missään tapauksessa tule vastata näihin huijausviesteihin, joita Nordean nimissä on liikkeellä. He eivät koskaan kysy tunnuslukuja sähköpostilla.
Sitähän minäkin. Itse ovat tunnusluvut asiakkaalleen antaneet, luulisi heillä olevan ne tiedossa. Eihän pankkiasioita edes voi hoitaa ilman niitä.
Suunnittelen liikenteeseen lähtöä. Pitää kerätä asioita kasaan ja hoitaa ne sitten kerralla. Tänään on kirkas ilma ja lämmin. Mikäpäs meikää estäisi lähtemästä.
Hyvää päivänjatkoa.Iltapäivää!
Tulin sentään lukasemaan Noja-tuoliin lähetetyt jutut. Onhan noissa
asiaakin, mutta ei kirjoitusintoni ole niin paljon noussut, jotta tulisin
sekaan turhaan hämmentämään asioita. Ehkäpä sitten toisen kerran:))
Oloni on kyllä eilisestä kohonnut tyydyttäväksi. Hyvät kelithän tänäänkin
tsempata ulkonakin, irroitella ja väliin levätä. Parin tunnin jumpan tein ja
kunnon ettoneet päälle.
Kyllä "ilmoja riittää", kertovat ennusteet. Tulossa parikymmentäkin lämmintä.
Sopiihan sillä syksyä aloitella:)) Hyvää jatkoa teille!ynnämuu kirjoitti:
Iltapäivää!
Tulin sentään lukasemaan Noja-tuoliin lähetetyt jutut. Onhan noissa
asiaakin, mutta ei kirjoitusintoni ole niin paljon noussut, jotta tulisin
sekaan turhaan hämmentämään asioita. Ehkäpä sitten toisen kerran:))
Oloni on kyllä eilisestä kohonnut tyydyttäväksi. Hyvät kelithän tänäänkin
tsempata ulkonakin, irroitella ja väliin levätä. Parin tunnin jumpan tein ja
kunnon ettoneet päälle.
Kyllä "ilmoja riittää", kertovat ennusteet. Tulossa parikymmentäkin lämmintä.
Sopiihan sillä syksyä aloitella:)) Hyvää jatkoa teille!Huomenta pilvipoutaiseen lämpimään keskiviikkoaamuun, kesäisiä päiviä lämpimän puolesta odotettavissa.
Puolukasta metsät puhdistuu, kun ahkerat ihmiset marjoja keräävät, eilen ystävien puolukka satoa kateellisena katselin Facessa, 14 ämpärillistä kuvassa oli ja lisää kerättiin.
Pariskunta on kaikessa mallia otettavia työmyyriä on kanoja ja piha viimeisen paikan myöten kukka ja hyöty kasvussa, ja ystävällisyys kaikkia kohtaan mitä ihanin.
Olisipa maailmassa enemmän tämän tapaisia ihmisiä.
Demeter noita yksityisen sektorin hintoja ihmettelit, kyllä ne mahtavia ovatkin, onneksi ei kuitenkaan kaikkea ole yksityistetty, kyllä se saattaa aikaa viedä se leikkauksen odotus, mutta kun luvassa kuitenkin on, niin koeta jaksaa odottaa.
Tuo masennus mistä nyt sanasotaa syntyi (aivan turhaa) on ikävä seuralainen jos se pitkittyy, mutta useinkin itsensä tuntien voi pakottaa myös lepotaukoon, jos sen näin ymmärtää.
Omalla kohdallani masennus tulee ja menee aina en edes syytä ymmärrä, kai se on sitä kehon hiljentymiseen vaativaa tilaa.
Olen huomannut, että jos halua on kinasteluun on, yksi sanakin sen aikaan saa, olen monasti todennut miten vaikea on asioita ilmaista näin kirjoittaen, jo yksi sana toisen ihmisen aatoksissa saa erimielisyyden aikaan.
Kai parasta olisi kaksi kertaa miettiä sanomaa, ennen kuin vastausta antaa.
Myös tapa millä vastaus tulee, voisi olla säyseä, sovitteleva, ei hyökkäävä, näin pohdin.
Myös minulla on Nordean sivuille mentyä, että huijareita liikkeellä, no onnekseni olen ohittanut huijarit, vaikka juuri meitä vanhoja hyväuskoisia etsivät.
Ei sitä takavuosina voinut kuvitella vaarojen vaaraa mitä tänä päivänä koemme, kaikkea pitäisi epäillä, se tekee elämästä sietämätöntä. mutta mihinkäs pääset.
Joka hetki pitää ajatella onko tuo turvallista vai ei, aina epärehellisyys asioissa kyttää.
Ynnämuu viisautta se on, kun ei joka asiaan puutu, mikä voi sopua heikentää, mutta kun mieli tekee mukamas toisenlaisia näköaloja esittää, vaikka voi olla että asia vaan pahentuu.
Kiva kuulla, että kuntosi parempi on, joka päivä se saattaa muuttaa tyyliä, eilenkin kävelyllä ajattelin tokko kotiin asti pääsen, mutta onnistui se lepotaukoja pitäen, nyt pitäisi taas lähteä kokeilemaan.
Puolukoistakin pitäisi soitella, lehdessä oli tarjous ja onhan noita Facessakin, alkaa olla aika homma hoitaa.
Viettäkää iloinen päivä, vaahterat jo punaväriin pukuaan takapihalla vaihtavat ja maaruskakin alkaa näkyä, sen minkä näillä leveyksillä näkee, elämä hymyilköön teille kaikille;)- Anonyymi
SkillaN kirjoitti:
Huomenta pilvipoutaiseen lämpimään keskiviikkoaamuun, kesäisiä päiviä lämpimän puolesta odotettavissa.
Puolukasta metsät puhdistuu, kun ahkerat ihmiset marjoja keräävät, eilen ystävien puolukka satoa kateellisena katselin Facessa, 14 ämpärillistä kuvassa oli ja lisää kerättiin.
Pariskunta on kaikessa mallia otettavia työmyyriä on kanoja ja piha viimeisen paikan myöten kukka ja hyöty kasvussa, ja ystävällisyys kaikkia kohtaan mitä ihanin.
Olisipa maailmassa enemmän tämän tapaisia ihmisiä.
Demeter noita yksityisen sektorin hintoja ihmettelit, kyllä ne mahtavia ovatkin, onneksi ei kuitenkaan kaikkea ole yksityistetty, kyllä se saattaa aikaa viedä se leikkauksen odotus, mutta kun luvassa kuitenkin on, niin koeta jaksaa odottaa.
Tuo masennus mistä nyt sanasotaa syntyi (aivan turhaa) on ikävä seuralainen jos se pitkittyy, mutta useinkin itsensä tuntien voi pakottaa myös lepotaukoon, jos sen näin ymmärtää.
Omalla kohdallani masennus tulee ja menee aina en edes syytä ymmärrä, kai se on sitä kehon hiljentymiseen vaativaa tilaa.
Olen huomannut, että jos halua on kinasteluun on, yksi sanakin sen aikaan saa, olen monasti todennut miten vaikea on asioita ilmaista näin kirjoittaen, jo yksi sana toisen ihmisen aatoksissa saa erimielisyyden aikaan.
Kai parasta olisi kaksi kertaa miettiä sanomaa, ennen kuin vastausta antaa.
Myös tapa millä vastaus tulee, voisi olla säyseä, sovitteleva, ei hyökkäävä, näin pohdin.
Myös minulla on Nordean sivuille mentyä, että huijareita liikkeellä, no onnekseni olen ohittanut huijarit, vaikka juuri meitä vanhoja hyväuskoisia etsivät.
Ei sitä takavuosina voinut kuvitella vaarojen vaaraa mitä tänä päivänä koemme, kaikkea pitäisi epäillä, se tekee elämästä sietämätöntä. mutta mihinkäs pääset.
Joka hetki pitää ajatella onko tuo turvallista vai ei, aina epärehellisyys asioissa kyttää.
Ynnämuu viisautta se on, kun ei joka asiaan puutu, mikä voi sopua heikentää, mutta kun mieli tekee mukamas toisenlaisia näköaloja esittää, vaikka voi olla että asia vaan pahentuu.
Kiva kuulla, että kuntosi parempi on, joka päivä se saattaa muuttaa tyyliä, eilenkin kävelyllä ajattelin tokko kotiin asti pääsen, mutta onnistui se lepotaukoja pitäen, nyt pitäisi taas lähteä kokeilemaan.
Puolukoistakin pitäisi soitella, lehdessä oli tarjous ja onhan noita Facessakin, alkaa olla aika homma hoitaa.
Viettäkää iloinen päivä, vaahterat jo punaväriin pukuaan takapihalla vaihtavat ja maaruskakin alkaa näkyä, sen minkä näillä leveyksillä näkee, elämä hymyilköön teille kaikille;)"Kai parasta olisi kaksi kertaa miettiä sanomaa, ennen kuin vastausta antaa."
- Anonyymi
SkillaN kirjoitti:
Huomenta pilvipoutaiseen lämpimään keskiviikkoaamuun, kesäisiä päiviä lämpimän puolesta odotettavissa.
Puolukasta metsät puhdistuu, kun ahkerat ihmiset marjoja keräävät, eilen ystävien puolukka satoa kateellisena katselin Facessa, 14 ämpärillistä kuvassa oli ja lisää kerättiin.
Pariskunta on kaikessa mallia otettavia työmyyriä on kanoja ja piha viimeisen paikan myöten kukka ja hyöty kasvussa, ja ystävällisyys kaikkia kohtaan mitä ihanin.
Olisipa maailmassa enemmän tämän tapaisia ihmisiä.
Demeter noita yksityisen sektorin hintoja ihmettelit, kyllä ne mahtavia ovatkin, onneksi ei kuitenkaan kaikkea ole yksityistetty, kyllä se saattaa aikaa viedä se leikkauksen odotus, mutta kun luvassa kuitenkin on, niin koeta jaksaa odottaa.
Tuo masennus mistä nyt sanasotaa syntyi (aivan turhaa) on ikävä seuralainen jos se pitkittyy, mutta useinkin itsensä tuntien voi pakottaa myös lepotaukoon, jos sen näin ymmärtää.
Omalla kohdallani masennus tulee ja menee aina en edes syytä ymmärrä, kai se on sitä kehon hiljentymiseen vaativaa tilaa.
Olen huomannut, että jos halua on kinasteluun on, yksi sanakin sen aikaan saa, olen monasti todennut miten vaikea on asioita ilmaista näin kirjoittaen, jo yksi sana toisen ihmisen aatoksissa saa erimielisyyden aikaan.
Kai parasta olisi kaksi kertaa miettiä sanomaa, ennen kuin vastausta antaa.
Myös tapa millä vastaus tulee, voisi olla säyseä, sovitteleva, ei hyökkäävä, näin pohdin.
Myös minulla on Nordean sivuille mentyä, että huijareita liikkeellä, no onnekseni olen ohittanut huijarit, vaikka juuri meitä vanhoja hyväuskoisia etsivät.
Ei sitä takavuosina voinut kuvitella vaarojen vaaraa mitä tänä päivänä koemme, kaikkea pitäisi epäillä, se tekee elämästä sietämätöntä. mutta mihinkäs pääset.
Joka hetki pitää ajatella onko tuo turvallista vai ei, aina epärehellisyys asioissa kyttää.
Ynnämuu viisautta se on, kun ei joka asiaan puutu, mikä voi sopua heikentää, mutta kun mieli tekee mukamas toisenlaisia näköaloja esittää, vaikka voi olla että asia vaan pahentuu.
Kiva kuulla, että kuntosi parempi on, joka päivä se saattaa muuttaa tyyliä, eilenkin kävelyllä ajattelin tokko kotiin asti pääsen, mutta onnistui se lepotaukoja pitäen, nyt pitäisi taas lähteä kokeilemaan.
Puolukoistakin pitäisi soitella, lehdessä oli tarjous ja onhan noita Facessakin, alkaa olla aika homma hoitaa.
Viettäkää iloinen päivä, vaahterat jo punaväriin pukuaan takapihalla vaihtavat ja maaruskakin alkaa näkyä, sen minkä näillä leveyksillä näkee, elämä hymyilköön teille kaikille;)Hyvää huomenta!
Täällä uhkaa lämpötila nousra 20 asteen tietämille.
Kuulolaitteet ovat nykyisin koruja. Kaukana menneisyyden muistikuva "raappahousujen" vaaleanpunaisen värisestä koko korvan peittavastä koneesta kummitädin korvassa.
Tässä nykyisiä, jos onnistun linkittämään.
https://www.kuuloverkko.fi/kuulokojeet/kuulolaitekorut/
Masennus on niin monisävyinen ja monisyvyinen ettei palstatila siihen riittäisi vaikka mielenkiintoa onkin. Itselläni on aika ajoin alakuloa/masennusta, jonka tiedostan . Välillä menee nopeammin ohi välillä kestää pidempään.
Joskus ihmettelen julkisuuden henkilöitä, jotka vuodesta jopa vuosikymmenestä toiseen ovat pelkkää hymyä ja iloisuutta. Tulee tunne pinnallisesta ihmisestä. Voi toki olla, että on pelkkä julkisuuskuvakin ja yksityiselämässään hyvinkin tunneihminen.
Puolukka-apajille en ole löytänyt. Tyttären kanssa sieni- ja tattimetsällä oltiin tunti tolkulla. Madottomia ja roskattomia kilo kaupalla. Löysin reissun jälkeen jalkapohjalihakseni joita en muistanut olevankaan. Epätasainen maasto nääs. Tennispallon pyörittely jalkapohjan alla hieroo kipeitä ja väsyneitä lihaksia.
Tänään vaihteeksi naapurikuntaan muutaman tunnin reissulle. Ei sada, ainakaan vielä.
Iloa ja valoa elämäänne!
brinkkala Anonyymi kirjoitti:
Hyvää huomenta!
Täällä uhkaa lämpötila nousra 20 asteen tietämille.
Kuulolaitteet ovat nykyisin koruja. Kaukana menneisyyden muistikuva "raappahousujen" vaaleanpunaisen värisestä koko korvan peittavastä koneesta kummitädin korvassa.
Tässä nykyisiä, jos onnistun linkittämään.
https://www.kuuloverkko.fi/kuulokojeet/kuulolaitekorut/
Masennus on niin monisävyinen ja monisyvyinen ettei palstatila siihen riittäisi vaikka mielenkiintoa onkin. Itselläni on aika ajoin alakuloa/masennusta, jonka tiedostan . Välillä menee nopeammin ohi välillä kestää pidempään.
Joskus ihmettelen julkisuuden henkilöitä, jotka vuodesta jopa vuosikymmenestä toiseen ovat pelkkää hymyä ja iloisuutta. Tulee tunne pinnallisesta ihmisestä. Voi toki olla, että on pelkkä julkisuuskuvakin ja yksityiselämässään hyvinkin tunneihminen.
Puolukka-apajille en ole löytänyt. Tyttären kanssa sieni- ja tattimetsällä oltiin tunti tolkulla. Madottomia ja roskattomia kilo kaupalla. Löysin reissun jälkeen jalkapohjalihakseni joita en muistanut olevankaan. Epätasainen maasto nääs. Tennispallon pyörittely jalkapohjan alla hieroo kipeitä ja väsyneitä lihaksia.
Tänään vaihteeksi naapurikuntaan muutaman tunnin reissulle. Ei sada, ainakaan vielä.
Iloa ja valoa elämäänne!
brinkkalaNiinhän se päivä meni, 20 kieppäissä lämpo parhaimmillaan, eikä
sateetkaan kiusanneet. Niinpä tein ulkoilut ja kuntoilut ajan kanssa.
Herkästihän sen kinaamisen saa aikaan, kuten Skillankin totesi.
Myönnän, että olen siinä mielessä tullut "herkkähipiäiseksi."Yritän
välttää lähtemästä mukaan joutavan päiväisiin kinasteluihin.Voin
hyvin jäädä sivuun. Jotkut voivat ihan tarkoituksella heittää herjaa
ja kaipaavat sen sorttista menoa. Silti ihan hyvin voin olla väärässäkin
"vanhana kantona kaskessa." Ymmärrän, että erilaisia olemme:))
Koska en ole enää mikään tulevaisuuuden toivo millään elämän saralla,
voin hyvin olla myös omissa oloissani, enkä nyt kovin pitkäveteiseksi
tunne oloanikaan. Kuitenkin aina joskus mieleni tekee pistäytyä
täällä lukemassa juttuja ja jopa muutaman lauseen kirjoittaakin.Se
menee tottumuksen piikkiin Kahvipirtissä alkaneeseen mukana oloon.
Lopetan turinani ja toivon hyvää jatkoa teille itsekullekin!
Tämä päivä on mennyt kaupoissa juoksemisessa. Tyttärelläni, joka on nyt sitten kolmannen lapsenlapsen mummi, hänellä on kaikenlaista ostamista sunnuntain kastetilaisuutta varten. Siispä minä olen hänen apunaan kauppareissuilla kuskina ja makutuomarina joitakin hänen tärkeitä ostettavia varten.
Suurin huoli hänellä on vaatteitten kanssa, mitä pistää päälleen juhlapäivänä. Väliin huvittaa nuo väitteet, ettei ole mitään päälle pantavaa, samanlainen minäkin olin vielä hänen iässään, mutta nyt en moisia ajattele. Pistän vaan kaapista ne monesti päällä olleet juhlatamineeni, se on siinä. Mutta ymmärrän toki tyttären huolen, kun eturivissä juhlittavana hänkin on. Meikä mummoa ei kukaan sillä silmällä katsele, että mitäs mummolla päällä on.tuskin sitä kahdeksankymppistä isomummoa siinä juhlahumussa huomaakaan. Pikku prinsessa se tärkein on, ja nuorelle parille ensimmäinen lapsi.
Mutta ilolla seuraan näitä nuoria perheitä, voi kuinka ihanaa on kun uusi isäkin hellästi lastaan hoivaa.
Tämmöistä tulevaa on luvassa, kuudes lapsenlapsenlapsi minulle, onneksi minulle jää vain mukana olo, halukkaita hoitajia lapsukaiselle suvussa riittää.
Illan rauhaa kaikille!Ihanan ihana kommenttisi.
Tiedän, että kohta kutsu tulee tämän viimeisen päiville joka juuri syntyi,
Aika ison rahasumman olen laittanut kaikille syntyneille.
Nykyään eivät enää suosi kastamista niinkuin me ennenvanhaan, pitävät niinsanottuja nimiäisiä.
Minä ajattelen, että jokainen saa tehdä niinkuin itse ajattelee parhaaksi.- Anonyymi
Eliaana kirjoitti:
Ihanan ihana kommenttisi.
Tiedän, että kohta kutsu tulee tämän viimeisen päiville joka juuri syntyi,
Aika ison rahasumman olen laittanut kaikille syntyneille.
Nykyään eivät enää suosi kastamista niinkuin me ennenvanhaan, pitävät niinsanottuja nimiäisiä.
Minä ajattelen, että jokainen saa tehdä niinkuin itse ajattelee parhaaksi.Voi teitä, ihan kateeksi käy kun ei meillä ole edes yhtään lapsenlasta.
Anonyymi kirjoitti:
Voi teitä, ihan kateeksi käy kun ei meillä ole edes yhtään lapsenlasta.
Niin. olen pahoillani, en voi sille mitään.
Itselläni on jo 3 lapsenlapsenlasta.
Ymmärrän olevani onnellinen.
Toivon myös Sinulle kaikkea hyvää.
25-,vuoden jälkeen kun tapaa rakkaan ystävän, ymmärrätte varmaan kuinka paljon on asioita joita on jäänyt käsittelemättä ja joita nyt on käsitelty. Selvitetty ja itketty, halattu koettu suunnatonta rakkautta ja syyllisyttäkin.
On kaivettu pohjamutia myöten miksi tiemme erosivat, mitkä elämän tilanteet johtavit eroon.
Ihana kun voi puhdistaa pöyfän ja aloittaa siihen mihin 25-vuotta ditten jäätiin.
Enää emme kadota toisiamme.
Kumpa kaikki kokisivat mitä olen saanut kokea.
Anteeksi pyynnön ja antéeksi annon ja uuden alun.
Hyvää yötä 💞- Anonyymi
Alat varmaankin asua yhdessä tuon suunnattoman rakkautesi kohteen kanssa. Onneksi olkoon, nyt sinäkään et ole enää yksin!
Onpa teillä ollut tunteiden myllerrystä kaikilla tämän päivän aikana. Onnentoivotukset kaikille mummeille ja isomummeille kuin niille pienillekin!
Minä en ole evääni liikuttanut, mutta pitkään keskustelin veljen kanssa, joka etsii itselleen senioriasuntoa, jossa olisi palvelut ja ruokailu.
Korona on eristänyt hänet maailmasta kokonaan, koska on asunut kaukana ystävistään ja tuttavistaan, ja meistä sukulaisistakin, joten sanoo tulevansa mökkihöperöksi, jos vielä kauan yksikseen asustelee.
Nykyisin senioriasunnot ovat kaksioita ja peräti kolmioitakin, omilla parvekkeilla ja keittokomeroilla, joten mikäs on niissä asustella. Minun lähiomaiseni asui aikanaan aika ahtaassa senioritalon yksiössä, jossa oli keittolevy ja jääkaappi ja kylppäri. Sinne ei montakaan huonekalua kotoa pystynyt siirtämään.
Veljeni voi kalustaa tämän asunnon mukavasti mieleisillään mööpeleillä.
Omissa oloissaanhan sitä sielläkin asustaa, mutta joka päiväinen ruokailu ja erilaisiin harrastuksiin osallistuminen pitää mielen virkeänä ja varmaan ystävyyssuhteitakin löytyy. Tämän päivän senioreissa ei ikääntyminen niin näy eikä tunnu.
Muistan, että vanha sukulaiseni hermostui muuttaessaan tähän uuteen paikkaan, kun siellä veisattiin virsi ennen ruokailua, jonne oli minuuttipelillä saavuttava. Ensi töikseen hän sai muutoksen aikaan, väljemmät kellonajat ja virrenveisuun ja hartaudet loppumaan. Niillehän oli järjestetty kuitenkin yhteistilaisuuksia kokoushuoneisiin. ja osallistuminen oli vapaaehtoista.
Monet asuintoverit olivat kiitelleet häntä tästä, sillä vallalla oli vielä - 50 v. sitten siis - se näkemys, että vanhuksille pitää järjestää hartaustilaisuuksia päivittäin, vanhoja kun ovat ja vanhainkodissa asutaan!
Nyt se asenne sentään on mennyttä aikaa.Taas uusi aamu ja hyvin nukutun yön jälkeen päivä houkuttaa;)
Kampaajalle lähden tuota pikaa, "tukka pois ja linnaan" tämän lauseen olen joskus kuullut, osin toteutetaan tämä juttu;)
Hiukseni onkin aika pitkäksi kasvaneet, mutta tyypillinen ohut hius ja laiskuus syynä lyhentämiseen, työlästä hoitaa pitkää tukkaa ja sanovat nuortuvan, kun tukka lyhyenä liikkuu, otsatukkaa tuskin kuitenkaan, katsotaan ja pohditaan kampaajani kanssa;)
Sää mitä ihanin, keskustelin eilen puhelimessa puolukoiden tuojan kanssa ja hän arveli puolenkuun jälkeen marjat tuovansa, sanoi että ei vielä mehupuolukoita ole.
Kuinka sattuikaan, minulle myös tarjottiin asuntoa senioritalosta, siellä ei kuitenkaan palvelua ole minkään suhteen, omavoimaisesti siellä asutaan.
Asunto olisi olut yksiö, en niin pieneen lähde, kolmion tavarat ei mahtuisi ja muutenkin hieman väljempää toivoisin olevan.
Tavaroista voisi kyllä luopua, mutta pieni, mikä pieni, ja kun pakkoa ei ole tätä nyt ottaa.
Tosi ystävyys on lahja, sen olen saanut kokea.
Fiinufammu kastejuhlan tunnelmissa, herttaisia juhlia ne onkin, kesäkuussa oli meilläkin.
Eliaana nuo nimiäiset olen kokenut minäkin, pojan vanhimman tyttären pientä ei ristitty, oli nimiäiset, tytär ei tahtonut sitoa lastaan mihinkään, saa itse aikanaan päättää.
Isän ollessa ulkomaalainen lienee myös päätökseen vaikuttaneen,.
Tuo ainainen valitus siitä, että ei ole mitään päälle pantavaa on onneksi minulta ohi, aina jotain kaapista löytyy, mikä mummon päälle mahtuu ja sopii muutenkin;)
Onnea vaan uusien lapsien juhlintaan ja odotukseen.
Elämä ei kaikilta osin onnea tuo, kuten tuo lastanlasten puuttuminen, mutta jokin muu asia varmaan iloa tuottaa, näin toivon.
Kyllä tämä kirjoittelu on tarttunut niin hyppysiin, että aina vaan naputtelemaan tahtoo, kiva on , että piipahdat sinä myös ynnämuu kiikkustuolissa, aina on niin kotoisen tuntuinen ketju, kun tutut viestejä laittaa.
Ikävä on heitä, jotka jo kirjoittelevat toisissa ympyröissä, mutta ihania muistoja heidän kanssaan mielessä pysyy.
Jatketaan vaan niin kauan, kun tämäkin kunto luvan antaa, vaikka aina ei niin paljon sanottavaa kerry.
Ajatukset noiden julkimoiden kohdalla monasti tuo juuri noita kysymyksiä, mitä brinkkala mietit, mitä onkaan elämä kaiken hymyn ja yli iloisuuden takana, varmaan masennuksiakin tulee heillekin.
Onhan niitä saanut lukea usean kerran, että voimavarat ei aina kanna ja tulee pakko lepoa, vaativaa se on aina olla hyvännäköinen ja miellyttävä.
Tuo kahteen kertaan lukeminen jos oli minulle tarkoitettu, niin aina pyrin näin tekemään, virheitä kuitenkin sattuu, vaikka yrittääkin sanansa niin asettava, ettei ainakaan toisten tunteita loukkaa.
Nyt on piste laitettava, juoksemaan en pysty, joten kello näyttää juuri sitä aikaa, että menoksi., oikein kivaa päivää jokaiselle;)
Hyvää päivää myös sinulle SkillaN kuten tietysti muillekin mukana oleville.
Päivän kauneutta saa taas ihailla, vaikka joudun nyt "itkemään" sitä, että minulla se menee pelkäksi päältä katsomiseksi. Eilinen sienireissu kostautui heti , eikä tänään ole jalan päälle astumista. Kaikella on hintansa.
Mutta ihan kiva oli nähdä ja kokea, että liikkuminen metsässä, sauvojen kanssa tietenkin, onnistui ja pysyin pystyssä vaikeassakin maastossa.
Ja kuten brinkkala tuolla jo kertoi: sienet ovat huippulaatua, isommatkin rouskut täysin madottomia. Niin että kyllä sen sienisalaatin joulupöytään saan..))
Kampaajalle minäkin odottelen pääsyä. Kampaajani oli tavoittamattomissa kaihileikkauksen vuoksi, mutta eiköhän ensi viikolla onnnistu. Olen ehkä kertonut tästä temperamenttisesta kampaajastani, joka on hyvin suorasanainen, mutta osaa "komennella" ystävällisesti, ilman alentuvaa sävyä. On ilo "totella" häntä..))
Ja osaa hän kannustaakin: viimeksi kehui hiusteni hyvää kuntoa, vaikka samaa suomalaista, hienoa hiuslaatua se minunkin "pehkoni" on kuin useimmilla meistä.
Paljonhan sitä on, enkä koe tarvitsevani minkäänlaista kohennusta siihen, luomulla mennään...
Kiva oli lukea, että ainakin SkillaN ja brinkkala tuntuivat suhtautuvan masennukseen ilmiönä samaan tapaan kuin itsekin suhtaudun: osana elämää, niinkuin vuodenajan vaihtelut.
Ja kuten brinkkala kirjoitti, masennuksella on monet kasvot. Ja onhan meillä todella näitä julkisuuden henkilöitä, jotka ovat masennuksestaan kertoneet. Viimeinen heistä taisi olla ansioitunut musiikin tekijä ja -esittäjä Paula Vesala ja Tellervo Koiviston avautuminen vuosien takaa muistettaneen myös. Niin ja tietysti tähtitieteilijä Esko Valtaoja, joka on saanut kiitosta omasta positiivisuudestaan, vaikka katsoo itse olevansa "Suomen synkin mies"..))
Hienosti SkillaN ja ynnämuu erittelivät tätä palstan ajoittaista toraisuutta ja sen syitä.
Kinan syntyyn ei todella tarvita paljon ja jos puuttuu hyvää tahtoa, umpikuja on aina edessä. Eikä voi sulkea pois tuotakaan ajatusta, minkä ynnämuu esitti: jotkut tykkävät kinastelusta, saavat siitä puhtia. Dynamiikkaa ?
No. Itse alan väsyä ja ilman muiden kannustusta ja täällä olevia hyviä kirjoittajia, en jaksaisi/viitsisi mukana olla, niin valppaana tämä ikioma stalkkaajani aina on enkä itsekään malta olla puuttumalla ilkeimpiin/räikeimpiin kommentteihin, joista monet ovat jo selkeästi sääntöjen vastaisia. Ja niin se palstarauha sitten taas järkkyy, häiriintyy ainakin.
Mutta aina tulee myös näitä iloisia perheuutisia: fiinufammu ja Eliaana jakoivat iloaan suvun uusista tulokkaista. Vaikka taas ollaan tilanteessa, jossa vain osa meistä pystyy tuohon iloon samaistumaan, ajattelen kuitenkin, että suurin osa meistä siihen pystyy, meillä on jäkikasvua. Ja kuten SkillaN viisaasti totesi: ellei uusia vauvoja ole, on sitten muita ilon aiheita. Ei me osattomia olla ja Elämä yrittää aina tasoittaa tilejä, mielestäni..))- Anonyymi
Taas kiitos, taattua tasapainoista Demeter-tyyliä, rauhallista ja viisasta.
Annoit ilon hetken, siksi kiitän. - Anonyymi
Demeteriltä odotan oman ketjun aloitusta ja sen vetämistä. Kun on noin paljon sydämellisyyttä, taitoa ja viisautta, se suorastaan velvoittaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Demeteriltä odotan oman ketjun aloitusta ja sen vetämistä. Kun on noin paljon sydämellisyyttä, taitoa ja viisautta, se suorastaan velvoittaa.
Minä, joka kiitin,
vastaan D:n puolesta:
Toivoa voidaan, mutta
velvoittaa ei kukaan täällä voi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä, joka kiitin,
vastaan D:n puolesta:
Toivoa voidaan, mutta
velvoittaa ei kukaan täällä voi.Niimpä. Toivoa voi että eräs taas lopettaisi.
Anonyymi kirjoitti:
Niimpä. Toivoa voi että eräs taas lopettaisi.
Jaa-a. Kiitos nyt taas kannustajat. Kohta taitaa tulla syyte, että kehuja kerjäsin ja menin halpaan näiden kannustusten kohdalla..))
Minulla ei ole syytä epäillä kenenkään vilpittömyyttä ja kannustus lämmittää aina mieltä. En myöskään itseäni ihan sokeana pidä, vaikka siitäkin on tuomio langetettu...))
Ei kai pitäisi välittää, mutta jos kirjoittaessa tuntuu, että joku koko ajan hengittää niskaan ja odottaa mihin kohtaan taas voisi iskeä niin ei se oikein mieltä ylennä - ja kuten sanottu, se tärvelee myös palstan yleistä ilmapiiriä.
Tuntuu myös, että tahtomattani aiheutan tiettyä vastakkainasettelua tällä palstalla, johon meitä alle kahdeksankymppisiä nyt on rantautunut - juuri kirjoitusrauhaa saadakseen.
Etenkin nyt, kun oma osallistumiseni kodin ulkopuolelle on ollut rajoittunutta, tämä palsta on ollut minulle tärkeä henkireikä, tarjonnut virkistystä ja vertaisuutta, mutta jos sen hinta on jatkuva harmistus noista henkilöön kohdistuvista alatyylisistä viesteistä niin uupumus uhkaa..)) Tätä olen tietysti ennenkin valittanut, enkä nyt tahtoisi itseäni toistaa..))
Ylläpito tuskin asiaan puuttuu. Pahimman herjakirjoituksen kohdalla yritin saada viestiä poistoon, mutta tallella tuntuu olevan. Ja kai täälläkin pätee sama käytäntö kuin muuallakin: se lähtee, jonka kantti ei kestä .
Ja jos palstan "kannattavuutta" arvioidaan pelkästään viestien lukumäärällä, niin kyllähän tuo viestien määrä mainostajat vakuuttaa. Provot ja herjat vetävät kinaajia ja huutojoukkoja ketjuihin ja niistä tulee pitkiä.
SkillaN joskus kirjoitti, että jokainen osaa ilkeillä. Minäkin tiedän osaavani, siitä on suorastaan kehuttikin joskus..)) Kuitenkaan ei tunnu hyvältä ajatus, että ehdoin tahdoin lisäisin eripuraa palstalla vain keventääkseni hetkellisesti omaa oloani.
Jos ihmisten välillä on liian suuret luonne-erot, yhteistä aaltopituutta tuskin löytyy vaan asetelmat pysyvät muuttomattomina.
Neuvoton olen taas...
Upeat kaksi päivää "tyttöjen" kanssa Kainuuta kierrellessä ja mökillä iltoja viettäessä. Vuokatin vaaralla jylhiä vaaramaisemia ihailtiin. "Tytöthän" tulivat tasaiselta Pohjanmaalta.
Mökillä vietettiin aikaa ulkona, pirtissä, syötiin ja saunottiin.
Turpakäräjät olivat "eheyttäviä" 🤣
Milou-koira vahvisti ajatuksiani jatkaa koirafanitusta, koiramaisuus näyttää tarttuvan.
Tänä aamuna, ystäväni jatkoivat matkaa, minä palasin kotiin omenatortun paistoon. Vien sen keramiikkapiiriin päiväkahveille.
Sain tehtävän, jonka lupasin toteuttaa. Teen keramiikka-uurnan ystäväni edesmenneelle koiralle.
Toinen vieraani Miloun emäntä Lilli sai mukaansa Dirty-Lilli-fikuurin saunan kuistilta. Heissä oli niin vahvasti samaa näköä 😁
Aamulla olivat metsurit käyneet mittailemassa mökin puitani. Jospa puunkaato projektikin lähtisi liikkeelle. Nythän nämä kesän tärkeimmät meettingit ovat toteutuneet, joten voin palata risusavottalaiseksi.
Jää enempi aikaa "stalkatakin" 😁 lukemalla tekstejänne.- Anonyymi
Missä vaiheessa yhdestä suunnattomasti rakastetusta ystävästä tuli kaksi?
Ja ihanko totta söitte, olitte ulkona ja sisällä?😲 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Missä vaiheessa yhdestä suunnattomasti rakastetusta ystävästä tuli kaksi?
Ja ihanko totta söitte, olitte ulkona ja sisällä?😲Eihän minun juttuni pitäisi ketään kiinnostaa vai stalkkaatko 😳 tekemisiäni.
En ilmeisesti kirjoita riittävästi yksityiskohtia elämästäni, mutta pääasia, että "kinostaa".
Tulin väsyneenä ja nälkäisenä kotiin saven väännöstä. Tänään valmistui siamilais-kissa ja iso omenakippo jäi vielä kesken dottelemaan jatkokäsittelyä.
Jänskä kuinka täällä nojatuolissa ei synny keskusteluja. Paloma ja minä herätämme mielenkiintoa ja kysymyksiä muut taitavat vai kirjoittaa itsestään.
Korppis. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eihän minun juttuni pitäisi ketään kiinnostaa vai stalkkaatko 😳 tekemisiäni.
En ilmeisesti kirjoita riittävästi yksityiskohtia elämästäni, mutta pääasia, että "kinostaa".
Tulin väsyneenä ja nälkäisenä kotiin saven väännöstä. Tänään valmistui siamilais-kissa ja iso omenakippo jäi vielä kesken dottelemaan jatkokäsittelyä.
Jänskä kuinka täällä nojatuolissa ei synny keskusteluja. Paloma ja minä herätämme mielenkiintoa ja kysymyksiä muut taitavat vai kirjoittaa itsestään.
Korppis.Kyllä nuo on ”kiinnostumiset”!teidän pienestä elämästä on provoja, saadaan hyvät naurut teidän tärkeilynne kustannuksella. Muisti pätkii teillä molemmilla, kun ette muista edes mitä olette edellisenä päivänä palstalle sepittäneet.
Minä voin vain kirjoittaa itsestäni ja omia tekemisiäni. Paloman touhuja voin seurailla facesta ja ihan ne päivitykset pitävät tänne kirjoitusten kanssa yhtä. Hän myös ymmärtää minua seuratessaan facesta touhujani.
Vanha ystävättäreni totesi kun työni tuloksia ja elämääni 25-vuoden eron jälkeen mietti, että ainahan sinulla on energiaa riittänyt moneenkin tekemiseen yhtäaikaa ja tuloksesi saavat tuntemaan itsessä riittämättömyyttä.
Tunnetteko te puskat riittämättömyyden tunnetta kun luette kirjoituksiani. Niinhän se lie, ette pysty samaan ja siksi kuvittelette kirjoituksieni olevan provoja.
Minulla on sellainen ennuste, että se teidän kapusta jolla hämmennätte tätä palstasoppaa ei taida kovin isokokoinen ollakaan.
Minullakin on monta äidin perintönä kaappiini tullutta isoa lusikkaa. No, on siellä lusikoita pienempiä kapustojakin.
No illan päätteeksi päivittäiset vaivaluettelot. Josko ne herättäisi sympatiaa empaattisissa lukijoissa.
Vilkas seuraelämä on vetänyt tilapäisesti voimat minimiin, hiukan flunssan oireita ja väsymystä, muuten askel etenee verkkaisasti, tosin selkä köyryssä..
Ano 19.31 juuri se mitättömyyden riittämättömyyden tunne itsessäsi aiheuttaa sen suomalaisen kansallistaudin nimeltään "vitutus".
Okey, koska kirjoitukseni alkaa sinua "vituttamaan" kuten avoimesti tunnustit, annan kaikista yksinkertaisimman neuvon, mitä voin...ohita...niin jos pystyt 🤭
Good night 😴- Anonyymi
korpikirjailija kirjoitti:
Minä voin vain kirjoittaa itsestäni ja omia tekemisiäni. Paloman touhuja voin seurailla facesta ja ihan ne päivitykset pitävät tänne kirjoitusten kanssa yhtä. Hän myös ymmärtää minua seuratessaan facesta touhujani.
Vanha ystävättäreni totesi kun työni tuloksia ja elämääni 25-vuoden eron jälkeen mietti, että ainahan sinulla on energiaa riittänyt moneenkin tekemiseen yhtäaikaa ja tuloksesi saavat tuntemaan itsessä riittämättömyyttä.
Tunnetteko te puskat riittämättömyyden tunnetta kun luette kirjoituksiani. Niinhän se lie, ette pysty samaan ja siksi kuvittelette kirjoituksieni olevan provoja.
Minulla on sellainen ennuste, että se teidän kapusta jolla hämmennätte tätä palstasoppaa ei taida kovin isokokoinen ollakaan.
Minullakin on monta äidin perintönä kaappiini tullutta isoa lusikkaa. No, on siellä lusikoita pienempiä kapustojakin.
No illan päätteeksi päivittäiset vaivaluettelot. Josko ne herättäisi sympatiaa empaattisissa lukijoissa.
Vilkas seuraelämä on vetänyt tilapäisesti voimat minimiin, hiukan flunssan oireita ja väsymystä, muuten askel etenee verkkaisasti, tosin selkä köyryssä..
Ano 19.31 juuri se mitättömyyden riittämättömyyden tunne itsessäsi aiheuttaa sen suomalaisen kansallistaudin nimeltään "vitutus".
Okey, koska kirjoitukseni alkaa sinua "vituttamaan" kuten avoimesti tunnustit, annan kaikista yksinkertaisimman neuvon, mitä voin...ohita...niin jos pystyt 🤭
Good night 😴"Jänskä kuinka täällä nojatuolissa ei synny keskusteluja. Paloma ja minä herätämme mielenkiintoa ja kysymyksiä muut taitavat vai kirjoittaa itsestään.", kirjoittaa korppis
Vaan mitähän hän nyt tarkoittaa tuolla. Mistä hän haluaa keskustella täällä?
Mielestäni myös Paloma ja Korppis kirjoittaa vain itsestään Skillanin ketjuissa.
Jokainen vuosia palstoilla ollut tietää, että aina voi avata oman ketjun, jossa sitten keskustelee siitä mistä haluaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Jänskä kuinka täällä nojatuolissa ei synny keskusteluja. Paloma ja minä herätämme mielenkiintoa ja kysymyksiä muut taitavat vai kirjoittaa itsestään.", kirjoittaa korppis
Vaan mitähän hän nyt tarkoittaa tuolla. Mistä hän haluaa keskustella täällä?
Mielestäni myös Paloma ja Korppis kirjoittaa vain itsestään Skillanin ketjuissa.
Jokainen vuosia palstoilla ollut tietää, että aina voi avata oman ketjun, jossa sitten keskustelee siitä mistä haluaa.Mutta kun sitä heidän omaa ketjua ei kukisi kukaan, pitää tulls Skillanin ketjuun isottelemaan mihin pystyy ja miten energinen on.
Samaan aikaan pitää kuotenkin valittaa vammojaan ja sairauksiaan ja kun ei pääse hoitoihin. Ketään ei kiinnosta enää ne ruuat lisuineen ei puun kasdot ei lakanan pesut. Sekö on keskustelua? Ainakin Skillan huomioi kaikki, te kaksi vain toisenne. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Jänskä kuinka täällä nojatuolissa ei synny keskusteluja. Paloma ja minä herätämme mielenkiintoa ja kysymyksiä muut taitavat vai kirjoittaa itsestään.", kirjoittaa korppis
Vaan mitähän hän nyt tarkoittaa tuolla. Mistä hän haluaa keskustella täällä?
Mielestäni myös Paloma ja Korppis kirjoittaa vain itsestään Skillanin ketjuissa.
Jokainen vuosia palstoilla ollut tietää, että aina voi avata oman ketjun, jossa sitten keskustelee siitä mistä haluaa.Hyvin pystyt provosoimaan vastauksia viesteihisi ja herättämään närkästystä korppis.
Nokittelua esiintyy eniten vastustajasi viesteissä, jaahah kuka täällä heittää ensimmäisen kiven? :DDD - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Jänskä kuinka täällä nojatuolissa ei synny keskusteluja. Paloma ja minä herätämme mielenkiintoa ja kysymyksiä muut taitavat vai kirjoittaa itsestään.", kirjoittaa korppis
Vaan mitähän hän nyt tarkoittaa tuolla. Mistä hän haluaa keskustella täällä?
Mielestäni myös Paloma ja Korppis kirjoittaa vain itsestään Skillanin ketjuissa.
Jokainen vuosia palstoilla ollut tietää, että aina voi avata oman ketjun, jossa sitten keskustelee siitä mistä haluaa.Todella törkeää syyttää muita Kiikkustuoliin (se nimi on muuttunut, mutta eihän kk huomioi kuin omat ja paloman asiat) kirjoittajia keskustelun puuttesta. Siellä nimenomaan vastataan toisille, onnitellaan lastenlastenlapsista, annetaan myötätuntoa ja neuvoja vaivoihin jne.
Omaa oloaan kk kuvaa tuolla sanalla vit, se alapääsanasto tuntuu muutenkin olevan käytössä. Muut kertovat jatkuvasti heitä ympäröivästä laajasta jälkikasvustaan ja ystävistään, pitäisikö kadehtia kun sinulla kävi kaksi tyttöystävää ja toisen kanssa kerroit olleesi riidoissa kauan.
Daljoen rannallakin on kesä kääntynyt syksyyn, vesilinnut kokoontuvat suunnitttelemaan matkaansa ja niiden ääntely kantaa veden yllä, aamuusvassa leijuen.
Satoa olen korjannut sekä kasvihuoneesta että kasvimaalta; porkkanaa, perunaa kurpitsaa ja tomaattia, sekä kurkkua (kasvihuone-ja avomaankurkkua) mutta omenia ja luumuja ei ole tänä vuonna lainkaan. Kriikunoidenpölyttäminen epäonnistui kunkukinta-aikaan ei ollut pörriöisiä; omenapuu ei edes kukkinut.
Syksyn kirjoitusprojekteja mietin ja minua jännittää aivan hirveästi kun marraskuun lopulla on paikallisten kirjailijoiden esittely kirjastossa ja minua on kysytty sinne kertomaan "kirjailijanurastani" paikkakunnan toisena vähemmistökielisenä kirjailijana. Jos nyt menen, teen sen siksi että muutkin eläkeläiset jotka pitävät kirjoittamisesta innostuisivat kirjoittamaan ja julkaisemaan vähemmistökielellä, koska se on tärkeä kulttuuriteko ja samalla auttaa pitämään yllä omaa kielitaitoa.
(Laitoin profiilini vähän infoa tulevista projekteista)- Anonyymi
Kulttuuriteko?
Anonyymi kirjoitti:
Kulttuuriteko?
Niin. Haluamme nostaa esille vähemmistökielten asemaa yhteisössämme ja täällä ei ole montaa jotka kirjoittavat suomeksi. Olen mukana suomenkielisessä kirjapiirissä ja suomalainen kirjastonhoitjamme, joka vetää piiriä on sitä mieltä että näitä kulttuuriharrastuksia jotka tukevat suomenkielen asemaa kunnassamme on tärkeää vaalia. Hän on myös ostanut molemmat kirjani kirjastoon.
- Anonyymi
Paloma01 kirjoitti:
Niin. Haluamme nostaa esille vähemmistökielten asemaa yhteisössämme ja täällä ei ole montaa jotka kirjoittavat suomeksi. Olen mukana suomenkielisessä kirjapiirissä ja suomalainen kirjastonhoitjamme, joka vetää piiriä on sitä mieltä että näitä kulttuuriharrastuksia jotka tukevat suomenkielen asemaa kunnassamme on tärkeää vaalia. Hän on myös ostanut molemmat kirjani kirjastoon.
Kirjailijahan saa kirjastokorvaukset sen mukaan, miten paljon hänen kirjojaan luetaan. Miten paljon olet saanut niitä ja monestako lainaajasta?
Anonyymi kirjoitti:
Kirjailijahan saa kirjastokorvaukset sen mukaan, miten paljon hänen kirjojaan luetaan. Miten paljon olet saanut niitä ja monestako lainaajasta?
Olen Sanaston jäsen, mutta en ole onnistunut rekisteröimään tiliä ilman suomalaisia pankkitunnuksia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kirjailijahan saa kirjastokorvaukset sen mukaan, miten paljon hänen kirjojaan luetaan. Miten paljon olet saanut niitä ja monestako lainaajasta?
No, eilen yhdeltä, mutta tänään on ollut hiljaisempaa...
- Anonyymi
"Korvauksen vuosittainen suuruus perustuu teosten yhteenlaskettuun lainamäärään. Lainauskorvausta maksetaan teoksista, joilla on ISBN-tunnus ja jotka ovat fyysisinä kappaleina lainattavissa yleisissä kirjastoissa tai korkeakoulukirjastoissa Suomessa."
No enpä ole tuotakaan tiennyt ja hyvä lisä kirjailijoille, koska minä vain lainaan, en osta enää yhtään teosta kotiini, koska en tiedä, mihin nuo entisetkin hävitän.
Kartutanhan minä useitakin kirjailijoita, koska lainailen aina uudestaan samoja kirjoja, joita en muista lukeneeni, vaikka jo heti alussa teksti tuntuu tutulta, mutta loppua en muista kuitenkaan, joten olen useita kirjoja lukenut toistamiseen, mutta haitanneeko tuo mitään?
Käyhän toiset saman elokuvankin katsomassa usein, kuten minäkin tämän " Wolf" Amadeus Mozarin elokuvan ja aina yhtä ihastunut siihen, jopa tämän suomalaisversion, jossa Vesa Vierikko oli loistava.
No takana ovat ajat, kun elokuviin- tai teatteriin olen mennyt. Pois on myös sieni- ja marjaretket, vaan onneksi kirjastoauto tulee tuohon melkein oveni edustalle, joten nyt otin vain neljä kirjaa kahdeksi viikoksi. Hyvää iltapäivää ja terveisiä taas alkaneesta mummokerhosta. Voi, että mieli tuli iloiseksi, kun eilen kaupunkini kulttuuritoimelta soitettiin ja kutsuttiin taas samaan viime talvena aloittamaani mummokerhoon. Ja heti seuraavana päivänä, siis tänään jo kokoonnuimme.
Oli kiva tavata kesän jälkeen, pari uutta mummoa ja yksi pappa oli liittynyt joukkoomme. Hyvin kaikki sopeuduttiin ryhmään, vaikka eka kertaa tavattiin näiden uusien kanssa. Vetäjät ovat ammattitaitoisia ja osaavat luotsata meitä mummoja kertomaan kuulumisiamme ja tutustumaan toisiimme. Liikuntaa ja taspainoilua kuuluu myös ohjelmaamme ja kaiken kruunaa minun mielestäni kuntosali, jota tosiaan olin kaivannut.
Nyt on mukava jatkaa syksyn odotusta, kun on taas erilaista tapahtumaa tiedossa.
Vaikka olenkin kova liikkumaan, kun koiran kanssa päivittäin, niin olen kaivannut näitä tapaamisiamme, siinä saa sitä sosiaalista yhteenkuuluvuutta, joka on tärkeää tällaiselle yksineläjälle. Koira kun ei riitä seuranpitäjäksi, vaikka ihana onkin. Puheleminen ja seurustelu vieraampien ihmisten kanssa antaa elämälle potkua eteenpäin, eikä yksinolo silloin tunnukkaan raskaalta. Onhan minulla tuota sukua riittämiin, mutta nuorilla on oma elämänsä, eikä aina viitsi heitä vaivatakaan.
Joten kiitos kaupunkimme päättäjille kun pitävät meistä vanhoista yksin elävistä huolta. Saimme myös tehdä ehdotuksia ja kertoa toiveitamme, mitä haluaisimme lisää tähän kerhotoimintaan. Joten kyllä nyt mummon taas kelpaa!Miten surullista kuulla Sinisirkun poistuneen tästä ajasta.
Menetimme elämänmyönteisen, monista elämän alueista kiinnostuneen kirjoittajakumppanin, temperamenttisen taiteilijapersoonan. Hän tuli tutuksi toistakymmentä vuotta sitten Kahvipirtissä ja muutenkin ahkerana kirjoittajana.
Tähtitaivaan ja luonnon ihmeet, taide monipuolisesti olivat hänen alaansa, tunnelmallisiin maalauksiinsa saimme tutustua galleriassa. Monta hyvää reseptiä tämä maatilan emäntänäkin ollut jätti perinnöksi - minä sain häneltä kimmokkeen tehdä esimerkiksi jääkellarin lohta, venäläistä silliä ja pikkelöityä punasipulia, josta tuli myös nuorison suosikki. Poncho, pareo hellemekkona ja turkisreunainen liehuva viitta jäivät mieleen hänen vaatteistaan , joista keskustelimme, värien maailma viehätti. Hänkin rakasti merta, saimme lukea hänen ja perheensä elämästä rakkaalla saarimökillään, sitten Kesäheinässä ja lopuksi hän asui samoilla kauniilla meren rannoilla missä mekin olemme asuneet.
Minulla on ikävä Sinisirkkua, voi kunpa voisin vielä kiittää häntä näistä vuosista. Hän varmasti tunsi hyväntahtoisuuden, avoimena ihmisenä sai yhteyden toisiin palstalaisiin.
Ikirauhaan, valoon jäät.Päivä on jo yli puolen. Istahdin stalkkaamaan onko masennusta liikkeellä vaiko muita vaivoja.
Kävin ostamamassa tarjouslohta. Fileerasin kalan ja toisen puolen leikkasin annospaloiksi ja toisen puolen graavasin. Nyt ajattelin lähteä perunan nostoon. Kaunis aurinkoinen päivä, mikäpä hänessä.
Kyllä se tästä taas 😁Terveiset runsaan viikon asuntoautoruskaretkeltä!
Reitti eteni ensin Kilpisjärvelle, ja käsivarren Lapissa olikin jo ruska, maaruskan tummemmat sävyt ja tunturikoivun heleä kelta. Saanan huipulle johtaa hyvät portaat, mutta kiipesimme vain jonkin matkaa, sai ihan hienoja kuvia, Mallatunturiakaan ei lähdetty sen perusteellisemmin valloittamaan, ihailtiin vain. Yöllä kävi pakkasen puolella, aamulla oli ohut lumiharso maassa , mutta se suli pian ja loppumatkan lämpötila pysyttelikin plussalla yölläkin ja päivällä kymmenen asteen paremmalla puolella. Sadetta saatiin ajoittain, mutta myös runsaasti paistetta, maisemat pääsivät oikeuksiinsa, patikoitiin paljon luonnossa ja kuvat onnistuivat.
Kilpisjärveltä ajoimme muutamille Norjan vuonoille : Altaan, Lakselviin ja Porsangeriin. Viime kesänkin jälkeen on valmistunut uusia tunneleita, tiet ovat pääsosin hyväkuntoisia. Alhaalla vuonoissa sai ihailla kirkasta vettä ja vuoria, lumihuippuiset hohtivat taustalla, tyynellä kaikki kuvastui veteen. Punaiset rantarakennukset värittivät maisemaa, upeita siltoja, kalanviljelylaitoksia , kalastusaluksia, vuorovesi antoi oman leimansa. Aina uudelleen ja uudelleen laskeuduttiin uusiin vuonoihin, vuoroon tie nousi korkeuksiin. Ylängöillä oli hurjaa : kasvillisuus loppui vähitellen kokonaan, vain jylhiä vuoria, laaksoja ja rotkoja, tunturipuroja ja jokia, koskipaikkoja, suuria porolaumoja. Vaivaiskoivuja keltaisina pilkkuina, sitten vain varpujen ruskaa : mustikan, variksenmarjan ja riekonmarjan tummaa purppuranpunaa. Auringon suunta vaikutti näkymiin, väliin leijui usvahattaroita. Griegin Vuorenpeikkojen tanssi alkoi soida mielessä niiden jylhän karujen ja rosoisten vuorien reunitse ja lomitse kiemurtavia serpentiiniteitä matkatessa.
Alempana kiinnitti huomiota paloautonpunaiset mehevät marjat, joiden lehdet olivat violetit. Niitä kasvoi valtavina mattoina lähes kaikkialla, kallioiden ja kivien koloissakin. Laji on ruohokanukka, jota tapaa Pohjois-Suomessakin, marjat eivät myrkyllisiä mutta eivät syömäkelpoisiakaan. Horsman syysväri on hyvin kirkaan punainen myös, ja niitäkin riitti teiden varsille. Norjan puolella piti varoa lampaita tiellä, siinä missä Suomessa poroja.
Takaisinpäin tultiin Tenon, Inarin ja Saariselän kautta, joissa ruska oli jo loistossaan, Varsinkin Saariselällä oli ruska erityisen näyttävää , kuten aina Kuusamoon saakka. Suot hehkuivat oranssin ja kellan sävyissä, välissä tummia suolampia. Tyyniin järvenselkiin heijastuvat ruskapuut saivat henkäilemään ihastuksesta - kyllä nyt on värienergiaa imetty harmaan loppusyksyn varalle.
Kuusamossa käytiin Kiutakönkään kuohuja ja pauhua katsomassa ja kuuntelemassa. Sinne pääsee helposti Oulankajoen Luontokeskuksen pihalta lähtevää hyvää leveää polkua pitkin, matkaa vajaa kilometri. Ihmisiä olikin isot määrät, vanhusten bussiretkue ja toinen bussillinen koululaisia, muita ajoneuvoja parkkipaikan täydeltä. Onneksi joukko hajaantui eri tahoille, mutta sai siellä polullakin olla tarkkana, ettei tönäissyt ketään könkääseen valokuvia näppäillessään. Muutenkin ruskannälkäistä kansaa oli paljon maanteillä liikkeellä, varsinkin asuntoautoja pitkät letkat.
Täällä kotipihassa kesäkukat helottavat, pelakuista kasvanut muhkeita pensaita. Ruskan airuena piha-aidan villiviini punottaa viininpunaa. Saadaan vielä odottaa maan upeinta puuruskaa, kunhan vaahterat ruskakuningattarina ehtivät mukaan.
Raikasta reipasta syksyä!- Anonyymi
Ramoona, kiitos matkasta! Kirjoitat kauniisti ja mukaansa tempaavasti - aina!
Anonyymi kirjoitti:
Ramoona, kiitos matkasta! Kirjoitat kauniisti ja mukaansa tempaavasti - aina!
Kiitos minunkin puolestani sekä tuosta sinisirun muistokirjoituksesta että tästä ihanasta matkakertomuksesta, Ramoona. Kuin olisi mukaan päässyt matkustamaan, ruskaa ihailemaan...
- Anonyymi
Kiitos Ramoona matkakuvauksestasi, ihan tuntui kuin olisi mukana ollut. Hyvää jatkoa! Melina.
Muistoja tuli mieleen Ramonan hienosta matkakertomuksesta.
Asuntovaunua olen itse vetänyt Norjan vuoristossa. Silloin ei vielä asuntoautoja ollut, ne alkoivat sitten yleistymään aika nopeaan.
Liikenteessähän auto on kätevämpi, kun vaunu, mutta, kun leiriytyy, vaunun voi irroittaa ja lähteä autolla tutkimaan paikkakuntaa.
Ihan piti googlata tuo riekonmarja, täällää etelässä, kun semmoisia ei ole.
Näköjään ihan käyttökelpoinen.
Viime viikon loppuna piti nuorison tulla plantaasille, siirsivät viikolla, eli nyt olen kotona kisun kanssa, nyt pyykkikone hyrisee. On noitä mökeillä kertynytkin.
Melkoiset jatsit oli sängyn alta toiselle, ennenkuin kissan kiinni sain.
Hän kun tietää aina mitä on meneillään ja piiloutuu.
Lämmittelin pojille mökit ja tein petit ennen lähtöäni.
Toissapäivänä, kun olin roskikselle lädössä, kannoin kuutta pussia käsissäni auton perään. Joku pieni vanha kannonnypykkä siinä ja hups, mummu nurin ja kierähti alamäkeen.
Vähänaikaa kuulostelin, kuinka ämmän kävi. Ei kuinkaan, seuraavana päivänä huomasin reidessä pari mustelmaa ja käsivarressa yhden.
Yhtenä yönä säikähdin, kello oli yli puolen yön. Katselin jotain telkusta ja huomasin, kun ulkona alkoi valo välkkymään puiden takaa.
Ajattelin kuka kumma tähän aikaan taskulampun kanssa tiellä kulee.
Sitten ajoittain välkkyminen jatkui. Suurella todennäköisyydellä olivat elosalamoita.
Mielenrauhaa🌻
Ketjusta on poistettu 19 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 833950
Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa
Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t342963Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä992233Onko jollakin navetassa kuolleita eläimiä
Onko totta mitä facebookissa kirjoitetaan että jonkun navetassa olisi kuolleita eläimiä? Mitä on tapahtunut?301900- 311770
Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian231762Miksi olet riittämätön kaivatullesi?
Mistä asioista tunnet riittämättömyyden tunnetta kaipaamaasi ihmistä kohtaan? Miksi koet, että et olisi tarpeeksi hänell531667Mitä, kuka, hä .....
Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja271537- 281491
Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni81485