Nimimerkki vieras kyseli toisessa ketjussa, löytyykö Suomesta ihmisiä, jotka haluavat Krishnan luokse vähemmän fanaattista reittiä kuin minkä ISKCON tarjoaa. Ainakin Madhava innostui.
Olen miettinyt samaa jo pitkään, siitä asti, kun halusin rekisteröityä hinduksi, mutta totesin, ettei se ole Suomessa mahdollista. Pitäisi löytää itseni lisäksi 19 samanhenkistä ja perustaa uskonnollinen yhteisö. Sillä ajatuksella olenkin sitten iloisesti leikitellyt.
Vaan leikitelläänpäs täällä! Eli tässä ajatusleikissä luomme maltillisen yhteisön, jolla on hyvin löyhät säännöt (eikä mieluiten mitään pakollisia jäsenmaksuja - Jumalan on kuuluttava kaikille, ei vain niille, joilla on rahaa!). Joitakin sääntöjä pitänee kuitenkin olla, kuten usko Jumalaan Krishnan hahmossa.
Mitkä muut asiat olisivat mielestänne välttämättömiä?
Henkilökohtaisesti uskoisin, että sääntöjen sijaan tällä yhteisöllä olisi IHANTEITA. En kuitenkaan menisi asettamaan niitäkään järin tiukoiksi, sillä uskonnollinen ihminen voi saada hirmuiset tunnontuskat ihanteistaankin lipsumisesta. Eikä ihanteiksi kannattane nostaa mitään kiistelynalaista. Selibaatti-ihanne, gurupakko ja tiukka kasvissyönti ajavat vain ihmiset pois.
Kertokaahan näkemyksiänne.
Olen miettinyt samaa jo pitkään, siitä asti, kun halusin rekisteröityä hinduksi, mutta totesin, ettei se ole Suomessa mahdollista. Pitäisi löytää itseni lisäksi 19 samanhenkistä ja perustaa uskonnollinen yhteisö. Sillä ajatuksella olenkin sitten iloisesti leikitellyt.
Vaan leikitelläänpäs täällä! Eli tässä ajatusleikissä luomme maltillisen yhteisön, jolla on hyvin löyhät säännöt (eikä mieluiten mitään pakollisia jäsenmaksuja - Jumalan on kuuluttava kaikille, ei vain niille, joilla on rahaa!). Joitakin sääntöjä pitänee kuitenkin olla, kuten usko Jumalaan Krishnan hahmossa.
Mitkä muut asiat olisivat mielestänne välttämättömiä?
Henkilökohtaisesti uskoisin, että sääntöjen sijaan tällä yhteisöllä olisi IHANTEITA. En kuitenkaan menisi asettamaan niitäkään järin tiukoiksi, sillä uskonnollinen ihminen voi saada hirmuiset tunnontuskat ihanteistaankin lipsumisesta. Eikä ihanteiksi kannattane nostaa mitään kiistelynalaista. Selibaatti-ihanne, gurupakko ja tiukka kasvissyönti ajavat vain ihmiset pois.
Kertokaahan näkemyksiänne.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Vielä noista ihanteista. Omassa ihanneyhteisössäni olisi seuraavat ihanteet:
- tiheä Krishnan mietiskely ja hänestä keskusteleminen
- kasvissyönti (jokainen määritelköön tiukkuuden itse)
- säädyllisyys (seksi ei ole synti, mutta seksinhimo ei ole oikeutus synneille kuten toisen ihmisen satuttamiselle tai ostamiselle tai seksistä versonneen uuden elämän tuhoamiselle, ja ihanteemme on toki täyttää mielemme Krishnalla eikä seksillä!!)
Jotain ehkä voisi vahvempien päihteiden suhteen mainita, näihin luen itse kaiken alkoholista eteenpäin.
Mutta painopiste tosiaan näissä positiivisissa puolissa.
Samaan tulokseen tulin itsekin, voisimme olla eräänlainen raittiusseura :) Oma ihanteeni olisi "ei huumeille, viinalle ja tupakalle".
Pohdin näitä koko yön ja aamun ja Krishna nukutti tenavani niin että pääsin tänne taas :)
Vielä selventääkseni tämän tarkoitusta.
Koska itse kukin lähestynee asiaa hieman erilaisista lähtökohdista, mahdollisesti erilaisia traditioita edustaen, käytännössähän on mahdotonta, että tästä mitään opillisesti älyttömän tiukkaa tehtäisiin.
Lähinnä vaan olisi mukava, jos olisi Krishnasta kiinnostuneille jonkinlainen katto jonka alla voisi ajatuksia vaihtaa, sitä mikä on kaikille yhteistä.
Mahtava idea, Vaisnava! :)
(Vai oliko se Madhavan idea alunperin?)
Mielestäni luettelemasi ihanteet olivat hyviä.
Parasta olisi jos löytyisi sellaista keskinäistä kunnioitusta ja luottamusta. Ja sellainen ilmapiiri, että kaikesta voi puhua --ei tabuja, joista ei saa puhua, mutta joita kaikki ajattelee.
Päihteettömyyden ihanne olisi myös hyvä.
Kokoontumisessa voitaisiin puhua Krishnasta, lukea Gitaa/ muuta kirjallisuutta, syödä Krishnalle tarjottua ruokaa ja laulaa vaikka bhajansseja:)
Madhava mainitsit siinä toisessa postissa Atma-keskuksesta...Mitä olet käynyt siellä tekemässä? Joogaatko vai oletko käynyt Laksmin keittokursseilla? Entä sinä vaishnava?
~Vapaata keskustelua suhteestamme Krishnaan, Krishnan leikeistä, Bhagavad-Gitasta ja henkisestä elämäntavasta yleensä.
~Rento, iloinen ja salliva ilmapiiri.
~Kaikkia kannustetaan kehittymään henkisessä elämässään omassa tahdissaan ja omaa sydäntään kuunnellen.
Päihteettömyydestä, niin jos nyt ainakin pidetään ne kokoukset päihteettöminä. :)
Jossain vaiheessa, jos enemmän mielenkiintoa löytyy, voitaisiin pitää vaikka perinteinen Bhagavata-saptaha (eli käydään Bhagavatam viikossa läpi), tai muita vaikka ihan opiskelu-orientoituneita ritriittejä / kursseja / tms.
Atmasta: Laksmi on tuttu monen vuoden takaa, joskus siellä on jotain tapahtumaa ollut jossa olen käynyt kääntymässä kun on kutsuttu.
Olen pohtinut, että tällainen yhteisö voisi kiinnostaa suuresti myös Suomen intialaisia. Ja se tuo vielä lisää hajanaisuutta mielipiteisiin.
Tämä pohdiskelu johtaa toiseen eli pyhiin kirjoihin. Toiveeni on, että tämä yhteisö ei julistaisi pyhiksi kaikkia vaisnavahindulaisia kirjoituksia... Ajatellaanpas vaikka Gita Govindaa, se on yksille harrasta palvontaa ja toisille pornografiaa. Eivätkä suinkaan kaikki ole vakuuttuneet Caitanyan jumaluudesta!
Näin ollen ehdotankin, että tämän yhteisön Pyhä Kirja olisi vain Bhagavad Gita, koska kukaan vaisnavahindu tuskin kiistää sen pyhyyttä :) Lisäksi voimme kertoa kiinnostuneille, mistä niitä muita opuksia saa ja yksittäiset jäsenet voivat niitä suositella... Ja olisi toki kiehtovaa tutkia niitä kirjoituksia yhdessä, Bhagavata-saptahan muodossa esmes :D
Hyviä pointteja, Vaisnava!
Gita on hyvä olla ihan siellä keskiössä, mutta olisihan se mukavaa lukea Krishnan leikeistä esim. Srimad Bhagavatamista.
Ja itse (niin kuin nimikin sanoo;) olen kyllä ihastunut Herra Chaitanyan leikkeihinkin:D
Parasta tässä yhdistyksessä olisikin se, että erilaisuutta ei vaan siedettäisi vaan sitä kunnioitettaisiin:)
Kaikilla on Krishnan luokse ihan omalaisensa tiensä.
Toinen palvelee Herra Chaitanyaa, tai keskittyy alttari-palvelukseen. Joku chanttaa Hare Krishnaa antaumuksella kun taas toiset lukevat Gitaa meditatiivisesti ja lähestyvät Krishnaa tällä tavoin.
Erilaisuus kunniaan:)!
Eli olisi ihanaa, jos yhdistyksessä kaikki voisivat jakaa toistensa kanssa omia oivalluksiaan jne.
Tapaamiset voitaisiin aloittaa lukemalla vaikka pieni pätkä Gitaa, josta sitten otettaisiin sen kerran teema keskusteltavaksi ja pohdittavaksi...
Tulen käymään paikalle, jos saatte jonkun yhteisön kasaan. En kyllä lupaa liittyä teihin.
Yleisesti hyväksyttyä tekstiähän ovat ns. "prasthana-traya", eli Vedanta-sutra, Upanishadit ja Bhagavad-gita. Niiden kanssa tuskin kenelläkään hindulla on ongelmia. Bhagavata-purana voitaneen mainita myös?
En omantunnonsyistä voi väittää uskovani pyhästi mihinkään kirjaan, jota en ole lukenut kannesta kanteen. Luulisin, että muillakin on sama "ongelma".
Minusta olisi väärin että tässä potentiaalisessa yhteisössämme julistettaisiin pyhiksi kirjoja, jotka ovat todella tuttuja vain harvoille (kenties vain sinulle?) jos oletusarvoisesti jokainen jäsen hyväksyy pyhiksi yhteisön pyhinä pitämät kirjat.
Itse olen siis perehtynyt vain Gitaan, joka on paitsi Jumalan sanaa myös yhteenveto kaikesta alan viisaudesta. Upanishadeja olen lisäksi vilkuillut ja taas kerran todennut, että kylläpä Gita on selkeä niihin verrattuna ;)
Hmmm... ei kai tässä nyt ollutkaan kysymys siitä, että näihin teoksiin jokaisen tulee uskoman? Eikö olisi fiksumpaa esittää, että niiden pyhänä pitäminen tarkoittaisi niiden kunnioittamista jne?
Tuo edellämainittu "prasthana-traya", eli Vedanta, Upanishadit ja Gita, nyt on vaan sellainen yleisesti hindulaisuudessa tunnustettu "pyhät kirjat" rypäs. En itsekään ole kaikkia pääasiallisia Upanishadeja lukenut, saati sitten Vedantan kommentaareja laajemmin.
Kai Jumalan voi silti ajatella muussakin hahmossa kuin Krishnana? Jos siis kuitenkin hyväksyy ton Krishna periaatteen..
Hare Krishna
Tietenkin voi. Jumalalla on lukemattomia hahmoja :-) Joittenkin mielestä Krishna tuomitsee muitten kuin Oman Hahmonsa palvojat Gitassa, mutta minä tämmöistä ole Gitasta löytänyt.
Gitassa Krishna toteaa, että viisainta on palvoa Häntä eikä devoja, joilta saa katoavaa tyydytystä. Deva-sana ymmärretään Intiassa hyvin laajasti, oma puoliso ja omat vanhemmatkin ovat monelle devoja. Itse olenkin ajatellut asiaa tuolta kannalta enkä siltä, että "olenpas viisas kun en palvo esmes Indraa". Ehei, vaan minä EN ole viisas jos rakastan Krishnaa enemmän ihania ihmisiä, jos kohtelen heitä devoina ja sellaisina korotan Krishnan yläpuolelle.
Tällä kenties kieroutuneella tavalla käsitän muuten myös Raamatun epäjumalakiellon ;-)
Meni yli hilseen...
Jos palvoo Jumalaa muussa hahmossa kuin Krishnana, niin kuitenkin palvoo Jumalaa, eikö? Ja sitten jos rakastaa Jumalaa enemmän kuin muuta yhteensä, niin rakastaa Krishnaa niin paljon? Mikä siis mättää?
Hare Krishna!
Jos palvelet Krishnaa muissa ihmisissä koska näet Hänet kaikessa, mikä heissä on hyvää, palvelet Häntä.
Jos palvelet muita ihmisiä niin että Krishna unohtuu, palvelet heitä devoina, eli sekoitat heidät ja Jumalan.
Tätä minä yritin sönköttää.