olen jo tuonne aiemmin vastannut eräälle "runkkarille" joka potee tarvetta alituiseen itsensä tyydyttämiseen. minullakin on samankaltaisia ongelmia ja kerrompa niistä teille
vaikkapa varoittavana esimerkkinä.
kaikkea tässä elämässä todellakin voi sattua ja tapahtua,kuten minulle parhaaseen kylvöaikaan viimekeväänä. työntäyteisiä lähestulkoon vuorokauden mittaisiksi venyneet työpäivätkään, puhumattakaan vaimoni kanssa epäsäännöllisistä hätäisistä nainneista, eivät ole tuoneet helpotusta tuskaani,joka riivaa miltei alati seisovaa kaluani ja minun onkin tyydytettävä itseni monesti viikonaikana. nyt kun taas on esillä jokakeväiset peltotyöt,niin kauhulla muistelen niitä hetkiä,jotka vuosi sitten jouduin kokemaan. kuten jo mainitsin,kevät on kiireistä aikaa,kun pitää ehtiä kaikenmaailman hommat tekemään ja yksin kun tätä karuselliä pyörittää,niin ei turhia taukoja synny. viimekeväänäkin matalalentoa riitti kunnes...
tapahtuman kulku lienee jotensakin seuraavanlainen
kun siinä pellolla kylvökoneen kanssa iltahämärissä ajelin,niin jormani alkoi jälleen kerran osoittamaan elonmerkkejä ja olihan se tukala ajella helvetillinen pakotus sarkahousussa,no päästelin "pojan" vähän vapaaksi ja kaiketi vähän vielä ärsyttääkseni hipelöinkin jonkinverran ja siinä nautinnollisesti huokaillen taisinpa unohtaa kokonaan,missä olin ja mitä tein.
siinä se poika seisoi,kun rautakanki,ohjauspyörän puolien välissä,enkä huomannut kun pelto lähestyi loppuaan ja kun viime hetkellä yritin kääntää traktoria,mutta se mihinkään kääntyny,kun kyrpäni oli siellä puolien välissä,vaan traktori syöksyi jumalattomaan ojaan ja kääntyi katolleen jonkinaikaa käyden kunnes sitten sammui,mutta valot olivat päällä ja muija sinne säntäsi naapurien kanssa sinne katsomaan mitä oli tapahtunut,kun valot sojottavat minne sattuu eikä näy liikkuvan. tulivat siis muija ja naapurit katsomaan ja saatatte varmaan uskoa,että tilanne oli melkoinen järkytys,no ainakin minulle, riipuin siellä pääalaspäin turvavöissä housut kintussa ja kun niitä turvavöitä olen autolla ajellessa tottunu käyttämään,niin tulee joskus traktorissakin laitettua. ja jos joku sanoo,että veri muka menee päähän,kun on pää alaspäin,niin mihinkä päähän mene perkele,ainakan mulla,entistä kovemmin vaan seiso. no naapurin ukko minut sieltä pois avitti akkojen kalkatuksellaan säestäessä mutta naapurinakka ei ole senjälkeen enää sanaakan mulle sanonu...ei edes päivää, vaikka postilaatikolla lähes päivittäin ollaan nähty,eikös se tervehtiminen kuitenkin hyviin tapoihin kuuluisi taikka eipä mulla ainakaan sille isompia asioita olis sanottavanakaan. jotta kauhullapa sitä kylvökautta tässä odotellaan...minä ja varmaan tuo naapurin akkakin.
vaikkapa varoittavana esimerkkinä.
kaikkea tässä elämässä todellakin voi sattua ja tapahtua,kuten minulle parhaaseen kylvöaikaan viimekeväänä. työntäyteisiä lähestulkoon vuorokauden mittaisiksi venyneet työpäivätkään, puhumattakaan vaimoni kanssa epäsäännöllisistä hätäisistä nainneista, eivät ole tuoneet helpotusta tuskaani,joka riivaa miltei alati seisovaa kaluani ja minun onkin tyydytettävä itseni monesti viikonaikana. nyt kun taas on esillä jokakeväiset peltotyöt,niin kauhulla muistelen niitä hetkiä,jotka vuosi sitten jouduin kokemaan. kuten jo mainitsin,kevät on kiireistä aikaa,kun pitää ehtiä kaikenmaailman hommat tekemään ja yksin kun tätä karuselliä pyörittää,niin ei turhia taukoja synny. viimekeväänäkin matalalentoa riitti kunnes...
tapahtuman kulku lienee jotensakin seuraavanlainen
kun siinä pellolla kylvökoneen kanssa iltahämärissä ajelin,niin jormani alkoi jälleen kerran osoittamaan elonmerkkejä ja olihan se tukala ajella helvetillinen pakotus sarkahousussa,no päästelin "pojan" vähän vapaaksi ja kaiketi vähän vielä ärsyttääkseni hipelöinkin jonkinverran ja siinä nautinnollisesti huokaillen taisinpa unohtaa kokonaan,missä olin ja mitä tein.
siinä se poika seisoi,kun rautakanki,ohjauspyörän puolien välissä,enkä huomannut kun pelto lähestyi loppuaan ja kun viime hetkellä yritin kääntää traktoria,mutta se mihinkään kääntyny,kun kyrpäni oli siellä puolien välissä,vaan traktori syöksyi jumalattomaan ojaan ja kääntyi katolleen jonkinaikaa käyden kunnes sitten sammui,mutta valot olivat päällä ja muija sinne säntäsi naapurien kanssa sinne katsomaan mitä oli tapahtunut,kun valot sojottavat minne sattuu eikä näy liikkuvan. tulivat siis muija ja naapurit katsomaan ja saatatte varmaan uskoa,että tilanne oli melkoinen järkytys,no ainakin minulle, riipuin siellä pääalaspäin turvavöissä housut kintussa ja kun niitä turvavöitä olen autolla ajellessa tottunu käyttämään,niin tulee joskus traktorissakin laitettua. ja jos joku sanoo,että veri muka menee päähän,kun on pää alaspäin,niin mihinkä päähän mene perkele,ainakan mulla,entistä kovemmin vaan seiso. no naapurin ukko minut sieltä pois avitti akkojen kalkatuksellaan säestäessä mutta naapurinakka ei ole senjälkeen enää sanaakan mulle sanonu...ei edes päivää, vaikka postilaatikolla lähes päivittäin ollaan nähty,eikös se tervehtiminen kuitenkin hyviin tapoihin kuuluisi taikka eipä mulla ainakaan sille isompia asioita olis sanottavanakaan. jotta kauhullapa sitä kylvökautta tässä odotellaan...minä ja varmaan tuo naapurin akkakin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
voi sua oot kai sä joskus kuullu vieraista naisista?
mun suurin harrastus on maanviljelijät! nami nami et ne sit on ihania! jos en olis naimisis tulisin sun pellon viereen odottamaan ;)
oli varmaan nolo tapaus!