Toki kilpa- ja harrastusurheilulla on suomessa sijansa.

Meitä immeisiä ja mielipitteitä urheilusta on niin monta kuin on miestä j a naista.

Olen kanssasi samaa mieltä, me tarvitaan
leipää ja sirkushuveja ja toisille nuo sirkushuvit ovat vaikka oopperaa ja toisille urheilua tms. saman kulttuurielämyksen alle mahtuvat.

Kulttuuria ei voida asettaa samaan laariin ja usein raha otetaan keppihevoseksi puolustamaan urheilun kielteisyyttä. Mutta jos katsotaan musiikkia tai balettia tai kirjallisuutta, kaikista löytyy omat miljonäärinsä ja sillä ,että stadionilla hilluu joku rocktähti tai urheileeko siellä maailman parhaat urheilijat, onko sillä paljon eroa.

Urheiluun liittyy niin paljon eri lajeja, että jokainen löytää omansa harrastaa ja seurata toisten puurtamista lajin parissa.

Tykkään seurata hyviä urheilusuorituksia ja kannustaa omia joukkueitani.
Ja mielelläni menen paikan päälle, miten hieno tapahtuma Kalevan kisatkin oli tänä vuonna. Esiin marssi monta hyvää tulevaisuutta suomalaiselle urheilulle lupaavaa nuorta ja innokasta kilpailijaa.

Ensi viikonloppuna seuraan innolla Suomi- Ruotsi maaottelua , siinä kisailussa on oma tunnelmansa. paikan päällä olen useasti ollut kun se kisa on järjestetty Suomessa, mutta nyt se on Ruotsissa.

Peukkuja vaan kaikille kilpailijoille, nin suomalaisille kuin ruotsalaisillekin,
kaikki he ovat peukkunsa ja kannustuksensa ansainneet.

Kiinalaiset muuten jo 4000 v sitten huomasivat, että "Onhan aivan itsestään selvää, että joku juoksee nopeammin kuin joku toinen. Miksi siis kilpailla?"

Urheilun haitat olivat hyvin selvillä muinaisessa Kreikassakin vai oliko se Roomassa, kun valitettiin, että "Pitäisi olla, että on terve sielu terveessä ruumiissa". Siis jo silloinkaan ei ollut saati sitten nyt.