Raamatussa on useita kehotuksia rukoilla lakkaamatta, hellittämättä ja joka hetki (Room. 12:12, Ef. 6:18, Kol. 4:2, 1. Tess. 5:17). Olenko muistanut rukoilla, voi itseltään kysyä. Joku voi myös vertailla: Ovatko muut uskovaiset ahkerampia rukoilijoita? Löytyisikö muista hengellisyyksistä ja uskonnoista vilkkaampaa rukouselämää?
Jeesus opetti: ”Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja” (Matt. 6:7). Rukousta ei voi mitata inhimillisillä mittareilla tai ymmärryksellä, vaan se on Jumalan lapsen salattua yhteyttä taivaalliseen Isään: ”Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.” (Matt. 6:6.)
Jeesus kehotti omiaan kokoamaan aarteita taivaaseen, missä koi, ruoste ja varkaat eivät tee tuhojaan. ”Missä on aarteesi, siellä on sydämesi” (Matt. 6:21). Kun aarre on taivaassa ja sydän askaroi Jumalan huoneen asioissa, saattaa ihminen ehkä huomaamattaankin elää rukouksessa. Monesti mieltä täyttävät myös maalliset asiat, mutta usko muistuttaa asioiden tärkeysjärjestyksestä ja antaa elämälle järkkymättömän pohjan (Matt. 6:25–34).
On myös aikoja, jolloin rukouksen savu nousee paksuna kohti taivasta. Etenkin elämän koettelemuksissa voi turvautua taivaalliseen Isään rukouksen kautta, ja siihen Raamattu myös opettaa. Yksi näistä opetuksista on Jeesuksen vertaus leskestä ja tuomarista: ”Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei pelännyt Jumalaa eikä piitannut ihmisistä. Samassa kaupungissa eli myös leskivaimo, joka tavan takaa tuli tuomarin luo pyytämään: ”Ratkaise jo asiani, tuomitse riitapuoleni.” Pitkään aikaan tuomari ei suostunut. Sitten hän kuitenkin ajatteli: ”Kaukana siitä, että pelkäisin Jumalaa tai piittaisin ihmisistä, mutta tästä leskestä on minulle vaivaa. Minä autan häntä saamaan oikeuden, muuten hän ennen pitkää repii minulta silmät päästä.” Herra sanoi: ”Huomatkaa: noin ajatteli väärämielinen tuomari. Tottahan Jumala hankkii oikeuden valituilleen, jotka päivin ja öin huutavat häntä avuksi. Hänkö viivyttäisi apuaan?” (Luuk. 18:2–7.)
Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan, kuten apostoli Jaakob opettaa (Jaak. 5:16). Jumalan lapselle rukous ei kuitenkaan ole suoritus tai velvollisuus, vaan lahja. Kehotukset rukoilla auttavat muistamaan niitä lahjoja, jotka Jumala on lapsilleen antanut ja luvannut. Jumalan lahjoista suurin on sovituksen ja ylösnousemuksen evankeliumi, joka antaa ikuisen rauhan ja vapauden.
Apostoli kirjoittaa tessalonikalaisille: ”Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta. Älkää sammuttako henkeä. Älkää väheksykö profetoimisen lahjaa. Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää. Pysykää erossa kaikesta pahasta. Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne, teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne, niin että olette nuhteettomat Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen ja pitää lupauksensa.” (1. Tess. 5:16–24.)
Mikko Pisilä
Jeesus opetti: ”Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja” (Matt. 6:7). Rukousta ei voi mitata inhimillisillä mittareilla tai ymmärryksellä, vaan se on Jumalan lapsen salattua yhteyttä taivaalliseen Isään: ”Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.” (Matt. 6:6.)
Jeesus kehotti omiaan kokoamaan aarteita taivaaseen, missä koi, ruoste ja varkaat eivät tee tuhojaan. ”Missä on aarteesi, siellä on sydämesi” (Matt. 6:21). Kun aarre on taivaassa ja sydän askaroi Jumalan huoneen asioissa, saattaa ihminen ehkä huomaamattaankin elää rukouksessa. Monesti mieltä täyttävät myös maalliset asiat, mutta usko muistuttaa asioiden tärkeysjärjestyksestä ja antaa elämälle järkkymättömän pohjan (Matt. 6:25–34).
On myös aikoja, jolloin rukouksen savu nousee paksuna kohti taivasta. Etenkin elämän koettelemuksissa voi turvautua taivaalliseen Isään rukouksen kautta, ja siihen Raamattu myös opettaa. Yksi näistä opetuksista on Jeesuksen vertaus leskestä ja tuomarista: ”Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei pelännyt Jumalaa eikä piitannut ihmisistä. Samassa kaupungissa eli myös leskivaimo, joka tavan takaa tuli tuomarin luo pyytämään: ”Ratkaise jo asiani, tuomitse riitapuoleni.” Pitkään aikaan tuomari ei suostunut. Sitten hän kuitenkin ajatteli: ”Kaukana siitä, että pelkäisin Jumalaa tai piittaisin ihmisistä, mutta tästä leskestä on minulle vaivaa. Minä autan häntä saamaan oikeuden, muuten hän ennen pitkää repii minulta silmät päästä.” Herra sanoi: ”Huomatkaa: noin ajatteli väärämielinen tuomari. Tottahan Jumala hankkii oikeuden valituilleen, jotka päivin ja öin huutavat häntä avuksi. Hänkö viivyttäisi apuaan?” (Luuk. 18:2–7.)
Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan, kuten apostoli Jaakob opettaa (Jaak. 5:16). Jumalan lapselle rukous ei kuitenkaan ole suoritus tai velvollisuus, vaan lahja. Kehotukset rukoilla auttavat muistamaan niitä lahjoja, jotka Jumala on lapsilleen antanut ja luvannut. Jumalan lahjoista suurin on sovituksen ja ylösnousemuksen evankeliumi, joka antaa ikuisen rauhan ja vapauden.
Apostoli kirjoittaa tessalonikalaisille: ”Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta. Älkää sammuttako henkeä. Älkää väheksykö profetoimisen lahjaa. Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää. Pysykää erossa kaikesta pahasta. Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne, teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne, niin että olette nuhteettomat Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen ja pitää lupauksensa.” (1. Tess. 5:16–24.)
Mikko Pisilä
Vastaukset 1
Vanhimmat
Käsky työttömälle maalarille.
Rukoilu on pelkkää itsetyydytystä, mutta eipä siitä suurempaa haittaakaan ole, vaikka ei mitään suurempaa hyvääkään.