Yläproteesiin tottuttelua

Tuli vuosien viivyttelyn jälkeen viimein laitettua ylärivi sileäksi risoista hampaista 43 vuoden iässä ja nyt sitten tässä totutellaan yläproteesin käyttöön. Ajattelin tähän päivitellä prosessia josta joku mahdollisesti jotain voi joskus hyötyä mikäli kamppailee saman muutoksen kanssa.

Poistot

Tehtiin kunnaillisella puolella mutta palvelut on ulkoistettu yksityiselle ruuhkien takia joten voisi sanoa että tehtiin "kunnallisen hinnoilla" yksityisellä.

Itse poisto operaatiot on lähinnä psyykkisesti vaikeita, piikkien lisäksi poistot ei tunnu miltään paitsi jos hammas on niin tulehtunut ettei se puudu. Näitä oli itselläni vain yksi. Se oli hieman ikävämpi kokemus mutta muuten kaikki meni ihan ok. Olin ilman yläriviä reilut 2 kuukautta, mikä oli mahdollista koska en ole töissä joten sain paranneltua poistokohdat ja ikenen turvotuksen pois. Vetäytymäänkin oli jo alkanut ikävästi sen näki peilistä kun kasvon piirteet muuttuu.

Teknikolle

Ensimmäistä kertaa kun teknikko löi valmiit tekarit suuhun, oli reaktio lähinnä järkytys. Sillä hetkellä sen faktan vasta todella sisäistää että hetkonen tässähän on oikeesti muovia suu täynnä ja kitalaki peitossa. Siinä kauaakaan ehditty viilailla loppusilauksia kun yökkäys refleksi oli täydessä käynnissä. Ajattelin ettei ei helvetti mitä on tullut tehtyä ei näillä voi elää ikinä. Saatika sitten puhua tai olla mitenkään normaalisti.

Totuttelua

Sama ilta kotona oli sitten lähinnä proteesin välttelyä enkä sitä enään pitänyt.

Noh, ensimmäisenä aamuna ne sitten suuhun meni ja muutaman kerran aamun aikana ne joutui sieltä pois ottamaan yökkäilyn takia ja heti sitkeesti vaan takas suuhun sen jälkeen niinkun on opetettu.
Ässät suhahteli päin persettä puhuessa ja muutenkin aika mongerusta oli. Onnistuin kuitenkin pitämään härpäkettä syömisiä lukuun ottamatta iltaan asti. (huomattavasti helpompaa syödä ilman ylähampaita kun uudella proteesilla).

Toisena aamuna tuli enään yksi yökkäys kohtaus ja käytin proteesia pois suusta tovin. Ehkä vähän alkoi puhuminen luonnistumaan paremmin. Tässä vaiheessa jo tajuaa että mitä paremmin ja tiiviimmin proteesi on kiinni kitalaessa, sitä helpompaa kaikki on, mukaanlukien puhuminen. Joten istuvuus ja imu on super tärkeitä. Kävin myös ekaa kertaa ulkoilemassa ja lenkkeilemässä proteesin kanssa jos koitin muutenkin totutella uuteen tunteeseen..

Kolmantena päivänä ei enään yökkäilyä, vaikka muovinen kitalaki läppä ei miellyttävältä tunnukkaan vaan tottakai sen haluaisi mielummin pois. Tottumisessa alkoi myös tapahtumaan muutoksia kun huomasin välillä etten tunne/ajattele proteesia hetkellisesti ollenkaan. Ratkaisevinta on pitää proteesia jatkuvasti, on todella yllättävää miten nopeaa suu siihen alkaa tottumaan. Ja faktahan on että vaihoehtoja ei ole, ellet halua kävellä ympäriinsä kasvot uponneena sisään lopun elämää?

Kolmantena päivänä kokeilen myös syömistä hieman. Aamupuuron ja sämpylän sain taiteiltua kurkusta alas, mikä oli erikoinen kokemus koska suun yläosassahan ei tuntoa ole proteesilla ja pureskelu saa sen löystymään paikoin joistakin kohdista minkä tuntee kyllä.. Aika sotkulta se syöminen vielä tuntuu suussa mutta eiköhän sekin siitä vielä.. Maku aistimukset ovat myös paljon paremmat ilman proteesia syödessä, ja mikä kotona estää niin tekemästä kun ei ravintolassa istuta..

Nyt menossa päivä neljä.
Proteesi menee heti aamulla suuhun ennen aamukahvia. Uutisia lukiessani ja kahvia juodessani en ajattele sitä ollenkaan lukuun ottamatta havaintoa siitä että lämmin kahvi ei tunnu kitalaessa miltään. Mutta itse "miten tämän kanssa voi koskaan elää" tuntemuksista on päästy jo todella pitkälle.

Tähänhän hei todennäköisesti tottuu!

Jatkuu :)

7

187

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      En halunnut olla hetkeäkään ilman hampaita, joten loput ylähampaista mitä oli jäljellä otettiin kerralla pois sedaatiossa (yksityisellä). Proteesi oli tehty jo ennakkoon ja se laitettiin suuhun poistojen perään ja kotiin (saattajan kanssa). Alkuu oli tietenkin kivuliasta, mutta koko ajan pidin proteesia suussa ja söin pehmeää ruokaa. Yökkäysrefleksiä ei ollut, vaikka muuten se tulee herkästi, ehkä teknikko otti tämän huomioon proteesia tehdessä. Siitä se lähti ja naaman ulkonäkökin säilyi koko ajan entisellään. Vähän aiemmin proteesi jouduttiin pohjaamaan (n. 8 kk kuluttua) mutta sen jälkeen on toiminut hyvin. Koko aikana en edes yrittänyt syödä ilman proteesia, söin aina proteesin kanssa ja tottuminen tapahtui nopeasti. Puhekin alkoi sujua normaalisti nopeasti kun ei ollut välissä hampaatonta puhumisjaksoa.

      • Syömisestä. Keikkuiko pureskellessa vähänkin kiintempää ruokaa (kanan tms lihanpalasia)? Ikävä tunne kun jostain päin antaa periksi hieman imu kun toisaalla puree. Aika taiteilua vielä se syöminen näin alkuun. Ja toinen että välillä tuntuu että söisi sillä kitalaki muoviosalla eikä niinkään hampailla. Tunnon puuttumisen takia hankalaa touhua.


      • Anonyymi
        leegotvaihtoon kirjoitti:

        Syömisestä. Keikkuiko pureskellessa vähänkin kiintempää ruokaa (kanan tms lihanpalasia)? Ikävä tunne kun jostain päin antaa periksi hieman imu kun toisaalla puree. Aika taiteilua vielä se syöminen näin alkuun. Ja toinen että välillä tuntuu että söisi sillä kitalaki muoviosalla eikä niinkään hampailla. Tunnon puuttumisen takia hankalaa touhua.

        Proteesi ei saa keikkua syödessä, jos niin käy niin proteesi pitää pohjata.


    • Anonyymi

      Luin mielenkiinnolla.
      Itselleni laitettiin pari kk sitten yhden hampaan osaproteesi. En pysty pitämään kuin lähtiessäni jonnekin ja jos syön, otan huomaamattomasti pois ja laitan takaisin syönnin jälkeen. Eli ihan ulkonäön vuoksi. Ehkä tottuisi, mutta langat kuluttavat muuta hampaistoa, sitä en halua. Aika tilattu hammaslääkärille konsultointiin, voisiko laittaa jo implantin. Tämä välivaihe tuli kun hampaani tulehtuivat aina minussa olleen parandotiitin johdosta. Ei siis huonosta hoidosta, vaan joku oikku tuli. Nyt on suu hyvässä kunnossa oman ymmärryksen mukaan.
      On aika surkeaa aikaa, mutta jos muita sairauksia tulee ja parodontiitti pahenee, ei siinä auta kun laittaa koko tekarit.

      • Nyt viikon jälkeen kun on alkanut nukkumaankin jo näillä niin ei tämä niin suuri muutos ole kun alkuun tuntui.. Alku järkytys on kyllä kova. Jossain vaiheessa viikon aikana alkoi tuntumaan todella oudolta olla ilman proteesia ja tilanne kääntyi niin että ilman sitä on vaikea puhua esim S-kirjainta kun suu tottui siihen. Mutta kaikenkaikkiiaan yllättävän nopea tottuminen varmaan ihan huomaamaton jo parin viikon päästä koko härpäke.


    • Anonyymi

      Tsemppiä!
      Minulle tehtiin yksityisellä Helsingissä sedaatiossa kaikki poistettiin ja proteesit laitettiin heti. Yläkokoproteesi ja alaleuassa on metallirunkoinen osaproteesi. En olisi suostunut olemaan hetkeäkään ilman hampaita! Eikä tarvinnut.
      Kaikki meni hyvin paitsi oli alkuun vaikea tottua. Pari kertaa piti hioa painokohta ja pohjaus oli parin kk päästä. Osaproteesin koukkuihin piti opetella ja siihen miten sen saa paikoilleen ja pois. Oli melkein liian tiukka. Ruoka maistuu vähemmän kuin ennen.
      Suosittelen kuitenkin lämpimästi kaikille jotka ovat epätoivoisia hampaiden kanssa. Minä juoksin julkisella ja tehtiin aina vaan jotain pientä ja takaisin jonoon. Nyt on kivut ohi!!
      (Hammas Albin Hämeentiellä. He ovat kokeneita proteeseissa, naapuri suositteli. Kannatti vaikka kävin Vantaalta saakka)

      • Anonyymi

        Samassa paikassa kävin minäkin ja yläläleuka tyhjennettiin sedaatiossa. Luotin hammaslääkäriin koska on koulutukseltaan myös anestesialääkäri ja työskennellyt joskus sairaalassa.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tokmanin johtaja avauti työntekijäpulasta

      Huuskosen mukaan Tokmannilla on ollut vaikeuksia löytää työvoimaa myymälöihin ja varastoihin, jonka seurauksena tavaratoimituksia on jouduttu jättämää
      Maailman menoa
      346
      8947
    2. Upeaa Martina ja Stefu!

      Onpa upeaa huomata, että ex-pariskunta pystyy juhlimaan yhdessä yhteisen tyttärensä synttäreitä! Ovat ilmeisesti aikuisia ihmisiä, jotka pystyvät haut
      Kotimaiset julkkisjuorut
      277
      2536
    3. 118
      1418
    4. Oho! Iina Kuustonen ja Mikko Leppilampi "häähumussa", Mikko-isä kuittaa viiltävästi: "Totaalinen..."

      Iina Kuustonen on heittänyt hulvattoman idean Instagramissa. Tällä porukalla on kyllä sarkasmi hallussa! https://www.suomi24.fi/viihde/oho-iina-kuusto
      Kotimaiset julkkisjuorut
      2
      1291
    5. Hyvä olkoon sitten niin!

      Minä lopetan sussa roikkumisen ja kiellän ikuisesti kaikki tunteeni sua kohtaan. En tiedä kuka edes olet enää ja jos tulet juttelemaan niin käännän se
      Ikävä
      64
      850
    6. Etäisyys kaivattuusi ?

      Oma ihastukseni ( mies ) asuu 250 km päässä, menee autolla 3,5 tuntia ajaessa. Ikävä on koko ajan, nähdään yleensä viikonloppuisin. Miten lähellä/kauk
      Ikävä
      57
      831
    7. Poliisioperaatio kansanedustajan kotona

      Riikka Slunga-Poutsalon poika säilytti kovia huumeita ja myyntivälineitä äitinsä asunnossa. https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/a23dec18-05ef-4ab2-b
      Maailman menoa
      261
      827
    8. Syy miksi en kysele perääsi

      Johtuu siitä että olen ns. Kaikkiruokainen. Voin kyllä ottaa toisenkin naisen jos sinua ei kiinnosta olla mun kanssa. Odotan vain. Se on meinaan niin
      Tunteet
      80
      823
    Aihe