Ei voimia tähän

Anonyymi kirjoitti:

Muistan jokaisen pitemmän hetken kanssasi, vaikka niissä ei läheisyyttä ollutkaan. Muistan keskustelut, jotka saivat minut rakastumaan sinuun yhä enemmän ja enemmän. Kohtaamisestasi on kulunut jo muutama vuosi. Keskusteltu ollaan, mutta vain viesteillä. En tiedä, miten olet muuttunut. Vieläkö sydämeni löisi ylilyöntejä vuoksesi vai tapahtuisiko mitään. En jaksa tätä unelmaa ja toivetta enää. Et näytä tunteitasi vaikka tiedostan ne viestien perusteella. Tai pidät vain varalla, jos joskus sattuisit tarvitsemaan. Tiedätkö, että useimmista viesteistä tulee minulle vain paha mieli tai ajatus siitä, että et ole kuin itseäsi täynnä oleva mies, jolle toisen tunteet on turhaa. Et välitä
naisista yhtään, etkä osaa keskustella heidän kanssaan. Sekin on huomattu! Elämäntilanteeni vuoksi annan sun mennä ja jätän sinut omaan yksinäisyytesi. Et tarvitse naista rinnallesi, koska et niistä mitään ymmärrä. Enemmän pidät vain välineenä, jonka pitää olla kuin koriste-esine elämänsä loppuun asti. Et huomaa, että myös sinä vanhenet kovaa vauhtia. Jäljelle ei jää komeaa ulkokuorta, mutta sisältä voisit olla hieman pehmeämpi. Toisen ihmisen arvostaminen ei ole itseltä pois. Ehkä tässä meni liian kauan tämän ymmärtämisessä. Ehkä komea ulkonäkö ei merkitse loppupeleissä mitään.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä