Haastetta minä etsin ja sen löysin. Ei pelkästään tavallinen yritys toista ihmistä kohtaan, vaan tein kaiken väärästä päästä ja pelkällä alun suunnittelulla. Minulla oli siis mielessäni hyvä teko, jonka tahdoin täysin tuntemattomalle tehdä. Sen minä teinkin ja onnistuin kuten olin suunnitellut! Ainoastaan ongelma oli siinä, että suunnittelin vain sen yhden teon ajattelematta yhtään että mitä sen jälkeen. Kaikki meni minulta aivan ohi ja opin, ettei se elämä pääty jos toiselle jotain kivaa antaa...
Pari päivää sen jälkeen olin ihan sekaisin. Menin uhoamaan Jumalalle, että laittakoon kaikki esteet tielleni, sillä minä selviäisin kaikesta sillä rakkauden voimalla jonka sain häneltä tuntea. Yhdessä meidän rakkaus voittaisi. Mikä minua olisi voinut muka estää?
No se että hän olikin jo jonkun kanssa. Tämä selvisi vasta myöhemmin ja se jos jokin niin oli myrkkyä se. Ei me voitettu, sillä ei meillä edes ollut sitä rakkautta.
Jumala minua rankaisee ja on jo pahasti rankaissut. Menin tuhoamaan kaiken ylpeydelläni. Kadun sitä hetkeä kun löin nyrkin rintaani ja uhoni Taivaalle vuodin. Nyt ei auta kuin kärsiä, mutta ansaitusti, jo liian monetta päivää.
Pari päivää sen jälkeen olin ihan sekaisin. Menin uhoamaan Jumalalle, että laittakoon kaikki esteet tielleni, sillä minä selviäisin kaikesta sillä rakkauden voimalla jonka sain häneltä tuntea. Yhdessä meidän rakkaus voittaisi. Mikä minua olisi voinut muka estää?
No se että hän olikin jo jonkun kanssa. Tämä selvisi vasta myöhemmin ja se jos jokin niin oli myrkkyä se. Ei me voitettu, sillä ei meillä edes ollut sitä rakkautta.
Jumala minua rankaisee ja on jo pahasti rankaissut. Menin tuhoamaan kaiken ylpeydelläni. Kadun sitä hetkeä kun löin nyrkin rintaani ja uhoni Taivaalle vuodin. Nyt ei auta kuin kärsiä, mutta ansaitusti, jo liian monetta päivää.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei arvostusta tällaista kohtaan
Mikä vika?
Jaa, no ehkä toinen sai palasen taivasta kuitenkin. Ja kuten sanottua, hyvästään kannattaa jakaa, ei se siitä vähene. Ei kai Jumalakaan voi anteliaisuudesta rankaista.
niin, se nöyryys ja pyyteettömyys..kaiken se kestää, kaiken se kärsii...
Asiat täytyy joskus oppia pahimman kautta.
Ihanko totta, eikä mä en kestä.
En ole ollut muiden kanssa yhdessä. Joku on valehdellut sinulle. Mn
Ei ollut Mn:lle
Eikä ollut Mn.n vastaus.
Kanssa ollut ja mennyt aina toisesta alkaen, mutta kiitollisuus voitti.
Hyvä että tajusit lopettaa suhteen. Tekosi katsottakoon tietämättömyytesi takia tapahtuneen ja anteeksi annettakoon. Älä turhaan kanna huonoa omaatuntoa.
Salminen altistuu lopulta. Ensinalkuun.
Ei se ole helppoa silläkään, joka rakastuu yhtä kovaa ja syvään, ja on suhteessa. Moraali estää ja pienemmissä asioissa hidastaa, vaikka sydän haluaa häntä enemmän kuin mitään muuta. Ja se suhde… Se voi olla onneton kulissi, tai muuten tiensä päässä. Silti moraali estää, jos on kiltit ja kunnollinen. Ristiriita kahden tunteen puristuksessa korventaa.
Jos AP ylpeyttäsi on loukattu. Jos hän on paininut omien tunnontuskiensa kanssa (pelkistä tunteista voi kokea syyllisyyttä, vaikkei mitään muuta olisi tapahtunut). Jos hän on silti ylittänyt sen haastavan kynnyksen moraalin kanssa ja tehnyt aloitteen, tai jos hän on eronnut ja tehnyt sen jälkeen aloitteen. Jos aloite on tehty, ja ylpeytesi on vaatinut sinua sanomaan ei-kiitos, hän ei tiedä sitä. Hän ei tiedä ylpeydestä mitään, vaan on vain kuullut vain ei:n.
Jos kaksi ihmistä jää ylpeyden vangiksi, sitten teitä ei tule koskaan. Jos ymmärrät omat syysi ja haluat hänet edelleen, miksette voi aloittaa puhtaalta pöydältä? Mennä vaikka kahville tai treffata puolessa välissä?