Onko teidän vaikea antaa anteeksi

Ei ole, kannan kaunaa vaan yhdelle ihmiselle, 45 vuoden takaisesta jutusta. Sitä en anna ikinä anteeksi. Olen hyvä riitelemään. Ensin raivoan, sitten mökötän ja vartin päästä unohdan, että olin jostain vihainen

Hieno otsiko.Meillä on vain yksi elämä.Kaunaa kantava jää rypee kaunassa ja kohde jolle kantaa kaunaa: Antaa anteeksi mutta jatkaa elämää täysillä.

En mä tiedä... aika on seesteistänyt vähän ..

Ehkä kummatkin näkköö nyt paremmin mikä oli tai mäni vikkoon... entiseen ei vain ole ennee palluuta vaikka kuinka oissiin joskus ikävä tai muuta hyviäkin muistoja.

Pahoista ei kannata välittää vaikka ne minut murskasikin.

Ei ole helppoa antaa kipeitä asioita anteeksi, mutta olen antanut anteeksi silti...

Annan anteeksi sellaisille ihmisille jotka olen tuntenut kymmenien vuosien ajan. Lähes tuntemattomille häiriköille en.

Lainalaisuus muistuttaa elämää


Neh. 8: 9–10 ~ Room. 13: 8

Riippuu ihan asiasta ja sanomisesta. Siskoni sanoi 14 vuotta sitten humalassa minulle ettei kukaan halua ja jaksa minun murheita kuunnella. Pyysi kyllä seuraavana päivänä anteeksi. Ollaan väleissä. Mutta sen jälkeen en ole hänelle enää puhunut murheistani tai pahemmin kellekään muillekaan. Mitä rakkaampi ihminen eniten sellainen satuttaa ja vaikea unohtaa.

Minä en voi ikinä antaa anteeksi naiselle, joka härskisti ja mieheni ihmetykseksi veti mukaan seksiin.

Maailmalliseen käytökseen ei pitäisi sotkea pyhää anteeksiantoa. Tai saamista.

On. Riippuu asiasta. Unohda en helposti. Saatan antaa anteeksi vaikka sattuisi kuin helvetti.

Ei ole mtn anteeksiannettavaa. Hulivilit on hulivilejä vaikka voissa paistais. Hulivili nylkyttää jokaista säärtä tai ainskin niiden pitää kokeilla, jos lohkeis. Semmosta saattaa hetki nyrettää, jos joltain paksupohkeelta ei lohkeekaan, mutta sitten ne menee häntä heiluen eteenpäin elämässä.

Kyllä mä pyrin ihmisten kanssa aina jonkinlaiseen anteeksiantoon. Kärsin riidoista suunnattoman paljon, enkä ole pitkävihainen. Pyrin ja haluan ymmärtää toisia ihmisiä ja heidän motiiveitansa käytöksessään. Jouduin lapsena opettelemaan pitkävihaisuuttakin, koska 5 vuotta vanhempi isosisko näytti siihen mallia. On raskasta asua samaa "kotia" ja olla puolikin vuotta puhumatta. Kyllä tällaiset varmaan jättää jonkin trauman.

Joskus menee kyllä enemmän aikaa siinä, että voi antaa anteeksi. Itselleni se on kuitenkin se parempi vaihtoehto, vihanpitoa en oikein kestä. Nyt opettelen siihen, että mua ei enää kukaan kohtele kaltoin. Rukoilen Jumalalta vapautusta demonisista ihmissuhteista. Jos joku haluaa tehdä pahaa ilman syytä, niin hänellä on riivaajat kimpussa. Tällaisista ihmisistä pitää vaan pysyä erossa. Altistaa itseni muuten, eikä Jumala pysty suojelemaan loputtomiin, jos itse tekee vääriä valintoja ihmissuhteissa.

Jumala tuo meidän eteen niitä ihmisiä, joiden kanssa on hyvä olla. Mutta paholainen lähettää myös ihmisiä polun varrelle. Sellaisia, jotka osaavat houkutella. Näille pitää vaan pystyä kääntämään selkänsä. Sorry baby, Jumalan vahva suojelus on voimakkaampi kutsu, kuin sinun tarjoamat lihalliset asiat.

Jaa, ei ole kyllä vaikea antaa anteeksi muille eikä itselle. Kaikki tekee virheitä, myös minä.
Kaunan kantaminen ja riitely on ajan haaskaamista, senkin ajan voi käyttää rakastamiseen.