Olo on ihan sietämätön enkä jaksa omaa sairasta mieltä joka vääntää asioita käsittämättömällä tavalla. Auttaako rauhoittava lääke hulluun ajatusten juoksuun tai rentouttaako mieltä esim pieni määrä alkoholia??? Luulen ettei kukaan ymmärrä millä tavalla mun sairas mieli ahdistuu ja pyörittää kaaosta päässä ihan kokoajan.
Kaiken lisäksi nämä kaikki mielessä olevat ajatukset ovat todellisuudessa turhia! Tiedän ettei oikeesti ole mitää hätää ja voisin vaan relata, mutta mikähän vittu sen estää?! 😫
Kaiken lisäksi nämä kaikki mielessä olevat ajatukset ovat todellisuudessa turhia! Tiedän ettei oikeesti ole mitää hätää ja voisin vaan relata, mutta mikähän vittu sen estää?! 😫
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mieluummin rauhoittava lääke kuin alkoholi.
Alkoholi on huono lääke ahdistavassa olossa, ja muutenkin niiden päättömien,turhien ajatusten hoidossa.
Kukaan toinen ei tietenkään voi ymmärtää, mitä päässäsi liikkuu, ja miksi.
On mahdollista kuitenkin hakea apua, jos löytyisi joku ammatti-ihminen,jonka kanssa voisitte yhdessä selvitellä ajatusten juoksuasi, että alkaisit ehkä itsekin ymmärtää mistä ne tulevat ja miksi, ja olisiko jotakin keinoa helpottaa ahdistusta ja ahdistavia ajatuksia.
Kirjoitit tietäväsi ettei ole hätää, ja haluaisit relata, mutta mikä estää.
Taitaa olla niin, että estäjä olet sinä itse, ja juuri sen takia olisi hyvä, että pääsisit jonnekin vaikka edes keskustelemaan tilanteestasi.
Vastasit itsellesi. Eipä siinä erimielisyyttä silloin tule.
Hah ja heh.
Eipä ollut aloittajan oma vastaus, vaan tuntemattoman meikäläisen.
Mikä tässä oli sinulle epäileväiselle niin kovin hankalaa ?
Paras idea on hankkia kunnon kavereita ja tehdä heidän kanssaan kaikkea mielekästä :)
Minullakin on sisällä tuollainen turhasta ahdistus, joka tulee esiin varsinkin jonkin muutoksen yhteydessä. Tai vaikka isomman hankinnan. Mieheni ei voi käsittää kun kun minä kärvistelen jonkun asian kanssa. Hän lempeästi vitsailee, että voihan sitä noinkin elää. Ensin maalaa asian mustaakin mustemmaksi mielessään ja kun ei pahaa tapahdukaan, rentoutuu ja on onnellinen.
En käytä lääkettä enkä alkoholia eikä ole todettu mitään mielenterveyteen liittyvää sairautta.
Kaksi ystävätärtäni on samanlaisia niin että luulen että meitä on monta liikaa huolestuvaa. Ja typerintä mitä toinen voi siihen muka lohduttaa: älä stressaa, en minä ainakaan stressaa.
Minulla ruoka lakkaa maistumasta, nukun huonosti, käpsehdin yöllä ja syön rauhoittuakseni mannavelliä tai kuumaa maitoa, laihdun ja elimistö käy ylikierroksilla. Aluksi luulin tulevani hulluksi, mutta kun huomasin että tila menee ohi niin olen jo oppinut luottamaan siihen. Nyt on asunnon vaihto paraillaan, on mieli kuin tulisilla hiilillä, meneekö kaikki niin kuin pitää vai tuleeko jokin este, huijaus tai sekaannus. Koko ajan on tunne että jos tähän tulisi pienikin vastoinkäyminen niin katkeisin.
Olen muutenkin kaikkeen tulevaan varautuja ja järjestäjä, inhoan yllätyksiä.
Zemppiä aloittajalle!