Sinä ihana, minut sulattamalla pysäyttävä nainen: Kai muistat vielä, että kerran sanoin sinun olevan minulle erityistapaus? Se, joka saa pelkällä lähelläolollaan ajatukseni seisahtumaan ja sykkeen hidastumaan.
Sinun vetovoimaasi en voisi vastustaa, jos päästäisit sen irti. Sinä olet kaunis ja hehkeä jokaisena hetkenä kun sinut näen. Jopa sen raskaan maskisi takana.
Olet helmi, josta lupasin pitää huolen. Helmi, jonka kerran talletin sisälleni. Siellä olet edelleen, tiedä se.
Eräälle Pohojoisen blondille,
Ratsumies
Sinun vetovoimaasi en voisi vastustaa, jos päästäisit sen irti. Sinä olet kaunis ja hehkeä jokaisena hetkenä kun sinut näen. Jopa sen raskaan maskisi takana.
Olet helmi, josta lupasin pitää huolen. Helmi, jonka kerran talletin sisälleni. Siellä olet edelleen, tiedä se.
Eräälle Pohojoisen blondille,
Ratsumies
Vastaukset 60
Vanhimmat
Kiitos Jaska. 😚 Jäit sinäkin mieleeni..
Helmi jonka kerran talletin sisälleni,,,? Kuin suoraan jostain kliseiden puppugeneraattorista
Miksi pitää olla ilkeä? Mitä sinä saat siitä itsellesi? Tuoko se sinulle hyvän mielen?
Sivusta kysymys ja naiselta.
En silloin käyttänyt nimitystä helmi. Muotokuva, patsas, hahmo, hologrammi. Onko nimityksellä väliä? Ajatus se tärkein on.
Kuluneita jä vähemmän kuluneita kliseitä on niin paljon, ettei niihin kompastumiselta voi välttyä. Edes täällä koko kansan kaatopaikalla, jossa tinatähtiset kielipoliisit laumana päivystävät.
Ratsumies
Käsivarsi vai pään seudulle?
Hieman etelämpänä Pohojoisessa. Vaikka se oikea pohjoinen on kyllä noilla mainitsemillasi korkeuksilla.
Ratsumies
Vyötärön korkeus?
Siellähän se.
Silmälasipäinen, sinisilmäinen vaalea nainen, "helmi".
Hmm, osaksi oikein. Ei hänellä siniset silmät ole, vaikka vaalea aidosti onkin. Ehkä voisi kutsua Mustaksi Helmeksi, kun purjeetkin on kuin siinä samannimisessä merirosvolaivassa...
Ratsumies, ei sentään kapt. Jack Sparrow
Rinnat on vanhat ja rikkinäiset :) En aivan tainnut ymmärtänyt tätä metaforaa.. tummaakin tummemat silmät?
Ei ole hänellä purjeet vanhat eikä rikkinäiset, ei suinkaan. Eikä olleet muuten siinä laivassakaan ennen kirousta.
Hän on muuten vain hiukan musta helmi. Ja silmänsä ovat lämpimän sävyiset, eivät synkän tummat. Puhuttelevat ne ovat, ja läpitunkevat.
Ratsumies
Pulleat purjeet :)
Sopivissa määrin kirottu. Silmät ovat sielun peili ja pätee varmaan häneenkin.
T. Ei vyötärön korkeudelta
Toivottavasti ”Ratsumies” ei pue ruunalleen maskia, vaan antaa hengittää raitista ilmaa.
Nimim. Turhaanko toivon
Et taida sisäistää käsitteen ruuna merkitystä, se on palliton hevonen
Todella turhaan toivot, jos tämä on mihin ymmärryskykysi taipuu.
No mut jos hän helmesi ei olekaan niin helmi kuin luulet. Tai on niin kauan, kunnes avaa suunsa (tai kirjoittaa).
-Sivusta vaan
Meillä päin ratsumiehet menee oriilla. 😏
Ei ollut aloittajalta tämä kommentti.
Ihan selvyydeksi...
Ratsumies
Pakasteessako oot ollu
Kyllä sä sulat
Sit siivet kantaa
Naurattaa vaan tällaiset kommentit.
No ok...
Sovitaan näin sitten..😏😏🤗🤑
Sinäkin olet jotain erikoista mutta tiedä se, että ollaan vaaraksi silti toisillemme..??
Taitaa mielesi Helmi olla oikealta numeltään Marketta🤭. Kuulin vahingossa, kun supattelit asiasta kaverillesi.
T. Pohjoisen junassa paljon kuulevia korvia😊.
Ei ole hän.
Ratsumies
Pidätkö hänestä huolen vaikka ei valitsisi sinua? Vanhenisi, väsyisi ja lihoisi paljon yllättäen? Ihanasti hänestä kirjoitat vaikka omille silmille vähän liikaa ylistyssanoja. Onni on että olet kohdannut helmen, moni ei sellaista kohtaa elämänsä aikana.
Pidän huolen, sillä siihen olen muutenkin sidoksissa.
Ehkä koristelen liikaa sanoja jonkun makuun, mutta sellaisena hänet olen nähnyt jo pitkään.
Ratsumies
Kuinka pitkään tai kauanko olet hänet tiennyt? Taisi viedä heti jalat alta, herää myöskin kysymys että tunnetko häntä kunnolla vai leijutko vielä haavekuvissa..
Joitakin vuosia. Vei jalat irti lattiasta heti ensi näkemältä.
En tunne häntä kunnolla, mutta se mitä olen hieman hänestä oppinut, vain vahvistaa halua tietää lisää.
Ratsumies
No kyseletkö häneltä lisää vai oletko muuten paljon hänen kanssaan tekemisissä? Tarkkana vaan saa olla jos ulkonäkö oli se ensimmäinen jonka huomasi, mutta helmi on jos ulkoinen ja sisäinen kauneus kohtaa.
Kyselen kun saisin siihen sopivan tilaisuuden. Jotain pientä sivumennen voi arjen melskeissä jutella, mutta ei ilman häiriötä.
Ulkoisen huomasin ensin, mutta pian näin hänessä muutakin. Jotain piilotettua ja kaunista.
Ratsumiea
Edesauttaa kuitenkin se että joskus näette. Kauniisti kuvailet hänet.
Näemme paljon, mutta ilman rauhaa. Hän, minä, tähtikirkas yö ja kiireetön aika: Se voisi olla yksi käännekohta Ratsumiehen elämässä.
Minäkin lyylin, että Käitsyh ön ykkönen myttä önkö hän sittenkään? Tärinä ei sitä kerrö täi tätä tärinää ei öle vielä kirjöitetty lllöppyyn!
https://www.youtube.com/watch?v=85B_REWeNcM
Tuota naista on joku sanonut Ratsumiehen enkeliksi, koska palvoin häntä avoimesti katseellani. Sanoja oli oikeassa, vaikka ei hän minulle mikään puhtoinen puhdassiipinen enkeli ole. Ei ole Ratsumieskään.
Siksi kai koen sanatonta yhteenkuuluvuutta häneen.
Mutta onko se rakentavaa yhteyttä, vai pelkkää hiipuvaa harhaa? Voisiko hän olla se, jonka vuoksi käännän oman elämäni ympäri, ja palaan selkeälle pääraiteelle monien vuosien kiertoajelun jälkeen? Syy vai oire? Kumpi tahansa, silti ihana.
Ratsumies
Heräsin aamuyöllä miettien kuinka saisin hänet puhumaan kanssani. Haluan kuulla ja oppia hänestä paljon lisää.
Haluan päivittää kuvani hänestä vielä realistisemmaksi mitä se jo on. Virheettömiä meistä ei ole kukaan, eikä niitä virheitä voi toiselta kovin kauan peittää. Miksi niistä ei voisi puhua kohtalaisen avoimesti, ja ehkä huomata kuinka samankaltaisia lopulta olemme? Ja mikä siinä toisessa on omasta mielestä hyvää ja vetovoimaista? Sanoa se silmiin katsoen, sydämestä. 💟
Tiedän, että meitäkin yhdistää useampi asia kuin erottaa. Sellainen vetovoiman luoma side on välillämme säilynyt jo vuosia, ettei se voi olla sattumaa vaan sillä on jokin tarkoitus. Mikä se on? Olla toisen tukena arjen ympyröissä vai jakaa se kaikki mitä oman navan ympärillä pyörii?
Näihin mietteisiin, lauantai- illan omatarvefilosofi,
Ratsumies
Tunteeko hän samoin? Enkeli, ei niin puhdassiipinen?
Onpa kaunista kirjoittelua täällä.
En usko, että hän tuntee juuri samoin. Tietää kyllä, että hän merkitsee minulle enemmän kuin muut. Olen sanonut sen hänelle pariin kertaan. Ja on osoittanut jonkinlaista vastakaikua tuolloin. Hakeutunut lähelle kuin odottaen lisätietoa, puhellen niitä näitä silmien kysyessä aivan muuta. Silti jäimme suurina kysymysmerkkeinä linjalle, ainakin minä. Toivoakseni myös hän, edes vähän.
Tahroihin en ota enempää kantaa. Niitä riittää jokaisella, jopa sen kiiltokuvan takana.
Ratsumies, sudenhetken heräilijä
Oletko muuttanut sanomiasi asioita ajan myötä, niin että hän olisi luulisi olevan vähemmän? Vaikea se on tietää mitä toinen ajattelee, tuntee ja vastaisiko kysyttäessä rehellisesti. Voiko tuntea samoin mutta eri tavalla?
Tahroja ei täällä tarvi mainita kuten ei myöskään oikeassa elämässä.
Olen muuttanut sanomaani, ollut aaltoileva ja epävakaa. Silti hän on pysynyt paikoillaan mieleni aukiolla, näkyvillä. Ehkä välillä spottivaloni osoitti jopa muualle, mutta pian valaisin taas pääosan esittäjää.
Miehen on joskus vaikea käsitellä tunteitaan loogisen lineaarisesti. Minulla ne kulkevat yhdenlaista ovaalirataa: Välillä käydään aavistus kauempana, välillä mennään ihan vieressä.
Ehkä hän ajattelee samoin, ehkä ei. Vaikea häntä on tulkita, loppujen lopuksi.
Ratsumies
Eli olet sanonut ettei hän ole tärkeä, keskittynyt johonkin muuhun ja ollut epävakaa. En ihmettele vaikka hän ei tiedä mitä ajattelet, koska vain mietit oman pääsi uumenissa. Onko merkitystä jos hän on aina mielessä jos käyttäydyt niin että hän ei merkitse sinulle mitään?
Jos hän ajattelee samoin olet loukannut häntä. Ihmisiä on hankala tulkita mutta teot yleensä puhuu puolestaan.
En ole koskaan kieltänyt hänen tärkeyttään.
Hän tietää kyllä olevansa minulle tärkeä, ainakin kahdella tapaa.
Kun vain yksin toisesta haaveilee
vie se miehen lopulta murheelliseen.
Silloin sisäinen kielto etäisyyttä tuo,
vaikka haikailee sydän toisen luo.
Kun kerran näyttää sen kunnolla saisi,
ja toinen tunnetta maistaa uskaltaisi,
ehkä lopulta kaikki selviäisi,
onneen tai yksineloon johdattaisi.
Kaiken mies kyllä kestäisi,
kunhan totuuden kerran saisi.
Ratsumies
Tietää vai oletat että tietää? Onhan se helpompi kun asiat saa selvyyden.
Kyllä pitäisi tietää kun olen sen varmasti kerran sanonut, ja näytän sen myös säännöllisesti. En vain tiedä onko se turhaa ympärillä pörräämistä, kuin mehiläinen sulkeutunutta kulleroa palvomassa?
Odottaen jospa se vielä tänään avautuisi ja näyttäisi kaiken sisällä piilevän kauneuden juuri minulle? Ja se päivä tulee vasta huomenna, kun sinä mehiläinen olet jo historiaa.
Ratsumies
Joskus se ympärillä pörrääminen tuottaa tulosta ja joskus ei. Jos pörrää pörrämistään niin millon päättää vaan antaa vaan olla?
Se olisi helppoa, jos sydän ei olisi jumissa. Siksi jumitan pörräämässä, odottaen jos se kukka avautuisikin minulle. Kedolla on muitakin kukkia, miksi jumitan juuri tässä? Kuin näkymättömän säikeen sitomana liidellen satelliittina samaa kiertorata.
Ratsumies
Joskus se sydän jumittaa vääriin asioihin. Voi se tietenkin olla että se punainen kukka on sinulle ja avautuu joskus kauneudessaan mutta jos mitään ei siihen suuntaan ole ollut niin voi olla ettei aukene sinulle koskaan.
Voi olla niinkin. Yritän osaksi käänteisellä tavalla näiden kirjoitusten kautta myös purkaa tuota jumittamistani.
Eikä se tarkoita, etten välittäisi. Pitää vain muuntaa se positiivinen voima järkevämpään ja tuottavampaa muotoon.
Ratsumies
Sitä varten nämä palstat on mutta psykologi auttaisi tilanteeseen varmaan paremmin. Joskus voi olla vahvoja tunteita mutta päästää kuitenkin irti, itsensä ja toisen puolesta. Tiedät että jumitat ja välität mutta miten asia jatkuu on ihan sinusta kiinni. Kuka vaan nainen varmasti herkistyisi aloituksen tekstistä oli tunteet sinua kohtaan mitkä tahansa. Kauniisti kirjoitat ja ajattelet hänestä. Minulle tämä teksti ei ole osoitettu (luin koko ketjun) mutta toivon että punapääsi saa joskus tietää mitä tunnet :)
Psykologiakin olen jonkun kerran vaivannut, osaksi myös tähän liittyen.
Emme päässeet puusta pidemmälle, joten lopetin sen turhana. Parempi apu olisi saada joku ihana nainen täyttämään ajatukset ja suuri kuoppa sydämessä. Oikeasti Onnellinen ihminen ei roiku yksipuolisissa tunteissa. Niin se vain on.
Ratsumies
"Lopetin sen turhana" saattaa jossain vaiheessa päteä tähän naiseenkin. Sinulla on jo ihanan nainen mielessä jolla yrität täyttää tyhjiötä minkä sinun täytyy täyttää itse. Ei ole hänen velvollisuus tehdä sinusta eheää. Onnellinen ihminen voi jatkaa elämää tunteista riippumatta, onneton jää maahan makaamaan. Sinun ei ole pakko unohtaa häntä, ihastua uudestaan tai muuta. Hän on ajatuksissa ja antaa hänen olla siellä mutta elämään se ei saa vaikuttaa.
Tarkennetaan että en tarkoita että päästät hänet päiviltään, vaan lopetat jatkuvan pörräämisen hänen ympärillä.
Voisihan sitä kokeilla. Palstapsykologin ohjeiden mukaan ottaa hiukan etäisyyttä häneen. Tai ainakin olla pyrkimättä sinne yksityisen tilaan välttämättömän kanssakäymisen lisäksi. Hän tietää, joten tietää myös lähestyä jos sitä haluaa.
-Ratsumies, nousten ratsailta ja kävellen kohti iltaruskoa
En yleensä harrasta lainailua, mutta nyt lainaan palstan Jaska Jokusta, kun näin omaan fiilikseen osuvan mietteen:
"No words needed.
No words to say.
Feel me instead."
Lisään tuohon itse:
If feeling cold, say it.
If feeling warm, show it.
If feeling heat, let it burn.
Ratsumies
Rakas olet ratsumies.
On kiva olla rakas jollekin,
mutta mahtavaa oikealle,
Oli miten oli,
tähän laitan ❣
Ratsumies, siniharmaat silmät, siniset housut. Joskus kaipaili punaista ja nyt vaaleaa, värjätyt hiukset vai haikailee monia?
Sen takia varmaan ratsumies yksin on?
Se Ratsumiehen kaipaama punapää on oikeasti blondi.
Tiennyt olen sen jo kauan, mutta värinsä hiusten hiukan vaihtelee. Sama nainen miehen mielessä on...
Ratsumies
Aito blondi joka punapääksi naamioiutunut. Ulkonäkö on muuttuvaa mutta tunne jää. Ratsumies on kuitenkin omaa siniset silmät?
Jep. Tai oikeastaan tavallisemmat siniharmaat silmät.