Kaikkien keskustaa joskus äänestäneiden kansalaisten on nyt syytä seurata tarkasti, miten SDP:n tuleva puheenjohtaja, Eero Heinäluoma, pyrkii kyykyttämään keskustaa vieläkin syvempään kyykkyyn, missä keskusta jo on.
Heinäluomahan uhkailee keskustan presidenttiehdokasta, matti Vanhasta, hallitusyhteistyön vaarantumisella, jos keskusta lähtee yhteistyöhön kokoomuksen kanssa. Se on Heinäluoman mielestä liian "oikeistolaista meininkiä", joka ei hallituspuolueelle sovi.
Kannattaa siis seurata myötäileekö Vanhanen Heinäluomaa ja irrottautuuko hän itse pyytämästään porvarisopimuksesta kokoomuksen kanssa, vai toimiiko Vanhanen itsenäisesti ja tekemäänsä sopimusta kunnioittaen.
Keskustalaisille ei-sosialisteille nimittäin on aivan oivallinen vaihtoehto äänestää suoraan Sauli Niinistöä jo vaalin 1. kierroksella. Silloin ei nimittäin ole sitä riskiä, että joudumme jatkossa epäilemään onko Vanhanen Heinäluoman sylikoira vai ei.
Niinistö nimittäin ei ole.
Heinäluomahan uhkailee keskustan presidenttiehdokasta, matti Vanhasta, hallitusyhteistyön vaarantumisella, jos keskusta lähtee yhteistyöhön kokoomuksen kanssa. Se on Heinäluoman mielestä liian "oikeistolaista meininkiä", joka ei hallituspuolueelle sovi.
Kannattaa siis seurata myötäileekö Vanhanen Heinäluomaa ja irrottautuuko hän itse pyytämästään porvarisopimuksesta kokoomuksen kanssa, vai toimiiko Vanhanen itsenäisesti ja tekemäänsä sopimusta kunnioittaen.
Keskustalaisille ei-sosialisteille nimittäin on aivan oivallinen vaihtoehto äänestää suoraan Sauli Niinistöä jo vaalin 1. kierroksella. Silloin ei nimittäin ole sitä riskiä, että joudumme jatkossa epäilemään onko Vanhanen Heinäluoman sylikoira vai ei.
Niinistö nimittäin ei ole.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Hän on todennut asian, joka on totta.
Se, miten keput ja koput tulkitsevat ja haluavat asian esittää esim. täällä, on täysin kepujen ja kopujen omassa vallassa.
Jos joku haluaa mennä kyykkyyn noiden puheiden johdosta, niin menköön minun puolestani.
Jos taas ei halua, niin ei sitten.
Mitä se jäbä joka asiaan puuttuu?
Heinäluoma ei uhkaile. Hän on todennut asian, joka on totta.
- - - - -
Minä totesin, mitä lehdet Heinäluomasta kirjoittavat ja tulkitsen sen niin, että Heinäluoma pyrkii vaikuttamaan keskustan sisäisiin asioihin.
Se, miten keput ja koput tulkitsevat ja haluavat asian esittää esim. täällä, on täysin kepujen ja kopujen omassa vallassa.
- - - - -
Niin minustakin on.
Jos joku haluaa mennä kyykkyyn noiden puheiden johdosta, niin menköön minun puolestani.
- - - - -
Keskustan palstalla lienee tarkoitus keskustella siitä, miten keskusta menettelee.
Jos taas ei halua, niin ei sitten.
- - - - -
Tuokin on täysin keskustan omissa käsissä.
Mitä se jäbä joka asiaan puuttuu?
- - - - -
Keskustelen keskustapuolueelle ajankohtaisista asioista ja keskustan harjoittamasta politiikasta, mitä varten tämä palsta on olemassa.
Mitä sinä kaikenmaailman paskatsurnalistien juttuja luet?
Heinäluoman sanomiset sinä olet tulkinnut ja täällä esittänyt kuten olet halunnut.
Tosiasioiden kanssa sinun tulkinnoillasi ei välttämättä ole mitään tekemistä.
Keskustan heikkoutta se muuten on, jos ne pelkäävät Heinäluoman sanomisia ja toimivat sen mukaan.
Missä vaiheesa muuten arvelet ennustuksesi Halosen kannatuksen tippumisesta alkavan selkeästi konkretisoitua?
Se varmaan tippuu, mutta missä vaiheessa ja kuinka paljon?
Ai niin, mutta sinähän et galluppeihin usko?
Entäs, jos Niinistö ajaa itsensä ylivoimaiseksi gallup-kuninkaaksi?
Sanotko silloin, että gallupit ovat galluppeja, ei niillä mitään virkaa ole?
;-)
On minun mielestäni aika eri asia, jos lehdet kirjoittavat sitaatteja Heinäluoman haastattelusta kuin se, että paskatsurnalistit väsäävät lööppejä hotellihuoneissa vietetyistä hetkistä.
Tosiasioitahan ei sinänsä ole olemassa, on vain meidän omia käsityksiämme siitä, mitkä ovat tosiasioita.
Keskustan heikkous ja pelko on asia, joka vaatii seurantaa itse kultakin, sillä minä toivon, että keskustan oma tahto vahvistuisi ja keskusta nousisi pystyasentoon siitä kumarasta, johon se on demareiden edessä kyyristynyt.
Halosen kannatuksella alkaa olla merkitystä vasta sen jälkeen, kun hän ilmoittaa halunsa asettua ehdokkaaksi. Meillä on toistaiseksi vain yksi täysin virallisesti puolueensa nimittämä presidenttiehdokas - Heidi Hautala - kun Niinistöä ja Vanhalaa ei ole vielä puolueiden virallisissa päätöselimissä nimitetty ehdokkaiksi, ja demareiden peli on täysin auki, kun Halosen mielipide ei ole tiedossa.
Gallupeissa päästäneen vauhtiin vasta ensi syksynä. Otaksun, että demariehdokkaan kannatus pysyttelee 40-45% haarukassa, Vanhasen ja Niinistön kannatukset kumpikin 25-30% haarukassa ja muut ehdokkaat jäävät alle 3% kukin.
Ihmettelisin, jos Niinistö ohittaisi demariehdokkaan kannatuksen, mutta Vanhasen hän saattaa ohittaa riippuen aivan siitä, mitä ehdokkaat syksyllä puhuvat ja mitä heistä kirjoitetaan.
Gallupit ovat todellakin aina galluppeja 2-3 %-yksikön virhemarginaaleineen, ja niillä on lähinnä viihdearvoa, sekä se vakavasti otettava vaikutus, että epävarmat äänestäjät valitsevat sen ehdokkaan, jonka olettavat pärjäävän jatkossa, jos ehdokkaat ovat heille saman arvoisia tai muuten yhden tekeviä.
Jos keskusta uhkaisi demareita, hallituksen kaatamisella, koska nämä tekevät vaaliyhteistyötä oppositiossa olevan vasemmistoliiton kanssa. Heinäluoma saisi sen jälkeen yrittää muodostaa hallitusta yhdessä vasemmistoliiton kanssa, vaan eipä taida tuolle hallituspohjalle oikein löytyä parlamentaarista luottamusta.
Arvostellessaan porvaripuolueita, liian oikeistolaisesta politiikasta, ei hän ainakaan onnistu oikein kosiskelemaan kokoomustakaan hallituskumppanikseen. Sitä vastoin keskusta, kokoomus ja muut keskusta-oikeistolaiset puolueet voivat huoletta muodostaa parlamentaarisen enemmistöhallituksen, ilman demareita,vasemmistoliittoa ja virheitä (kirj.virhe tahallinen).
Huolimatta aikaisemmasta vastauksestani alkuperäiseen avaukseesi jäbä, pystyn täysin rinnoin yhtymään tässä kirjoituksessasi esittämiisi kohtiin.
Heinäluomako muodostaa jo hallituksia?
Aika kyykyssä sitten kepu taitaa olla?
Ja mikäpä siinä, jos demarit menee oppositioon.
Aika hyvin ne sieltä käsinkin kykenevät asioihin vaikuttamaan.
Sillain se menee;-)
"Keskustalaisille ei-sosialisteille nimittäin on aivan oivallinen vaihtoehto äänestää suoraan Sauli Niinistöä jo vaalin 1. kierroksella. Silloin ei nimittäin ole sitä riskiä, että joudumme jatkossa epäilemään onko Vanhanen Heinäluoman sylikoira vai ei. "
***********
Ja nythän ei kukaan kepulainen vedä hernettä nenuunsa, kun Jäbä esitti oman näkemyksensä porvariyhteistyöstä?
Olette te hupaisia, Jäbäkin alkoi Pekkaroimaan saadakseen oman miehen jatkoo;-)
Jos joku vakaumuksellisesti ei-sosialistinen keskustan kannattaja epäilee Matti Vanhasen myötäilevän liiaksi sosialidemokraatteja ja Heinäluoman ohjeita, niin kyllä tällaisen epäilijän on viisaampaa äänestää suoraan Sauli Niinistöä.
Vanhasen vankkumattomat kannattajat tietenkin äänestävät Vanhasta 1. kierroksella ja sitten sen jälkeen Niinistöä, koska siihen on Vanhanen sitoutunut.
Esimerkiksi minä aion 2. kierroksella äänestää Vanhasta, jos Niinistö häviää, ellei Vanhanen ala puhua liian lipevästi punamullan jatkamisesta ja kokoomuksen pitämisestä oppositiossa.
Ja Oiva lupasi äänestää Niinistöä, kunhan Niinistö muuttuu ensin kepulaiseksi.
________
"Esimerkiksi minä aion 2. kierroksella äänestää Vanhasta, jos Niinistö häviää, ellei Vanhanen ala puhua liian lipevästi punamullan jatkamisesta ja kokoomuksen pitämisestä oppositiossa."
___________
Niinpä niin, minä teen sitä ja tätä, jos, jos ja jos...
Ja seuraavat kuusi vuotta taas selitellään ja jossitellaan omia tekemisiä.
Kyllä minä teen äänestyspäätökseni sen perusteella, mitä ehdokkaat puhuvat.
Aho menetti mahdollisuutensa saada ääneni, koska tulkitsin hänen tavoitteekseen punamullan ja kokoomuksen työntämisen oppositioon. Tämä osoittautui myöhemmin todeksi Ahon omissa haastattelulausunnoissa.
Matti Vanhasesta minulla on huomattavasti myönteisempi käsitys kuin Ahosta, mutta en tietenkään osaa sanoa mihin suuntaan se kehittyy, kunhan nyt seuraanb ensin presidentinvaalikeskustelut alusta loppuun.
Aina on olemassa se mahdollisuus, että Matti Vanhanen kääntyy niin selvästi kokoomusta vastaan, että hänkin menettää sen mahdollisuuden - joka hänellä nyt on - että hän saa ääneni, mikäli on mukana vaalin 2. kierroksella.
Jokainen vaali on minulle oma tapauksensa ja teen joka kerta päätöksen erikseen, jos kokoomuksen ehdokas ei ole vaihtoehdoissa mukana.
"Jokainen vaali on minulle oma tapauksensa ja teen joka kerta päätöksen erikseen, jos kokoomuksen ehdokas ei ole vaihtoehdoissa mukana."
*************
Entäs, jos se kokoomusehdokas sattuisi olemaan täysi urvelo?
Äänestäisitkö silloin pelkästään sen perusteella, että urvelo on kokoomuslainen?
Nyt en välittäisi kuulla selityksiä siitä, että kun henkilö on kokoomuslainen, niin sillä automaattisesti olisi paremmat "poliittiset pöytätavat" kuin muiden puolueiden edustajilla.
Äänestin 2000 vaaleissa Riitta Uosukaista ja olisin äänestänyt häntä myös vaalin 2. kierroksella, mutta hän putosi pelistä.
Ei minulla ole jatkossakaan mitään vaikeuksia pysyä äänestämässä kokoomuksen ehdokasta niin kauan kuin sellainen on vaihtoehtojen joukossa.
Poliittiset pöytätavat Suomessa ovat sen verran hyviä, ettei yksikään puolue nimitä presidenttiehdokkaakseen "täyttä urveloa". Muiden vaalien ehdokkaista heitä toki löytyy.
"Aho menetti mahdollisuutensa saada ääneni, koska tulkitsin hänen tavoitteekseen punamullan"
Jos nyt ajatellaan ihan rehellisesti, niin onko olemassa kiihkeämpää sinipuna-hallituspohjan kannattajaa, ainakaan merkittävistä kokoomuspoliitikoista, kuin Sauli Niinistö?
Tässä suhteessa ymmärtänet, ettei keskustalaisille olisi välttämättä hirveän helppo tehtävä hypätä Niinistön kelkkaan. Eikä tunnu oikein korrektilta, sinun taholtasi sellaista vaatiakaan.
Mitä "örvelö-ehdokkaisiin" tulee, niin olen samaa mieltä kanssasi, että suurten puolueiden osalta poliittiset pöytätavat kyllä takaavat sen, ettei noita örvelöehdokkaita tule, mutta pienet puolueet/ kansalaisliikkeet noita protestiehdokkaita ovat kyllä useinkin asettaneet. Emmeköhän me jonkin Hakalehdon mahtane saada ehdokkaaksi tälläkin kertaa.
Kun Esko Aholla ei ollut koskaan uransa aikana muuta tavoitetta kuin kokoomuksen työntäminen oppositioon ja kepun johdattelu Lipposen suosioon ja punamultaan, niin on se minusta aika irvokasta kääntää syy kokoomukseen sanomalla, että Niinistö on innokas sinipunan kannattaja.
Niinistö näki myös, miten Ahon hallituksessa kepu myllytti kokoomusta mennen tullen kiristämällä itselleen lisää joka asiassa ja repi auki sovittuja asioita viime hetkessä.
Kepun tapa tehdä yhteistyötä oli silloin niin itsekkään röyhkeää, että siinä mukanaolleet eivät hevin halua samaa tilannetta takaisin, elleivät kepun tavat ensin muutu.
Mutta kaikkein olennaisin asia kuitenkin on, ettei keskusta ole koskaan - ei kertaakaan - historiansa aikana halunnut porvarihallitusta.
Miksi kokoomuksen siis pitäisi haluta hallituskokoonpanoa, jonka toinen osapuoli ei sitä ole koskaan hyväksynyt?
Kukahan se petti ensin. Kukahan se meni muodostamaan Holkerin hallituksen yhdessä demareiden kanssa, vastoin aiemman Suomisen-Väyrysen sopimuksen, yhteisen porvarihallituksen muodostamisesta.
Tosiasia lienee myös se, ettei kokoomus olisi 1991 halunnut missään nimessä lähteä muodostamaan porvarihallitusta, joskaan ei keskustakaan, mutta kummallekkaan ei jäänyt muuta vaihtoehtoa demareiden ilmoitettua jäävänsä vapaaehtoisesti oppositioon.
Demareiden tuolloinen ratkaisu oli sinänsä ihailtavan kaukonäköistä ja viisasta politiikkaa, joskaan ei välttämättä yhtä yhteiskuntavastuullista. Tuolloinhan Aho ja Salolainen kävivät molemmat vuorotellen kyselemässä demareita mukaan kolmen suuren hallitukseen, joka epäilemättä olisi ollut tuohon tilanteeseen, kaikkein paras vaihtoehto.
No nyt eksyin hieman aiheesta, mutta niinpä me olemme eksyneet jo aikoja sitten. Mielestäni eksyit jo avauksessasi siitä hieman.
Huonolta näyttävät eväät porvariyhteistyölle, ainakin meidän kahden välillä, mutta onneksi se ei ole pelkästään meistä kiinni.
Holkerin sinipuna syntyi, koska Väyrynen oli sössinyt välinsä Kalevi Sorsan kanssa ja Sorsa puuhasi Koiviston kanssa kepun heittämistä oppositioon. "Kassakaappisopimus" oli vain väyrysen yritys päästä hallitukseen, kun punamullalle tuli stoppi eteen. Muita haluja porvariyhteistyöhön ei Väyryselläkään ole koskaan ollut, kuten ei muillakaan kepun puoluejohtajilla.
1991 Aho aneli peräti pari päivää demareita hallitukseen, mutta joutui sitten turvautumaan kokoomukseen, kun demarit menivät oppositioon vapaaehtoisesti nuolemaan vaalitappionsa haavoja.
Kolmen suuren hallitus taisi olla esillä myös, mutta Koivisto oli sellainen "parlamentaarikko", joka katsoi liian laajapohjaisten hallitusten olevan viersita demokratialle. Hänen mukaansa demokratiaan kuuluu myös vahva oppositio, eli yksi kolmesta suuresta vuorollaan, jos niin on käydäkseen.
Porvariyhteistyö on aina ollut minun tavoitteeni n:o 1. Juuri siksi suhtaudun keskustaan hyvin kitkerästi, kun sellaista ei ole keskustan suunnasta koskaan haluttu, vaikka eduskunnassa on ollut porvarienemmistö jo monta vaalikautta.
Aiheeseen tämä liittyy vain sikäli, että heinäluoma pelottelee nyt keskustaa, koska siellä nähdään pieni riski sen suhteen, että porvarihallitus saattaa olla mahdollinen - ainakin teoriassa - jos keskusta ryhtyisi sellaista pohtimaan vastoin omaa 40-vuotista perinnettään.
" Holkerin sinipuna syntyi, koska Väyrynen oli sössinyt välinsä Kalevi Sorsan kanssa ja Sorsa puuhasi Koiviston kanssa kepun heittämistä oppositioon."
Puuhasi kyllä, mutta ensisijaisesti syyt olivat siinä, ettei keskusta suostunut sitoutumaan, sittemmin suureksi virheeksi osoittautuneeseen, vahvan markan politiikkaan. Tämän sitoutumisen Sorsa asetti, kaikille puolueille hallitukseen pääsyn ehdoksi. Kun vielä presidentti Koivisto kuului noihin vahvan markan uskovaisiin, niin ei devalvaatio-politiikkaa kannattavalle Väyrysen keskustalle jäänyt juuri saumoja hallitukseen pääsyyn, ainakaan sen jälkeen, kun Koivisto oli nimittänyt Holkerin hallitusneuvottelijaksi.
On paljon mahdollista, että jos Koivisto olisi nimittänyt hallitusneuvottelijaksi suurimman puolueen, eli demareiden puheenjohtajan Pertti Paasion, niin porvarihallitus olisi saattanut syntyä jo tuolloin, huolimatta Koiviston vastustuksesta. Paasio olisi nimittäin joutunut käymään hallitusneuvottelut puheenjohtajien Suominen-Väyrynen kanssa ja näillä miehillä oli selvästi halua* porvarihallituksen muodostamiseen. Väyrysen intressit porvaripohjaan siirtymiseen olivat nimenomaan tuon vahvan markan politiikan vieroksumisessa, jota ihme kyllä, demarit olivat kaikkein innokkaimpia ajamaan, innokkaampia kuin Suomisen johtama kokoomus. Suomisen innostus porvarihallitukseen juonsi varmastikin pitkälti halusta katkaista pitkä oppositiokausi ja luonnollisesti Suomiselle, joka on aito porvari, keskusta tuntui mielekkäämmältä hallituskumppanilta, kuin demarit.
* Sinähän et sitä usko, mutta se, ettet sinä todellisuudessa ehkä jaksaisikaan porvarihallitukselle hurrata, ei tarkoita sitä, etteivätkö Väyrynen ja Suominen olisi voineet sellaista haluta.
Tiedän kyllä, ettei Koivisto katsonut kolmen suuren hallituksen olevan hyväksi parlamentarismille ja Koivisto pitkälti esti tuon vaihtoehdon toteutumisen. Mutta se ei tarkoita sitä, että Koivisto olisi ollut automaattisesti oikeassa. Kriisiaika jota Suomi tuohon aikaan eli, olisi tarvinnut mahdollisimman laajapohjaisen hallituksen, jolloin olisi kyetty parhaiten tekemään nopeitakin ratkaisuja, eikä asioiden käsittelyä olisi voitu viivytellä turhaan joutavalla politikoinnilla. Demareita olisi tarvittu välttämättä mukaan hallitukseen, myös siitä syystä, että ay-liike olisi saatu kunnolla mukaan valtiontalouden eheyttämiseen.
En ymmärrä, että miten voit pitää porvarihallitusta ykköstavoitteenasi, kun ilmeisen selvästi et halua keskustaa mukaan hallitukseen. En usko porvarihallituksen (ainakaan enemmistöhallituksen) olevan koskaan mahdollinen Suomessa, ilman keskustaa.
Mitä Väyrysen mielipiteisiin tulee, niin siinä kokoomuslaista luettavaa.
http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_2000/29.joulukuu/vayr5200.htm
Väyrysen kassakaappisopimuksen syntymisessä on olennaista, että punamullan tie nousi pystyyn. Se, mitkä asiakysymykset siihen vaikuttivat on jo toinen juttu. Väyrynen alkoi puuhata kassakaappisopimustaan vasta sen jälkeen, kun punamullan vaihtoehto oli poissuljettu. Kyseessä oli siis pelkkä valtapolitikointi, ei aito halu muodostaa porvarihallitus.
Jos Koivisto olisi nimittänyt hallitustunnustelijaksi jonkin demarin, olisimme päässeet testaamaan kassakaappisopimuksen pitävyyden, koska silloin olisivat sekä Suominen, Taxell että Väyrynen voineet suunnitellusti todeta, ettei SDP:n kanssa löydy pohjaa.
Kun Koivisto tiesi sopimuksesta, hän veti maton sen alta nimittäessään hallitustunnustelijaksi Holkerin samalla, kun Koivisto pani demarit nielemään sen kalkin, että pääministerin salkku menee kokoomukselle. Tämä oli demareille kova paikka muutenkin, mikä nähtiin 1991, kun sinipuna tuotti SDP:lle yli 100 000 äänen tappion ja kepusta tuli suurin puolue.
Se, että Koivisto vastusti laajapohjaisia hallituksia, voi olla myös taktiikkaa: SDP aina hallituksessa ja kepu & kokoomus kilpailemassa keskenään kumpi vuorollaan pääsee mukaan. Kepulaisten punamultahinkuhan anta tuohon aivan mainiot mahdollisuudet.
Tämä jättää kokoomukselle vain yhden vaihtoehdon - sinipunan - jos kokoomus yleensä aikoo hallitukseen päästä, koska kepu ei koskaan muodosta porvarihallitusta, jos punamulta voi toteutua.
Onneksi kokoomuksen kannatus kasvaa ja kepun kannatus laskee. Sitä mukaa lähenee myös porvarihallituksen mahdollisuus, vaikka on se mahdoton edelleen, jos kepun munamultahalut ovat niin rajattomat kuin tähän saakka ovat olleet.
"Väyrysen kassakaappisopimuksen syntymisessä on olennaista, että punamullan tie nousi pystyyn. Se, mitkä asiakysymykset siihen vaikuttivat on jo toinen juttu"
Kyllä kai nyt asiakysymykset kuitenkin ovat politiikassa se kaikkein merkittävin tekijä. Ainakin itselleni, vaikka aika vakaumuksellinen keskustalainen alankin olla, on tärkeintä se mitä asioista ollaan mieltä, eikä niinkään se kuka niitä mielipiteitä esittää. Ihmettelenkin varsin suuresti, että sinun kaltaisesi, välillä kuitenkin melkein fiksuja kirjoitteleva kaveri, asettaa poliittiset kysymykset asiakysymysten edelle.
Syy siihen, että "punamullan tie nousi pystyyn", johtui nimenomaan, vaan ei tietenkään yksinomaan, tuosta aiemmin esittämästäni perustelusta. Eli siis Väyrysen johtama keskustapuolue, ei suostunut sitoutumaan Sorsan edellyttämään vahvan markan politiikkaan. Väyrysellä olisi kuitenkin ollut mahdollisuus valita. Myöntymällä vahvan markan kannattajaksi, hän olisi paitsi turvannut punamullan jatkuvuuden, myös voinut helposti neuvotella muutamia keskustapuolueen ajamia linjauksia hallitusohjelmaan, koska vielä tuolloin Sorsan papereissa keskustapuolue oli pitkäaikaisena hallituskumppanina selkeästi kokoomuksen edellä. Lisäksi Koivisto-Sorsa- tandemin usko vahvaan markkaan oli niin syvä, että sen edestä oltiin valmiita tekemään, lähes miten suuria uhrauksia tahansa.
Väyrynen ei kuitenkaan kuulunut tuohon vahvan markan uskovaisten klaaniin. Hän näki, ettei se politiikka ole Suomen taloudelle, kauaskantoisena ratkaisuna hyväksi. Väyrynen näki asian tuolloin aivan oikein. Eli pitämällä markan kurssia keinotekoisesti liian korkealla, Suomalaisten tuotteiden hinnat nousevat ulkomailla pilviin, mikä tarkoittaa väistämättä, tuotteidemme kilpailukyvyn huonontumista, kansainvälisillä markkinoilla.
Tuossa tilanteessa oli tietenkin aika luonnollista, että Väyrynen lähti katsastelemaan uusia mahdollisuuksia hallituksen muodostamiseksi. Yhtä luonnollista olisi ollut myös se, että jos punamullan jatkolle olisivat olleet poliittiset edellytykset olemassa, niin varmastikin tuota, pääsääntöisesti hyväksi koettua linjaa olisi pyritty jatkamaan. Juuri tuolla tavoinhan Lipposen sateenkaarihallituksen jatko sinetöitiin 1999. Keskustan kanssa ei tuolloin käyty lainkaan vakavasti otettavia neuvotteluja, sen enempää demareiden, kuin kokoomuksen suunnaltakaan.
Yhtä kaikki tuo jatkuva jankkaamisesi keskustan punamulta- vetoisuudesta tuntuu olevan sinulle jonkinlainen pakkomielle. Sinä voit olla minun puolestani tuota mieltä, ihan vapaasti, sillä sinusta tuskin on, joskus kukaties mahdollista porvarihallitusta kaatamaan.
Mutta sen verran voinen kuitenkin sanoa, että Ilkka Suominen on VARMASTI ainoa kokoomusjohtaja sodan jälkeen, joka porvarihallitusta on todella kannattanut. Toki Suomisen lähtökohtana saattoi hyvinkin olla, ajatus siitä, että Väyrysen keskustan kanssa kokoomuksen on helpompi päästä hallitukseen, kuin demareiden. Siitä kumpi Suomiselle loppujen lopuksi olisi ollut mieluisampi vaihtoehto, en tiedä.
Joka tapauksessa kokoomushan liittoutui jo 40-luvulla demareiden kanssa, jolloin he olivat mm. vahvasti tukemassa Fagerholmin sosialidemokraattista vähemmistöhallitusta. Lisäksi, käytännössä aina, nykypäiviin asti, presidentinvaaleissa kokoomus on ratkaisevassa paikassa kääntynyt demareiden taakse.
En vähättele niitä asiakysymyksiä, jotka johtivat Väyrysen ja Sorsan välirikkoon. Totean vain sen, että Väyrynen alkoi puuhailla "kassakaappisopimustaan" vasta SEN JÄLKEEN, kun punamulta oli käynyt mahdottomaksi ja tämä tapahtui siten, että Sorsa sopi Koiviston kanssa kepun siirtämisestä oppositioon 1987 vaalien jälkeen. Kun Väyrynen tämän tiesi, niin em. sopimus oli hänelle pelkkä oljenkorsi, jota hän ei koskaan olisi puuhaillut, elleivät välit Sorsan kanssa olisi menneet poikki.
Kokoomuksessa on hyvinkin usein haluttu porvarihallitusta, koska sinipuna oli vielä Kekkosen aikana täysi mahdottomuus. Porvarihallitusta puuhasi mm. Pertti Salolainen porukassa, jossa oli Ahti karjalaisen taakse ryhmittyneitä keskustalaisia ja kokoomuslaisia. Holkeri ei puheenjohtajana ollut mukana, tuskinnedes tietoinen asiasta.
Holkerin sinipuna oli hieman pihtisynnytetty, mutta Lipposen sateenkaaret olivat jo toinen juttu, koska Lipponen veti demarit niin oikealle, että keskusta ryhtyi puhumaan "äärioikeistolaisesta hallituksesta, jonka yltiölibertaristinen talouspolitiikka antaa vallat markkinavoimille ja jakaa kansan kahtia".
Mitä porvarihallitusten kannatukseen tulee, niin talvella 2003 MTV3 tutki asian, jolloin 2/3 osaa kokoomuslaisista kannatti porvarihallitusta, mutta keskustalaisista vain 1/4 osa. Revi siitä!
Yksikään keskustan puoluejohtaja ei ole koskaan ilmaissut mitään kiinnostusta porvarihallitusta kohtaan muuta kuin siinä tilanteessa, jossa punamulta on ollut mahdoton. Näin kävi 1987 ja 1991. Ja Esko Aho yritti 1995 ja 1999 kaikin keinoin päästä neuvottelemaan punamullasta, puhumatta sanaakaan porvarihallituksen mahdollisuudesta, vaikka eduskunnassa olisi ollut porvarienemmistö.
Se, ettei keskusta ole tähän mennessä ikinä pyrkinyt porvarihallitukseen on fakta. Sinä voit koettaa kääntää en kokoomuksen syyksi, mutta se on vain huomion vetämistä pois asian ytimestä.
Mitä vanhoihin presidentinvaaleihin tulee, niin Kekkosta ensimmäistä kertaa valittaessa maalaisliiton kumppanina oli SKDL, kun kokoomus valitsi Fagerholmin. Jako meni ilmeisesti kaupungit/maaseutu - teollisuus/maatalous -akselilla, kun SKDL:n kannatuksesta iso osa tuli maaseudulta siihen aikaan.
Koiviston valintatilanteita ja valitsijamiesten käyttäytymisiä en enää tarkasti muista, mutta ilmeisesti he eivät tukeneet Väyrystä.
Ensimmäisessä suorassa kansanvaalissa Rehn pudotti Väyrysen ja moni kepulainenkin taisi äänestää savolaispoika Ahtisaarta mieluummin kuin Tupperware-konsulentti Elisabethia.
Vuonna 2000 kokoomuksen ylivoimainen enemmistö äänesti Esko Ahoa, joten puheet siitä, että kokoomus olisi tukenut Halosta ovat pelkkää keppiulinreppanoiden selittelyä, kun heillä ei ole kanttia tunnustaa, että Aho menetti 2. kierroksen täysin omaa tyhmyyttään, kun heittäytyi konservatiiviseksi oikeistolaiseksi ja salli kannattajiensa ryhtyä törkeästi solvaamaan Halosta.
Jo edellisessä vastauksessani yritin tuoda ilmi näkemykseni siitä, että jos Väyrynen ja Sorsa olisivat päässeet asiakysymyksissä yksimielisyyteen, niin punamulta olisi jatkanut myös 1987. Väyrysen ja Sorsan henkilökohtaisten välien en usko hallitusratkaisuun tuolloin, ainakaan merkittävästi vaikuttaneen, sillä olihan heidän välirikkonsa tapahtunut jo ennen vuotta 1983, jolloin he kuitenkin muodostivat yhteisen hallituksen.
En siis missään nimessä kiistä, sitä ettei punamulta olisi ollut Väyrysen ensisijainen tavoite. Olihan punamullalla kyetty jo pitkään tekemään sellaista politiikkaa, jota maalaisliitto-keskustapuolue oli tahtonut. Joten tuossa suhteessa turvallisen, hyväksi koetun vaihtoehdon asettaminen etusijalle, on mielestäni täysin luonnollista. Edellisessä vastauksessani viittasin myös vuoden 1999 hallitusneuvotteluihin, jolloin pitkälti samankaltaisista syistä syntyi Lipposen 2. Sateenkaari- hallitus, joka olisi luultavasti jatkanut vielä kolmannenkin kauden, mikäli demarit olisivat kyenneet säilyttämään suurimman puolueen asemansa.
"Yksikään keskustan puoluejohtaja ei ole koskaan ilmaissut mitään kiinnostusta porvarihallitusta kohtaan muuta kuin siinä tilanteessa, jossa punamulta on ollut mahdoton."
Saanen esittää kysymyksen, että muistatko, koska joku kokoomuksen puoluejohtaja, olisi ilmaissut mitään kiinnostusta porvarihallitusta kohtaan, muuta kuin siinä tilanteessa, jossa sinipuna olisi ollut mahdoton.
Aivan samalla tavalla, kuin sanot Väyrysen pyrkimyksen porvarihallitukseen olleen keskustalle vain henkireikä, voidaan sanoa kokoomuksen jokaisen pyrkimyksen hallitusyhteistyöhön keskustan kanssa, olleen vain epätoivoinen pyrkimys päästä hallitukseen hinnalla millä hyvänsä. Niin Karjalaisen kuin Väyrysenkin hallituksia kaavaillessaan, ei kokoomusjohdolla juuri muita vaihtoehtoja ollut, hallitukseen päästäkseen. Sama koskee Ahon hallituksen syntyä 1991. Koivisto oli vihjaissut Aholle mahdollisuudesta muodostaa poliittisen keskustan puolueista rakentuva vähemmistöhallitus, ellei kunnollista enemmistöhallitusta saataisi aikaan. Tämän jälkeen kokoomukselle tuli kiire päästä hallitukseen mukaan.
Mitä 1995 vaaleihin tulee, niin sosialidemokraattien syrjäyttäminen hallituksesta olisi ollut mielestäni parlamentarismin pilkkaa, siksi suuri sen silloinen vaalivoitto oli, eikä porvarihallituksen muodostamiselle olisi ollut mitään edellytyksiä, eikä juuri halua yhdessäkään puolueessa, kaikkein vähiten kokoomuksessa.
1999 taas Aho oli kyllä kristillisten Kalliksen kanssa ainoa porvaripuolueen puheenjohtaja, joka porvaripuolueesta edes mainitsi. Niinistö ja Enestam sen sijaan pysyivät visusti hiljaa koko asiasta, jottei Lipponen vain olisi suuttunut. Niinistö lyöttäytyi jo vaalitenteissä niin paljon Lipposen puolelle, että Ahon epätoivoinen yritys, porvarihallituksen tunnustelemiseksi tuntui lähinnä naurettavalta. Mutta yhtä kaikki, keskustan vikahan se oli, ettei silloinkaan saatu aikaiseksi porvarihallitusta. Ahon olisi varmastikin pitänyt yllyttää pohjanmaan isännät aseelliseen kapinaan, jolla olisi saatu syöstyä Lipponen vallasta ja pakotettua Niinistö suostumaan porvarihallitukseen. Kenties se olisi ollut sitten sitä aitoa halua porvariyhteistyöhön, en tiedä.
Vuoden 2000 presidentin vaaleissa kokoomuksen kenttäväestä, epäilemättä suurin osa äänesti Ahoa, kaikki kunnia siitä heille. (sehän ei kuitenkaan taida koskea sinua, kuten jo aiemmin myönsit) Minä olen kuitenkin pyrkinyt osoittamaan kritiikkini pelkästään kokoomuksen puoluejohtoa kohtaan, joka ei tuon aikaisesta toiminnastaan juuri kiitoksia ansaitse.
2003 gallup oli tehty myös kentällä. Kokoomuksen kenttä siis kannatti porvarihallitusta, mutta puoluejohdon kanta ei tainnut olla aivan yhtä selkeä. 2003 eduskuntavaalien alla tehtiin myös gallup, jossa jotain 70 % (en muista ihan tarkkaan, saattoi olla isompikin) Suomalaisista toivoi demareita hallitukseen. Tämänkaltainen tulos antoi kyllä kaikkien puolueiden johtajille selkeän kuvan siitä, millainen tulevan hallituksen rakenteen tulisi olla. Käytännössä mahdollisia olivat punamulta tai sinipuna. Jos kuitenkin "vastoin kansan tahtoa" olisi muodostettu porvarihallitus, olisi tuon hallituksen taipaleesta saattanut tulla kovin kivikkoinen. Ainakin se olisi luultavasti taannut demareille seuraavissa vaaleissa jälleen murskavoiton.
Suomen eduskunnassa on ollut paria poikkeusta lukuun ottamatta aina porvarienemmistö. Siitä huolimatta sodan jälkeen maassa ei ole Ahon hallituksen lisäksi toiminut ainuttakaan porvarillista enemmistöhallitusta. Nämä ovat puhtaita faktoja. Mistä tämä sitten johtuu? Syitä on monia, milloin voidaan syyttää presidenttiä, milloin vaalitulosta, milloin ay- liikettä. Sinä syytät siitä aina keskustaa. Sinun kannattaisikin äänestää seuraavissa vaaleissa keskustaa ja käskeä kavereidesikin äänestää, jotta keskusta voisi muodostaa yksin porvarillisen enemmistöhallituksen. Kokoomuksen kanssa se kun ei vain tunnu onnistuvan.
No vakavasti puhuen, syytä on molemmissa puolueissa. Todellista halua porvarihallitukseen ei ole ollut kummassakaan puolueessa, sillä jos sitä halua olisi ollut, niin kyllähän sellainen olisi pystyyn saatu.
Nuorempana olen äänestänyt, jopa eduskuntavaaleissa kokoomusta. Tosin olisin tuolloinkin äänestänyt mieluiten nuorsuomalaisia, mutta heillä ei ollut oikein vakuuttavia ehdokkaita vaalipiirissäni. Sittemmin olen löytänyt poliittisen kotini keskustasta, jonka toiminnassa pyrin vaikuttamaan voimieni mukaan, jotta siitä tulisi mahdollisimman paljon, minun näköiseni puolue. Olen oikeistolainen, eikä kuvaus markkinaliberaali tunnu minustakaan järin vieraalta termiltä.
Kerroin tämän alustuksena sille, että minä koen kuitenkin tärkeäksi sen, että Suomessa on nykyisin mahdollisuus muodostaa erilaisia hallituksia. Vaikka voinenkin lukeutua hienokseltaan porvari-pohjaisen hallitusratkaisun kannattajaksi, ei sen mielestäni kuitenkaan pidä olla, mikään itsetarkoitus. Hallitusta muodostettaessa, todelliset asiakysymykset tulee pitää etusijalla. Myös kulloisenkin vaalitilanteen pitää osaltaan vaikuttaa hallitusratkaisuihin.
Joka tapauksessa, käsittääkseni keskustan ja kokoomuksen tekemä sopimus, yhteistyöstä presidentinvaalien osalta, ei sisällä minkäänlaista sitoutumista mihinkään hallitusratkaisuun. Muutenkin tuo sopimus on aika avoin ja lähinnä näennäinen. Mutta pidän sitä silti hyvänä ratkaisuna, sillä antaahan se kentälle ainakin sen sanoman, että vaikkeivät puolueemme nyt aivan veljeksiä olekaan, niin kenties kuitenkin pikkuserkkuja.
Luulen ettemme pysty tässä keskustelussa etenemään tämän pidemmälle. Emme ainakaan kovin rakentavassa hengessä. Meillä molemmilla on omat vankat mielipiteemme ja ne taitavat pitää, vaikka kuinka inttäisimme. Joten aion nyt lopettaa tämän keskustelun tähän viestiin, enkä enää vastaa tähän viestiketjuun.
Joka tapauksessa keskustelumme oli mielestäni välillä aika antoisaakin, ainakin antoisampaa, kuin ne tavalliset juorulehti-keskustelut, joita saitin lapset tuolla niin kovin mielellään harrastavat.
Minäkin kiitän antoisasta keskustelusta, vaikka hämmästelen, että oikeistolainen markkinaliberaali ja ent. nuorsuomalaisten kannattaja voi valita keskustan kokoomuksen sijasta. ;-))
Mikä vaihtoehto se nyt on, että äänestettäisiin suoraan ns. varademari sauli Niinistöä. En tiedä onko N. Heinäluoman sylikoira, vai ei, mutta Lipposen vahtikoirana N. kuitenkin profiloitui varsin selkeästi likimain seitsemän vuotta.
Kannattaa muistaa myös, kuinka N. viime vaaleissa ajoi Halosen presidentiksi. Hän ei ollut toki suoraan H:ta tukemassa, mutta sekin, ettei hän tuolloin lähtenyt tukemaan selkeää porvarillista vaihtoehtoa, oli riittävän selvä merkki kyseisen herran ajatuksista. Myös Helsingin Sanomat arveli useaan otteeseen Niinistön asettuneen Halosen kannalle. Näitäkään käsityksiä ei N. nähnyt tarpeelliseksi korjata.
Kaikkein naurettavinta oli, kun N. sitten vaali-iltana, tuloksen selvittyä väitti itse äänestäneensä Ahoa. Tämä vain sen vuoksi, että tiesi, myös kokoomuksessa olevan ison joukon porvarillisia konservatiiveja, jotka eivät antaisi anteeksi puheenjohtajalleen, jos tämä menisi suoraan sosialistin taakse. Mutta tosiasia on se, että jos N. olisi todella toivonut Ahon voittavan, olisi hän sen pelin voinut hyvinkin ratkaista Ahon hyväksi, ilmoittamalla ennen vaaleja tukevansa Ahoa. Siksi pieniksi nuo erot lopullisessa laskennassa jäivät.
Porvarillisena keskusta-liberaalina kääntyisin itse luultavasti toisella kierroksella Niinistön kannalle, mikäli vastakkain olisivat Niinistö ja Halonen. Totuuden nimessä on kuitenkin sanottava, ettei se minulle kuitenkaan mikään ihan helppo ratkaisu olisi, siksi punaiselta tuo Niinistön politiikka on viime vuosien aikana vaikuttanut. Poliittisilta ajatuksiltaan kun, Niinistö pahimmillaan tuo mieleen melkein Harri Holkerin, tuon sodanjälkeisen historiamme suurimman katastrofin. Joskin Niinistön talouspoliittinen osaaminen on kyllä aivan eri tasolta, Holkerin kanssa.
Mutta juuri tämäntapaiset kirjoitukset kokoomuslaisten taholta saavat minut kyllä harkitsemaan omaa äänestyskäyttäytymistäni uudestaan. Vaikka loppujen lopuksi, sehän lienee kuitenkin sinunlaistesi piilodemarien kirjoitusten takanakin, vai kuinka.
Muutenkin olen sitä mieltä, että koko porvaripuolueen yhteistyölle, ei taida löytyä riittävää pontta. Ensimmäinen kierros tullaan käytännössä käymään, juuri keskustan ja kokoomuksen kesken. Halonenhan lähtiessään peliin mukaan, lienee jo varma toiselle kierrokselle menijä. Tämä tarkoittaa sitä, että porvaripuolueilla on kaksi viikkoa aikaa koota voimansa yhteen, ennen toista kierrosta. Voin vakuuttaa, ettei se tule onnistumaan, puolin tai toisin, ellei kampanjaa käydä siististi ja hyvän maun mukaisesti.
Jos sinä Jaba 43, olet todellisuudessa oikeistolainen porvari, niin kyllä tällaisten vetoomusten tekeminen, kannattaa säästää toiselle kierrokselle. Ensimmäisellä kierroksella molemmat leirit äänestävät omiaan ja houkuttelevat äänestäjiään, muualta kuin kaverin leiristä, ja toisella kierroksella me sitten voimme yhdistää voimamme, olipa siellä sitten kumpi tahansa.
Lipposen/Nuunistön hallitukset noudattivat keskustan sanomalehtien ja keskustan puoluejohdon omien lausumien mukaan "yltiölibertaristista ja äärioikeistolaista politiikkaa, jossa markkinavoimille annetaan täysi vapaus riehua ja kansa jaetaan kahtia".
Tämän mukaan keskusta ja Vanhanen asemoituvat politiikassa Lipposen ja Niinistön vasemmalle puolelle, keskustan itsensä asemoimina.
Se, että Niinistö muka "ajoi Halosen presidentiksi" on täyttä paskaa. Eivätkö typerät kepulaiset vieläkään kykene tunnustamaan, että Aho itse aiheutti häviönsä ryhtymällä ellaiseksi "porvariksi", jollainen hän ei ollut ja masinoimalla joukkonsa törkeästi solvaamaan Halosta yksityishenkilönä.
Jos vielä tuon päälle olisi tapahtunut, että Niinistö olisi kehoittanut kokoomuslaisia äänestämään Ahoa, niin Halonen olisi voittanut todennäköisestoi 120 000 äänellä eikä vain 60 000 äänellä niin kuin voitti.
Tuollainen valittelu ja Niinistön osoittelu ei kerro minulle mitään muuta kuin sen, että henkilö, joka noin menettelee ei tajua asioista yhtään mitään ja etsii ulkopuolista syyllistä keskustan omille virheille.
Yhtä typerää on Niinistön politiikan nimittely "punaiseksi". Niinistö nimittäin piti veroratkaisut aina irrallaan tupo-neuvotteluista (toisin kuin Vanhanen) ja Niinistö myös esti SAK:n aikeet tieukentaa työehtosopimusten yleisitovuutta (jonka oppositio-kepu olisi sallinut).
Näiden lisäksi Niinistö ajoi joka vyuosi läpi suuremmat veronalennukset kuin SAK olisi ollut valmis ja joka budjetissa esitti työttömyysturvan rakenteellista uudistamista.
Jos tämä on "punaista", niin mitä sitten on se, ettei keskusta puhu sanaakaan niistä asioita, jotka olivat keskustan vaalitavoitteita ennen 2003 vaaleja, kuten elintarvikkeiden alv:n alentaminen, palvelualojen työnantajamaksujen alentaminen, bensaveron alentaminen, yrittäjyyden edistäminen, jne...
Minä olen sitoutumaton antisosialisti ja asenteiltani liberaalisti asioihin suhtautuva uudistaja. Kokoomus on vaikutusvaltaisista puolueista se, jonka arvot ovat lähimpänä omiani.
Niinpä näen, että presidentinvaalissa on demareiden ehdokkan vastaehdokkaaksi saatava sellainen, joka tarjoaa todellisen vaihtoehdon sosialidemokratialle.
Koko historiansa ajan ilman mitään ehtoja punamultaan ryöminyt keskusta ei ole tällainen vaihtoehto, ellei Matti Vanhanen kampanjansa aikana toisin osoita.
Entäpä sitten, se kun Niinistö hylkäsi keskustan 1998 lanseeraaman työreformin, leimaamalla sen oikeistopopulistiseksi vaali-propagandaksi. Luultavasti Niinistö ei edes vaivautunut kyseiseen eepokseen tutustumaan, muutoin kuin SAK:n tarkoituksella vääristelemän referaatin muodossa.
Tuon työreforminhan kokoomus sittemmin 2003 eduskuntavaalien jälkeen nosti itse esiin, sinänsä suuresti arvostamani, silloisen puheenjohtajan Ville Itälän johdolla. Tuolloin he syyttivät keskustaa siitä, että se oli unohtanut tehneensä koko työreformin. Ei keskusta sitä ollut unohtanut, mutta sen vastaanotto, oli viisi vuotta sitten ollut niin tyrmistyttävä, ennen kaikkea kokoomuksen suunnalta, koska vasemmiston kantahan nyt oli jo etukäteen tiedossa, ettei sitä enää seuraaviin eduskuntavaaleihin otettu tavoitteisiin mukaan.
Muun muassa tuolloista Niinistön käyttäytymistä, voitaneen hyvällä syyllä nimittää SAK:n ja demareiden nuoleskeluksi. Niinistö kun katsoi, että hallitusyhteistyö demareiden kanssa on niin tärkeää, ettei sitä saanut millään, selkeästi yhteiskuntaa parantavalla politiikallakaan vaarantaa.
Eikä kannata väittää, ettei kokoomuksella olisi vaaleihin mennessä ollut saumoja hallitukseen, muutoin kuin sateenkaaren kautta. Jos kokoomus olisi muuttanut suhtautumistaan työreformiin, joka oli keskustan keskeisimpien tavoitteiden listalla, olisi porvaripohja ollut kenties kaikkein varteenotettavin vaihtoehto. Ahohan yritti jopa vaalien jälkeen käynnistää neuvottelut yhteisen porvarihallituksen luomisesta, vaikkakin totuuden nimissä täytyy sanoa, sen kortin käyttämisen olleen tuossa vaiheessa Aholle ns. viimeinen oljenkorsi, johon tarttua.
Työreformi-termistä on tullut jo eräänlainen tarralappu, jota liimaillaan ihan mihin tahansa. Tässä sen historiaa:
Ensimmäinen versio työreformista laadittiin Matti Vanhasen vetämällä porukalla, joka neuvotteli reformin sisällöstä SAK:n, mm. Eero Heinäluoman kanssa. Tuon työreformin tarkoitus oli muodostaa pohja seuraavan punamultahallituksen työmarkkinapoliittiselle oeslle.
Sitten lähestyivät 1999 vaalit ja Esko Aho tarvitsi vaaliohjelman. Piti näet saada kokoomuksen kannattajilta ääniä. Niinpä Aho ja Maria-Kaisa Aula ryhtyivät muokkaamaan Vanhasen työreformista vaaliohjelmaa ja lisäsisvät sinne muutamia kohtia, jotka eivät ollenkaan SAK:ta miellyttäneet. Tässä vaiheessa penttilä ja Tarkka ihastuivat asiaan ja ryhtyivät jopa puuhaamaan nusujen ja keskustan vaaliliittoa.
SAK veti työreformin II versiosta pavut sieraimiinsa ja aloitta aivan mahtavan castatulituksen "isäntäväallan paluusta torppariaikaan", jolloin Aholle tuli kiire muutella työreformia demareille sopivampaan suuntaan, ettei punamulta vaarantuisi. Niin tehtiin. Syntyi työreformi III ja sen seurauksena Penttilä ja Tarkka vetivät nusut kauemmaksi kepusta ja peruivat vaaliliittoaikeensa.
Tätä työreformia sitten reposteltiin eri tv-keskusteluissa, jolloin Aho itse kertoi, että keskustan työreformissa ei ole mitään sellaista, mitä ei olisi kokoomuksen työmarkkinapoliittisessa ohjelmassa, siellä vain paljon jyrkemmin sanottuna.
Vahinko oli kuitenkin tapahtunut. Työmarkkinapopulismi vei Ahon uskottavuuden ja kaatoi hänen mahdollisuutensa punamultaan. Jos joku haluaa tämänkin töpeksimisen panna Niinistön piikkiin, niin heikoilla ovat eväät.
Ei kai Niinistö vaalien alla ryhdy kannattamaan sellaista keskustan vaaliohjelmaa, joka oli suunnattu kokoomusta vastaan?
http://www.keskusta.fi/index.phtml
..jos ensin tarkennat, mihin asiaan pitää tutustua.
Siellä on tuo kuuluisa keskustan työreformi Word-versiona, muttei sen linkittäminen nyt vain tunnu onnistuvan, valitan.
Mulla on työreformi tallessa ja luettuna.
Keskustassa jo mietitään sopivaa pikku operaatiota Heinäluomaa varten. Kyllä mies siitä rauhottuu.
Kerro lisää siitä, mitä keskusta tekee. Olen hyvin utelias.
jotain todella kaunista. Mikään tavallinen ei ole kyllin hyvää Heinäluomalle.