Onkohan kenelläkään muulla täällä käyvällä tällaista vaivaa? Karvojen nyppimishäiriö. Nypin karvojani päästä, hiuksia ja kasvokarvoja. Tiedän, että se on sairasta, mutta silti sitä teen. Olen kärsinyt vaivastani jo noin 15 vuotta. Tosi hävettävä vaiva. Pystyn sen näin anonyymisti kertomaan ja tietysti mielenterveystoimistossa. Mielenterveystoimistossa ovat olleet ihmeissään, eivät ole juuri osanneet auttaa asiassa. Itsepähän tietysti päätän mitä karvojeni kanssa teen. :/
Harvinainen vaivani
Anonyymi
9835
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
on samantapainen vaiva, mutta mä nypin päänahastani ihoa. Joskus nypin ihoa käsivarsista ja sormista. En tiedä miksi teen sitä. Olen myös tehnyt sitä ainakin 15 vuotta.
Tuontapaiset pakkotoiminnot ovat yllättävän yleisiä. Uudella tavankääntämismenetelmällä on saatu aikaan hyviä tuloksia. Ihmettelen hiukan kyllä tuota MTT:n häkellystä, ehkä heillä ei ole tällaista tapausta ollut (asutko pienellä paikkakunnalla kenties?), mutta näitä asioita on hoidettu jo kauan esim. ratkaisukeskeisillä, kognitiivissa yms. terapioilla. Mikäli tuolla MTT-toimistossa ei ole asiantuntevuutta riittävästi, käväisepä terveyskeskuspsykologilla, jospa hän olisi tutustunut paremmin tämänkaltaisten ongelmien hoitoon. Hyvän artikelin tavankääntämismenetelmästä on kirjoittanut Tuomisto & Timonen. Esim.ihon nyppimisestä saattaa seurata pahoja tulehduksia, joten jo senkin vuoksi apu tarpeen, sen lisäksi, että tapa varmasti rajoittaa ollessaan voimakas pakkotoiminto.
Asun kaupungissa, joten outoa, kun ei ole ammattitaitoista henkilökuntaa täällä. Ovat olleet kuin öö aapisen laidassa kun tuosta asiasta on puhunut.
Kiitos, kun kerroit tuosta kognitiivisesta terapiasta. Pitääpä laittaa korvan taakse.
Hassua! Luulin olevani ainoa, jolla on moinen pakkomielle!!! Tosin itse nypin karvoja vähän joka puolelta kehoa: naamasta, kainaloista, haarovälistä. Jotenkin sain sen kuitenkin aisoihin ehkä reilu vuosi sitten. Mitä enemmän sitä tekee, sitä enemmän sitä haluaa tehdä.
Toistuvilla kävely- tai pyöräilymatkoilla lasken nykyään
vain vasemman jalan toiminnot. Tarvittaessa vaan tuplaan.
Tiedän kokonaisluvun, eikä harmita, että enpäs muistanu
laskea heti pihasta lähtiessä!
...nimittäin trikotillomania. Kuuluu käsittääkseni pakkoneuroottiseen oireiluun, johon moni saa avun kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta.
Tiedän kyllä sen nimen, en vain tullut kertoneeksi sitä tuossa avauksessa. Kun vaiva alkoi, en tiennyt mitä se on, eikä ammattiauttajatkaan tienneet. Kerran tieteen kuvalehdestä löytyi sen nimi. Kyllä helpotti että sellainen vaiva on oikeasti olemassa ja nimetty, kun tuntui, että olen ainoa maailmassa, joka kärsii niin kummallisesta vaivasta...:/
Minä en ole uskoa todeksi, että todella tästä vaivasta kärsiviä löytyy muitakin. :)
Mun pakko-oireeni on vähän erilainen en tiedä onko kellään muulla tällaista. Mä puristelen mustapäitä iholtani yleensä vähintään joka toinen päivä. Aikaa voi mennä parikin tuntia. Tää alko joskus reilut kymmenen vuotta sitten ja on vain pahentunut koko ajan. En ole käynyt missään terapiassa tästä tai puhunut yleensäkään kenellekään. Saa kyllä itsetunnon todella alas ja rajoittaa jonkin verran elämää.