Olisipa sitä rohkeampi, niin uskaltaisi

Itse olen jo oppinut etten mä tai mun jutut ketään kiinnosta, olen niin tylsä ja merkityksetön, joten mun on parempikin olla hiljaa toisten seurassa ja pysyä sivummalla.

Oletko nainen vai mies?

Kuulostaa tutulta vaikka itse en ole ujo. Voi myös olla parempi niin. Se on osa sinun puolustusmekanismia harmeja vastaan. Ole rohkea oikeassa paikassa ☺️

Hiljaiset, omissa oloissa viihtyvät naiset ovat minusta parhaita, yllätyksiä täynnä. Miksi pitäis olla aina äänessä ja esillä? Mieheltä, joka arvostaa.

Jos näen tutun ihmisen kadulla niin menen juttelemaan. Sellaisten kanssa en juttele, joiden kanssa en ole koskaan jutellut. Illanvietto samanikäisten kanssa on hyvä paikka tutustua uusiin ihmisiin.

Itsekin olen ollut pikkupojasta asti semmoinen kenen on vaikea puhua uusille ja vieraille ihmisille, enkä ole halunnutkaan puhua. En halua antaa mitään tyhmiä motivaatio puheita tai muita turhia neuvoja. Kerron vaan että uskoon tuleminen auttaa kaikkeen, ja uskolla tarkoitan nimenomaisesti uskoa Jeesukseen. Jumala on antanut kaikelle merkityksensä. Ihmisessä vallitsevat heikkoudetkin ovat Jumalan asettamia loppujenlopuksi. Siksipä kukaan muu ei voikaan ihmistä todella parantaa.

Nämä on niitä surullisia juttuja. Pelko lähtee kohtaamalla asian.. Voimia!

Etkö muuta keksinyt kuin ihmispelko? Mene terapiaan heti.Terveyskeskukseen kontakti tai Missioon.Pääset heti.Opit pääsee traumoistasi eroon ja kohtaa ihmisiä.Jopa puhumaankin lääkityksessä.

Ei sitä kyllä kannata väenväkisin jutella kenellekkään vaikka tiedän myös itse sen että joku päive haluais. Ja välttelen kyllä ihmisiä ja jotenniin aistien sen että minua vihataan. Olen vain sellaisissa paikoissa ja sellaiseen aikoon jossa oletan olevan samankaltaisia. Vihhoon sitä jos kuulen minua haukuttavan ja kirosanoilta ei voi välttyä. Kuulemasta. Todella pistää korvaan pahat sanat . Jos nyt itsekkin olen joskus vihainen niin puran sen johonniin muuhun kuin muihin ihmisiin. Ellei sitten ole tarvetta puhua juuri hänelle kuka on tämän vihan aiheuttanut. Viha, ymmärrys tai jotain. Miksi sitä nyt sanoisi . Jonniinverran tiedän että luonnossa voi kuulla omiaan mutta se sieteekö kaupungin meluja , on omien korvien välissä. Joten, aikamoiselle rasitukselle joutuu kukin omalla tahollaan. Ei tarvitse esittee mitteen muuta kuin mitä itse ja elämänkokemus on. Toisen kautta ei voi ellee. Jonkun aikoo se voi olla ihan ok. Jos on olemassa omakin piä eikä toisilta lainattu "kasvatuspiä" niin niin täytyy ollakkin.

Kysyitkö sinä mies sitä joltain minun takiani? Kyllä sinä puhua osaat miksi et tule puhumaan minulle? :(

Eikö sinusta tunnu hieman mauttomalta kehitellä oman menneisyyden rasitteita ? Tavoitella uutisarvoa raiskauksilla / insestillä / bulimialla tai jollain muulla joista voi kerskua etusivuilla ? Noilla tarinoilla kertoja tuo esille oman henkisen ja sairaan suhteen ympäristöön .

Kyllä se pelko tulee vastoinkäymisien seurauksella ja vähän kuin villiintyy kun vielä kauan erossa.

Onko toinen osapuoli ollut aloitteellinen ja antanut mahdollisuuden jutella vai ootko ihan kylmiltään aloittamassa? Pystyt kyllä siihen uskon suhun. Maita nyt vaan hänelle viesti tai, jos mahdollista niin jutelkaa huomenna tai milloin vaan livenä!
Jos sulla numero. Kysy kuulumisia, fiiliksiä yms tai jotain vastaavaa.

Tsemppiä ja rohkeutta! Meitä on monia ja monet meistä varmasti pelkää turhaan.
- n

Kyllä se varmaan niin on eli ota luuri kouraan soita milloin vaan.

Jos olis rohkeampi uskaltaisi tuntea jotain. Mut kauan auttaa jos hokee älä tunne mitään älä tunne mitään.

No rohkeutta voi oppia. Pitää laittaa itsensä riskillä likoomaan. Sitten huomaa, että ei se niin paha juttu ollutkaan.

Ei heissä ole pelättävää, varottavaa sitäkin enemmän.

Ei kannata. Itse en jaksa enää edes yrittää. Ketään ei kiinnosta. Sain viime viikolla viestin mitä kuuluu. Vastasin ja kysyin mitäs sinulle kuulu eikä ihminen ole vieläkään vastannut takaisin. En ymmärrä.

no ei se kaikilla oo ees pelkoo se ettei saa sanotuks mitään, voi olla ettei vaan oikein oo mitään järkevää sanottavaa, niin siinä kattoo sitte paremmaks pysyä hiljaa eikä rikkoo sillä turhanaikasella pälätyksellä joskus ihan hyvääki sanatonta tunnelmaa ja ei se oikeestaan oo mitään salaperäisyyden tavoittelua, ennemminki ettei siellä sisällä nyt vaan sen ihmeempii oikeestaan edes tapahdu, ku mitä ulospäin näkyy, et voi olla aika tyhjäki mieli siinä ja se on oikeestaan ihan hyvä olotila