Ensitreffit alttarilla formaattiin?
Osallistuisitko
Anonyymi
9<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
En- vain yksi mies kelpaa mulle ja hänet olen jo nähnyt. Ei ole treffailtu kyllä.
En myöskään suostuisi ikinä. Rakkaus on pelkkä vitsi nykyihmisille. Kevytmielinen ja siksi turha asia heille. Avioliitto on loppuelämäksi tarkoitettu. Sillä leikkiminen on yksinkertaisesti pahuutta.
En kaipaa julkisuutta, joten en. Jos tuossa ei olisi tv-kameroita jne. niin mikä jottei voisikin harkita.
joo, olin vastaamassa noin, aika pragmaattinen ja selkeä tapa tutustua ihmiseen
Mitä tarkoittaa pragmaattinen?
käytännöllinen, ei turhaa jahkailua siinä suhteen alussa, vaan katsotaan nopeasti arjessa lähteekö yhteiselämä sujumaan
No siis juuri noin mäkin ajattelen. Ihastuminen ja rakastuminen on toki ihan kivaa, mutta tavallaan se olis musta ehkä jopa kivempaa noin päin. Näkis heti sen, että toimisko se arki ja sitten vois vaikka ihastua ja rakastuakin. Toisin kun yleensä täällä meillä, että ensiksi kulutetaan kamalasti aikaa siihen tapailuun ja muuhun ja lopulta yhteiselo ei toimi yhtään.
Siis mä olen ihan aidosti jopa järjestettyjen liittojen kannattaja. Niin kauan, kun yhdessä ei ole pakko pysyä ja yhtään syvempään kanssakäymiseen ei ole pakko edetä, jos ei siltä tunnu. Mun puolesta siihen ei tarvittas tota alttaria, vaan ihan pelkkä saman katon alle muutto riittäis. Mä en muutenkaan ole avioon menevää sorttia.
Ihminen on yleensä rakastuessaan varsin sokea monen asian suhteen. Ne omat läheiset voi jopa varsin todennäkösesti olla parempia arvioimaan sitä kenen kanssa homma voisi aidosti toimia. Siinä systeemissä on oma viisautensa, sillon jos motivaationa ja kriteereinä olis onnellisuus. Eikä nyt vaikka taloudelliset näkökulmat, kuten järjestetyissä liitoissa tuppaa ikävä kyllä yleensä olemaan.
En. Toisilla on pakkomielle päästä avioliittoon ja ihan kenen kans vaan, kunhan pääsee naimisiin.
Se on joillekin vähän sama kuin neitsyys. Se pitää korkata vaikka kovassa kännissä katuojassa klo 2.30 yöllä randomin kans, kunhan vaan on se neitsyys saatu poistettua.
Mä en oo koskaan tajunnu mitä ideaa tollasessa touhus on.
Teininä kun en tuntenut et oikeesti olisin rakastunu ja haluaisin harrastaa seksii eka kerran niin en myöskään sitä tehny. Ei mulla ollu mikään kiire. Ajattelin aina etten haluu tehdä asioita väärin, jottei jää huonot muistot asioista jotka jää ikuisesti mieleeni.
Olin 19 vuotias, kun neitsyys meni. Olin kihloissa ja ehkä jotain päälle vuoden jo ollu suhteessa entiseni kanssa ennen kuin oli olo et nyt oon valmis.
Mulle jäi siitä hyvät muistot. Ei jääny tunne et joku random tyyppi jonka nimee en edes tiedä käyttää mun kehoo mällien tyhjennykseen jossain räkäkännis pusikossa pihalla kun oon itekin puol tajuton.
Mulle jäi muisto siitä kuinka mua rakastava poikaystäväni kohteli mua arvokkaimpana tyttönä maailmassa ja kohteli yhtä arvostavasti ja kunnioittavasti minua ihmisenä kuin mitä kehoani. tunsin itseni arvokkaaksi, tärkeäksi ja siihen kai rakentui sitten mun kehon kunnioituskin. Exäni opetti et kehoni arvokas ei mikään kerta mällin heittoon tarkotettu pumpattavan barbaran korvaaja.
Samalla asenteella oon avioliittoon. Se pitää tehdä oikein et siitä tulee hyvä kokemus.
En menisi ensitreffit alttarilla, enkä mihinkään muuhun näihin turhiin realityohjelmiin. En edes katso niitä, kun niissä ei ole mitään mielenkiintoista. Ensitreffit alttarilla on avioliiton pilkkaamista. Outoa, että ihmiset tekevät nykyisin mitä tahansa kuuluisuuden eteen. Ihmettelen niitäkin henkilöitä, jotka menevät ohjelmaan valitsemaan pareja. Ei kukaan vieras ihminen voi sanoa kuka kenenkin kanssa sopii yhteen. Näkeehän sen jo siitäkin miten vähän aikaa parit pysyvät yhdessä,