vaatimaan miehiltä liikaa, niin ne stressaantuvat ja ongelmat kasaantuu...
Tietäkää naiset! Jos alatte
Anonyymi
49685
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Siks mä en rölliseni vaadi mitään. Tai sanon asiasta kerran jos sana ei tehoo se on kerrasta poikki. Lähen meneen
Toista ei voi muuttaa mutta itsensä voi poistaa huonosta seurasta jonka vaikutukset omaan elämään on negatiivisia
Huonoa käytöstä, tietää vain ongelmia lisää, kun ajattelet noin itsekkäästi?
Kaikki on sulle liikaa. Arvasin sen. Anteeksi kun edes ajattelin että sinäkin haluaisit jotain. Pahoittelen. En kiusaa enää.
Olen avuton ja tyhmä, sitä kai yrität sanoa. Ei aloittaja.
En ole kumpaakaan. Mutta oli kai kiva taas maalittaa jotain. Saitko orkyn?
En ota yhteyttä kun elämäsi olisi sen jälkeen negatiivista. Olen mielummin vankina.
Kuka sulta mitään on vaatinut 😂
Voi juku. Itse mies on osansa pedannut.
Vaatimaan mitä?
Mikä se on se liikaa vaadittu? Kun toisaalta Suomi-mieshän kestää ja jaksaa mitä vaan, ainakin legendoissa, niin voiko tuolta oikein liikaa vaatiakaan?
Elät luuloissa.
En odota miehiltä yhtään mitään. Se aika on mennyt jo, kun halusin suhteen. Elämässä on paljon muuta. Koin aivan liian voimakkaita tunteita, en olisi halunnut. Nyt korjaan itseäni.
Sanat on samat myös miehille.
Olisi kiva tietää vähän tarkemmin, että mikä on liikaa.
Vaan kuten joku jo tuossa aiemmin sanoi niin en minäkään jaksa paljon vaatia. Sitä joko ollaan yhteensopivat tai sitten ei olla jajos ei olla niin mä osaan myös poistua. Kenenkään ei tarvitse ruveta muuttumaan, eikä keneltäkään sitä odoteta.
Eiköhän se ole kaikilla samanlain, mua kun mies painostas asiassa kuin asiassa tai vaatis jotain olis hyvin pian ulkona kaikesta kirjaimellisesti. Onneks muhun ei miesten painostaminen tehoaisi, maailma on täynnä miehiä. On vaan kiva katella kaikkia, se riittää suurimmaksi osaksi.
Sanotaanko vaikka näin kuin eräs sanoi että pareen olla yksin ettei jaksa jokailtaista per.een kinuamista. Onko miehestä muuhun.
Niin useimmilla on, mutta mulla tämä liittyi ihan kaikkeen, mua ei nyt tuo ahdistaisi, mutta riippuu kyllä miehestä, jos mies ei kiinnosta niin kuin kävi Exän kanssa, niin helpotushan se on, nyt on olen onnellinen, että hän saa sen huomioin, mitä en voinut / halunnut antaa. Tarkoitin tuolla sitä, että mitä enemmän "pakottaa" mihin tahansa, mä häviin.
Mun mielestä elämä on nykyään liian helppoa. Pitää keksiä valituksen aihetta kaikesta.
Jos kuppi on jäänyt pöydälle, niin sen sijaan et siirtäs sen pois, pitää asiasta valittaa koko päivän. Tää esimerkiksi. Te pääsette oikeasti liian helpolla elämässä, niin ette osaa olla onnellisia ja tyytyväisiä.
No joo, ei joka asiasta tarvitse valittaa hyvin totta, mutta en mä mitään porsasta katselisi.
Onko sen kupin siirtäminen sitten muka sen suurempi voimanponnistus sen alkuperäiselle unohtajalle? Eipä taida olla. Vaan sen sijaan, että sen siirtäisi, pitää koko päivä vältellä sen siirtämistä. Teidän elämä on liian helpooa, joten kehittämällä kehitätte tollasia väännön aiheita.
P.s. Mä en kulje ja kerää yhtään ainoaa esinettä kuusivuotiaankaan perässä. Jostain kumman syystä lapsikin osaa kerätä itse sotkunsa.
Likaiset astiat lojumassa, ikuisuusaihe 😅.
Itseäni ei haittaa unohtunut kahvikuppi tai lasi tai vaikka leipälautanen, joka on oikeastaan ihan puhdas. Ne eivät riko mun feng shuitani tai vastaavaa. Itsekin voin hyvin jättää noita tietokoneen viereen tai työkamojeni viereen. Seuraavan kerran, kun juon kahvia tai syön leivän niin haen sieltä, pesaisen ja käytän uudelleen.
Tuossa on kuitenkin kaksi hyvin selkeää rajaa, koska mä alan nähdä punaista. Toinen on, että edellinen kahvikuppi (tai vastaava) lojuu jossain ja menee ottamaan uuden, juo kahvin ja se uusikin kuppi jää johonkin lojumaan. Tuollasessa tilanteessa saattaisi nopeasti käydä mystinen kahvikuppien katoamistemppu ja niitä kuppeja jäisi miehen käyttöön tasan yksi. Toinen, jossa näen punaista on se, jos selkeästi likaisia astioita jätetään lojumaan johonkin, haisemaan, keräämään kärpäsiä ja homehtumaan. Siinä kohtaa saattaisin hyvinkin kysyä seuraavalla ruualla, että syötkö samalta pesemättömältä lautaselta vai annanko koiran ensiksi nuolla sen "puhtaaksi". Tai sitten taloudesta todellakin vain katoaisivat kaikki ylimääräiset astiat.
Kuppiesimerkki oli vain esimerkki siitä et riitaa saa aikaiseksi joka asiasta jos sitä haluaa.
Tosiasia on et jos on itse elämään tyytymätön niin kaikki pienetkin epäkohdat alkaa ärsyttämään. Tähän peräänkuuluttaisin huumoria suhteeseen ja kiitollisuutta siitä et on joku jota rakastaa.
Tietysti, mutta siivottomuudesta tai tahallisesta passauttamisesta tuskin tarvitsee olla kiitollinen. Vai mitä mieltä olet? Minusta ainakaan passauttaminen ei kerro siitä, että rakastaisi.
Itsehän en ole ihminen, joka jaksaisi sanoa montaa kertaa samasta aiheesta. Se saattoi ehkä käydä tuosta astiaesimerkistä ilmi. En jaksa huomautella, enkä riidellä. Sanon nätisti kerran, ehkä kaksi ja sitten tarvittaessa ratkaisen ongelman itse. Se voi todellakin tarkottaa vaikkapa, että kaikki ylimääräiset astiat häipyvät tai että pesen vain pyykkikorissa pyykinpesua aloitellessani olevat vaatteet jne. Esim. hän, jonka vaatteet lojuvat aloitushetkellä jossain muualla, hoitaa itse vaatehuoltonsa. Pöydillä lojuvat ylimääräiset tavarat, joista on nätisti huomautettu, voivat päätyä roskikseen jne. jne. jne. Yleensä mun kanssa samassa taloudessa asuvat oppivat pian kuuntelemaan, kun sanon nätisti.
no niinpä
naiset voivat mennä keskenään naimisiin jos ei kelpaa. sehän kuuluma on nykyään mahdollista.
Tästä tulee todennäköisesti trendi. Ei sillä, että lesboilu lisääntyisi, vaan siksi että naisten on paljon helpompi elää keskenään, O:n kun kuitenkin joutuu hoitamaan itsekseen.
😂, mun ystävistä puolet sanoo, et jos olis yhtään kiinnostusta naisiin, ei kattelisi miehiä yhtään.. Yllätys yllätys 🤣..
Luulenpa ettei naisen kanssa olisi sen helpompaa.
Nii en tiiä, en ole naisiin päin. Sinkkuna on hyvä olla, parit intiimi hetket silloin tällöin riittää 😃, en mä jaksais vääntää kenenkään kanssa. Väännöt olen jo vääntänyt ja se kyllä riitti, täytyisi tulla melko unelma kumppani, et alkaisin samaan enää. Vannoutunut etten yhteen lyö tavaroitani kenenkään kanssa enää.
Eikä ole todellakaan mikään uusi juttu. Itsekin tuli jo parikymppisenä juteltua ystävien kanssa miten elämä naisen kanssa olisi taatusti helpompaa, jos vaan naiset yhtään kiinnostaisivat. Ihan pelkältä kämppispohjalta ei kuitenkaan aikuisena viitsi yhteiseloa miettiä.
Parikymppisenä ei vielä tiiä elämästä mitään🤣, kyllä mä miesten perässä juoksin, ei huolen häivää huomisesta, no ei mun suunta ole vieläkään vaihtunut, ehkä vähän pahentunut nuorena en käynyt käsiksi miehiin nyt miehen on turha juosta pakoon🤣.
Sekin riippuu vähän siitä parikymppisestä. Ite olin siinä kohtaa jo asunut omillani ja huolehtinut ite kaikesta jo puolenkymmentä vuotta.
Ja olihan siinä ehtinyt jo asua niin naisen kanssa kämppiksenä kuin miehen kanssa avolittossakin. Yhden miehen olin jo hautaankin saatellut, että kai siinä jo jostain jotain oli ehtinyt oppia tietämään.
Yleensä ei, harvoin kaksikymppisenä mitään tietää, on niitä, mutta ei kovin paljon. 35v kypsy aikuinen.
* kypsä.
Näin nelikymppisenä olen kyllä varsin eri mieltä tuosta. Mä elin jo kaksvitosena varsin aikuisen ihmisen elämää ja niin eli suurin osa ystävistänikin. Oli parisuhteet ja vakityöt ja talot ja lainat ja monilla muksujakin. Tietysti oli niitäkin, jotka kipuili sen "aikuisuuden" kanssa, mutta ne nyt ei ole kasvaneet aikuisiksi vieläkään. Tokko kasvavatkaan.
No mun täytyy myöntää et olin 24v täys pentu🤣.. Ehkä vieläkin vähän, mutta osaan käyttäytyä tilanteen mukaan.
Se on niin yksilöstä riippuvaista. Vaan vaikuttaa siihen se elämäkin ja se mitä se eteen heittää. Toisille se heittää jo ihan liian nuorenakin eteen asioita, jotka pakottavat aikuistumaan. Kai kaikilla aina lopulta löytyy niitä hetkiä, joiden jälkeen elämä ei koskaan ole entisensä, niitä vedenjakajia tai elämanjakajia.
On toikin totta, mutta kyllä mun silmissä kaikki alta 30v on lapsia. En yleensä viihdy nuorten seurassa itse, ei jaksa kuunnella niiden juttuja. Itse pidän ton ikäisiä vielä niin kehittömättöminä oli taustalla mitä..
Mä taas tykkään jutella heidän kanssaan. En nyt varmaan kaikkien, mutta en mä jaksa kaikkien ihmisten kanssa muutenkaan jutella. Nuorilla on yleensä vielä elämänusko ja -ilo hyvin tallella. Siksi varmaan koen usein jopa hengenheimolaisuutta. Vanhemmissa ihmisissä on paljon turhankin kyynisiä yksilöitä
Työssäkin mulla on useampi alle kolmekymppinen alainen. Hyvin tullaan toimeen ja hommat hoituu. Ei mun tarvitse suhtautua heihin mitenkään eri tavalla.
Aa okei, mulla ei vaikuta ikä siihen miten tuun ihmisten kanssa toimeen, mutta rakastan yli kaiken iloisia ihmisiä ja ulospäin suuntautuneita, mutta nuorten asennetta ja käytöstä en siedä, tai en voi noinkaan sanoa, mutta ei kiinnosta heidän "lapselliset" jutut, on pakko vaihtaa seuraa.
Ei mullakaan ikä siihen vaikuta. Monesti ikä vaan tuo ihmiseen tiettyä kyynisyyttä. Ei kaikkiin, mutta hyvin moniin. Se on oikeestaan vähän sääli, kun ei elämäniloaan ja -uskoaan kannattaisi kadottaa.
Mä en taida tuntea yhtään lapsellisilla jutuilla varustettua parikymppistä. Liikun varmaan "väärissä piireissä". Tai sitten määrittelemme lapselliset jutut eri tavalla.
Jos mies stressaantuu vaatimuksista niin sitten vaihdetaan se uuteen, parempaan.
Turha naisilta on odottaa sellaista Jeesuksen rakkautta joka henkilöön katsomatta armahtaa ne ketkä armahtaa, ja säälii aidosti kärsiviä ihmisiä. Naiset on syntymästään asti julmia ja rakkaudettomia kuten miehetkin. Tätä julmuutta myös ruokitaan luomalla epärealistisia odotuksia ja ennakkoluuloja siitä mitä miehen tulee olla. Kaikki ne "viattomat" prinsessasadut synnyttävät näitä kuvitelmia ja tekee naisesta sellaisen kuka ei pidä heikkoja miehiä minään. Ei sääli eli ei myöskään rakasta. Samoja epärealistisiä haaveitahan meille miehille syötetään. Että naiset muka voivat meitä auttaa ja olla jotain sankareita. Onko ihme että sinkkuja ja yksinäisyyttä on niin paljon? Alkakaa lukea evankeliumeita ja unohtakaa elokuvat ja muut turhat satuilut lehdissä ja kirjoissa.
...
Totuus maistuu alkuun karvaalta, mutta paranee mitä enemmän sitä saa itseensä. Jo se että oppii erottamaan valheet totuudesta on ilon aihe. Kaikki typerät fantasiat miesten tai naisten urhoollisuudesta kannattaa heittää romukoppaan. Raamatun mukaan niin miehet kuin naiset yhdessä pelkurimaisesti antoivat viattoman Jeesuksen ristiinnaulittavaksi. Ja tämä pelkuruus ei ole mihinkään kadonnut. Edelleen ihmiset pilkkaavat viattomuutta ja pitävät sitä kierona ja jopa pahana asiana. Edelleen ihmiset mieluummim yhtyvät julkisesti hyväksyttyihin mielipiteisiin ennemmin kuin asettuisivat totuuden puolelle.
Vaatimatta mieheltä kauniilla kohtelulla kohdellen mitään ei saa mieheltä takaisin kuin pas*kaa kohtelua.
Kato ny! Just tota tarkotan! Et toteuta itse sanomaas!
Tämähän on ymmärrettävä todennäköisesti niin että miehet ovat niin
henkisesti heikkoja etteivät kestä paineita? Lamaantuvat lattialle josta nainen saa sitten ne keräillä.