Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Tuska koiran lopetuksen jälkeen

    Jouduin luopumaan rakkaasta koirastani koku aika sitten, ei montaakaan kuukautta sitten. Olen ennenkin joutunut samaan tilanteeseen ja toki hoidan koirani kunnialla loppuun asti, mutta nyt en pääse tästä yli mitenkään! Itken edelleen yhtäkkiä kun katson koirani kuvia tai ajattelen sitä, masentaa, en jaksa käydä ulkona enää ollenkaan…
    Kourani oli rakas perheenjäsen! En haluaisi tulla töistä kotiin kun ei ketään ole vastassa, ahdistaa kotonakin olo mutta silti en jaksa lähteä ulos. En vaan jaksa näin!
    Koronan takia koirista pyydetään ihan hirveitä summia, mutta ei kait auta kuin alkaa säästää… ei tämä ainakaan ole kunnon elämää.
    Tämän tuskan ymmärtää vain toinen saman kokenut!
    6275
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 6

    Vanhimmat

    Ymmärrän niin tuon kivun ja tuskan!
    Itse en edes halua heti uutta koiraa etten vain ala vertailla uutta ja vanhaa koiraa. Uudella koiralla oikeus olla oma itsensä, viedä sydämeni!
    Ja niin kauan kun tuo lopetus on päällimäisenä mielessä en pysty ottamaan uutta koiraa! Se on elämän kauheimpia asioita!!

    Äänestä

    Ei sitten pystytty keskustelemaan lemmikin pidosta ja sen eettisyydestä.

    Äänestä

    • Ei sotketa tähän maahanmuutoa ja rasmia.

      Äänestä

    • Anonyymi kirjoitti:

      Ei sotketa tähän maahanmuutoa ja rasmia.

      Koiraihmisen älykkyys??????

      Äänestä

    • Anonyymi kirjoitti:

      Koiraihmisen älykkyys??????

      Koiranomistaja ei ehdi lukea, kun aika kuluu jutellessa koiran kanssa.

      Äänestä

    miten olisi korinvaihtaja, tekisit hyvän työn antamalla kodin kodittomalle, eikä kodinvaihtajat ihan hirmuisia maksa, joten jää rahaa hoitoihinkin

    Äänestä

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Anonyymi kirjoitti:

    Jouduin luopumaan rakkaasta koirastani koku aika sitten, ei montaakaan kuukautta sitten. Olen ennenkin joutunut samaan tilanteeseen ja toki hoidan koirani kunnialla loppuun asti, mutta nyt en pääse tästä yli mitenkään! Itken edelleen yhtäkkiä kun katson koirani kuvia tai ajattelen sitä, masentaa, en jaksa käydä ulkona enää ollenkaan…
    Kourani oli rakas perheenjäsen! En haluaisi tulla töistä kotiin kun ei ketään ole vastassa, ahdistaa kotonakin olo mutta silti en jaksa lähteä ulos. En vaan jaksa näin!
    Koronan takia koirista pyydetään ihan hirveitä summia, mutta ei kait auta kuin alkaa säästää… ei tämä ainakaan ole kunnon elämää.
    Tämän tuskan ymmärtää vain toinen saman kokenut!

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu