Iältäni olen alle kolmekymppinen. Olen yhden kerran tapaillut yhtä miestä ja hänkin paljastui narsistiksi. Tuntuu, että miehet pitää mua aina enemmän kaverina, tai sitten olen heille jokin näyttelyesine.
Useimmiten ne, jotka olisi kiinnostuneita minusta, ei voisi taas itseäni kiinnostaa. Persoonaltani rakastan uusiin ihmisiin tutustumista, mutta olen myös todella herkkä ja se on osasyy sille miksi pelottaa mennä treffeille tuntemattomien kanssa esim. deittisovelluksien kautta.. Kiusaisin itseäni liikaa henkisesti jos laittaisin odotuksia treffeihin. Tai sitten vuosien myötä on tullut yhä huonommaksi selviytymään pettymyksistä.
Olen jokaisen ihastumisen jälkeen ollut ihan rikki. Välillä mietin, että minussa on varmasti jotain vikaa, kun luen tilanteita niin onnettomasti. Olen usein osoittanut suoraan kiinnostukseni, mutta joko liian myöhään tai liian aikaisin ja juu aika usein se on ollut yksipuolista, että ei mikään ihme että ei ole napannut..
Kaikista hienointa olisi löytää elämänkumppani ennestään tutuista ihmisistä, kavereista, mut tuntuu etten osaa olla edes kaveri miesten kanssa, kun ihastun heihin helposti.
Monta vuotta olen koittanut keskittyä erilaisiin harrastuksiin ja kehittää itseäni ihmisenä muuten. En ole virallisesti ollut koskaan haku päällä, koska on ollut haaveita mitä olen tietoisesti halunnut toteuttaa ilman miestä, mutta koen, että miehenkaipuuta olen jo pitkään kokenut siitä huolimatta. Se on tietysti ihan inhimillistä. Lähinnä kuitenkin turhauttaa, kun ei voi nappia painamalla estää itseään ihastumasta ihmisiin.
Voi olla toki jonkinlaista erityisherkkyyttä havaittavissa.
En tiedä onko kellään muulla samanlaista kokemusta?
Useimmiten ne, jotka olisi kiinnostuneita minusta, ei voisi taas itseäni kiinnostaa. Persoonaltani rakastan uusiin ihmisiin tutustumista, mutta olen myös todella herkkä ja se on osasyy sille miksi pelottaa mennä treffeille tuntemattomien kanssa esim. deittisovelluksien kautta.. Kiusaisin itseäni liikaa henkisesti jos laittaisin odotuksia treffeihin. Tai sitten vuosien myötä on tullut yhä huonommaksi selviytymään pettymyksistä.
Olen jokaisen ihastumisen jälkeen ollut ihan rikki. Välillä mietin, että minussa on varmasti jotain vikaa, kun luen tilanteita niin onnettomasti. Olen usein osoittanut suoraan kiinnostukseni, mutta joko liian myöhään tai liian aikaisin ja juu aika usein se on ollut yksipuolista, että ei mikään ihme että ei ole napannut..
Kaikista hienointa olisi löytää elämänkumppani ennestään tutuista ihmisistä, kavereista, mut tuntuu etten osaa olla edes kaveri miesten kanssa, kun ihastun heihin helposti.
Monta vuotta olen koittanut keskittyä erilaisiin harrastuksiin ja kehittää itseäni ihmisenä muuten. En ole virallisesti ollut koskaan haku päällä, koska on ollut haaveita mitä olen tietoisesti halunnut toteuttaa ilman miestä, mutta koen, että miehenkaipuuta olen jo pitkään kokenut siitä huolimatta. Se on tietysti ihan inhimillistä. Lähinnä kuitenkin turhauttaa, kun ei voi nappia painamalla estää itseään ihastumasta ihmisiin.
Voi olla toki jonkinlaista erityisherkkyyttä havaittavissa.
En tiedä onko kellään muulla samanlaista kokemusta?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei kai tuohon oikein muuta neuvoa voi antaa, että jatka etsimistä, ja mitä enemmän olet ihmisten kanssa tekemisissä, sitä todennäköisempää että eteen tulee jossain vaiheessa molemminpuolinen kiinnostus. Mieti minkälaista ihmistä etsit, ja muuta itseäsi siihen suuntaan. Vain itseä voi muuttaa. Ihastut siis usein, onko se vähän hakuammuntaa, itsetarkoituksellistakin. Ehkä hajauttaa huomiotasi liikaa, joku hyvä voi jäädä huomaamatta tuon takia.
Hyviä pointteja liittyen tuohon, että yrittäisi muuttaa itseään enemmän siihen suuntaan mitä toisessa etsii. Sitäkin toki olen tehnyt jo pitkään ja paraikaa prosessi on käynnissä.
Onhan sitä myös muuttunut paljon ihmisenä kymmenessä vuodessa, mutta välillä sellainen olo, että väärään suuntaan, no se nyt on taas oma asiansa mihin en jaksa tässä nyt mennä syvemmin.
No varmasti onkin hakuammuntaa jollakin tasolla, mutta uskoisin et se kun ihastuu niin sille tunteelle itsessään ei voi mitään, mut tietysti sille voi tehdä, miten päättää asian kanssa toimia. Tunteen ruokkiminen on myös toinen juttu, millä itse tunnetta voisi toki keventää , mutta itse käytäntö on sitten eri juttu. Vanhojen huonojen tapojen muuttaminen ei aina ole nopeita prosesseja...
Tuli sellasta satuilua että hyvää yötä !! :)))
Joo osaan samaistua. Aivan oikeassa oot.
ehkäpä nää oikeat sielu kumppanit törmää jos kohtalo suo sen 🤪🤪😜🤦😍🤣🤣
Deiteillä käyminen on epätoivoisten ihmisten toimintaa, ala oikeasti elää kuten itse haluat ja unohda deittailu. Aitoja ihmisiä löytyy rdimerkkinä kirjastosta kun on itsekin siellä aidosti itsenään selailemassa kirjja ja samoilemassa hyllyjen välissä.
Stressaaminen ihastumisen tai rakkaan pakonomainen löytämisen kanssa on epäaidointa ikinä missään.
:)
Elänyt olen kyllä paljonkin omanlaista elämää ja arkea, että siitä ei ole kiinni. Minulla on paljon myös erilaisia kiinnostuksenkohteita joihin olen halunnut antaa aikaa ja keskityn. Ja niin kuin sanoin olen tapaillut vain kahta ihmistä koko elämäni aikana joten todellista "deittailtua"ei ole tullut sen koommin harrastettua. Vasta viime aikoina on käynyt mielessä, että miksei kävisi joskus treffeillä, mutta en koe sellaista tapaa omakseni joten en sitä mielelläni tee. Itseäni emmäkseen turhauttaa se, että ihastun helposti ja ehkä liian nopeasti olosuhteisiin nähden. No, niin kuin sanoit, ehkä vain olisi parempi keskittyä muuten elämiseen ja jatkaa niiden asioiden tekemisestä mistä nauttii...
No niin. Suorastaan psykoottista tekstiä tulee.
En ihmettele enää, hae apua.
Voinko kysyä, mikä saa sinut ajattelemaan, että olisin jotenkin psykoottinen, en ihan pysy kärryillä tässä näkemyksessäsi? Kiinnostaa tietää.
Vai haluatko olla jotenkin tarkoituksella provo, sitä on yleensä niin helppo täällä internetissä alkaa sanomaan ihmisiä psykoottiseksi tai hulluiksi, ilman PERUSTELUJA. Kaipaisin niitä kiitos!
Enkä sano missään nimessä olevani täydellinen ihminen, ja minussa on paljon vikoja, mutta psykoottiseksi ei ole koskaan aiemmin sanottu. Jos olisin psykoottinen en olisi tällä planeetalla ja pohtisi näitä asioita. Toki olemme somessa, ja kuka tahansa oletkin niin voi olla, että sanomisillasi ei ole loppujen lopuksi mitään väliä, mutta oltiin somessa tai ei, silti jokaista ihmistä tulisi kohdella kunnioituksella, se on ainakin oman elämäni motto. Oli sitten kysymys "psykoittisesta" henkilöstä tai tavallisesta tallaajasta.
Mistä se helposti ihastuminen johtuu?
No enpä osaa sanoa tarkemmin mistä. Innostuu helposti uusista ihmisistä....
Ap
Sen kun tietäisit, niin ehkä osaisit hillitä sitä.