Tarkoitan rakastumisella syviä pidempiaikaisia tunteita, en mitään ohimenevää ihastumista. Voiko siitä päästä yli, miten se onnistuu ja kuinka kauan siihen meni? Kerroitko tunteesi hänelle, auttoiko se vai pahensiko tilannetta.
Jos rakastuit varattuun, niin miten selvisit siitä?
Anonyymi
261159
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kereoin tunteista ja alkoi tosi paha sirkus. Minun pitää vaihtaa kaupunkia kun pelkään hänen vaimoa ja hänen kavereita.
Saman käyn läpi. Missä?
En uskalla sanoa
En. Vaimonsa on nyt minun kimpussa ja hänen kaverit. Pakko vaihtaa kaupunkia heti. Pelkään
Mulla myös. Missä?
En ole selvinnyt, vaikka hän on nykyisin sinkku.
Sitten vaan kertomaan hänelle.
En minäkään ole selvinnyt, pärjään toki omassa elämässäni, mutta sydämeni on hänellä.
Olen tosiaan ollut jo pitkään sinkku. Hänkin kai on vapautunut omasta vaikeasta suhteestaan(?). Kerroin kiinnostukseni noin kaksi vuotta sitten. Se ei johtanut mihinkään, muttei myöskään vaikeuttanut välejä mitenkään. Olen tyytyväinen, että uskalsin, koska muuten olisin jäänyt katumaan etten edes yrittänyt. Ei oikealta tuntuvia ihmisistä tule vastaan ihan joko ajan.
Ajattelin, etten ole oikeastaan mitään.
Turhaa, ei tunteille voi mitään, sentään tunnet jotain.
Ei mene kauaa kun tulee kuluneeksi jo vuosi tunteita. Ei tästä taida selvitä, kun toisessa on vain sitä jotain vaikkei kunnolla edes tunneta. Hormonaalista mitälie. Antaisin mitä vain jos saisin hetken olla hänen vahvojen käsiensä halauksessa.
Oletko tehnyt jotain asian edistämiseksi?
No en ole päässyt yli ja on kestänyt jo yli vuoden. Päätin, että hyväksyn tän tunteen ja yritän surffata sillä. Välillä tietysti v******* kuin pientä oravaa tää tilanne, kun en tähän halunnut ja aina, kun luulen, et nyt se meni ohi, se palaa. Mut ehkä jossain vaihessa ne ei enää palaakkaan? Siihen asti https://m.youtube.com/watch?v=V4eEqN4HY7Q
En tiedä miten tästä selviää... tässä mennyt jo yli kolmisen vuotta tai ehkä enemmänkin. Vaihdoin joksikin aikaa maisemaa, ei auttanut. Tutustuimme paremmin, ja tunteet sen kun syvenee. Saanko kertoa hänelle jo, saanko!
Jos olette pettäneethänen ihanan vaimoa, nii saat pitää! Kyselläämpä tältä mieheltä, mitä hän sanoo. Sut kyllä tiedetään! 🙉
Pahin vaihe meni ohi parissa vuodessa, viiden vuoden jälkeen tuli mieleen vain jostain tutuista yhteisistä jutuista. Ei olla nähty yli 10 vuoteen onneksi edes sattumalta, mutta luulen, että jos nyt näkisimme, olisi tunne pelkästään ilo vanhan ystävän jälleennäkemisestä pitkän ajan jälkeen
Eli erositte ystävyydessä. Vai oliko suhdetta?
Miten jos kohtaisit hänet puolisonsa kanssa?
Kerroin tunteistani. Ei olisi ikinä pitänyt. Tunteet meni onneksi ajan kanssa ohi. Uuden ihastumisen myötä. Ap:lle vinkki. Etsi uusi ihastus. Se tulee helpottamaan heti oloa.
Miten voi etsiä uuden ihastuksen, kun ihastuminen ei tule käskemällä? Se tulee kun tulee? Ihastuu kun ihastuu.
Noh itellä ainakin autto se et löyty uus ja paaaaljon parempi ihastus. Varatut ei muutenkaan yleensä eroa puolisoitaan tai jos eroavat niin kyl tulevat katumapäälle aivan varmasti jossain vaiheessa. Tämä on niin nähty sivusta.
Mjoo, kyllä mä aikoinaan ihastuin ja avioerosin. Olen nyt ollut ihastukseni kanssa 2010 vuodesta yhdessä. Perhekin perustettiin.
Enpä tiedä olisinko eronnut, jos olisi ollut yhteisiä lapsia pitämässä visummin kiinni kokoonpanosta. Tuskinpa olisin. Olisin ajatellut lapsia, että saavat pitää vanhempansa ja koittanut löytää syitä jatkaa sinnikkäämmin.
Kyllähän ihastus voi olla niin voimakasta, että se vie mukanaankin.
Kyllä silläkin on merkitystä miten kumppani suhtautuu, jääkö suhteeseen vai lähteekö uuden mukaan. Itsekin aikoinaan emmin ja epäröin, kerroinkin ihastuksestani. Kuvittelin sen avaavan toisen silmät ja yrittävän enemmän osallistua korjaustalkoisiin parisuhteemme murtumakohdissa.
Mutta sen sijaan hän ei tuntunut vähät välittävän, joten päätin lopettaa avioliiton ja siirtyä elämässä eteen päin.
Jos ex olisi viitsinyt yhtään enempää tulla vastaan, ottaa tosissaan asiat jotka minua vaivasi, olisin jäänyt hänen luokseen yrittämään. Mutta kun ei niin ei sitten.
En ole selvinnyt. Ja alkaa vähän näyttää ettei tästä kokonaan pääse irti... Fiilikset on kyllä laantuneet ajan kuluessa, enää ei ole kipua vaan aika kiva kaipaus, ja alkaa nähdä muutakin. Silti luulen että näkeminen tai asioista jutteleminen, vaikka puhelimitse tai kirjeitse, riittäisi lennättämään minut suoraan takaisin tukahduttavien tunteiden vankilaan, kulkematta lähtöruudun kautta.
Kauanko tuo on kestänyt? Pidätkö etäisyyttä tarkoituksella selvitäksesi?
Meni heti ohi kun tiesin et on varattu. Lässähti ihastus siihen paikkaan. En vaan pysty olemaan petollisen ihmisen kanssa.
Kysymys taitaa olla, että miten tuo varattu pääsi jos pääsi, yli rakastumisesta johonkin toiseen? Ja täällä käy sitten fantasioimassa päivästä toiseen, perustukset murenee jo alkutekijöissä................
.....................................