noniin, olen 23vee koht, eikä vieläkään tietoo mitä tekisi elämälläni.. yli-oppilaaks sentään kirjoitin (jee) ja sillähän pääsee niiin pitkälle.. pari koulutusta olen aloittanu, ja lopettanuki ku oon todennnu etten jaksa enää, molempina kertoina olen sit joutunu osastolle itsariyritysten takia.. nyt kaikki taas patistaa mut kouluun, ja kyllähän minä tiedän että pitäs jotain järkevää tehdä elämälläni, mutku en keksi mitä tekisin..
tottakai välil tulee mieleen vaikka mitä ja sit rupee suunnittelemaan ja on niin tyytyväinen itteensä ku luulee pystyvänsä vaikkapa kuuhun lentämään ilman apuu, mut siku palautuu maanpinnalle huomaa et ajatteli taas liikoja itestään ja sit masentuu taas jne.. eikä ketään ymmärrä mitkä paineet mul on täst asiast! ei lääkärit, hoitajat, perhe taikka ystävät..
onneksi olen täl hetkel työkokeilus yhanas paikas, mis pomo on suht.koht tuttu, olen hänelle pystynyt kertomaan mikä mua vaivaa joten se on ookoo jos välil jään pois, mut miten pitäs päästä työelämään kunnolla sit? ku ei voi odottaa et jokainen työantaja ois yhtä myötätuntoinen.. oh well, sainpahan ainakin kirjoittaa vähän huonosta olosta.. pelkään vain et joudun työkyvyttömyyseläkkeel näin nuorena tai jotain ku välil must tuntuu et must ei oo mihinkään.. pliis, jos jollain on samanlaisii kokemuksii niin pistäkää pari rivii tänne? kiitoksia etukäteen...
tottakai välil tulee mieleen vaikka mitä ja sit rupee suunnittelemaan ja on niin tyytyväinen itteensä ku luulee pystyvänsä vaikkapa kuuhun lentämään ilman apuu, mut siku palautuu maanpinnalle huomaa et ajatteli taas liikoja itestään ja sit masentuu taas jne.. eikä ketään ymmärrä mitkä paineet mul on täst asiast! ei lääkärit, hoitajat, perhe taikka ystävät..
onneksi olen täl hetkel työkokeilus yhanas paikas, mis pomo on suht.koht tuttu, olen hänelle pystynyt kertomaan mikä mua vaivaa joten se on ookoo jos välil jään pois, mut miten pitäs päästä työelämään kunnolla sit? ku ei voi odottaa et jokainen työantaja ois yhtä myötätuntoinen.. oh well, sainpahan ainakin kirjoittaa vähän huonosta olosta.. pelkään vain et joudun työkyvyttömyyseläkkeel näin nuorena tai jotain ku välil must tuntuu et must ei oo mihinkään.. pliis, jos jollain on samanlaisii kokemuksii niin pistäkää pari rivii tänne? kiitoksia etukäteen...
Vastaukset 4
Vanhimmat
moro! en tiä mitä kirjottaisin, mut oli vaa pakko vastata ku huomas, et jollain muullakin on samallaisia fiiliksiä! itte alan täs lähenteleen kohta pariakymppii, eikä oo elämästä tietookaa, tai no...ohan tos jokunen työkokeilu ollu, mut jääny aina vähä vaiheeseen!=) mul on todettu sos.tilanteiden pelko joka rajottaa mun elämää tällä hetkellällä aika rankasti. esimerkiks johki kouluun meno tuntuu niin kaukaselta ajatukselta, tai siis mahdottomalta..joskus taas ei, mut...tosiaan niinku sanoit, et sit ku tippuu maanpinnalle, ni fuck, shit!! =) mut voimia ja jaksamisia sulle ja hyvät kesät!
...oma elämäni oli joskus samnalaista hakemista. Itse opiskelin peruskoulun jälkeen ammatin jonka luulin kiinnostavan. Olin töissäkin vaikka oikeaa innostusta ei ollut. Työttömäksi jäin ja suoritin parit jatko-opinnot samalta alalta ihan vaan ajan kuluksi.
Mutta koko ajan elämä junnasi paikoillaan. Sitten tein totaalisen suunnanmuutoksen. Lähdin opiskelemaan aivan uutta alaa aivan uusiin ympyröihin. Ja löysin elämäni.
Minun reseptini on, että ei saa jäädä makaamaan kotiin. Sinne jumittuu helposti ja elämä on jossakin muualla. Etsi koulutusohjelma, ammatti joka kiinnostaa sua edes vähän. Pyri opiskelemaan sitä ja vaikka homma ei lopulta kiinnostaisikaan, niin sinulla on silti tietotaitoa joka ei mene hukkaan. Kokeilemalla voit löytää paikkasi ja elämäsi.
oon kohta 22 ja lukion jälkeen yrittäny yhtä koulutusta, mutta jännittämisen takia se jäi.
Lukiokin oli yhtä helvettiä.
Olen nyt ollut kotona sosiaaliturvalla puoltoista vuotta. En varmaan ensi syksylläkään mene mihinkään kouluun.
Kerään voimia kotona ja luotan siihen että joskus uskallan astua elämään.
ja haisen pahalle. Muut otta enemmän stressiä keskeytyneistä opinnoistani ja sen sellaista. Ihana nukkua pitkään ja päivällä, poltella tupakkia, surffata ja kuunnella radiota. Päivittäin olen "a pain in the ass" skulaisilleni ja poikaystävälleni, mutta ainakaan niiden ei tarvi kestää mua kauaa.