on sitä, liittyy erityispiirteisyyteen, mutta myös siihen että on kauan kestänyt tunne siitä, että on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. Kun löysi itselleen jotain hyvin tärkeää ja oppi siellä tuntemaan itseään, niin tuntui siltä että puolet sinusta revittiin irti ja heitettiin menemään. Siltä se on tuntunut siitä hetkestä lähtien kun se tapahtui. Kyse ei siis ole lyhyestä ajasta. Siksi on tärkeää että ensin saa työpaikan ja sitäkään ei voi etukäteen tietää miten tutustuminen uuteen ihmiseen sujuu. Nyt tuntuu siltä ettei siihen ole jaksamista ja jaksamattomuus pahenee lisää ilman työtä. On menty kauan huonompaan suuntaan koko tilanteessa. Tulee jopa sellainen ajatus mieleen, että olisiko syytä lopettaa koko projekti, koska nyt olisi mahdollista tehdä sitä työtä monta vuotta kokopäiväisesti, minkä aikoinaan menetti. Kipu sen tärkeimmän työpaikan menetyksestä tulee aina olemaan jollain tavalla läsnä elämässä. Ehkä olet valmis parisuhteeseen vasta joskus vuosien päästä. Yhä tunnet niin että antaisit monet vuodet elämästäsi pois, jos se vain olisi mahdollista.
Jääräpäisyydestä
Anonyymi
14109
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Milloin viimeksi oli sellainen päivä ettei ollut minkäänlaista "kertomista" missään? Sisin ei pysty hyväksymään sitä koskaan, sellaista päivää ei tule. Se on suuri loukkaus yksityisyyttä kohtaan. Susta tehtiin "keskipiste" ilman lupaa. Sä kärsit monella tapaa. Ainainen huoli siitä miten pärjää, sä haluat elättää itsesi. Se on sinulle tärkeä asia, koska olet voinut tehdä sitä niin vähän aikaa. Elämä ei ole tuntunut elämisen arvoiselta. Onko edes mahdollista olla koskaan tekemisissä yhdenkään sellaisen ihmisen kanssa, joka on ollut mukana rankoissa vuosissa?
Ei ole oikeudenmukaista että vain toisen toive toteutuisi. Häntä jota pidetään tärkeämpänä tietyistä syistä johtuen. Millä mittarilla ihmisen kärsimystä voidaan mitata? Kuka on kärsinyt enemmän kuin toinen? Miten kärsimyskokemukset arvotetaan?
Maksaako joku ihminen hyvittämällä sen ajan, yli kuudeosan elämästään tahtomattaan mukaan sysätyn ihmisen joutumisen "kärsimysnäytelmään"? Voiko raha auttaa olemaan läsnä sellaisen ihmisen kanssa, jonka on kokenut olleen mukana väärinkohtelussa? Se ei ehkä ole koskaan mahdollista.
Ei oikein edisty mihinkään suuntaan tuo tapahtuneen läpikäyminen, pitäisköhän mennä jonkin ammattilaisen luo. Elämä nyt vaan on aika epäreilua, sen tulisi kuitenkin mennä koko ajan eteenpäin, jokin suunta vain valittava, ei ole mitään absoluuttista oikeaa. Sen valitsemansa kyllä rationalisoi jälkikäteen siksi oikeaksi. Koko elämän suunnittelu kertaheitolla ei ole järkevää, yhden osa-alueen muutos hyvään suuntaan, vie muitakin eteenpäin, ehkä arvaamattomaankin suuntaan. Se on tietenkin erityispiirteiselle tavallista vaikeampaa, ettei ole selvät sävelet etukäteen.
Älä aliarvio minun suhteen kehittymistä tai olemista.
En välttämättä edes halua parisuhdetta.
Kenelle kuvittelet puhuvasi? Miehet keskustelee keskenään.
Niinhän sä luulet.
Tai yksin itselleen.
Sekin vielä.
Epäoikeudenmukaisella toiminnalla suuri vaara passivoittaa ihmisiä. Itsekin sen myötä elämä muokkautunut toisenlaiseksi. Periaatteita hyvä olla, mut joustavuutta nähdä ja kokea asioita hyvä olla. Uskalluksen puute ja pelko epäonnistua syö sisältä ja vie rohkeutta pois ryhtyä johonkin uuteen.
Pettynyt voi samalla olla myös itseensä ja omaan tekemiseen. Päästäänkö ihmisiä kuinka lähelle itseään, onko toinen luottamuksen arvoinen? Epäilyjä on ja sinkkuna helposti kokee itsensä ulkopuoliseksi tilanteessa kuin tilanteessa verrattuna suhteessa olevaan.
Toki suhteessa olo voi olla feikkiä, jotkut on vain suhteessaan siksi, et epäilyt jostain muusta hälvenisi? Jääräpäinen on ehdoton tekemisissään, hänestä voi saada silloin myös moukkamaisen mielikuvan, kun jääräpäisyys kärjistyy. Elämä opettaa monella tapaa, mut jääräpäinen pitää kiinni menneestä, eikä tavoilleen uskollisena muuta kantojaan?
Jääräpäisyys ilmenee vain jääräpäisten läheisyydessä.
Korostuu enemmänkin minusta. Periaatteena miehenä koen, että on asioita joissa olen tiukempi mielipiteissäni, kun toisissa ei ole niin väliä. Tai on paljonkin asioita, joissa valmis joustamaan. Toisilla ehdottomuus korostuu enemmän.
Sinä ap olet saatanan paha ihminen, kiusaaja ja valehtelija! Itsellä tosi paljon ongelmia eri elämän alueilla. Heijastat ne johonkin toiseen! Uhri sinä etainaskaan ole, vaikka mitä selität! Psyykkinen olemuksesi eiole tasapainossa!!!
Sivusta vain, vastoinkäymiset voivat olla opettavaisiakin, kaikki on kiinni omasta suhtautumisesta niihin? Asenne ratkaisee. Pahantahtoiset ihmiset yleensä kärjistävät asioita. Käyttävät keinoina provosoivaa ja manipuloivaa käytöstä, aina omien etujensa ajamiseen. Minä en ymmärrä enkä tule ymmärtämään sellaisia ihmisiä. Raukkamaisuus ja koston halu korostuu heidän käytöksessään.
Jääräpäisyys on ärsyttävää, kun tietty raja ylittyy, silloin parempi ottaa etäisyyttä, jos sille on vain mahdollisuutta? Nämä voivat olla myös toisilla syinä sinkkuuteen, kun huomaa omassa käytöksessä tiettyjä piirteitä (ehkä vikojakin?), jotka aktivoi kärjistymisiä toisissa? Tunne ja ymmärrys puutteellinen, ei löydä järki syytä välttää altistuksia käristymisille, ymmärtää kyllä jälkeenpäin omalla tavalla?
Tietyt luonteen piirteet eivät vain sovi yhteen, jolloin odotettavissa kipinöintiä ja vähemmän toivottuja hetkiä. Silloin fiksumpaa ottaa etäisyyttä, kuin jääräpäisenä jatkaa erimielisyyksien jankuttamista. Oma ymmärrys/ järki tilanteissa puutteellinen, jollei ymmärrä lopettaa ajoissa?
Tietyt luonteet ovat järkähtämättömiä, eikä kyky riitely tilanteissa riitä käsittelemään ja ymmärtämään edes sitä, että voisivat olla väärässäkin toisinaan? Vaikka syytä olisi. Luonne kysymys toisinaan, järki kylmettyy eikä toimi aina niissä tilanteissa. Pelimiehet ja -naiset?
Jälkeenpäin voivat itselleen todeta, että olivatkin väärässä, mut eivät kykene sitä vääryyttä todentamaan julki, koska pelkona on oman maineen menettäminen, omassa mielikuvassaan? Totuus olisi kuitenkin toinen ja antaisi toiselle tämän jälkeen fiksumman kuvan jääräpäisestä ihmisestä?
Mielipiteitä on monia ja menneet muokkaa mielipiteitä toisenlaisiksi toisinaan. Itsellä on ainakin muokkautunut oma mielipide tietyistä naisista, joka oli aiemmin turhan myönteinen ja sinisilmäinen. Elämä opettaa näkemään asioita toisinaan liian myöhään? Ymmärrän tai olen ymmärtämättä heitä. Itsekkyys ja ylimielisyys kärjistävät asioita.