Hirvittävä, sisäinen yksinäisyys. Ja sitten kun on kuitenkin elänyt jotain ihan muuta ennen. Mulla oli pitkään tuossa joku, josta huolehtia. Yht'äkkiä ei mitään. Ihan kaikki otettiin hetkessä pois. En oikein tottunut siihen tilanteeseen ja eihän se ollut edes oikein. Mulla on mielettömän vahva oikeudentaju.
Olen itse tsempannut itseäni enimmäkseen liikkeelle aina jotenkin. Nyt tuntuu siltä, että olen ihan tyhjä. Pitäisi pystyä unelmoimaan jostain paremmasta, että voisi päästä eteenpäin. Nyt se on aika vaikeaa. Tää maailma ja sen systeemit on näyttänyt niin rumat kasvot, ei kaikki kestä sitä todellisuutta ja joillekin se kuitenkin näytetään.
Tänään tullut sellainen tunne, että onko millään mitä on yrittänyt ollut koskaan yhtään mitään merkitystä. Ja aina yrittänyt vielä väärällä tavalla. Viimeiset vuodet ollut pelkkää tempoilua, oikeasti en ole enää mihinkään pystynyt. Olenko täysin epäonnistunut olento? Ei vaan ole selvinnyt, mitä se onnistuminen on, kun olen ihan erilaisia asioita kaivannut, kuin muut. Ihan kuin olisi väärässä ajassa ja paikassa.
Olen itse tsempannut itseäni enimmäkseen liikkeelle aina jotenkin. Nyt tuntuu siltä, että olen ihan tyhjä. Pitäisi pystyä unelmoimaan jostain paremmasta, että voisi päästä eteenpäin. Nyt se on aika vaikeaa. Tää maailma ja sen systeemit on näyttänyt niin rumat kasvot, ei kaikki kestä sitä todellisuutta ja joillekin se kuitenkin näytetään.
Tänään tullut sellainen tunne, että onko millään mitä on yrittänyt ollut koskaan yhtään mitään merkitystä. Ja aina yrittänyt vielä väärällä tavalla. Viimeiset vuodet ollut pelkkää tempoilua, oikeasti en ole enää mihinkään pystynyt. Olenko täysin epäonnistunut olento? Ei vaan ole selvinnyt, mitä se onnistuminen on, kun olen ihan erilaisia asioita kaivannut, kuin muut. Ihan kuin olisi väärässä ajassa ja paikassa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Syö lihapullat
Like in a multiverse of some sort? Hyvää yötä, huomenna voit osua madonreikään mikä imaisee sinut elämään. :)
Nykyään pitäis olla koko ajan liikkeessä, vaihtaa maisemia, ihmisiä, töitä. Kun ite vaan haluais levollista tsehovilaista joutenoloa ja tyhjäkäyntiä. Loputonta virtaa samanlaisia päiviä.
Minusta myös päivittäiset rutiinit ja tuttuus on parasta.
Kuten "päiväni murmelina"? Minulle se olisi pahin painajainen.
No se on elämää, jota vapaaherrat ja -herrattaret ennen elivät ja rikkaat tietenkin nykyäänkin elävät. Päiviensä täyttämisellä omaehtoisesti, raha tietenkin lisää vaihtoehtoja. Kun huomiota ei tarvitse kiinnittää siihen leivän syrjässä kiinnipysymiseen ja kilpailemiseen paikasta auringossa, voi keskittyä elämiseen. Pienessä mittakaavassa se toki onnistuu nyky-yhteiskunnan tuillakin, tuo oravanpyörästä syrjässä eläminen.
Sinulla taitaa olla surun aika. Kyllä se elämä vielä ajankanssa kirkastuu.
Yksinäisyys niin.. kun ei ole saanut sitä ihmistä kenen kanssa et olisi yksin.
Niinpä. Se joku, joka rauhottaisi. Kun ei osaa aina olla kovin viisas ja tulee niitä ylilyöntejä. Ihmistä ei ole luotu yksineläjäksi.
Onnistunut elämä, vaikea sanoa, nekrologeissa kuvataan ammatin kautta usein, ja perheen. Kukaan tiedä miten rikas sisäinen ollut jollain luuserilla. Kunhan ittensä kanssa oppii olemaan ja kompastelu kuuluu elämään.
Kuka se määrittää milloin on onnistunut vai ei..kyllä se olet sinä itse. Joskus elämä nyt heittää esteitä vastaan. Ne on luotu voitettavaksi. Niinhän se on että jokainen on yksin omien ajatustensa kanssa. En usko että kukaan täysin voikaan ymmärtää mitä juuri sinä koet ja tunnet. Puhuminen auttaa jos tuntuu että kuppi menee nurin . Pahinta on vain itse hautoa ajatuksia.
Mieleen tulee äiti, jonka kohtasin psykiatriselle suljetulla työskennellessäni.
Hän kertoi itkien minulle, kuinka oli joutunut luopumaan 5-vuotiaasta tyttärestään sairastumisensa vuoksi, koska ei enää kyennyt huolehtimaan hänestä. Ammatillisuudesta ei tuossa tilanteessa ollut hyötyä, en vain voinut keskustelumme aikana pidätellä omia kyyneleitäni.
Sama ihminen herkisti minut toisenkin kerran kun telkkarista tuli mainos, jossa oli norsuja jossa isompi kietoi kärsänsä pienemmän ympärille. Tämä henkilö sanoi jotain, ettei ihminen kykene samaan kuin nuo elefantit. :-( Tämä biisi (yksi mun lempibiiseistä) He Ain´t Heavy, He´s my brother soi mainoksessa. ;-(
Siis tämä ihana biisi. Ehkä joku muistaakin tuon mainoksen...
https://youtu.be/Jl5vi9ir49g
Siis täällä sattuu olemaan joku muu kuin nuo tyhjäpäisiin viestiin yhtä älyttömiä vastaavat lukijat, jota todellakin epäilen....
Nyt kun aloin muistelemaan muitakin epäammatillisuuksiani, niin nieleen tulee eräs nuori mies joka oli harjoittelussa eräässä sosiaalialan paikassa.
Hänen kanssaan keskustellessani myös jouduin nielemään kyyneleitäni.
Hän muummuassa kertoi, että lapsuudessa perheellä ei ollut mitään pysyvää kotia ja sitten kun oli, niin hän vain 7-vuotiaana joutui huolehtimaan pikkusisaruksistaan vuorokaudet ympäriinsä. Kerran oli mennyt päiviä, eikä vanhempia näkynyt ja sosiaalihuolto oli tullut. Lapset oli sijoitettu sijaisperheisiin. Tämä nuorimies kertoi, että oli itsekin pelännyt asunnossa ilman vanhempia ja kuitenkin hänen oli pitänyt pystyä huolehtia nuoremmista.
Tämän lisäksi tämä kaikesta selvinnyt kertoi, että oli alle 7-vuotiaana maistanut vanhempien kaljaa ja ajatellut, että tätä pahanmakuista litkua hänen pitäisi pystyä aikuisena juomaan. Juominen oli tämän lapsuudekodissa ja naapurustossa Myllypurossa niin arkipäivää, että tämä lapsi oli kuvitellut sen kuuluvan normaalielämään. ;-(
Kysymykseeni, miksei kukaan puuttunut asiaan, tämä henkilö sanoi kaikkien naapurustossa eläneen samalla tavalla jolloin perheen tilanteeseen ei tullut puututtua.
Tämä vuodatukseni ei kait ainakaan tiukasti liittynyt aloitukseen, mutta juuri tällaisen lapsuuden kokeneet hyvinkin saattavat kokea aikuisena erillisyyden ja sitä myötä myös yksinäisyyden tunnettta.