os palkat eivät ala joustaa, Suomea näivettävä rakenteellinen työttömyys jatkuu

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen venäläinen virkamies matkusti Lontooseen tutustumaan markkinatalouteen. Hän halusi tavata henkilön, joka on vastuussa Lontoon leivän jakelusta kauppoihin. Se kun näytti sujuvan hienosti ilman jonoja. Hänen oli vaikea ymmärtää vastausta, ettei siitä vastannut kukaan.

"" Suhteelliset palkat huutavat korjaamista.

Hintamekanismi hoitaa huomaamattomasti asioita, jotka muuten olisivat perin työläitä. Siksi hintojen on voitava saatava vaihdella kysynnän ja tarjonnan mukana. Kun ennen EU-jäsenyyttä Suomessa maataloustuotteiden hinnat määrättiin poliittisesti, oli voivuoria ja muuta riesaa.

Palkkojen pitäisi ohjata työmarkkinoita siinä missä hinnat ohjaavat hyödykemarkkinoita.

Ennen euroaikaa Suomessa oli korkea inflaatio, millä oli haittojen ohella se hyvä puoli, että suhteellisilla palkoilla oli tilaa elää. Reaaliansioiden nousu perustui lähinnä palkkaliukumiin. Käytännön palkat siis määräytyivät työpaikkakohtaisesti ja lähes markkinaehtoisesti. Rakenteellinen työttömyys oli alle puolet nykyisestä.

Nyt palkkarakenne ei elä. Sopimuskorotusten ja tuottavuuden nousun väliin ei juuri jää tilaa liukumille. Seurauksena on työvoimapulaa yhtäällä ja työttömyyttä toisaalla ja alati kasvava rakenteellinen työttömyys.

Pitäisi päästä siihen, että sopimuskorotukset koskisivat vain taulukkopalkkoja, mutta eivät palkkoja, jotka markkinatilanne on vetänyt taulukkopalkkojen yläpuolelle. Palkansaajapuoli laskee väärin kuvitellessaan, että tämä johtaisi huonompiin palkkoihin. Todennäköisesti kävisi päinvastoin.

Työnantajat ovat nyt perin varovaisia nostamaan palkkoja työvoiman houkuttelemiseksi, koska niin tehdessään he sitoutuvat maksamaan muita korkeampia palkkoja periaatteessa ikuisesti.

Suhteelliset palkat huutavat korjaamista. Hoitoala kulkee kohti katastrofia, koska tulevaisuuttaan suunnittelevat nuoret karttavat sille kouluttautumista. Edessä on väistämätön korjausliike – sitä suurempi, mitä myöhemmin se tehdään.

Vanhustenhuollon hoitajamitoituksen piti määrätä minimimäärän hoitajia, mutta kun hoitajia on liian vähän, se määrääkin maksimimäärän hoidettaville.

Kovin matala on kokin palkka siihen nähden, kuinka hyvää ruokaa minä haluaisin syödä. Tämän ongelman markkinat hoitavat varmaankin pienen kipuilun jälkeen helpommin kuin hoitajien palkkakuopan.

Sitten on palkkoja, jotka ovat työn vaativuuteen verrattuna varsin korkeita. Jotenkin tämä näyttää menevän niin, että alipalkatut alat tuppaavat olla naisvaltaisia ja ylös hilatut palkat miesvoittoisia.

Työllisyyttä ei saada ylös, ellei palkkarakenne ala muistuttaa enemmän markkinaehtoisia palkkoja.
Verotus ja tulonsiirrot tasoittamaan tuloeroja

Entä tulonjaon oikeudenmukaisuus? Teknologinen muutos on tehnyt työelämästä entistä eriarvoisempaa, kun toisten osaamisesta kilpaillaan kohoavin palkkatarjouksin ja toisten osaamiselle ei löydy kysyntää kovin matalalla palkalla.

On paljon parempi huolehtia tulonjaosta verotuksen ja tulonsiirtojen keinoin kun palkkarakennetta manipuloimalla. Se tietää valitettavasti korkeita veroja, mutta kaikkea ei voi saada.

Parannettavaa on myös sosiaaliturvan kannustavuudessa. Ei ole kovin yleistä kieltäytyä tarjotusta työstä, mutta jos työn tekeminen ei paranna taloudellista tilannetta juuri lainkaan, kovin ankarasti ei ponnistella oman työmarkkinakelpoisuuden parantamiseksi.

Pienipalkkaista työtä ei nyt kannata ottaa vastaan korkeiden asumiskustannusten kaupungeissa. Pienimpien palkkojen nostaminen taas hinnoittelee monet pois työmarkkinoilta. Tässäkin tarvitaan täydentäviä tulonsiirtoja, sillä kylmässä pohjolassa ei perusturvassa ole juuri heikentämisen mahdollisuutta, sanovat talouspolitiikan haukat mitä tahansa. ""