Mun ongelmat

Kerro äidillesi itsemurhayrityksistäsi ja ongelmistasi avoimesti. Toivottavastu äitisi ymmärtää ongelmasi vakavuuden. Ihmiseen, joka puhuu itsemurhista, on suhtauduttava vakavasti. Sillä huomattavan suuri osa itsemurhan tehneistä on jossain vaiheessa ennata uhkaillut sitä. Olet vasta 13-vuotias, joten elämäsi on vasta edessäpäin.

13-vuotias ei ole ehtinyt vielä edes aloittaa elämää, joten ei voi sitä pahemmin arvostellakaan. Kasvukipuvut ja murrosiän tunteenailahtelut olemme me lähes kaikki kokeneet ja niistä yli kasvaneet.

Kaikki netin masennustestit kannattaa unohtaa, ne eivät kerro totuutta.

Usein omille vanhemmille onkin kaikkein vaikeinta puhua. Sitä en tosin hetkeäkään usko, etteivätkö opettajat auttaisi, jos heille olet ajatuksistasi kertonut.

Eli hopi hopi, rohkeasti - ja rehellisesti - kertomaan tunteista opelle, kouluterveydenhoitajalle, opolle, koulukuraattorille, mitä kaikkea sitä nyt onkaan. Apua saa, mutta kukaan ei ikävä kyllä tulla asioista mitään tietämättä tule sitä kotiovelle tarjoamaan.

Voih tuota nuoren ihmisen dramaattisuutta.
Jos tartun nyt tuohon sun laihdutus yritykseen, niin virhe tulee jo alkuunsa siinä, että nähdään se yrityksenä.
Kyse on elämäntavoista, eli syödään läpi vuoden vain sen verran kuin kulutetaan ja urheillaan myöskin automaationa ympäri vuoden. Käydään lenkkeilemässä ja kuntosalilla säännöllisesti. Urheilu virkistää mieltä ja poistaa pahan...
Mikäli nämä terveet elämäntavat eivät ala näkyä vartalossa, niin on syytä käydä labraamassa kilpirauhashormoonit ja tarvittaessa aloittaa siihen lääkitys.