Vitsi, kun elämä pitkästyttää !

Paistetaan pannaria, kun jäi maitoa vanhenemaan. Pakkasessa on varmaan jotain marjoja sen päälle tai vaikka omenasosetta. Jos on joku yksinäinen tuttu, voi kutsua kahveelle ja pannaria riittää vaikka useammallekkin.

Anonyymi kirjoitti:

Paistetaan pannaria, kun jäi maitoa vanhenemaan. Pakkasessa on varmaan jotain marjoja sen päälle tai vaikka omenasosetta. Jos on joku yksinäinen tuttu, voi kutsua kahveelle ja pannaria riittää vaikka useammallekkin.

Kiitos vinkistä,
on se kumma
pannukakkukin unohtuu piiiiitkiksiajoiksi unholaan,
hyvä vinkki,
aikoinaan perehelämässä paistoin useinki pannukakkua
se oli hyvää välipala ja jälkiruokana, perhe tykkäsi,
nyt kun yksin on hyvin harvoin muistaa pannkukaun olemassaolonki,
kiitos vinkistä
teenki pannukakkua vaihteeksi taas,,,

Koetan keksiä, mutta nyt ei se paljon puhuttu luovuus mene päälle. Kökötän tuolissa, sillä noidannuoli iski, peijakas.
Otin eilen lääkärin joskus kirjoittaman tabletin, jolla lihaskouristus laukeaa, ja huomasin, että se oli tosi tyrmäystroppi. Vajosin sikeään uneen väkisinkin, ja nukuin monta tuntia. Ei ihme, että lääke suositellaan otettavaksi illalla. Pyristelen hereille, mutta aina vain hervahdan tuoliin kuin isonkin rasituksen jälkeen, ja kuitenkaan en ole muuta tehnyt kuin keittänyt aamukahvin.
Pois se, että alkaisin silittää pyykkiä. Venytän ne muotoonsa aina narulle, ei niitä ole tarpeen silitellä.
Jotkut silittävät lakanatkin, Ikinä en siihen ryhtyisi.
Äidilläni oli tapana sanoa, että huusholli on sen näköinen, kuin villit hevoset olisivat temmeltäneet huoneissa.
Vähän on sama fiilis tässä meikäläiselläkin.

Makriina kirjoitti:

Koetan keksiä, mutta nyt ei se paljon puhuttu luovuus mene päälle. Kökötän tuolissa, sillä noidannuoli iski, peijakas.
Otin eilen lääkärin joskus kirjoittaman tabletin, jolla lihaskouristus laukeaa, ja huomasin, että se oli tosi tyrmäystroppi. Vajosin sikeään uneen väkisinkin, ja nukuin monta tuntia. Ei ihme, että lääke suositellaan otettavaksi illalla. Pyristelen hereille, mutta aina vain hervahdan tuoliin kuin isonkin rasituksen jälkeen, ja kuitenkaan en ole muuta tehnyt kuin keittänyt aamukahvin.
Pois se, että alkaisin silittää pyykkiä. Venytän ne muotoonsa aina narulle, ei niitä ole tarpeen silitellä.
Jotkut silittävät lakanatkin, Ikinä en siihen ryhtyisi.
Äidilläni oli tapana sanoa, että huusholli on sen näköinen, kuin villit hevoset olisivat temmeltäneet huoneissa.
Vähän on sama fiilis tässä meikäläiselläkin.

Jaaaaaaa, hassu juttu,
minä taas silitän aina lyykin, lakanat ja tyynyliinatki,
en silti pidä itteä siistinä, muuten en jaksa kotiani siivota e n ä ä n
ennen jaksoin joka viikko,
se ikäväkyllä on täysin menneisyyttä,

pyykin silittäminen on vaan tapa ja kohtuulisen kevyttä hommaa vielä,
hyllyt pysyy samalla rivissä ja järjestyksessä,

kyllä miedän ikäsille riittä kun jaksamme pysyä vielä hengissä
vaikka seki ottaa jo lujille,

Minä en silitä mitään. Materiaalit ovat niin siliäviä, että kun ne oikoo hyvin kuivumaan, ei siitystä tarvita,
Mutta jonkun pitäisi tulla haravoimaan meidän piha.
Minä en millään jaksaisi.

Makriina kirjoitti:

Koetan keksiä, mutta nyt ei se paljon puhuttu luovuus mene päälle. Kökötän tuolissa, sillä noidannuoli iski, peijakas.
Otin eilen lääkärin joskus kirjoittaman tabletin, jolla lihaskouristus laukeaa, ja huomasin, että se oli tosi tyrmäystroppi. Vajosin sikeään uneen väkisinkin, ja nukuin monta tuntia. Ei ihme, että lääke suositellaan otettavaksi illalla. Pyristelen hereille, mutta aina vain hervahdan tuoliin kuin isonkin rasituksen jälkeen, ja kuitenkaan en ole muuta tehnyt kuin keittänyt aamukahvin.
Pois se, että alkaisin silittää pyykkiä. Venytän ne muotoonsa aina narulle, ei niitä ole tarpeen silitellä.
Jotkut silittävät lakanatkin, Ikinä en siihen ryhtyisi.
Äidilläni oli tapana sanoa, että huusholli on sen näköinen, kuin villit hevoset olisivat temmeltäneet huoneissa.
Vähän on sama fiilis tässä meikäläiselläkin.

Ihan totta tuosta selityksestä , ei nykyään enää pahemmasti silitellä , ja usein kun kuivattaa kuivausrummussa niin siliävät jo siellä .
Ainut mitä,silittelen on jotain puseroita , ja kun vaihtaa verhot ikkunoihin niin ne silitetään
Muistan yhden ihmisen joka silitteli alushousutkin aina, ja pilasi siten elastisuuden niistä ja valitti että on huonoja housuja nykyisin .

13:19

Ihana kun muistat ja kehotat vanhuksia ulos,

MUTTA iso mutta,

jostain syystä kehotukset menee toisesta korvasta sisään ja toisesta korvasta ulos,
aiheuttaa suorastaa ahdistus, anteeksi vaan,,,

kun vanha on yksin, yksinkertasesti ei saa itteään liikkeelle,

sitä mieltä,
jos olisi kaveri
joka tulisi ja sanois nyt vaatteet päälle ja lähdetään,
se olisi eri asia, sitä lähtiski ulos, kun on kaveri,

vanha ei yksinkertasesti saa virtaa päälle,
huonolla omallatunnolla lysähtää sohvalle kattelemaan TV:tä
ja on entistä pahempi olo,

joten nyt jos koskaan olisi " yhteisöllisyydestä " todella hyötyä vanhan ihmisen elämässä,

ikäväkyllä yhteisöllisyys on kadonnu nyky yhteiskunnastamme,

---
meistä enemmistö on jääny yksikseen
kun puoliso on kuollut ja jälkikasvu ei ehdi
kuin vain joskus puhelimella tarkistamaan onko vanha elossa vielä ja kuinka voi,,

mutta tämä kirjoitteluki jotenki virkistää, kiitos jutustasi,

Sinullahan mukavaa ja hauskaa on,
katteeks käy,

on mullaki kauniita puita tuossa ikkunan alla,
tuuli niitäki puistelee samoin kuin siellä,
mutt-en niitä kattele,
siellä heilukoon,
kohta ne on lehdettömiä puita,
tuijotan tuota TÖLLÖ ja tätä konetta vähän aikaa,

aika kuluu jotenkuten
pää-paksuna ku happivajaus tietenki aivoissa,

jaksellaan,,, kyllä se siitä,,,,,,,,,,,

Hienoa että rituliini jaksaa,

ei moitteen sijaa,,,

19:08

Nyt et ole yksin,
tällä palsatalla on melkein kaikki hyljättyjä yksin eläjiä,

jospa saat täältä vaikka ikioman kaverin
kun kirjoittelet tänne,

kaikki on mahdollista.

Jos on katto ja perustukset kunnossa eikä ole ollut vesivahinkoja, 100 vuotias talo seisoo vielä toiset 100v.

Siinä onki mielenkiintoista tekemistä,
eikä tekeminen kesken lopu,

Eikö nyt jo uskalla lähteä etelään, jos on molemnat rokotukset?. Ainakin yksi tuttuni on varannut Kanarian matkan.

Oon totellu! Kävelin torille, ostin kaksi litraa puolukoita ja keitin vispipuuroa, loput tein soseeksi jääkaappiin. Tuli kävelyä yhteensä 3 km, matkalla nautin ruskan väreistä, jotka on pudonnu puusta maahan.

Anonyymi kirjoitti:

Oon totellu! Kävelin torille, ostin kaksi litraa puolukoita ja keitin vispipuuroa, loput tein soseeksi jääkaappiin. Tuli kävelyä yhteensä 3 km, matkalla nautin ruskan väreistä, jotka on pudonnu puusta maahan.

Hyvä sinä,,,

minäki kävin lenkillä
kylläki autolla,
ajelin varmaan jotain kaksikymmentä km yhteensä,
poikkesin välillä muutamiin kauppoihin ja apteekiin, ostin nyös syötävää,,,

mutten olen laiskotellu koko päivän,,, jalat kipeenä,,,,

Mielenkiintoista,
erakko-elämään ihminen tottuu ihmeen helposti,
itsekki nyt vanhemuuten olen kummasti sopeutunu tavallaan erakko-elämään, en halua vierailla juurikaan enään edes sukulaisten luona, puhelin yhteys riittää,
enkä kaipaa enään ketään kotiini vierailulle,
näin omituikseksi voi vanha ihminen muuttua tai sopeutua,

muistan nuorena hirvittävän tuskan kun ei muka ollut kavereita,
silloin oli hirmunen kaipuu olla joki muuki kaveri
kuin perhe aviopuoliso ja sukulaiset,
niin kummallinen voi nuori ihminen olla,
olin kyllä työelämässä ja suhteelisen suuri perhe hoidettavana huollettavana,
se ei silloin tuntunu riittävältä,

nyt olen onnellinen erakko,,,

Kuolemaa ei tarvitse kovin kauaa odotella, jos ei muista syödä. Se tulee sitä nopeammin, mitä huonommin ravitset itseäsi. - Nm. Ravinto on ihmisen rakennusaine

heh, hauska kysymys,,,

kuvittele onko ollu,,,
aviossa yli 50v josta lapsilauma maailmalla,
puolisko kuoli muutamia vuosia sitten,

nyt yksin erakkona,,,
koitan rämpiä elämän lopputaivalta,

kuin sulla menee,,,

05:26

kuinka niin " koskaan "
mistä tommonen kysymys kumpuaa
tämän ikäiselle porukalle ?


näin vanhoilla on varmasti ollu kaikilla seksielämää,,,

toisilla jopa hyvinki monen kanssa,,,

onko sinulla vieläki,,,
kun kysyt
ja näyttää kysymyksestä päätellen että seksi vieläki kiinostaa,,, ?????

Anonyymi kirjoitti:

05:26

kuinka niin " koskaan "
mistä tommonen kysymys kumpuaa
tämän ikäiselle porukalle ?


näin vanhoilla on varmasti ollu kaikilla seksielämää,,,

toisilla jopa hyvinki monen kanssa,,,

onko sinulla vieläki,,,
kun kysyt
ja näyttää kysymyksestä päätellen että seksi vieläki kiinostaa,,, ?????

".. onko sinulla vieläki,,,". Totta kai on. Kysy vain kuinka usein

Anonyymi kirjoitti:

".. onko sinulla vieläki,,,". Totta kai on. Kysy vain kuinka usein

NO kysyn ,, " kuinka usein "

kiva kun vastaat,,,

mull ei oo ollu kymmeniin vuosiin minkäänlaista seksi elämää,
se jäi sinne viikymppisen tienoille,
ku seisonta puolisolta loppui,

on pärjänny ilmanki,

17:39

meikä pääsee vaikka minne ja meneeki vaikka minne,

MUTTA
pelkkä ihmisten näkeminen ei elämänjanoa tyydytä, kai tiedät sen,

taitojaki ihmisen pitäisi omata
jotta tutustuu myös ihmisiin,
vanhalla ihmisellä ei aina niitä taitoja löydy,
joten harrastuspiirit sun muut ihmissuhteet jäävät pinnalliseksi touhuksi
ja vanha lähtee taas yksin kotiin,
yksin nukkumaan,
yksin seiniä ja tv:tä töllöttämään, puhelin seuranaan,
heh,
siinähän se aika kuluu
ja vuodet vierii ,silmissä vaan vilahtaa,
kymmeneki vuotta on vain yksi vilahdus,
sitten ihmettelee mihin se oikein niin äkkiä menikää,

Anonyymi kirjoitti:

17:39

meikä pääsee vaikka minne ja meneeki vaikka minne,

MUTTA
pelkkä ihmisten näkeminen ei elämänjanoa tyydytä, kai tiedät sen,

taitojaki ihmisen pitäisi omata
jotta tutustuu myös ihmisiin,
vanhalla ihmisellä ei aina niitä taitoja löydy,
joten harrastuspiirit sun muut ihmissuhteet jäävät pinnalliseksi touhuksi
ja vanha lähtee taas yksin kotiin,
yksin nukkumaan,
yksin seiniä ja tv:tä töllöttämään, puhelin seuranaan,
heh,
siinähän se aika kuluu
ja vuodet vierii ,silmissä vaan vilahtaa,
kymmeneki vuotta on vain yksi vilahdus,
sitten ihmettelee mihin se oikein niin äkkiä menikää,

Kun ei pääse edes ulos ilman avustajaa ihmisten näkeminenkin ilahduttaisi.
Menkää ulos , jotka pääsette niin kauan kuin pääsette.

Anonyymi kirjoitti:

Kun ei pääse edes ulos ilman avustajaa ihmisten näkeminenkin ilahduttaisi.
Menkää ulos , jotka pääsette niin kauan kuin pääsette.

juu, totta,
liikkuminen on vaikeutunu suuresti ijän karttuessa,
pahalta tuntuu kun ei voi enään samoin noinvain lähteä reippaana ovasta ulos lenkille,

mutta

liikun senverran kun se vielä on mahdollista,
tänään ruokaostoksille,
ja samlla ehkä autolla jonnekki vesistön rannalle
istuskelemaan nauttimaan raittiista ilmasta,
ja syys maisemasta,
hyvä kun kuitenki vielä jotenki pääsee liikkeelle,
vaikka kivuliasta onki ,,,

Olet varmaan nauttinu TERÄVÄT

ei tietenkään sitten enää ole tylsää,


mull on tylsää,
ei viitti tehdä mitään
ei viitti kohta elääkkää
mut-ku on pakko,
kun ei kuolekkaa
on tää tylsää,,,,

Anonyymi kirjoitti:

Olet varmaan nauttinu TERÄVÄT

ei tietenkään sitten enää ole tylsää,


mull on tylsää,
ei viitti tehdä mitään
ei viitti kohta elääkkää
mut-ku on pakko,
kun ei kuolekkaa
on tää tylsää,,,,

Tosiaankin on tullut otettua teräviä, jopa Chivas Regalia, mutta vieläkin vituttaa koko maailman meno!

Anonyymi kirjoitti:

Tosiaankin on tullut otettua teräviä, jopa Chivas Regalia, mutta vieläkin vituttaa koko maailman meno!

heh heh, surku

vitutukseen ku ei kuole,

Väyrynenki sitä kerran ihmetteli,,,, ku ei vaan kuole vaikka kuinka vituttaa,

mua ei vituta,
muuten tympii,,,

joo
ja

osta liian pienet kengät
kaikki muut murheet unohtuu.

Anonyymi kirjoitti:

joo
ja

osta liian pienet kengät
kaikki muut murheet unohtuu.

Yeap, pienistä on elämisen onni kiinni. - Nm. Tyytyväisyyshaaste

Harmi
miten sulla nyt niin huono tuuri oli,

olisimpa ollu paikalla meillä varmasti olisi ollut mukavaa,,,,

suurmmin en jaksa tanssia,
mutta olisin voinu nojailla sinuun,
sehän vasta olisi lämmittäny
ja olisi saanu olla toista lähellä,,

nyt lähden liikenteeseen,,,, moi,,, joksiki aikaa,,,

Olet tottunu liian hyvälle. Ehkä sinun annettiin välillä levätä. Oliko se naisten haku, ja eikö silloin saa miehet hakea

Ainakin voit sanoa sen, etteivät tanssit menneet päin vittua.

Ei suinkaan!
Hattuiluhan tuo tähän keskusteluun piristävän lisämaun.
Hattuilijat ovat keskustelun rakentajia.

Anonyymi kirjoitti:

Ei suinkaan!
Hattuiluhan tuo tähän keskusteluun piristävän lisämaun.
Hattuilijat ovat keskustelun rakentajia.

Näin on. Häirikkö saa kyytiä.

Onpa kiva kuulla, että joku on piristynytkin !!!
Monenlaisia viruksia on liikkeellä,
ehkä sinulla on ollut joku sellainen ja parannuit siitä.
Olen lukenut,
että suomalainen potee monta flunssaakin
vuodessa tietämättään.
Alavireinen olo ja väsymys voi olla sitä.
Oikein mukavaa iltaa sinulle ja kaikille !

JOOOO, muttt``` ku ei kehtaa rollattorilla liikkua, vielä vähemmin sähköistetyllä tuolilla siismoottori-tuolilla,


oma puoliso sairasti alzhaimeria, kuoli siihen lopulta,
hänellekki suositeltiin rollaattoria, mutt``` hän sanoi ettei ikinä aio sitä käyttää,

oliskohan häpeä tarttunu hänesä minuun, kun en kehtaa rollattlria hankkia,, soro,

SORI,, ja anteeksi,
en tarkottanukkaa yleisesti,,,

rollaattori on hyvin asiallinen enkä ollenkaan vähättele niitten käyttäjiä, päinvastoin kunnioitan suuresti,


tarkotin itseäni henkilökohtaista omaa ujostelua,

voihan olla että minuki on jossainvaiheessa pakko ottaa se tuekseni käyttöön
kun nuo jalat alkaa pettämään,

Hyvin kirjoitit,,

mun masennus ei kovin syvä vielä ole ollu,
välliin se katoaa
ja kummasti tulee puuhasteltua näitä kotihommia,
vaikka kaikkia pölyjä en jaksakaa pyyhkiä pois mutta paskan sekaan vielä mahtuu,

joskus masennus huutaa suoraa kurkkua mikset kuole pois, kun elämä vituttaa niin hiivatisti,
aina se sen verran helpottaa että tulee toimiteltua kaikki asiat vaikka niska kippurassa mutta toistaiseksi hommat tulee hoidettu,,

mä toivon hartaasti että ne alkais jakamaan eutanasia -pillereitä kaikille halukkaille ,
kun elämä on eletty ja tulevaisuutta ei yksinkertasesti vanhalla enään ole,

on vain saurauksien kanssa kitumista, eikä niihinkää saa kipua poistavaa lääkitystä että saisi loppuelämän elää edes ilman kipuja,

Viimeisen kappaleesi viimeinen virke: mietin aina, onko verhojen kiinni pitäminen ja esim. siivoamattomuus, muu toimimattomuus ja paikalleen jämähtäminen ... masennuksen syy vai seuraus. Jos meitsiltä kysyttäisiin, niin se on syy. - Nm. Sunnesam

Anonyymi kirjoitti:

Viimeisen kappaleesi viimeinen virke: mietin aina, onko verhojen kiinni pitäminen ja esim. siivoamattomuus, muu toimimattomuus ja paikalleen jämähtäminen ... masennuksen syy vai seuraus. Jos meitsiltä kysyttäisiin, niin se on syy. - Nm. Sunnesam

Vanhus pakostaki masentuu,
kun voimat hiipuu,
ja kaikenlainen entinen touhuaminen on muisto vain,

harmittaa katella pikkuhiljaa rapistuvaa kotiaan,

ja sitäpaitsi
kaikilla ei ole vara kutsua ulkopuolista apua
on pienet työ-eläkeet suurimalla osalla suomen työkansaa,
ja se kaikki politiikan syytä,

Anonyymi kirjoitti:

Vanhus pakostaki masentuu,
kun voimat hiipuu,
ja kaikenlainen entinen touhuaminen on muisto vain,

harmittaa katella pikkuhiljaa rapistuvaa kotiaan,

ja sitäpaitsi
kaikilla ei ole vara kutsua ulkopuolista apua
on pienet työ-eläkeet suurimalla osalla suomen työkansaa,
ja se kaikki politiikan syytä,

Käypä 70plus-sivulla katsomassa jonkun aloitusta 88-vuotiaasta tervaskannosta. - Nm. Kantsii ottaa mallia

Anonyymi kirjoitti:

Vanhus pakostaki masentuu,
kun voimat hiipuu,
ja kaikenlainen entinen touhuaminen on muisto vain,

harmittaa katella pikkuhiljaa rapistuvaa kotiaan,

ja sitäpaitsi
kaikilla ei ole vara kutsua ulkopuolista apua
on pienet työ-eläkeet suurimalla osalla suomen työkansaa,
ja se kaikki politiikan syytä,

No niiinpä, jopa politiikka pannaan asioitten syyksi, kun itse ei viitsi tai tahdo toimia eikä varsinkaan ajatella vaihtoehtoja. - Nm. Tekosyyt tunkiolle

Anonyymi kirjoitti:

No niiinpä, jopa politiikka pannaan asioitten syyksi, kun itse ei viitsi tai tahdo toimia eikä varsinkaan ajatella vaihtoehtoja. - Nm. Tekosyyt tunkiolle

20:05
huomaatko
kaikki ei ole noin hyvä kuntosia kuin sinä,
siinäpä vähättelet muita vanhuksia jos siitä peräti nautit,

mukavia vanhuuden päiviä vaan sinulle, pirteälle,,

Anonyymi kirjoitti:

Käypä 70plus-sivulla katsomassa jonkun aloitusta 88-vuotiaasta tervaskannosta. - Nm. Kantsii ottaa mallia

Millä pirulla otat mallia, jos ei ole terve enää ? nm. Revi siitä !

Anonyymi kirjoitti:

No niiinpä, jopa politiikka pannaan asioitten syyksi, kun itse ei viitsi tai tahdo toimia eikä varsinkaan ajatella vaihtoehtoja. - Nm. Tekosyyt tunkiolle

20:05

tiedoksi sinullekki,

polittisilla päätöksillä ON suuri vaikutus yhteiskuntaan

ja kuinka yhteiskunnan palvelut muodostuu,

joten turha vähätellä polittisia vaikutteita yhteiskunnassamme

Anonyymi kirjoitti:

20:05
huomaatko
kaikki ei ole noin hyvä kuntosia kuin sinä,
siinäpä vähättelet muita vanhuksia jos siitä peräti nautit,

mukavia vanhuuden päiviä vaan sinulle, pirteälle,,

En vähättele. Mutta sinä isottelet juttujasi, jaksat vallan vimmatun mainiosti ottaa osaa täälläkin, joten jaksat muutakin, jos vain haluat ja tahdot. - Nm. Tahtotila

Anonyymi kirjoitti:

20:05

tiedoksi sinullekki,

polittisilla päätöksillä ON suuri vaikutus yhteiskuntaan

ja kuinka yhteiskunnan palvelut muodostuu,

joten turha vähätellä polittisia vaikutteita yhteiskunnassamme

"Yhteiskuntaan" yleisesti ottaen huonoilla päätöksillä lienee jotain vaikutusta. Yksittäisen ihmisen elämään vain sen verran, kuin antaa asialle tilaa vaikuttaa. - Nm. Politiikka ei määrittele elämääni

Anonyymi kirjoitti:

"Yhteiskuntaan" yleisesti ottaen huonoilla päätöksillä lienee jotain vaikutusta. Yksittäisen ihmisen elämään vain sen verran, kuin antaa asialle tilaa vaikuttaa. - Nm. Politiikka ei määrittele elämääni

Saat pitää mielipiteesi ja olla sellainen kuin olet. Anna meidänkin olla mitä mieltä
me olemme ja olla sellaisia kuin olemme. Nääs, se on sitä ihmisarvon antamista muillekin.

Anonyymi kirjoitti:

En vähättele. Mutta sinä isottelet juttujasi, jaksat vallan vimmatun mainiosti ottaa osaa täälläkin, joten jaksat muutakin, jos vain haluat ja tahdot. - Nm. Tahtotila

Ano 21:42 Saataisko me ihan itse arvioida mihin me pystymme ? Luulenpa, että me sen
itse parhaiten tiedämme.

Anonyymi kirjoitti:

"Yhteiskuntaan" yleisesti ottaen huonoilla päätöksillä lienee jotain vaikutusta. Yksittäisen ihmisen elämään vain sen verran, kuin antaa asialle tilaa vaikuttaa. - Nm. Politiikka ei määrittele elämääni

JOO, ei minukaa elämää,

mutta
yleisellä tasolla vaikuttaa kovastikki yhteiskunnassa tapahtumiin
ja sitä kautta myös yksilöihin,
turha väittää muuta,

mieti esm. eläkeleikkuria,
se vaikuttaa jokaiseen yksilöön ja eläkkeen määrään siis suuruuteen,

samoin kaikki päätökset tervyden hoidossa vaikuttaa takuulla myös yksilön
tervyden hoitoon, ym. hoivaan

Anonyymi kirjoitti:

Saat pitää mielipiteesi ja olla sellainen kuin olet. Anna meidänkin olla mitä mieltä
me olemme ja olla sellaisia kuin olemme. Nääs, se on sitä ihmisarvon antamista muillekin.

Tottahan toki. Minäkin kerron, mitä mieltä olen ja olen juuri sellainen kuin olen, jotta mitä eroa tai puputtamista aiheessa on. - Nm. Keskity olennaiseen = asiaan

Anonyymi kirjoitti:

Ano 21:42 Saataisko me ihan itse arvioida mihin me pystymme ? Luulenpa, että me sen
itse parhaiten tiedämme.

Se olisi tooodella hienoa, jos immeiset olisivat niiin tietoisia. - Nm. Valitettavasti eivät

Anonyymi kirjoitti:

JOO, ei minukaa elämää,

mutta
yleisellä tasolla vaikuttaa kovastikki yhteiskunnassa tapahtumiin
ja sitä kautta myös yksilöihin,
turha väittää muuta,

mieti esm. eläkeleikkuria,
se vaikuttaa jokaiseen yksilöön ja eläkkeen määrään siis suuruuteen,

samoin kaikki päätökset tervyden hoidossa vaikuttaa takuulla myös yksilön
tervyden hoitoon, ym. hoivaan

Jaaa, nooo, käytän niiin vähän, tuskin ollenkaan, terveydenhuoltoa, että sen puolen päätöksetkään eivät hetkauta sinne eivätkä tänne. Eläkettä en ajattele jonkun määrittelemänä suureena, vaan itse tienaamanani tuloksena omasta toiminnastani.

Ymmärrän kyllä, että yhteiskunnallinen päätöksenteko vaikuttaa moneen ja moniin, mutta sitä en käsitä ollenkaan, että joku pilaa jokapäiväisen elämänsä marmattamalla ja käsittelemällä negatiivisesti sitä, miten tämä yhteiskunta pelaa.

Jos on sanomista ja arvostelemista, luuri tai tietsikkatoosa esille ja ilmoittamaan asiasta pääkallopaikalle, jotta ne ovat tietoisia, jotka asioille voivat tehdä jotain. - Nm. Maksamme niille siitä

Anonyymi kirjoitti:

Jaaa, nooo, käytän niiin vähän, tuskin ollenkaan, terveydenhuoltoa, että sen puolen päätöksetkään eivät hetkauta sinne eivätkä tänne. Eläkettä en ajattele jonkun määrittelemänä suureena, vaan itse tienaamanani tuloksena omasta toiminnastani.

Ymmärrän kyllä, että yhteiskunnallinen päätöksenteko vaikuttaa moneen ja moniin, mutta sitä en käsitä ollenkaan, että joku pilaa jokapäiväisen elämänsä marmattamalla ja käsittelemällä negatiivisesti sitä, miten tämä yhteiskunta pelaa.

Jos on sanomista ja arvostelemista, luuri tai tietsikkatoosa esille ja ilmoittamaan asiasta pääkallopaikalle, jotta ne ovat tietoisia, jotka asioille voivat tehdä jotain. - Nm. Maksamme niille siitä

Moikka ,

- Nm. olen humaavinani ketjua lukiessa
tänään sinä olet harvinaisen ärhäkällä tuulella,
onko kaikki hyvin kohdallasi,
onko terveys kohdillaan,
jostain syystä ystävällinnen sympaatinen neuvonantaja persoonasi on tänään ollu komenteissaan aivan kuin olisit pahalla tuulella,
nooh ei se mitään, kaikilla on joskus ärripurra olotila, ainaki minulla,
ei mullakaa aina ole hyvä päivä,
koitahan jaksaa jospa huomenna olisi kaikki paremmin,,,,

terv alotuksentekijä,,,

Anonyymi kirjoitti:

Moikka ,

- Nm. olen humaavinani ketjua lukiessa
tänään sinä olet harvinaisen ärhäkällä tuulella,
onko kaikki hyvin kohdallasi,
onko terveys kohdillaan,
jostain syystä ystävällinnen sympaatinen neuvonantaja persoonasi on tänään ollu komenteissaan aivan kuin olisit pahalla tuulella,
nooh ei se mitään, kaikilla on joskus ärripurra olotila, ainaki minulla,
ei mullakaa aina ole hyvä päivä,
koitahan jaksaa jospa huomenna olisi kaikki paremmin,,,,

terv alotuksentekijä,,,

Tämä nm. "jotain"
on aina ärhäkkä ja melko tyly. Ei ole koskaan sympaattinen.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä nm. "jotain"
on aina ärhäkkä ja melko tyly. Ei ole koskaan sympaattinen.

Sympaattiset kirjoittajat on ihan muita kuin se joka käyttää eri nimimerkkejä
kuten "nm. Maksamme niille siitä"
"nm. Politiikka ei määrittele elämääni"

Anonyymi kirjoitti:

Moikka ,

- Nm. olen humaavinani ketjua lukiessa
tänään sinä olet harvinaisen ärhäkällä tuulella,
onko kaikki hyvin kohdallasi,
onko terveys kohdillaan,
jostain syystä ystävällinnen sympaatinen neuvonantaja persoonasi on tänään ollu komenteissaan aivan kuin olisit pahalla tuulella,
nooh ei se mitään, kaikilla on joskus ärripurra olotila, ainaki minulla,
ei mullakaa aina ole hyvä päivä,
koitahan jaksaa jospa huomenna olisi kaikki paremmin,,,,

terv alotuksentekijä,,,

Ärhäkkyys on suuri osa sympaattisuuttani. - Nm. Hah

Anonyymi kirjoitti:

Ärhäkkyys on suuri osa sympaattisuuttani. - Nm. Hah

ET sinä aina ole noin ärhäkkäällä tuulella,,, nyt jokin nyppii sua,,,

Anonyymi kirjoitti:

ET sinä aina ole noin ärhäkkäällä tuulella,,, nyt jokin nyppii sua,,,

Kiitos. Ehkä sitten viimeinkin uskallan sanoa, kuten tahdon ja haluan. Nyppiikin ehkä, mutta suurimmaksi osaksi se on väärä sana. Mutta mikäs stalkkeri sinä olet? - Nm. Trapetsielämää

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos. Ehkä sitten viimeinkin uskallan sanoa, kuten tahdon ja haluan. Nyppiikin ehkä, mutta suurimmaksi osaksi se on väärä sana. Mutta mikäs stalkkeri sinä olet? - Nm. Trapetsielämää

outo sana " stalkkeri " suomenna, kiitos,,

en goklaa,,,

Anonyymi kirjoitti:

outo sana " stalkkeri " suomenna, kiitos,,

en goklaa,,,

" Slangisana ("stalker" tai "stalkkeri"): vaanija, ahdistelija, kyttääjä " - Nm. Outo olet

Anonyymi kirjoitti:

" Slangisana ("stalker" tai "stalkkeri"): vaanija, ahdistelija, kyttääjä " - Nm. Outo olet

sinä olet kummitus 21:53

Anonyymi kirjoitti:

sinä olet kummitus 21:53

Jestas sentään. - Nm. Olisinpa

nyt vauhtia
vuosi vaihtuu ,, pitää pysyä mukana vaikka hitaasti laahustain,,,
olemme vielä elossa, ainkai osa meistä,,

20:18

oijoi koitetaan jaksaa vaikka tylsää onki,
ET ole yksin meitä on monta samassa tilanteessa,

siksi olisi tarpeellista saada vertaistukea tähän tylsyyteen,

katso, huomenna on uusi päivä
vuoden viimeinen päivä,

aatteleppa,
me voimme nähdä vielä uudenvuoden ensimmäisen päivänki vielä, 2022 ,,

mietitään sitten taas tätä tylsyyttä
kuinka me ratkaisemme tämän tylsän erakko elämän,,

heiman kyllä epätoivo hiippii taustalla,
tylsyys jatkuu
kun eristys jatkuu myös,

Kuulehan 65-vuotias, jos olet suht'terve ja toimintakuntoinen koita nyt ihmeessä keksiä jotain ohjelmaa ja sisältöä elämääsi !
Meillä huonokuntoisilla 85-vuotiailla ei auta keksinnötkään.

65-vuotias ei ole mikään mummeli. 65-vuotiaana moni on vielä töissä.
Reipastu hyvä ihminen !

Anonyymi kirjoitti:

Kuulehan 65-vuotias, jos olet suht'terve ja toimintakuntoinen koita nyt ihmeessä keksiä jotain ohjelmaa ja sisältöä elämääsi !
Meillä huonokuntoisilla 85-vuotiailla ei auta keksinnötkään.

On pitkä aika valittaa, jos aloittaa sen jo 65-vuotiaana. Meillä tällä palstalla on parikymmentä vuotta enemmän. Toivorikkaina kuitenkin on pysyttävä, muuten karanteenit ja muut harmit painavat ihan maan rakoon ikäihmisen!
Hyvää vuoden jatkoa vain ja lippu korkealle.

Suomi pysyy itsenäisenä, voit olla varma.

Sinullahan on vauhti päällä,
ehdit monta asiaa,

ei kaikilla noin vireää enään ole, hyvä kun pääsee sängystä ylös ja aamupalan saa laitettua,
kotona pyörimiseen menee varmaan tämäki päivä
tein " lätty taikinan " kohta alan niitä paistamaan,
nykyisin kun en voi muuta syödä kuin lättyjä, mull on jonkinasteinen syöpä suussa, siinä syy, on kyllä jatkuvassa tarkkailus, muutaman kerran on leikattuki,

räiskäleet on kyllä tietääkseni ravitsevaa ruokaa , niissä on kanamunia useampi
ja jouhoja pistän ainaki 3 ta 4 erilaista siis monivilja lättyjä teen,

onkohan TV:ssä mitään mielenkiintoista katsottavaa, en vielä ole avannu TV:tä,,,

kirjoitelaan taas, jos muistetaan,, hyvää päivänjatkoa sinne,,,

Elämä sinäänsä on tylsää,
jos on parisuhteessa, niiiiiii kauhee valtataistelu paremmudesta
, riitaa ,, alistamista, kyllästymistä, oikein tympii toinen, eikö tuosta ikinä pääse eroon,,,
-- jos elää yksin se vasta tylsää onki, ei oo kenen kaaaaa tapella,
ketä alistaa, kenen kaaa riitelee,
ja eikä oo kohdetta josta olis mustasukkanen,,
että silleee,

Anonyymi00040 kirjoitti:

Elämä sinäänsä on tylsää,
jos on parisuhteessa, niiiiiii kauhee valtataistelu paremmudesta
, riitaa ,, alistamista, kyllästymistä, oikein tympii toinen, eikö tuosta ikinä pääse eroon,,,
-- jos elää yksin se vasta tylsää onki, ei oo kenen kaaaaa tapella,
ketä alistaa, kenen kaaa riitelee,
ja eikä oo kohdetta josta olis mustasukkanen,,
että silleee,

Ei ollut koskaan valtataistelua, kun kummallakin oli terve itsetunto ja taju siitä,
ettei avioliitto ole sota, joka jomman kumman pitää voittaa.
Avioliitto on toisen huomioimista, yhteenhiileen puhaltamista,
että kummallakin olisi hyvä olla.

Anonyymi00040 kirjoitti:

Elämä sinäänsä on tylsää,
jos on parisuhteessa, niiiiiii kauhee valtataistelu paremmudesta
, riitaa ,, alistamista, kyllästymistä, oikein tympii toinen, eikö tuosta ikinä pääse eroon,,,
-- jos elää yksin se vasta tylsää onki, ei oo kenen kaaaaa tapella,
ketä alistaa, kenen kaaa riitelee,
ja eikä oo kohdetta josta olis mustasukkanen,,
että silleee,

Onko avioliitossani ollut jotain vikaa, kun en ikinä ole riidellyt puolison kanssa. Erimielisyydet on puhuttu ääntä korottamatta ja kerralla selviksi. Koskaan ei ole viitattu menneisiin murheisiin. Kun konflikti on ohi, jatkettu taas yhtä kokemusta viisaampina. 60 v. on jo mennyt yhteiselossa.

Suojelusenkelistä en kohdallani tiedä, mutta sinulla on hyvä asenne vaikeuksista huolimatta.

Anonyymi00043 kirjoitti:

Suojelusenkelistä en kohdallani tiedä, mutta sinulla on hyvä asenne vaikeuksista huolimatta.

siis olet itseriittoinen,, hyvä niin,

minä olen kokonaan riipuvainen luojasta ja sen tuomasta turvallisuuden tunteesta, johon kulluu suojeluselkelit,
niitten olemassa olosta puhuu myös raamattu,
ja uskon jokaisella ihmisellä on omat suojelusenkelinsä,
saatu jo syntymähetkellä,

Mutta siellä nukutaan talviaika.
Se olisinäillä sähkön hinnoilla käytännöllistä kaikille.

Anonyymi00045 kirjoitti:

Mutta siellä nukutaan talviaika.
Se olisinäillä sähkön hinnoilla käytännöllistä kaikille.

Ai jaa,, täällä jo mummelit leikkii muumilaaksossa,

jaa niin sanotaanhan että leikki on lapsen työtä,


mutta

onkoko niin että me mummelit olemme tulleet jälleen lapsiksi, lasten muumi leikit kiinostaako nyt eniten,,

EIKÄ OLE,
haudassa saa nukkua syvää unta, enään eimaailman murheet huolleta,,,

tuo sana pitää olla " ranttaliksi " pöh,,

Mulla on taas ihan liikaa tekemistä, ei ehdi pitkästyä.

Anonyymi00126 kirjoitti:

Mulla on taas ihan liikaa tekemistä, ei ehdi pitkästyä.

Jaaaaaaaaaaaa

mitä sinä teeeeeeet

nyt kiinostaaa,

kerrohan,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,

Voi kultaseni, minulla sama juttu! 🙁👍

Anonyymi00129 kirjoitti:

Voi kultaseni, minulla sama juttu! 🙁👍

joo ja minä taas oooon kuin lentoon lähdössä,
tässä istun ja naputtelen mitä milloinki,
ittekää ei musta mitä on sanonu,
mutta vauhti on kova,,,

mistä johtuuneekaa,,,,

joku arvelee että,,, dementia,,,, dementia ,,, voi ollakki,

ainaki vanhuus,, ja heipparallaa olotila,,

kävin apteekissaki
vaikka hävetti,
sain lääkkeet mukisematta,

kiitos siitä, myönteistä kehitystä oli tapahtunu,

Anonyymi00130 kirjoitti:

joo ja minä taas oooon kuin lentoon lähdössä,
tässä istun ja naputtelen mitä milloinki,
ittekää ei musta mitä on sanonu,
mutta vauhti on kova,,,

mistä johtuuneekaa,,,,

joku arvelee että,,, dementia,,,, dementia ,,, voi ollakki,

ainaki vanhuus,, ja heipparallaa olotila,,

kävin apteekissaki
vaikka hävetti,
sain lääkkeet mukisematta,

kiitos siitä, myönteistä kehitystä oli tapahtunu,

Ainakin sait minut nauramaan. Hyvä sinä!
Meni ihan pasmat sekasin.
Kirjoitan kuitenkin sen mitä aioin.
On vetämätön olo noin muuten.
En ole yhtään lentoon lähdössä.
Ei mikään kiinnosta.
Pitää pakottaa ittensä, niin ulkoilemaan, syömään, peseytymään.
Mikään ei enää suju itsestään eikä ilolla.

Anonyymi00131 kirjoitti:

Ainakin sait minut nauramaan. Hyvä sinä!
Meni ihan pasmat sekasin.
Kirjoitan kuitenkin sen mitä aioin.
On vetämätön olo noin muuten.
En ole yhtään lentoon lähdössä.
Ei mikään kiinnosta.
Pitää pakottaa ittensä, niin ulkoilemaan, syömään, peseytymään.
Mikään ei enää suju itsestään eikä ilolla.

Sinähän saat paljon aikaan, ulkoilet, syöt, peseydyt,

minä en ehi noin paljoo koko päivänä,
hyvä kun kylkeä ehin sängyssä kääntää
ja taas on yö
ja minä valvon,
ku muut nukkuu,

Anonyymi00132 kirjoitti:

Sinähän saat paljon aikaan, ulkoilet, syöt, peseydyt,

minä en ehi noin paljoo koko päivänä,
hyvä kun kylkeä ehin sängyssä kääntää
ja taas on yö
ja minä valvon,
ku muut nukkuu,

Joskus on työlästä kyljen kääntäminen.
Minulla on ollut petikaverina sekä lonkkakipu että hartiakipu.
Eräs sänky-/patjaliike puhuu liuta julkkiksia takanaan, että pitäisi olla yksilöllinen sänky. Vissiin viisi numeroisen summan saisi siitä pulittaa. Hyvä, että petauspatjan silloin tällöin vaihdan.

Anonyymi00134 kirjoitti:

Joskus on työlästä kyljen kääntäminen.
Minulla on ollut petikaverina sekä lonkkakipu että hartiakipu.
Eräs sänky-/patjaliike puhuu liuta julkkiksia takanaan, että pitäisi olla yksilöllinen sänky. Vissiin viisi numeroisen summan saisi siitä pulittaa. Hyvä, että petauspatjan silloin tällöin vaihdan.

Tämä vanhan loppuelämä yllättää
yllätys on seki,
kun minulla säänkyyn menoki on kivulias homma,
kauan pitää sängynvieressä miettiä miten ittensä kaataa sänkyyn
oijoi ja kipeetä tekee vähän jokapaikaan,
eipä nuorempana ja terveenä tätäkää vaivaa tienny,

melkein yhtävaikeeta on aamulla nouta sängystä
keho on kumman raskas ja voimia ei ole, pitäis kai olla nosturi aamuisin sängynviereessä nostamassa vanha pois sängystä,

joskus kuvissa olen nähny,
sairaalassa on vanhuten sängyn yläpuolella jotkut voimistelurenkaan mälöset
jotka riippuu katosta,
se olis hyvä,
voisi kädellä ottaa siitä kiinni ja paremmin jaksaisi nostaa ittenä ylös sängystä,

se siitä,,,

kaunis päivä näyttää tulevan ja minulla on menoja tänään
ihan kiva päivä varmaan tulee,,,

Anonyymi00135 kirjoitti:

Tämä vanhan loppuelämä yllättää
yllätys on seki,
kun minulla säänkyyn menoki on kivulias homma,
kauan pitää sängynvieressä miettiä miten ittensä kaataa sänkyyn
oijoi ja kipeetä tekee vähän jokapaikaan,
eipä nuorempana ja terveenä tätäkää vaivaa tienny,

melkein yhtävaikeeta on aamulla nouta sängystä
keho on kumman raskas ja voimia ei ole, pitäis kai olla nosturi aamuisin sängynviereessä nostamassa vanha pois sängystä,

joskus kuvissa olen nähny,
sairaalassa on vanhuten sängyn yläpuolella jotkut voimistelurenkaan mälöset
jotka riippuu katosta,
se olis hyvä,
voisi kädellä ottaa siitä kiinni ja paremmin jaksaisi nostaa ittenä ylös sängystä,

se siitä,,,

kaunis päivä näyttää tulevan ja minulla on menoja tänään
ihan kiva päivä varmaan tulee,,,

mälöset === piti olla sana näköset ,,

kirjaimet tanssi omaa ripaskaansa taas,
kai iloisen aamun kunniaksi, heh, sori,,

Olin pitkään sitä mieltä, että tuo liekon kuvaama olotila koskee vain muita, ei minua itseäni. Pakko on jo myöntää, että samaa tautia poden itsekin. Metsälenkillä sen huomasin. En jaksanut ihastella valkovuokkojen kukintaa, en vihertyviä koivuja, en lumesta vapautunutta tuttua maisemaa.
Mikähän tämä taudin nimi on ? Joku jälkikorona ? Minunkin kuntoni on hyvä, minulla on ystäviä ja muutenkin riittävän hyvät elämänpuitteet. Elämisen innostus vain puuttuu. Aamuisin herään toiveikkaana, mutta en jaksa kehua enkä tsempata itseäni omasta pärjäämisestäni.

Lapsenlapset ovat tietysti ilon lähteitäni, mutta intiaaniviisauden mukaan "rakkaus" tarkoittaa "kipua sydämessä". Niin ainakin minulla. Jos pienikin vastoinkäyminen kohtaa heitä, mummo on toltaltaan. Ja sitä tulevaisuuden uskoa pitäisi olla heillekin jakaa, kun itse on tajuavinaan liiankin hyvin, millainen tulevaisuus heitä odottaa.

Viron tuliaiset ovat kaapissa. Ei minullekaan maistu alkoholi, kerran kokeeksi otin pienen lasillisen likööriä, mutta mitään lisäarvoa siitä ei minulle koitunut. Mitähän niillekin pulloille tekisi ? Jakeluun täytyy varmasti laittaa.

Mielen virkistystä minulle on yleensä tuonut ihmisseura, siihen en väsy enkä kyllästy.
Nyt tapahtui sekin. Oltiin lasten synttäreillä ja pitkästä aikaa me kolmet isovanhemmat tapasimme toisemme. Tunnelma oli lattea, ei oikein riittänyt puhuttavaa. Tai minä puhuin (mikä minua hävetti jälkeenpäin) mutta vastakaikua ei oikein tullut. Ihan uhriuduin: minunko tässä täytyy aina kannatella koko jengiä ? ..))
Sitten tietysti muistutin itseän siitä, että niinhän se on aina ollut: minä järjestän tapaamiset, kutsun kylään, pidän yhteyttä (hiukan liioitellen), Miksi aina minä ?

Mutta toisaalta on ihan hyvä lukea muidenkin viestejä. Tietää, ettei ole tuntojensa kanssa yksin.
Jospa se tästä. Tai sitten ei.

demeter1 kirjoitti:

Olin pitkään sitä mieltä, että tuo liekon kuvaama olotila koskee vain muita, ei minua itseäni. Pakko on jo myöntää, että samaa tautia poden itsekin. Metsälenkillä sen huomasin. En jaksanut ihastella valkovuokkojen kukintaa, en vihertyviä koivuja, en lumesta vapautunutta tuttua maisemaa.
Mikähän tämä taudin nimi on ? Joku jälkikorona ? Minunkin kuntoni on hyvä, minulla on ystäviä ja muutenkin riittävän hyvät elämänpuitteet. Elämisen innostus vain puuttuu. Aamuisin herään toiveikkaana, mutta en jaksa kehua enkä tsempata itseäni omasta pärjäämisestäni.

Lapsenlapset ovat tietysti ilon lähteitäni, mutta intiaaniviisauden mukaan "rakkaus" tarkoittaa "kipua sydämessä". Niin ainakin minulla. Jos pienikin vastoinkäyminen kohtaa heitä, mummo on toltaltaan. Ja sitä tulevaisuuden uskoa pitäisi olla heillekin jakaa, kun itse on tajuavinaan liiankin hyvin, millainen tulevaisuus heitä odottaa.

Viron tuliaiset ovat kaapissa. Ei minullekaan maistu alkoholi, kerran kokeeksi otin pienen lasillisen likööriä, mutta mitään lisäarvoa siitä ei minulle koitunut. Mitähän niillekin pulloille tekisi ? Jakeluun täytyy varmasti laittaa.

Mielen virkistystä minulle on yleensä tuonut ihmisseura, siihen en väsy enkä kyllästy.
Nyt tapahtui sekin. Oltiin lasten synttäreillä ja pitkästä aikaa me kolmet isovanhemmat tapasimme toisemme. Tunnelma oli lattea, ei oikein riittänyt puhuttavaa. Tai minä puhuin (mikä minua hävetti jälkeenpäin) mutta vastakaikua ei oikein tullut. Ihan uhriuduin: minunko tässä täytyy aina kannatella koko jengiä ? ..))
Sitten tietysti muistutin itseän siitä, että niinhän se on aina ollut: minä järjestän tapaamiset, kutsun kylään, pidän yhteyttä (hiukan liioitellen), Miksi aina minä ?

Mutta toisaalta on ihan hyvä lukea muidenkin viestejä. Tietää, ettei ole tuntojensa kanssa yksin.
Jospa se tästä. Tai sitten ei.

Minullaki on maailman ihanimmat lapsenlapset
"ovat minun rakkaita"
mutta
ovat vain puhelimen päässä,
se on suruni,
heillä on yliopisto tausta kaikilla elämä ei siti ole ruusuilla tansimista nykyään,
maailma menee vaan menojaan,
elämä kulkee latuaan,
siihen on vanhuksen tyyminen,
luoja heitä suojelkoon ohjatkoon oikeaan,
siihen luottaen,,, ummistan joskus yksin silmäni,

demeter1 kirjoitti:

Olin pitkään sitä mieltä, että tuo liekon kuvaama olotila koskee vain muita, ei minua itseäni. Pakko on jo myöntää, että samaa tautia poden itsekin. Metsälenkillä sen huomasin. En jaksanut ihastella valkovuokkojen kukintaa, en vihertyviä koivuja, en lumesta vapautunutta tuttua maisemaa.
Mikähän tämä taudin nimi on ? Joku jälkikorona ? Minunkin kuntoni on hyvä, minulla on ystäviä ja muutenkin riittävän hyvät elämänpuitteet. Elämisen innostus vain puuttuu. Aamuisin herään toiveikkaana, mutta en jaksa kehua enkä tsempata itseäni omasta pärjäämisestäni.

Lapsenlapset ovat tietysti ilon lähteitäni, mutta intiaaniviisauden mukaan "rakkaus" tarkoittaa "kipua sydämessä". Niin ainakin minulla. Jos pienikin vastoinkäyminen kohtaa heitä, mummo on toltaltaan. Ja sitä tulevaisuuden uskoa pitäisi olla heillekin jakaa, kun itse on tajuavinaan liiankin hyvin, millainen tulevaisuus heitä odottaa.

Viron tuliaiset ovat kaapissa. Ei minullekaan maistu alkoholi, kerran kokeeksi otin pienen lasillisen likööriä, mutta mitään lisäarvoa siitä ei minulle koitunut. Mitähän niillekin pulloille tekisi ? Jakeluun täytyy varmasti laittaa.

Mielen virkistystä minulle on yleensä tuonut ihmisseura, siihen en väsy enkä kyllästy.
Nyt tapahtui sekin. Oltiin lasten synttäreillä ja pitkästä aikaa me kolmet isovanhemmat tapasimme toisemme. Tunnelma oli lattea, ei oikein riittänyt puhuttavaa. Tai minä puhuin (mikä minua hävetti jälkeenpäin) mutta vastakaikua ei oikein tullut. Ihan uhriuduin: minunko tässä täytyy aina kannatella koko jengiä ? ..))
Sitten tietysti muistutin itseän siitä, että niinhän se on aina ollut: minä järjestän tapaamiset, kutsun kylään, pidän yhteyttä (hiukan liioitellen), Miksi aina minä ?

Mutta toisaalta on ihan hyvä lukea muidenkin viestejä. Tietää, ettei ole tuntojensa kanssa yksin.
Jospa se tästä. Tai sitten ei.

Tuttua tuo alakulo, ei jaksa paljon mistään kiinnostua. Ruokahalukin olematon, kahvia ja voileipää lähinnä., hedelmiä myös. Lastenlapset on sentään läheisiä, ovat jo hekin aikuisia ja käyvät mielellään syömässä, on ajokortit heillä ja mummoa vievät asioille. Silloin teen hyviä ruokia, salaattit ja jälkkärit lisäksi ja ihanasa seurassa ruoka maistuu minullekkin,He ovst elämän suuri siunaus ja tulevaisuuden toivo, He tuovat seurustelukumppaneitaankin näytille.

Anonyymi00135 kirjoitti:

Tämä vanhan loppuelämä yllättää
yllätys on seki,
kun minulla säänkyyn menoki on kivulias homma,
kauan pitää sängynvieressä miettiä miten ittensä kaataa sänkyyn
oijoi ja kipeetä tekee vähän jokapaikaan,
eipä nuorempana ja terveenä tätäkää vaivaa tienny,

melkein yhtävaikeeta on aamulla nouta sängystä
keho on kumman raskas ja voimia ei ole, pitäis kai olla nosturi aamuisin sängynviereessä nostamassa vanha pois sängystä,

joskus kuvissa olen nähny,
sairaalassa on vanhuten sängyn yläpuolella jotkut voimistelurenkaan mälöset
jotka riippuu katosta,
se olis hyvä,
voisi kädellä ottaa siitä kiinni ja paremmin jaksaisi nostaa ittenä ylös sängystä,

se siitä,,,

kaunis päivä näyttää tulevan ja minulla on menoja tänään
ihan kiva päivä varmaan tulee,,,

Sairaaloissa on tosiaankin ne voimistelurenkaat ylösnousua varten.
Siellä on sängyissä reunatkin ettei yöllä mätkähdä lattialle.
Piti oikein silmäillä tuota omaa sänkyä uusin silmin.
On se sen verran leveä ettei kyljelleen kierähtämällä tipu.
Entäpä, jos kierähdänkin tokkurassa kaks kertaa samaan suuntaa, silloin putoan.
Täytyy vissiin tyynyistä joku valli kasata, jos pelko yltyy.
Sinulla ollut mukava päivä.
Minä väkisin käytin itteäni ulkona. Palelin.
Vaihteeksi vaivun tylsyyteen.

Anonyymi00139 kirjoitti:

Minullaki on maailman ihanimmat lapsenlapset
"ovat minun rakkaita"
mutta
ovat vain puhelimen päässä,
se on suruni,
heillä on yliopisto tausta kaikilla elämä ei siti ole ruusuilla tansimista nykyään,
maailma menee vaan menojaan,
elämä kulkee latuaan,
siihen on vanhuksen tyyminen,
luoja heitä suojelkoon ohjatkoon oikeaan,
siihen luottaen,,, ummistan joskus yksin silmäni,

Lastenlasten synttäreistä tietenkin puhuin, Ano 14.24, vaikka toinen poikakin vietti samaan aikaan synttäreitä.
Ei auta koulutus välttämättä nuoriakaan, lujilla ovat hekin monessa mielessä: jos työtä on, sitä on liikaa ja usein kilpailukin on kova. Lisäksi sitten on oma perhe ja heidän tarpeensa.
Meillä vanhoilla ei tietenkään ole noita velvotteita, siitä kai pitäisi olla kiitollinen....
Ehkä se mitä heille toivomme, on sittenkin arvokasta ja riittävää...

Anonyymi00140 kirjoitti:

Tuttua tuo alakulo, ei jaksa paljon mistään kiinnostua. Ruokahalukin olematon, kahvia ja voileipää lähinnä., hedelmiä myös. Lastenlapset on sentään läheisiä, ovat jo hekin aikuisia ja käyvät mielellään syömässä, on ajokortit heillä ja mummoa vievät asioille. Silloin teen hyviä ruokia, salaattit ja jälkkärit lisäksi ja ihanasa seurassa ruoka maistuu minullekkin,He ovst elämän suuri siunaus ja tulevaisuuden toivo, He tuovat seurustelukumppaneitaankin näytille.

Jaksat sittenkin paljon, Ano 14.31, kun olet noin mukana läheistesi elämässä - toivoa antamassa. Emme kai me muuta oikein voikaan: olla olemassa, kuulolla, läsnä ?

demeter1 kirjoitti:

Jaksat sittenkin paljon, Ano 14.31, kun olet noin mukana läheistesi elämässä - toivoa antamassa. Emme kai me muuta oikein voikaan: olla olemassa, kuulolla, läsnä ?

Pitäiskö meidän alottaaa elämäkerran kirjoittaminen, saatais jotain säpinää elämään?

Anonyymi00143 kirjoitti:

Pitäiskö meidän alottaaa elämäkerran kirjoittaminen, saatais jotain säpinää elämään?

Siihenhän meitä on kehotettu, elämäkerran kirjoittamiseen, ihan jo dementiankin varalta...))

Jonkinlaisen raakileen jouduin tekemään aikuisopinnoissani, mutta se oli niin tylsä, etten jaksanut siitä innostua - vaikka aineisto oli ihan kelvollinen.
Eli en osaa, pitäisi keksiä jotakin muuta. Onko muita ehdotuksia ?

demeter1 kirjoitti:

Siihenhän meitä on kehotettu, elämäkerran kirjoittamiseen, ihan jo dementiankin varalta...))

Jonkinlaisen raakileen jouduin tekemään aikuisopinnoissani, mutta se oli niin tylsä, etten jaksanut siitä innostua - vaikka aineisto oli ihan kelvollinen.
Eli en osaa, pitäisi keksiä jotakin muuta. Onko muita ehdotuksia ?

Elämänkerta on / olisi hyvin raskas ja suuri tehtävä
vanhalle ihmiselle,

paljon olisi kerrottavaa ,
muistelmista tulisi todella paksu teos,

joskus miettiny , toivottomaksi nähny, ei jaksa ,

juttu olisi pitäny alottaa vuosia sitten,

kaikenlisäksi, vanhan ihmisen muisti jo muistaa asioita väärin,
yhdistelee jopa eriasioita ja siitä vasta sekamelska syntyi,

tulosta voisi sanoa osittain fanttasiaksi,,,

Anonyymi00144 kirjoitti:

Elämänkerta on / olisi hyvin raskas ja suuri tehtävä
vanhalle ihmiselle,

paljon olisi kerrottavaa ,
muistelmista tulisi todella paksu teos,

joskus miettiny , toivottomaksi nähny, ei jaksa ,

juttu olisi pitäny alottaa vuosia sitten,

kaikenlisäksi, vanhan ihmisen muisti jo muistaa asioita väärin,
yhdistelee jopa eriasioita ja siitä vasta sekamelska syntyi,

tulosta voisi sanoa osittain fanttasiaksi,,,

Ajattelen samoin, liian iso homma, Ano 19.33. Edesmennyt appeni saneli elämäkertansa nauhalle - hän oli hyvä kertoja - ja opiskelityttö teki niistä sitten paperiversion.
En vain tiedä, oliko sillä niin kovasti kysyntää, nuoret eivät ehdi kuunnella, ehkä ei kiinnostakaan, ainakaan vielä.
Appeni oli kuitenkin kaksi sotaa käynyt ja taisi olla niin, että ainakin joku toinen sotaveteraani nuo muistelmat halusi, varmasti jokin arkistokin.
"Jokainen ihminen on laulun arvoinen" - varmasti myös muistelmien, mutta kirjoittamatta ne monelta jäävät...

demeter1 kirjoitti:

Ajattelen samoin, liian iso homma, Ano 19.33. Edesmennyt appeni saneli elämäkertansa nauhalle - hän oli hyvä kertoja - ja opiskelityttö teki niistä sitten paperiversion.
En vain tiedä, oliko sillä niin kovasti kysyntää, nuoret eivät ehdi kuunnella, ehkä ei kiinnostakaan, ainakaan vielä.
Appeni oli kuitenkin kaksi sotaa käynyt ja taisi olla niin, että ainakin joku toinen sotaveteraani nuo muistelmat halusi, varmasti jokin arkistokin.
"Jokainen ihminen on laulun arvoinen" - varmasti myös muistelmien, mutta kirjoittamatta ne monelta jäävät...

Jokaisen ihmisen elämän kerta on suomen historiaa,
sinäänsä jo hyvin arvokasta materiaa ,

jokainen kertomus on siivu suomalaisesta elämästä ja kultuurista
sen ihmisen aikakautena,

kokonaisuutena siivu arvokasta historiaa,

ei olisi pahitteeksi jos kansalaisemme jaksaisi kertoa oman selviytymis tarinansa,
joku historian tutkija voisi kiinostua ,,,

jos elämänkertoja määrällisesti olisi paljon,
kokonaisuuden hahmottaminen suomen historiasta olisi valtava työ,,,

vaikka onhan jo olemassa hienoja suuria teoksia olemassa,

Lopeta se tupakointi! Siitä saa keuhkosyövän ja sydäntaudin.

" Posttraumaattinen stressi taitaa olla se nykytiedon käyttämä diagnoosi tälle ?"
Posttraumaattinen on seurausta elämässä tapahtuneesta vakavasta käänteestä,
esimerkiksi läheisen kuolemasta, vakavasta sairaudesta, onnettomuudesta
jne.

Niin,,,,,
ajatelmia tuosta alakuloisesta mielialasta,
- omalla kohdalla olen huomannu masentuneisuutta kun joudun käyttämään kipulääkkeitä ,
on tullu oma epäily Panadolin sivuoireena,
jos illalla otan panadolia, ,,,, aamulla ei haluais herätä , haluis vain kuolla,
kun mahdollisimman vähän käytän kyseistä lääkettä
olen ihan pirteä, suunittelen päivän askareita puuhastelua ja menoja,
joten oma epäily on kyseisen lääkkeen sivuvaikutuksesta,



oma päätelmä on
joten lääkkeillä on varmaan vaikutusta myös vanhuksen mielialaan,,,


--- toisaaltaan oletteisin,
jokainen vanhus ikäluokastamme kokee joskus alakuloista mieltä,
joka kuuluu pitkän elämän tuomaan normaaliin fyysiseen ja psyykkiseen väsymiseen, kun fyysiset voimat hiipuu


--- huomaa katselevani elämää sivuraiteilla,
tavallaan olen jo luovuttanu elämän nuorempien elettäväksi,
päästän heidät menemään,
en voi enään heihin vaikuttaa juurikaa,
kuulumisia soitelaan, joka tuottaa iloa vanhan elämään,
on jo riittävä kontakti,

---- olen väistyny hyvillä mielin elämän tuiskeesta
tiedän ,, omlalla kohdallani olen elämän kaikki vaatimukset suorittanu,
sydän juuria myöten niin hyvin kuin olen osannu,
joko hyvin onnistuneesti tai huonosti,
täydellistä ihmistä kun ei ole olemassakaa,
mutta suurella rakkaudella parhaani olen tehny ,

tänään on iloinen kaunis kevät päivä
aurinko paistaa kutsuvasti,,,

kirjoitellaan taas ,,,

Ei minusta ole mitään hävettävää, että ei aina jaksa. Olemmehan 80 -ikävuotta lähellä, molemmin puolin. Teräsmummoja ja -vaareja nostetaan mediassa usein esiin, toki ansioistaan, mutta olemme yksilöitä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Itse uuvuin suorittamiseen. Koronan laannuttua haalin jos jotakin aktiviteettiä ja sosialisoitumista. Sitten tuli "tenkkapoo". Yhtenä aamuna en jaksanut lähteä, ei huvittanut. Otin itseni puhutteluun ja totesin, että nyt riittää aikataululliset harrastukset. Kuormittihan ryhmäpaineetkin, olla sosiaalinen pitkän yksinolon jälkeen. Nyt harrastan aikatauluttomasti oman kehon ja mielen mukaan.
Tänään olisi veteraanien kunniaksi konsertti, vielä arvon menenkö vai en.
Kuluneeksi käynyt hokema "ole armollinen itsellesi" on totta. Tämä vanhus "paloi loppuun" ;)
brinkkala

Anonyymi00146 kirjoitti:

" Posttraumaattinen stressi taitaa olla se nykytiedon käyttämä diagnoosi tälle ?"
Posttraumaattinen on seurausta elämässä tapahtuneesta vakavasta käänteestä,
esimerkiksi läheisen kuolemasta, vakavasta sairaudesta, onnettomuudesta
jne.

NIIN ja kun huomaa omalla kohdalla
on tullu vanhaksi

on pakko luovuttaa
se ensin on vaikea hyväksyä mutta
pikkuhiljaa hyväksyy ja luovuttaa elämän nuorempien elettäväksi,
niin politiikassa, yhteiskunnassa, kuin yksityiselämässään,,

olen täydellisesti hyväksyny oman vanhuuteni,,,
nyt elän näillä voimilla mitä vielä on jäljellä,
kaikki loppuu aikanaan,,

Anonyymi00149 kirjoitti:

Ei minusta ole mitään hävettävää, että ei aina jaksa. Olemmehan 80 -ikävuotta lähellä, molemmin puolin. Teräsmummoja ja -vaareja nostetaan mediassa usein esiin, toki ansioistaan, mutta olemme yksilöitä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Itse uuvuin suorittamiseen. Koronan laannuttua haalin jos jotakin aktiviteettiä ja sosialisoitumista. Sitten tuli "tenkkapoo". Yhtenä aamuna en jaksanut lähteä, ei huvittanut. Otin itseni puhutteluun ja totesin, että nyt riittää aikataululliset harrastukset. Kuormittihan ryhmäpaineetkin, olla sosiaalinen pitkän yksinolon jälkeen. Nyt harrastan aikatauluttomasti oman kehon ja mielen mukaan.
Tänään olisi veteraanien kunniaksi konsertti, vielä arvon menenkö vai en.
Kuluneeksi käynyt hokema "ole armollinen itsellesi" on totta. Tämä vanhus "paloi loppuun" ;)
brinkkala

Ei todellakaan,,,, mitään hävettävää,,,

sitä usein ihmettelen,
kun
nuoremmat kuolee laumoittain
ja
minä saan vielä täällää ihmetellä maailman menoa,,,,

vaikka välliin kauhistuttaa,
eikö noista sotdista maailma ikinä pääse eroon,
se jo ihmetyttää ,, kummastuttaa,,
siis tuo ihmiskunnan TYHMYYS,,

miksi ihmiskunta EI ikinä viisastu,,,

Anonyymi00146 kirjoitti:

" Posttraumaattinen stressi taitaa olla se nykytiedon käyttämä diagnoosi tälle ?"
Posttraumaattinen on seurausta elämässä tapahtuneesta vakavasta käänteestä,
esimerkiksi läheisen kuolemasta, vakavasta sairaudesta, onnettomuudesta
jne.

Hyvä tarkennus, Ano 10.08. Minä käytän näitä termejä aika huolimattomasti kun ajattelen, ettei se täällä ole niin tarkkaa...
Mutta oikeassa olet. On paikallaan pysyä asiassa , ettei huolimaton kirjoittelu tule tavaksi...

Anonyymi00149 kirjoitti:

Ei minusta ole mitään hävettävää, että ei aina jaksa. Olemmehan 80 -ikävuotta lähellä, molemmin puolin. Teräsmummoja ja -vaareja nostetaan mediassa usein esiin, toki ansioistaan, mutta olemme yksilöitä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Itse uuvuin suorittamiseen. Koronan laannuttua haalin jos jotakin aktiviteettiä ja sosialisoitumista. Sitten tuli "tenkkapoo". Yhtenä aamuna en jaksanut lähteä, ei huvittanut. Otin itseni puhutteluun ja totesin, että nyt riittää aikataululliset harrastukset. Kuormittihan ryhmäpaineetkin, olla sosiaalinen pitkän yksinolon jälkeen. Nyt harrastan aikatauluttomasti oman kehon ja mielen mukaan.
Tänään olisi veteraanien kunniaksi konsertti, vielä arvon menenkö vai en.
Kuluneeksi käynyt hokema "ole armollinen itsellesi" on totta. Tämä vanhus "paloi loppuun" ;)
brinkkala

Hyvä kun kerroit, brinkkala. Aloin jo sättiä itseäni siitäkin, että aikataulutettu arki alkoi uuvuttaa. Kun nyt koronan väistyttyä ja uuden lonkan kanssa koin suorastaan velvollisuudekseni jatkaa siitä, mihin pari vuotta sitten jäin.

Ei onnistu enää. Eläkeläisyhdistyskin taitaa syksyllä jäädä, vaikka vasta siihen liityin. Ryhmäpainetta se tosiaan tuntuu aiheuttavan, etenkin minulla, kun kuljen muiden kyydissä.

Mutta mikäs meillä on ollessa, tämän "rajattoman vapauden" suojissa..)) Tuota armollisuutta tietysti pitää opetella, mutta oppia ikä kaikki - niinhän sitä sanotaan.
Sinnitellään...

Anonyymi00150 kirjoitti:

NIIN ja kun huomaa omalla kohdalla
on tullu vanhaksi

on pakko luovuttaa
se ensin on vaikea hyväksyä mutta
pikkuhiljaa hyväksyy ja luovuttaa elämän nuorempien elettäväksi,
niin politiikassa, yhteiskunnassa, kuin yksityiselämässään,,

olen täydellisesti hyväksyny oman vanhuuteni,,,
nyt elän näillä voimilla mitä vielä on jäljellä,
kaikki loppuu aikanaan,,

Tuon viimeisessä kappaleessa kuvaamasi tilan, Ano 10.58, minäkin toivon vielä saavuttavani.
Onneksi tuo hyväksyminen voi tapahtua "pikkuhiljaa", kuten sanoit.
Ja siinäkin toiset ihmiset voivat esimerkillään meitä rohkaista, tietämättäänkin.

Anonyymi00151 kirjoitti:

Ei todellakaan,,,, mitään hävettävää,,,

sitä usein ihmettelen,
kun
nuoremmat kuolee laumoittain
ja
minä saan vielä täällää ihmetellä maailman menoa,,,,

vaikka välliin kauhistuttaa,
eikö noista sotdista maailma ikinä pääse eroon,
se jo ihmetyttää ,, kummastuttaa,,
siis tuo ihmiskunnan TYHMYYS,,

miksi ihmiskunta EI ikinä viisastu,,,

Totta, 11.04, nuorempiakin on täältä lähtenyt, jopa oman käden kautta.

Sodat ovat minustakin merkkinä siitä, että ihminen ei ole paljon muuttunut. Tai ehkä osa on, mutta kun yksikin ihminen voi saada paljon pahaa aikaan, kuten ollaan nähty,

Tuolla alempana on toisen kirjoittajan siteeraama Anton Garcian kaunis runo. Minulla tuli mieleen toisen runoilijan, Rabindranah (tulikan nimi oikein?) Tagoren runo, vapaasti muistettuna:
"Jokainen maailmaan syntyvä lapsi tuo tullessaan lupauksen siitä, että Jumala ei ole vielä menettänyt toivoaan ihmiskunnan suhteen". Lohdullinen muistutus ?

Kiitos runosta, Ano 11.50. Runot ovat meidän aarteita... Onneksi ne ovat kaikkien saatavilla. netistäkin...

Huomaatko

olet vielä fyysisesti
ja kun ON FYYSISESTI terve ihminen
ON myös psyykkisesti terve tai tarveempi, kuin raihnaiset monisairaat,

vetämättömyys ei ole laiskuutta vaan uupumusta, siis fyysinen kunto on huono,

joten ole onnellinen kohtuulisen hyvästä kunnostasi
JOS todella olet 80+++ ikäsarjaan jo kuuluva,

--- olettaisin olet nuorempi kuin tämän ketjun 80++++ kirjoittajat,
hyvä seki, ja hyvä kun kirjoittelet ajatuksiasi iloksemme,

moni yli 80+ on kyllä saanu luojan lahjana terveemmän elämän
kuin moni muu ja suurinosa ikäisistämme on jo monisairaita raihnaisia, mutta elossa, ja ajatus vielä " juoksee "

jotkut jaksaa kirjoittaa ,, kunnia heille
jotkut ei jaksa,
varsinki elämän kerta on raskas tehtävä
vansinki ennen sotia synyneelle,

Ehkä lohduton . . . mutta vaikuttava ?
Runolle merkityksen antaa lukija.
Tämä runo herätti eilen miettimään
kuinka abrsurdia on valittaa elämänsä pitkäveteisyyttä,
siinä vaiheessa, kun elämä on kuitenkin pian ohi.

Toisena päivänä
toisessa mielentilassa
siitä voi löytää toisen merkityksen.

Anonyymi00153 kirjoitti:

Huomaatko

olet vielä fyysisesti
ja kun ON FYYSISESTI terve ihminen
ON myös psyykkisesti terve tai tarveempi, kuin raihnaiset monisairaat,

vetämättömyys ei ole laiskuutta vaan uupumusta, siis fyysinen kunto on huono,

joten ole onnellinen kohtuulisen hyvästä kunnostasi
JOS todella olet 80+++ ikäsarjaan jo kuuluva,

--- olettaisin olet nuorempi kuin tämän ketjun 80++++ kirjoittajat,
hyvä seki, ja hyvä kun kirjoittelet ajatuksiasi iloksemme,

moni yli 80+ on kyllä saanu luojan lahjana terveemmän elämän
kuin moni muu ja suurinosa ikäisistämme on jo monisairaita raihnaisia, mutta elossa, ja ajatus vielä " juoksee "

jotkut jaksaa kirjoittaa ,, kunnia heille
jotkut ei jaksa,
varsinki elämän kerta on raskas tehtävä
vansinki ennen sotia synyneelle,

Olen hiljakkoin täyttänyt 75 ja onnekseni hyissä sielun ja ruumiin voimissa.
Paras ystävättäreni on minua kahdeksan vuotta nuorempi ja liikkuu rollaattorilla. Tiedän että elämän laatu huononee, kun liikuntakyky heikkenee ja etenkin jatkuvat kivut ja aistien heikentyminen masentavat mieltä.
En osaa edes ennakoida, miltä minusta tuntuisi, jos jalat eivät enää toimisi, jos jotain paikkaa aina särkisi tai muisti alkaisi samentumaan. Toivon löytäväni siihen mennessä jonkinlaisen seesteisemmän olotilan, hyväksymisen että olen vanhenemassa ja olen todella kiitollinen siitä että se päivä ei ole tänään.
Tarkoituksenani on kuitenkin yrittää elää virkeää ja toimeliasta vanhenevan naisen elämää, lähellä rakkaitani ja harrastellen minua kiinnostavia asioita niin kauan kuin terveyttä riittää.

Mikäli kaikki tekisimme noita asioita, joita sinä ehdotat, niin maailma hukkuisi pas-kaan.

Minä koen keskustelupalstojen lukemisen ja sinne kirjoittamisen vetelehtimiseksi.

Paloma.se01 kirjoitti:

Olen hiljakkoin täyttänyt 75 ja onnekseni hyissä sielun ja ruumiin voimissa.
Paras ystävättäreni on minua kahdeksan vuotta nuorempi ja liikkuu rollaattorilla. Tiedän että elämän laatu huononee, kun liikuntakyky heikkenee ja etenkin jatkuvat kivut ja aistien heikentyminen masentavat mieltä.
En osaa edes ennakoida, miltä minusta tuntuisi, jos jalat eivät enää toimisi, jos jotain paikkaa aina särkisi tai muisti alkaisi samentumaan. Toivon löytäväni siihen mennessä jonkinlaisen seesteisemmän olotilan, hyväksymisen että olen vanhenemassa ja olen todella kiitollinen siitä että se päivä ei ole tänään.
Tarkoituksenani on kuitenkin yrittää elää virkeää ja toimeliasta vanhenevan naisen elämää, lähellä rakkaitani ja harrastellen minua kiinnostavia asioita niin kauan kuin terveyttä riittää.

14:43:56

siksipä ei kannataisi tuomita heti
niitä jotka " vaivojaan valittaa "

sinä olet terve ja MAINOSTAT hyvyyttäsi, ja saavutksiasi kuin moittiaksesi muita,

siis sinä äkkiä myös tuomitse sairaat väsyneet masentuneet
kun eivät edes yritä, marisevat vain,

lyhyesti sanottuna ,,

Anonyymi00164 kirjoitti:

14:43:56

siksipä ei kannataisi tuomita heti
niitä jotka " vaivojaan valittaa "

sinä olet terve ja MAINOSTAT hyvyyttäsi, ja saavutksiasi kuin moittiaksesi muita,

siis sinä äkkiä myös tuomitse sairaat väsyneet masentuneet
kun eivät edes yritä, marisevat vain,

lyhyesti sanottuna ,,

Älä laita sanoja suuhuni. Missä kohtaa moitin tai tuomitsen muita?
En mainosta enkä kehuskele; kerron ainoastaan omista strategioistani miten täyttää päiväni, viikkoni, kuukauteni merkityksellisellä tavalla. MINULLE merkityksellisellä.

Eikö tällaiseen aloitukseen sitten voi tai saa kommentoida muuten kuin valittamalla elämän pahuutta ja kurjuutta joka liittyy vanhenemiseen?

Menit sitten ja kirjoitin minun sormillani. :)

Tuota mieltä olen minäkin. Ollaan sitä elämässä tehty yhtä jos toista ja nyt vaan nautitaan muiden "teoksista".

Olen alotuksen tekijä,
alotus tehty huumori silmänurkassa,,,,,

se siitä,,,

---
NO ,,, tuoki näkemys on elämänmuoto
siis yksi muoto viettää loppuelämäänsä,

kaikkien ei tarvi olla kirjailijoita, ei taidemaalareita

eikä käsityöläisiä,,

mutta heki tekevät arvokasta " historiaa " jälkeenjääville läheisilleen ym. kiinostuneille,
joku arvostaa suuresti,,
joku ei arvosta , näin se vaan menee,


sinä 13:59:15
hyvä kun harrastat kultuuria eri muodoissa rakkaittesi kanssa
seki on arvokas elämän muoto vanhalle ihmiselle,

niin ja voit tuottaa iloa ja onnen tunnetta ystävillesi ja läheisillesi samalla,

Kaikki tuo hauskanpito jälkeläisten ja ystävien kanssa on tietenkin merkityksellistä, en minä vähättele sitä aikaa jonka olen viettänyt lasteni, siskojeni, äitini, ystävieni kanssa matkoiila, kulttuuritapahtumissa, aurinkorannalla, museoissa, taidenäyttelyissä, konserteissa. Kaikkea tuota olen tehnyt myös mieheni kanssa. Ruokaa ollaan laitettu yhdessä lasten kanssa, aikuisinakin. Elämää on eletty, mutta nyt vuosien vähentyessä, jokaisella on jo pitkälti omat elämänsä, omat harrastuksensa ja yhteiset hauskanpidot vähentyneet.

Olemme erilaisia ja arvostamme eri asioita: minulle on ollut elämys saada valita äidin liinavaatekaapista hänen itsekutomat kaitaliinat, tyynynpääliset, pyyheliinat ja kaikki kudonnaiset jotka hän jätti jälkeensä. Ei niillä rahallista arvoa ole ja harrastelijatasoa, mutta minulle ja tyttärelleni ne ovat rakkaita ja arvokkaita. Siskoni maalaukset eivät ole ehkä rembrandteja, mutta kauniita ja arvokkaita minulle. Tätini käsikirjoitukset olemme teettäneet kirjoiksi, isältäni jäi myös näytelmien manuksia.

Tasosta riippumatta, minulle ja jälkipolvelleni nämä eivät ole mitään "riesaa", vaan oman sukumme historiaa, kulttuuriperimää ruohonjuuritasolla. Rahallisesti sillä ei ole mitään arvoa, mutta minä en mittaa kaikkea rahassa.

Mahdollisimman vähän haluan tuottaa roskaa eli harrastelijatasoisia tauluja,
kirjoja enkä muutakaan krääsää tähän maailmaan, sillä parempaa huomista
toivon jälkipolville.

Paloma.se01 kirjoitti:

Kaikki tuo hauskanpito jälkeläisten ja ystävien kanssa on tietenkin merkityksellistä, en minä vähättele sitä aikaa jonka olen viettänyt lasteni, siskojeni, äitini, ystävieni kanssa matkoiila, kulttuuritapahtumissa, aurinkorannalla, museoissa, taidenäyttelyissä, konserteissa. Kaikkea tuota olen tehnyt myös mieheni kanssa. Ruokaa ollaan laitettu yhdessä lasten kanssa, aikuisinakin. Elämää on eletty, mutta nyt vuosien vähentyessä, jokaisella on jo pitkälti omat elämänsä, omat harrastuksensa ja yhteiset hauskanpidot vähentyneet.

Olemme erilaisia ja arvostamme eri asioita: minulle on ollut elämys saada valita äidin liinavaatekaapista hänen itsekutomat kaitaliinat, tyynynpääliset, pyyheliinat ja kaikki kudonnaiset jotka hän jätti jälkeensä. Ei niillä rahallista arvoa ole ja harrastelijatasoa, mutta minulle ja tyttärelleni ne ovat rakkaita ja arvokkaita. Siskoni maalaukset eivät ole ehkä rembrandteja, mutta kauniita ja arvokkaita minulle. Tätini käsikirjoitukset olemme teettäneet kirjoiksi, isältäni jäi myös näytelmien manuksia.

Tasosta riippumatta, minulle ja jälkipolvelleni nämä eivät ole mitään "riesaa", vaan oman sukumme historiaa, kulttuuriperimää ruohonjuuritasolla. Rahallisesti sillä ei ole mitään arvoa, mutta minä en mittaa kaikkea rahassa.

Miten voit tietää, arvostaako ne ruotsalaiset tyttärenpoikasi heille tuntemattoman isomummon tyynyliinoja tai mummon kirjoja?

Paloma.se01 kirjoitti:

Kaikki tuo hauskanpito jälkeläisten ja ystävien kanssa on tietenkin merkityksellistä, en minä vähättele sitä aikaa jonka olen viettänyt lasteni, siskojeni, äitini, ystävieni kanssa matkoiila, kulttuuritapahtumissa, aurinkorannalla, museoissa, taidenäyttelyissä, konserteissa. Kaikkea tuota olen tehnyt myös mieheni kanssa. Ruokaa ollaan laitettu yhdessä lasten kanssa, aikuisinakin. Elämää on eletty, mutta nyt vuosien vähentyessä, jokaisella on jo pitkälti omat elämänsä, omat harrastuksensa ja yhteiset hauskanpidot vähentyneet.

Olemme erilaisia ja arvostamme eri asioita: minulle on ollut elämys saada valita äidin liinavaatekaapista hänen itsekutomat kaitaliinat, tyynynpääliset, pyyheliinat ja kaikki kudonnaiset jotka hän jätti jälkeensä. Ei niillä rahallista arvoa ole ja harrastelijatasoa, mutta minulle ja tyttärelleni ne ovat rakkaita ja arvokkaita. Siskoni maalaukset eivät ole ehkä rembrandteja, mutta kauniita ja arvokkaita minulle. Tätini käsikirjoitukset olemme teettäneet kirjoiksi, isältäni jäi myös näytelmien manuksia.

Tasosta riippumatta, minulle ja jälkipolvelleni nämä eivät ole mitään "riesaa", vaan oman sukumme historiaa, kulttuuriperimää ruohonjuuritasolla. Rahallisesti sillä ei ole mitään arvoa, mutta minä en mittaa kaikkea rahassa.

Muutko sitten mittaavat rahassa? Kun joku kirjoitti miten mieluummin viettää aikaa rakkaitten kannsa kuin tuhertaa kirjoja ja kudonnaisia, sinä väännät sen rahassa mittaamiseksi. Vähäistä se sinun aikasi on ollut siskojesi ja vanhempiesi kanssa eri maassa asuneena.

Paloma.se01 kirjoitti:

Kaikki tuo hauskanpito jälkeläisten ja ystävien kanssa on tietenkin merkityksellistä, en minä vähättele sitä aikaa jonka olen viettänyt lasteni, siskojeni, äitini, ystävieni kanssa matkoiila, kulttuuritapahtumissa, aurinkorannalla, museoissa, taidenäyttelyissä, konserteissa. Kaikkea tuota olen tehnyt myös mieheni kanssa. Ruokaa ollaan laitettu yhdessä lasten kanssa, aikuisinakin. Elämää on eletty, mutta nyt vuosien vähentyessä, jokaisella on jo pitkälti omat elämänsä, omat harrastuksensa ja yhteiset hauskanpidot vähentyneet.

Olemme erilaisia ja arvostamme eri asioita: minulle on ollut elämys saada valita äidin liinavaatekaapista hänen itsekutomat kaitaliinat, tyynynpääliset, pyyheliinat ja kaikki kudonnaiset jotka hän jätti jälkeensä. Ei niillä rahallista arvoa ole ja harrastelijatasoa, mutta minulle ja tyttärelleni ne ovat rakkaita ja arvokkaita. Siskoni maalaukset eivät ole ehkä rembrandteja, mutta kauniita ja arvokkaita minulle. Tätini käsikirjoitukset olemme teettäneet kirjoiksi, isältäni jäi myös näytelmien manuksia.

Tasosta riippumatta, minulle ja jälkipolvelleni nämä eivät ole mitään "riesaa", vaan oman sukumme historiaa, kulttuuriperimää ruohonjuuritasolla. Rahallisesti sillä ei ole mitään arvoa, mutta minä en mittaa kaikkea rahassa.

Minä srvostan sitä että ollaan oltu mukana toistemme elämässä ihan kunkin kotona ja varsinkin täällä mummolassa. Lähden taidenäyttelyyn yksin tai miehen tai ystävän kanssa, en raahaa mukaam lastemlapsia ja sisaruksia, asuvatkin nuo suskot satojen kildojen päässä.

Itse sinä kyseenalaistit, kun joku kertoi joistakin rahaa vaativista jutuista, kuten matkoista. lastenlasten kanssa, niin sanoit ettet SINÄ mittaa rahassa. Luovuutta on niin monia lajeja, ei vain joku kerhoissa näpertely ja omakustannekirjoittelu. Voihan suvun perinteitä ja edesmenneitä niin monella tapaa kunnioittaa ja muistaa. Voi vaalia vaikka suvun kesäpaikkaa/kesäpaikkoja, hoitaa metsiä ja miuta omaisuutta. Ei siinä ole mitään pahaa jos pitää huolta ja kartuttaa omaisuutta. Perinnöksi voi jättää myös suvun arvokkaita oikeiden taiteilijoiden maalaamia tauluja, se ei ole rahassa mittaamista.

Olisit sitten VAAN kertonut miten arkipäiväsi täytät.

Ketju, jos toiset kertovat, että on veto poissa, ei huvita jne, niin sinä kirjoitat:

"Tuhlata tätä kallisarvoista aikaa pelkkään vetelehtimiseen ja omien pienten mielihalujensa tyydyttämiseen tuntuu jotenkin turhauttavalta ja väärältä."

Anonyymi00166 kirjoitti:

Olisit sitten VAAN kertonut miten arkipäiväsi täytät.

Ketju, jos toiset kertovat, että on veto poissa, ei huvita jne, niin sinä kirjoitat:

"Tuhlata tätä kallisarvoista aikaa pelkkään vetelehtimiseen ja omien pienten mielihalujensa tyydyttämiseen tuntuu jotenkin turhauttavalta ja väärältä."

"Tuhlata tätä kallisarvoista aikaa pelkkään vetelehtimiseen ja omien pienten mielihalujensa tyydyttämiseen tuntuu jotenkin turhauttavalta ja väärältä."
Edelleenkin, puhun itsestäni. Jos en ole saanut mitään tehtyä päivän mittaan, saan helposti huonoa omatuntoa siitä. Turhaudun siitä.

Paloma.se01 kirjoitti:

"Tuhlata tätä kallisarvoista aikaa pelkkään vetelehtimiseen ja omien pienten mielihalujensa tyydyttämiseen tuntuu jotenkin turhauttavalta ja väärältä."
Edelleenkin, puhun itsestäni. Jos en ole saanut mitään tehtyä päivän mittaan, saan helposti huonoa omatuntoa siitä. Turhaudun siitä.

Sääli naista, jonka pitää vanhuksenakin lunastaa arvonsa suorittamalla jotain ”hyödyllistä”, kuten palvelemalla peräkammarinpoikia.

Suorituspaineita ei minulla ole. Siivoan vain kerran viikossa ja pesen pyykit joka toinen viikko. Tekemiseni ovat kaikki itse valittuja: kirjoitan kaksi tuntia joka aamu ja hoidan puutarhaa, kasvimaata ja kasvihuonetta. Nämä ovat rutiineja.
En tunne mitään ahdistusta enkä stressiä. Haluan vain käyttää aikani askareisiin, joita minun ei ole pakko tehdä, jotka ovat oma valintani omalla ajallani ja niistä ei tarvitse olla mitään taloudellista hyötyä kenellekään. Nukkua kuinka pitkään haluan, olla valveilla silloin kuin huvittaa.
Minun aikani on nyt ja se on omaani. Että säälikää vain itseänne, ei minua.

Paloma.se01 kirjoitti:

Suorituspaineita ei minulla ole. Siivoan vain kerran viikossa ja pesen pyykit joka toinen viikko. Tekemiseni ovat kaikki itse valittuja: kirjoitan kaksi tuntia joka aamu ja hoidan puutarhaa, kasvimaata ja kasvihuonetta. Nämä ovat rutiineja.
En tunne mitään ahdistusta enkä stressiä. Haluan vain käyttää aikani askareisiin, joita minun ei ole pakko tehdä, jotka ovat oma valintani omalla ajallani ja niistä ei tarvitse olla mitään taloudellista hyötyä kenellekään. Nukkua kuinka pitkään haluan, olla valveilla silloin kuin huvittaa.
Minun aikani on nyt ja se on omaani. Että säälikää vain itseänne, ei minua.

Arkiset huushollityöt on kyllä pakollisia, ellei halua olla nälissään ja elää liassa. Ei ne mikään valnta ole, vaan normaaleja velvollisuuksia. Harvalla meistä on varaa palkata itselleen piikaa. Kyllä itse esimerkiksi siivoamalla saa taloudellistakin hyötyä eikä nuo huushollihommat muitakaan stressaa jos vielä pystyy niihin. Vanhoilla on aikaa tehdä omaan tahtiiinsa ja koneet on apuna.
Outoa olla noin piikit pystyssä ja selitellä ja muutella kertomuksiaan. Olet aina antanut kuvan passaavasta potutkin ukoille kuorivasta työmyyrästä.

Paloma.se01 kirjoitti:

Suorituspaineita ei minulla ole. Siivoan vain kerran viikossa ja pesen pyykit joka toinen viikko. Tekemiseni ovat kaikki itse valittuja: kirjoitan kaksi tuntia joka aamu ja hoidan puutarhaa, kasvimaata ja kasvihuonetta. Nämä ovat rutiineja.
En tunne mitään ahdistusta enkä stressiä. Haluan vain käyttää aikani askareisiin, joita minun ei ole pakko tehdä, jotka ovat oma valintani omalla ajallani ja niistä ei tarvitse olla mitään taloudellista hyötyä kenellekään. Nukkua kuinka pitkään haluan, olla valveilla silloin kuin huvittaa.
Minun aikani on nyt ja se on omaani. Että säälikää vain itseänne, ei minua.

Suomessa on nämä eri vuodenajat, joten meillä puutarhanhoitoa ei riitä koko vuodelle.

Paloma.se01 kirjoitti:

Suorituspaineita ei minulla ole. Siivoan vain kerran viikossa ja pesen pyykit joka toinen viikko. Tekemiseni ovat kaikki itse valittuja: kirjoitan kaksi tuntia joka aamu ja hoidan puutarhaa, kasvimaata ja kasvihuonetta. Nämä ovat rutiineja.
En tunne mitään ahdistusta enkä stressiä. Haluan vain käyttää aikani askareisiin, joita minun ei ole pakko tehdä, jotka ovat oma valintani omalla ajallani ja niistä ei tarvitse olla mitään taloudellista hyötyä kenellekään. Nukkua kuinka pitkään haluan, olla valveilla silloin kuin huvittaa.
Minun aikani on nyt ja se on omaani. Että säälikää vain itseänne, ei minua.

Tuo kuulostaa kyllä epäsosiaalisen erakon elämältä, kun ei ketään ota huomioon, tekee mitä ja milloin lystää. Keskellä yötä roikut vielä netissä vakuuttelemassa, miten kaikista velvollisuuksista vapaa olet. Säälittävää.

Paloma.se01 kirjoitti:

Suorituspaineita ei minulla ole. Siivoan vain kerran viikossa ja pesen pyykit joka toinen viikko. Tekemiseni ovat kaikki itse valittuja: kirjoitan kaksi tuntia joka aamu ja hoidan puutarhaa, kasvimaata ja kasvihuonetta. Nämä ovat rutiineja.
En tunne mitään ahdistusta enkä stressiä. Haluan vain käyttää aikani askareisiin, joita minun ei ole pakko tehdä, jotka ovat oma valintani omalla ajallani ja niistä ei tarvitse olla mitään taloudellista hyötyä kenellekään. Nukkua kuinka pitkään haluan, olla valveilla silloin kuin huvittaa.
Minun aikani on nyt ja se on omaani. Että säälikää vain itseänne, ei minua.

Ploma kun olet kielellinen ja kirjallinne niin annan tosiesimerkin vakavasti kirjoitetusta
- ei pilaa - tekstistä (kysymyksessä on ihmettely aiheesta Miksi Nordea ei reagoi
mahtavasti mahtavaan tulokseen vaan mörnii (= pysyy paikoillaan jne)

tässä saattaa olla samanlainen kehitys kun ns. Rauman ruotsissa (hurantso paikat hard du, sodant tavallinen, slipper du go ulos okso, blansodana ehtosi ..., ) eli siis 20-luvun piikatyttöjen herrasväenpalvelijoiden kielessä tai ehkä ruosujen ruotsissa

tämä ei siis ole pilaa vaan vakavaa aivan äsken kirjoitettua analyysiä tavissijoittajalta

But when the rates increase the asuntolaina and consunmer loans taking otto vähenee almoust like hell. Thät lowest the a new house loan taking ottoa and lower the future profittia. I sea bigger and longer future view thät people moving in to the aparments and apartments are owned by big reit companys and they take the a house loan in the joukkovelkakirja and not the bank loans.

suomeksi korkojen noustessa asuntosijoitusfirmat ottavat joukkokirjalainoja ja antavat asuntoja ja perheet vähemmän käyvät lainatiskillä pankissa joten pankkien voitot leikkautuat kirjoittaja sanoo

Anonyymi00172 kirjoitti:

Ploma kun olet kielellinen ja kirjallinne niin annan tosiesimerkin vakavasti kirjoitetusta
- ei pilaa - tekstistä (kysymyksessä on ihmettely aiheesta Miksi Nordea ei reagoi
mahtavasti mahtavaan tulokseen vaan mörnii (= pysyy paikoillaan jne)

tässä saattaa olla samanlainen kehitys kun ns. Rauman ruotsissa (hurantso paikat hard du, sodant tavallinen, slipper du go ulos okso, blansodana ehtosi ..., ) eli siis 20-luvun piikatyttöjen herrasväenpalvelijoiden kielessä tai ehkä ruosujen ruotsissa

tämä ei siis ole pilaa vaan vakavaa aivan äsken kirjoitettua analyysiä tavissijoittajalta

But when the rates increase the asuntolaina and consunmer loans taking otto vähenee almoust like hell. Thät lowest the a new house loan taking ottoa and lower the future profittia. I sea bigger and longer future view thät people moving in to the aparments and apartments are owned by big reit companys and they take the a house loan in the joukkovelkakirja and not the bank loans.

suomeksi korkojen noustessa asuntosijoitusfirmat ottavat joukkokirjalainoja ja antavat asuntoja ja perheet vähemmän käyvät lainatiskillä pankissa joten pankkien voitot leikkautuat kirjoittaja sanoo

Tuo ns. raumanruotsi on selkeästi eräänlaista patoistyyppistä murretta, joka kai lingvistiikassa on määritelty jonkinlaiseksi kielen alalajiksi, mutta ei ne oikein täytä kielellisiä vaatimuksia edes murteiksi.

Minä olen kielellisesti ns. oikeaoppinen (puristi) ja yritän karttaa tällaista kielellistä sekasotkua, koska se on mielestäni vaarallisen helppo tapa tehdä omasta kielestään köyhää ja kömpelöä. Siihen sortuu yksi jos toinenkin, ruotsinsuomalainen, suomenruotsalainen, espanjankieliset USA:ssa, yleensäkin kaikki kielivähemmistöt, koska valtakieli soluttautuu aivan liian helposti vähemmistökieleen (mennään yli siitä mistä aita on matalin eli käytetään sanaa mikä tulee ensimmäiseksi mieleen).
Itsekin syyllistyn siihen, mutta puhekielessä. Kirjoittaessa (paitsi jos kirjoitan puhekieltä, joka meillä kotona on nykyisin murteen ja yleiskielen sekoitusta) yritän välttää sekoittamasta kieliä.

En jaksa ihmetellä enää.
Miksi pitää kiinnostavat ketjut sotkea jankuttamisella ja oman itsensä korostamisella.
Tämä aloitus oli mielenkiintoinen, uskoakseni monellekin.
Toiveikkaana avasin, mutta petyin.

Anonyymi00175 kirjoitti:

En jaksa ihmetellä enää.
Miksi pitää kiinnostavat ketjut sotkea jankuttamisella ja oman itsensä korostamisella.
Tämä aloitus oli mielenkiintoinen, uskoakseni monellekin.
Toiveikkaana avasin, mutta petyin.

Tämä on vanhusten oma ketju,

en tiedä mikä noita nuorempia vaivaa, miksi eivät kirjoittele tonne oman ikästensä ketjuun mahtavia juttujaan
ku tervitä kehuvat olevansa ja elämän intoa tuntuu löytyvän vaikka muille jakaa,

tänne tulivat mietä sairaita mollaamaa jopa komentelemaa ja mallia näyttämään kuin he jaksavat vielä kaikkea, hah
ne ressukat ei huomaa, MEKI heidän ijässän jaksettii vielä vaikka mitä,
minäki 76 vielä ten säänöölisesti 10 km lekkejä,
mutta mähä hurjat palomaki kehuu vaikka mititä mahtavaa itsestään, jaksaakohan todellisuudessa kävelää edes 10 kilomertiä, mutta tänne meitä alle ysikympisiä tulee nyt mahtaileen tekemisillään,

hyvä kun jaksaa, mutta huomais kuitenki hän on nuori meihin verrattuna, ei olisi oikeutta tulla meitä mollaamaan,

olisi todellaki hyvä teitää onko paloman kunto niin hyvä että keävelee vielä 10 m lenkkejä säänöllisesti,

siinä olisi jonkinlainen vertauskohde siihen sitten kun paloma on 85 v onko vielä kuinka mahtavasti voimia ja toimintakykyinen,, sitä aikaa kiusallaniki ootan siis viel 10 vuotta aioin kitumisesta huolimatta elää että näen missä kunnossa paloma on 10 vuoden kuluttua, terv alotuksen tekijä,

Anonyymi00176 kirjoitti:

Tämä on vanhusten oma ketju,

en tiedä mikä noita nuorempia vaivaa, miksi eivät kirjoittele tonne oman ikästensä ketjuun mahtavia juttujaan
ku tervitä kehuvat olevansa ja elämän intoa tuntuu löytyvän vaikka muille jakaa,

tänne tulivat mietä sairaita mollaamaa jopa komentelemaa ja mallia näyttämään kuin he jaksavat vielä kaikkea, hah
ne ressukat ei huomaa, MEKI heidän ijässän jaksettii vielä vaikka mitä,
minäki 76 vielä ten säänöölisesti 10 km lekkejä,
mutta mähä hurjat palomaki kehuu vaikka mititä mahtavaa itsestään, jaksaakohan todellisuudessa kävelää edes 10 kilomertiä, mutta tänne meitä alle ysikympisiä tulee nyt mahtaileen tekemisillään,

hyvä kun jaksaa, mutta huomais kuitenki hän on nuori meihin verrattuna, ei olisi oikeutta tulla meitä mollaamaan,

olisi todellaki hyvä teitää onko paloman kunto niin hyvä että keävelee vielä 10 m lenkkejä säänöllisesti,

siinä olisi jonkinlainen vertauskohde siihen sitten kun paloma on 85 v onko vielä kuinka mahtavasti voimia ja toimintakykyinen,, sitä aikaa kiusallaniki ootan siis viel 10 vuotta aioin kitumisesta huolimatta elää että näen missä kunnossa paloma on 10 vuoden kuluttua, terv alotuksen tekijä,

sori tuli paljon kirj.virheitä,
ei jasa ei viittiny eikä halunnu korjata,
ku sieppasi tuo paloman mahtailu omasta permuudestaan ,

paloma ei huomaa edes
on meitä ainaki 10 vuotta nuorempiki, hah,
katotaan kuinka hyvässä kunnossaon 10 vuoden kuluttua,

Anonyymi00177 kirjoitti:

sori tuli paljon kirj.virheitä,
ei jasa ei viittiny eikä halunnu korjata,
ku sieppasi tuo paloman mahtailu omasta permuudestaan ,

paloma ei huomaa edes
on meitä ainaki 10 vuotta nuorempiki, hah,
katotaan kuinka hyvässä kunnossaon 10 vuoden kuluttua,

Niin justiisa.
Onneksi on sinisellä nimimerkki/nimimerkit.
Silloin en avaa ketjua ensinkään.
Oma ajatus karkaa, kun poljetaan lattian rakoon.

Anonyymi00177 kirjoitti:

sori tuli paljon kirj.virheitä,
ei jasa ei viittiny eikä halunnu korjata,
ku sieppasi tuo paloman mahtailu omasta permuudestaan ,

paloma ei huomaa edes
on meitä ainaki 10 vuotta nuorempiki, hah,
katotaan kuinka hyvässä kunnossaon 10 vuoden kuluttua,

Paloman jutuille kannattaa vaan pyllistää. :)

"Sijoittajien rahoissa rämpivä" kuvittelee olevansa sijoittaja.
Ymmärräthän ..... ? Se asuu kaupungintalossa, kirjoittelee ahkerasti suomi24:ssä
milloin mitäkin sekavaa ja käy muka osakekauppaa pörssissä. Heheheeee...
Vanhuuden hallusinaatioita.... tai sairaus.

Anonyymi00178 kirjoitti:

Niin justiisa.
Onneksi on sinisellä nimimerkki/nimimerkit.
Silloin en avaa ketjua ensinkään.
Oma ajatus karkaa, kun poljetaan lattian rakoon.

Nytpä löytyikin oiva keino, miten välttää meidän "sinisten" aiheuttamia harmeja, Ano 14.16..)) : jättää huomiotta, mennä eteenpäin, niin helppoa se lopulta on. Teoriassa.

Kuitenkin, kuten on muistettu, tämä osio on ensi sijassa suunnattu 80+:ien kirjoitteluun.
Ehkä silloin hyviin tapoihin kuuluisi aistia ilmapiiriä, kuulostella kirjoittajien tuntoja ja päätellä, millainen kirjoittelu sopii siihen henkeen.

Nämä sanat osoitan myös itselleni. Kirjoitinhan minäkin, että kunto on hyvä ja hyvin pyyhkii muutenkin..)) Toisaalta myönsin, että heikoilla olen silti, ainakin aika ajoin..))

Sen verran sanon puolustukseksi, että jos täällä kirjoitetaan hyvin ja ymmärrettävästi, ei tänne poikkeava voi millään tietää kokonaistilannetta, vaikka sitä, että moni kirjoittaja jo kipuilee erilaisten sairauksien kanssa, eivätkä heidän voimansa ole verrattavissa vaikka heitä 10 vuotta nuorempien voimiin. "Vuosi vanhan vanhentaa..."

Taitaa kyllä on niinkin, että myös oikeasti kahdeksankymppistenkin kunnossa ja toimintakyvyssä on eroja, eivät hekään ole samasta puusta veistettyjä. On täälläkin kerrottu tervaskannoista, jotka eivät tahdo mennä eläkeläisseuroihin, kun siellä on vain "vanhoja ihmisiä"...))

Niin, että voisikohan joskus sittenkin tinkiä tuosta "sinisten" boikotoinnista ? Se tuntuu olevan ikuinen kiistan aihe täällä - siis Anot vastaan rekatut - ja lähteä siitä, että yksi tykkää kirjoittaa Anonyyminä, toinen taas rekattuna - kuka mistäkin syystä. Molempiin valintoihin on ylläpidon hyväksyntä. Ymmärrän myös, että nämä ikäryhmäosiotkin ovat viitteellisiä, suosituksia, eivät määräyksiä. Vai miten ?

demeter1 kirjoitti:

Nytpä löytyikin oiva keino, miten välttää meidän "sinisten" aiheuttamia harmeja, Ano 14.16..)) : jättää huomiotta, mennä eteenpäin, niin helppoa se lopulta on. Teoriassa.

Kuitenkin, kuten on muistettu, tämä osio on ensi sijassa suunnattu 80+:ien kirjoitteluun.
Ehkä silloin hyviin tapoihin kuuluisi aistia ilmapiiriä, kuulostella kirjoittajien tuntoja ja päätellä, millainen kirjoittelu sopii siihen henkeen.

Nämä sanat osoitan myös itselleni. Kirjoitinhan minäkin, että kunto on hyvä ja hyvin pyyhkii muutenkin..)) Toisaalta myönsin, että heikoilla olen silti, ainakin aika ajoin..))

Sen verran sanon puolustukseksi, että jos täällä kirjoitetaan hyvin ja ymmärrettävästi, ei tänne poikkeava voi millään tietää kokonaistilannetta, vaikka sitä, että moni kirjoittaja jo kipuilee erilaisten sairauksien kanssa, eivätkä heidän voimansa ole verrattavissa vaikka heitä 10 vuotta nuorempien voimiin. "Vuosi vanhan vanhentaa..."

Taitaa kyllä on niinkin, että myös oikeasti kahdeksankymppistenkin kunnossa ja toimintakyvyssä on eroja, eivät hekään ole samasta puusta veistettyjä. On täälläkin kerrottu tervaskannoista, jotka eivät tahdo mennä eläkeläisseuroihin, kun siellä on vain "vanhoja ihmisiä"...))

Niin, että voisikohan joskus sittenkin tinkiä tuosta "sinisten" boikotoinnista ? Se tuntuu olevan ikuinen kiistan aihe täällä - siis Anot vastaan rekatut - ja lähteä siitä, että yksi tykkää kirjoittaa Anonyyminä, toinen taas rekattuna - kuka mistäkin syystä. Molempiin valintoihin on ylläpidon hyväksyntä. Ymmärrän myös, että nämä ikäryhmäosiotkin ovat viitteellisiä, suosituksia, eivät määräyksiä. Vai miten ?

Niin justiisa.
Yritin olla hienotunteinen enkä luetellut kenen tai keiden nimimerkit kierrän.
Vai tulinko nyt vahingossa maksaneeksi "potut pottuina" ja niputtaneeksi kaikki siniset yhteen, kuten anonyymeistä tehdään ;)
Eikä minun, anon, kirjoituksia pidä laittaa muiden anojen niskoille.
Täällä mainitaan usein tuo luetun ymmärtämisen taito.
Tässä ketjussa nähtiin ettei sitä ymmärtämystä ollut.
Oliko se tahatonta vai tahallista.
Jos oli tahatonta, pidän kirjoittajaa töykeänä moukkana, jolla ei ole tilannetajua.
Jos oli tahallista, pidän kirjoittajaa tunnekylmänä, empatiataidottoma ihmisenä.

demeter1 kirjoitti:

Nytpä löytyikin oiva keino, miten välttää meidän "sinisten" aiheuttamia harmeja, Ano 14.16..)) : jättää huomiotta, mennä eteenpäin, niin helppoa se lopulta on. Teoriassa.

Kuitenkin, kuten on muistettu, tämä osio on ensi sijassa suunnattu 80+:ien kirjoitteluun.
Ehkä silloin hyviin tapoihin kuuluisi aistia ilmapiiriä, kuulostella kirjoittajien tuntoja ja päätellä, millainen kirjoittelu sopii siihen henkeen.

Nämä sanat osoitan myös itselleni. Kirjoitinhan minäkin, että kunto on hyvä ja hyvin pyyhkii muutenkin..)) Toisaalta myönsin, että heikoilla olen silti, ainakin aika ajoin..))

Sen verran sanon puolustukseksi, että jos täällä kirjoitetaan hyvin ja ymmärrettävästi, ei tänne poikkeava voi millään tietää kokonaistilannetta, vaikka sitä, että moni kirjoittaja jo kipuilee erilaisten sairauksien kanssa, eivätkä heidän voimansa ole verrattavissa vaikka heitä 10 vuotta nuorempien voimiin. "Vuosi vanhan vanhentaa..."

Taitaa kyllä on niinkin, että myös oikeasti kahdeksankymppistenkin kunnossa ja toimintakyvyssä on eroja, eivät hekään ole samasta puusta veistettyjä. On täälläkin kerrottu tervaskannoista, jotka eivät tahdo mennä eläkeläisseuroihin, kun siellä on vain "vanhoja ihmisiä"...))

Niin, että voisikohan joskus sittenkin tinkiä tuosta "sinisten" boikotoinnista ? Se tuntuu olevan ikuinen kiistan aihe täällä - siis Anot vastaan rekatut - ja lähteä siitä, että yksi tykkää kirjoittaa Anonyyminä, toinen taas rekattuna - kuka mistäkin syystä. Molempiin valintoihin on ylläpidon hyväksyntä. Ymmärrän myös, että nämä ikäryhmäosiotkin ovat viitteellisiä, suosituksia, eivät määräyksiä. Vai miten ?

Onko niin, että sain taas ilman mitään varsinaista syytä närkästystä aikaan, kun kerron miten omalta osaltani yritän pitää positiivista asennette ja elämäntapaa yllä, enkä mielestäni kohdistanut mitään moitteita muihin, jotka eivät halua tai jaksa tehdä mitään muuta kuin kaikkein pakollisimman? Mistähän syystä se taas tulkittiin jonkinlaiseksi oman paremmuuden esittämiseksi?
Ei kai me kukaan olla päästy tähän ikään (70-90) ihan ehjinä ja ilman mitääm kremppoja, en minäkään. Minulle on vain luonteenomaista (en silti ole ketään kummempi ) yrittää keskittyä positiiviin asioihin elämässä, ei niinkään valitella kurjuuttani. Aina välillä sellaistakin tapahtuu, mutta en mitenkään systemaattisesti jaksa olla aina maassa.
Hyvää vappua vainkaikille, vanhemmille ja nuoremmille eläkeläisille ja yritetään pärjätä, kukin omalla tavallaan ja omien resurssiensa mukaan.
Pyydän toki anteeksi jos olen pahoittanut jonkun mielen kertomalla omasta hyvästä olostani.

demeter1 kirjoitti:

Nytpä löytyikin oiva keino, miten välttää meidän "sinisten" aiheuttamia harmeja, Ano 14.16..)) : jättää huomiotta, mennä eteenpäin, niin helppoa se lopulta on. Teoriassa.

Kuitenkin, kuten on muistettu, tämä osio on ensi sijassa suunnattu 80+:ien kirjoitteluun.
Ehkä silloin hyviin tapoihin kuuluisi aistia ilmapiiriä, kuulostella kirjoittajien tuntoja ja päätellä, millainen kirjoittelu sopii siihen henkeen.

Nämä sanat osoitan myös itselleni. Kirjoitinhan minäkin, että kunto on hyvä ja hyvin pyyhkii muutenkin..)) Toisaalta myönsin, että heikoilla olen silti, ainakin aika ajoin..))

Sen verran sanon puolustukseksi, että jos täällä kirjoitetaan hyvin ja ymmärrettävästi, ei tänne poikkeava voi millään tietää kokonaistilannetta, vaikka sitä, että moni kirjoittaja jo kipuilee erilaisten sairauksien kanssa, eivätkä heidän voimansa ole verrattavissa vaikka heitä 10 vuotta nuorempien voimiin. "Vuosi vanhan vanhentaa..."

Taitaa kyllä on niinkin, että myös oikeasti kahdeksankymppistenkin kunnossa ja toimintakyvyssä on eroja, eivät hekään ole samasta puusta veistettyjä. On täälläkin kerrottu tervaskannoista, jotka eivät tahdo mennä eläkeläisseuroihin, kun siellä on vain "vanhoja ihmisiä"...))

Niin, että voisikohan joskus sittenkin tinkiä tuosta "sinisten" boikotoinnista ? Se tuntuu olevan ikuinen kiistan aihe täällä - siis Anot vastaan rekatut - ja lähteä siitä, että yksi tykkää kirjoittaa Anonyyminä, toinen taas rekattuna - kuka mistäkin syystä. Molempiin valintoihin on ylläpidon hyväksyntä. Ymmärrän myös, että nämä ikäryhmäosiotkin ovat viitteellisiä, suosituksia, eivät määräyksiä. Vai miten ?

Minulla on puolisona 14 v nuorempi mies, ja samalla aaltopituudella ollaan hengen ja kropan puolesta.

Paloma.se01 kirjoitti:

Onko niin, että sain taas ilman mitään varsinaista syytä närkästystä aikaan, kun kerron miten omalta osaltani yritän pitää positiivista asennette ja elämäntapaa yllä, enkä mielestäni kohdistanut mitään moitteita muihin, jotka eivät halua tai jaksa tehdä mitään muuta kuin kaikkein pakollisimman? Mistähän syystä se taas tulkittiin jonkinlaiseksi oman paremmuuden esittämiseksi?
Ei kai me kukaan olla päästy tähän ikään (70-90) ihan ehjinä ja ilman mitääm kremppoja, en minäkään. Minulle on vain luonteenomaista (en silti ole ketään kummempi ) yrittää keskittyä positiiviin asioihin elämässä, ei niinkään valitella kurjuuttani. Aina välillä sellaistakin tapahtuu, mutta en mitenkään systemaattisesti jaksa olla aina maassa.
Hyvää vappua vainkaikille, vanhemmille ja nuoremmille eläkeläisille ja yritetään pärjätä, kukin omalla tavallaan ja omien resurssiensa mukaan.
Pyydän toki anteeksi jos olen pahoittanut jonkun mielen kertomalla omasta hyvästä olostani.

Sinä kylvät pahaa oloasi palstalle, jossa näet vain vikoja. Puhut positiivisuudesta tyhjiä sanoja, joiden uskottavuus on kadonnut kauan sitten.
Keskittyisitkin itsellesi mieluisiin asioihin etkä roikkuisi täällä moittimassa ja selittelemässä,

Anonyymi00194 kirjoitti:

Sinä kylvät pahaa oloasi palstalle, jossa näet vain vikoja. Puhut positiivisuudesta tyhjiä sanoja, joiden uskottavuus on kadonnut kauan sitten.
Keskittyisitkin itsellesi mieluisiin asioihin etkä roikkuisi täällä moittimassa ja selittelemässä,

Minä voin hyvin ja toivon sitä samaa sinulle.
Palstoilla kirjoitteleminen on yksi minun mieluisia asioitani.

Paloma.se01 kirjoitti:

Minä voin hyvin ja toivon sitä samaa sinulle.
Palstoilla kirjoitteleminen on yksi minun mieluisia asioitani.

Minäkin voin hyvin siitä huolimatta tai juuri siksi, etten käy sitä palstoilla kailottamassa.

Paloma.se01 kirjoitti:

Minä voin hyvin ja toivon sitä samaa sinulle.
Palstoilla kirjoitteleminen on yksi minun mieluisia asioitani.

Et ollut paikalla kun älyä jaettiin.