mua.
Ei me olla niin keveitä
loppupeleissä
kuitenkaan,
kumpikaan.
Ei me olla niin keveitä
loppupeleissä
kuitenkaan,
kumpikaan.
Sun suru koskettaa
Anonyymi
31<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Keneltä kenelle. Minua koskettaa sellaisen ihmisen suru, jonka kanssa olin tekemisissä nuorenpana aika paljon. Häntä kohtasi vuosia sitten sellainen suru, mitä hän ei olisi halunnut kohdata. Näin hänet suuren surun keskellä unessa, vaikka en tiennyt mitä oli tapahtunut. Sain tietää siitä myöhemmin.
Tää oli yhdeltä naiselta yhdelle miehelle.
Tuo kommentti vai aloitus?
Aloitus
Hyvä jos näin.
Mistä tiedät suruni?
Satun vaan tietämään
No, mutta mulla on raskaita sydänsuruja. Mistä tiesit?
Täällä on varmaan aika monella sydän kipeenä.
Empaattisuus kaiken keskellä on harvinainen ja etsimisen arvoinen ominaisuus. Sellaisesta ihmisestä on hyvä pitää kiinni.
Empaattisuus ei ole ollenkaan harvinaista. Missä maailmassa te oikein elätte?
Minusta on. Täältä sivusta.
Tekoempaattisuutta löytyy vaikka ja kuinka. Palstalla ei paljon muuta olekkaan.
En palstasta puhukaan vaan oikeista ihmisistä. Täällä mikään ei ole välttämättä sitä miltä näyttää. Tuokin aloittaja on vaan ajattelematon naikkonen, joka ei ymmärrä miltä toisesta tuntuisi oikeasti, jos sen surulla täällä mässäiltäisiin.
Eli täällä ei mässäillä oikeasti kenenkään surulla, niinkö? Mikä aloitus on luonteeltaan siinä tapauksessa, provoko? Retorisia kysymyksiä molemmat.
Onko oikein kirjoitella toisen surusta tänne sekoilupalstalle? Kyselit eilen leskimiestä antamatta itsestäsi mitään tunnistetta. Mitäpä luulet miehet siitä ajattelevan, jos tietäisi?
Ei ole mistään sellaisesta kysymys. Surua voi olla niin monenlaista.
Jos on niin tyhmä, että antaa nettitrollien mennä päänsä sisään, niin ihan on oma häpiä. -sivusta
Niin, kaipa sitä yrittää paeta sitä raskasta, edes hetkeksi. Ja yrittää ajatella muidenkin selvinneen samasta.
Ei mun elämä kosketa ketään. Huomenna hävitän kaikki viimeisetkin sosiaalisuuden rippeet.
Ei minunkaan surut, eikä elämä ketään kosketa. Kun menetin läheiseni vuosi sitten, yks tuttavista antoi ymmärtää ett mun suru pientä verrattuna hänen toisen tuttavansa suruun, ettei häneltä riitä empatiaa mulle asti. Tuo tuttava ei edes huomaa, jos poistun somesta, hänellä on tärkeämpiä tuttavia, jotka kiinnostaa enemmän. Olenkin ottanut etäisyyttä, en puhu itsestäni mitään, eikä tuttava ole edes kysellyt mitään minuun liittyvää. Ei yks ihminen paina mitään vaakakupissa.
Ketään ei voi pakottaa välittämään itselle tuntemattomasta ihmisestä, joska kanssa ei ole koskaan edes puhunut.
No ei . Puhunkin ihan oikeista ihmisistä joiden kanssa olen tekemisissä.
Minun ystäväni eivät edes huomaisi että olen kuollut.
Läheisen menettäminen on suuri suru
mutta jos kokee menettäneensä elämänsä ja itsensä on myöskin suuri suru
Pidän hänestä paljon ja hänen surunsa koskettaa mua erityisellä tavalla.
En ole päässyt lähellekään surua asioiden käsittelyssä. Ihmiset ei anna. Ja kuinka kauan siihen pisteeseen pääsemiseen tulee vielä menemään. Epäinhimillistä.
Mulla on kova ikävä sua.
ap
Ketään ei kiinnosta anonyymit kaipaamiset.
Saattaa kiinnostaa. En ole anonyymi hänelle.
Niin kuin sanoin surua voi olla niin monenlaista.
Surua läheisen menetyksen vuoksi, surua jostain mitä ei koskaan elämässään saanut kokea, surua siitä että sai hetken kokea, mutta menetti sen, surua siitä että tuntee menettäneensä itsensä. Niin monenlaista surua ja jokainen suru on yhtä raskas kokijalleen.
Olisi inhimillistä päästä käsittelemään tällaisia perustunteita.
Hyvin kirjoitat. Juuri samanlaista surua itsellä menossa.
Jaa niinku mikä suru?
Ehk tää ei ollu mulle.