Rauhan tervehdys.
Koska tällä foorumilla on tätä nykyään yhä enemmän lain alle hitaasti taipuvaisia, jotka eivät vielä ole päässeet älyn tasalle niin koin jakaa tämän tuoreen opetukseni tännekin siitä, miksi iso-Mooses ei vienyt luvattuun maahan eikä jakanut mittavaa perintöosaa Jumalan kansalle. Niin ikään järjestyksen mukainen perintö on muuttunut, sillä siinä missä muuttuu laki, muuttuu myös roskalava ja toisinpäin
Kun jokasortissa on murehtinut ja siirretty syrjään järjenpäätelmien ja ihmisviisauden tieltä, koskettaa tämä valitettavasti yhä enemmän maalausliikkeestä romuliikkeeksi muuttuvaa roskalavaa.
Yksi merkki lakihenkisyydestä on myös lihallisen käskyjen lain miettiminen ja niiden kanssa askarteleminen, jossa kysellään saanko koskea, saanko tarttua ja saanko maistaa sitä paistilihaa, tätä ja tuota tai Toikan lasilintua? kyse on käskyissä jostakin aivan muusta, kuin että saatko katsoa kymppiuutiset vaiko et. Siinä on kysymys kuolemasta ja elämästä ja silmukan kiristymisestä eikä sukkapuikoista.
Monet toki ovat aivan vilpittömiä näiden asioiden äärelle: pitääkö rukoilla armoa ? Miten on oikein lausuttava Toikka? Ja saanko syödä tätä tai mennä tuonne kuselle? Tämä on merkki siitä, että uskossa ei ole kasvettu vielä siihen, että mersu- Auto kuljettaa ja oltaisiin opittu kuulemaan, sillä on käskyt kirjoittamina .
Koska tällä foorumilla on tätä nykyään yhä enemmän lain alle hitaasti taipuvaisia, jotka eivät vielä ole päässeet älyn tasalle niin koin jakaa tämän tuoreen opetukseni tännekin siitä, miksi iso-Mooses ei vienyt luvattuun maahan eikä jakanut mittavaa perintöosaa Jumalan kansalle. Niin ikään järjestyksen mukainen perintö on muuttunut, sillä siinä missä muuttuu laki, muuttuu myös roskalava ja toisinpäin
Kun jokasortissa on murehtinut ja siirretty syrjään järjenpäätelmien ja ihmisviisauden tieltä, koskettaa tämä valitettavasti yhä enemmän maalausliikkeestä romuliikkeeksi muuttuvaa roskalavaa.
Yksi merkki lakihenkisyydestä on myös lihallisen käskyjen lain miettiminen ja niiden kanssa askarteleminen, jossa kysellään saanko koskea, saanko tarttua ja saanko maistaa sitä paistilihaa, tätä ja tuota tai Toikan lasilintua? kyse on käskyissä jostakin aivan muusta, kuin että saatko katsoa kymppiuutiset vaiko et. Siinä on kysymys kuolemasta ja elämästä ja silmukan kiristymisestä eikä sukkapuikoista.
Monet toki ovat aivan vilpittömiä näiden asioiden äärelle: pitääkö rukoilla armoa ? Miten on oikein lausuttava Toikka? Ja saanko syödä tätä tai mennä tuonne kuselle? Tämä on merkki siitä, että uskossa ei ole kasvettu vielä siihen, että mersu- Auto kuljettaa ja oltaisiin opittu kuulemaan, sillä on käskyt kirjoittamina .
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.