että meistä tulee mitään. Ihmeet ovat sitten erikseen, mutta niitä harvemmin tapahtuu minulle. Mikä onkaan ihmeen vastakohta?
Enhän minä nyt oikeasti uskonut
Anonyymi
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Et sinä ole hän. En usko että sua kukaan kaipaa täällä.
Todellisuus?
Todellisuus on totta.
Tylsä arki?
Itse pidän arjesta ja itselle mieluisasta työstä. En tiedä mitä on tapahtunut, tai no ainakin liikunnan lisääminen on saanut aikaan muutoksen. Tuntuu niin kuin olisi kevättä rinnassa ja haluan rakastua minulle nyt vielä täysin tuntemattomaan ihmiseen. Muista sen kuinka rakastin lasteni isää nuorempana. Kun tunteet loppuvat, ei ole mahdollista saada niitä takaisin. On tapahtunut jotain sellaista, mikä ei mahdollista paluuta.
Surullista tuo, että tunteet katoavat. Vielä surullisempaa jos niitä ei alun alkaenkaan ole ollut.
Perusarki on minustakin parasta, jos siinä vielä olisi mukana hän.