Kuulin etä nykyisin kummiudesta voi luopua. Itselläni on tilanne että 2 vuotta sitten meni välit poikki kummipoikani äidin kanssa. Vuosi sitten soitin ja pyysin anteeksi tekojani. Hän sanoi ettei usko meidän voivan olla enää ystäviä. Töppäsin pahasti pari vuotta sitten, mutta hänellä oli oma lusikkansa myös sopassa. Tiedän ettei hän anna anteeksi eikä suostu kuulemaan minun kantaani.
Kummilastani en ole nähnyt pariin vuoteen kuin kerran vilaukselta. Olen lähettänyt syntymäpäivä-ja joululahjat mutta tuntuu typerältä kun ei hän edes minua enää tunne. Täyttää kohta 4. En voi häneen missään tutustuakaan.
Ajattelin että kirjoittaisin kirjeen lapsen äidille ja ilmoittaisin että voin luopua kummiudestani ja he voivat pyytää jonkun muun tilalle. Otan kummiuden aika vakavasti ja minua vaivaa kun en tunne olevani oikea kummi. Lapsen kuva on kirjahyllyssä mutta muuta tietoa hänestä ei olekaan.
Kummilastani en ole nähnyt pariin vuoteen kuin kerran vilaukselta. Olen lähettänyt syntymäpäivä-ja joululahjat mutta tuntuu typerältä kun ei hän edes minua enää tunne. Täyttää kohta 4. En voi häneen missään tutustuakaan.
Ajattelin että kirjoittaisin kirjeen lapsen äidille ja ilmoittaisin että voin luopua kummiudestani ja he voivat pyytää jonkun muun tilalle. Otan kummiuden aika vakavasti ja minua vaivaa kun en tunne olevani oikea kummi. Lapsen kuva on kirjahyllyssä mutta muuta tietoa hänestä ei olekaan.
Vastaukset 18
Vanhimmat
ilman muuta! Ei sinun tehtäviisi kuulu vain lahjoja lapselle lähettää...varsinkaan, jos lapsi ei edes muista keneltä ne tulee.
Tai entä, jo vaihtaisit ne lelut yms.lahjat kirjeisiin ja säilyttäisit itselläsi aina kopion. Jos vanhemmat ei jostain syystä lukisi ja säästäisi niitä lapselle, niin voisit sitten tulevaisuudessa antaa ne hänelle uudelleen. kertoisit kirjeissäsi itsestäsi,kummilapsesta (sen mitä tiedät), maailman menosta ja muusta mukavasta.
Voithan sitten ottaa kummilapseesi yhteyttä, kun hän on sen verran vanhempi, että ymmärtää missä mennään..voit koittaa sitten aloittaa uudelleen kummisuhteen tai ainakin selittää lapselle miksi kummintehtävää oli mahdotonta hoitaa, siis jos päätät sen täysin lopettaa.
Meillä meni välit lähes täysin kummilapsemme vanhempiin. Perheen äitiin pidän väkinäisesti kummilapsen takia yhteyttä. Jos emme olisi pojan kummeja yhteyden pito loppuisi kokonaan, ovat sen verran kakkamaisia ihmisiä..valehtelua, juoruilua jne. Mutta yritän pehmittää sydämeni, koska poika ei vanhemmilleen mitään voi. Yritän siis pitää edes jonkunlaiset välit lapseen ja sitten isompana voidaan toivottavasti tavata poikaa ilman, että tarvitsee nähdä hänen vanhempiaan. Säälittää tämän perheen lapset, kun vanhemmat omilla töppäilyillään kadottavat lasten elämästä kohta kaikki kummit ja muut ihmiset..vanhemman veljen kummitäti ei ole pitänyt enää yhteyttä kummilapseensa, koska poikien äiti on niin verisesti loukannut häntä.
Kiitos viestistäsi. Jos kummipoika olisi vanhempi niin voisinkin pitää häneen yhteyttä. Mutta käytännössä hän ei muista minua yhtään, ei varmaan tiedä että olen edes olemassa. Tuntuisi hullulta kirjoittaa ja kertoa kukan olen jne.. Poika joutuisi miettimään että miksi en käy kylässä heillä. Surullista. Tunnen itseni tosi epäonnistuneeksi, itselleni on omat kummit olleet tosi tärkeitä ja ovat vieläkin. Mutta toisaalta tiedän monia jotka tuskin tuntevat kummejaan. Kai se on vain elämää.
kummiudesta luopuminen sitten kohdallasi on järkevin vaihtoehto. Totta, surullista se on.
Mutta viiden lapsen kummitätinä voin kertoa, että kaikki ei ole kummista kiinni. Vaikka kuinka yrität toimia parhaasi mukaan, se ei kaikille tunnut passaavan(yleensä lasten vanhemmille). Toiset haluaisivat enemmän aikaa ja melkein tuntuvat loukkaantuvan lahjoista, toisille taas tuntuu, että on ihan sama näkeekö lapsia koskaan, kunhan paketit ovat suuria ja niitä tulee usein. =(
Myös kahden lapsen äitinä voin sanoa, että jokainen kummi toimii tavallaan. Ikävä kyllä meitä hieman painostetiin valitsemaan rakkaiden ystäviemme lisäksi myös kaukana asuvia tätejä kummeiksi. Nyt sitten huomaa, että lapset näkevät hyvin harvoin näitä kaukaisia kummejaan, toinen muistaa edes kortilla tms., mutta toisella ei tunnu edes siihen olevan aikaa. Lähellä olevat kummit käyvät usein (ainakin vielä näin alkuun), toinen tykkää tuoda tuliasia lähes joka kerta, toinen ostaa pienen paketin vain synttäreillä. Ja kaikki kummit ovat kuitenkin yhtä rakkaita lapsille. Näin me yritämme opettaa, tietenkin vähän hankalaa, kun joitain kummeja tulee nähtyä hyvin harvoin.
Itse muistan kummilapsia jouluna ja synttäreillä paketilla ja joskus vien pientä tuliaista mennessäni. Yritän tavata kummilapsia ainakin edes jouluna ja synttäreillä. Mukavaa heitä olisi tavata useamminkin, mutta kaikki kummilapset asuvat ikävä kyllä niin kaukana, että se on mahdotonta. Ja olen sitä mieltä, että tapaamiset eivät voi kaatua ainoastaan tätien ja setien niskaan, kyllähän myös kummilapsi voi tulla terehtimään kummejaan.
Vaikka kummin tehtävä on aivan muuta kuin lahjojen lähettely, niin kyllä itse niitä lahjoja ostelen. Mutta vain siksi, että tykkään ostaa muille kaikkea kivaa. Vanhimman kummitytön kutsumme aina kesäisin meille viikokis vierailulle, jotta voismme viettää hänen kanssaan aikaa. Muitakin kummilapsia olemme käyneet muutaman kerran hoitamassa, jotta vanhemmat pääsevät omiin menoihinsa ja hetäkin kyllä kutsumme vierailulle, kunhan hieman kasvavat.
Mutta palatakseni tähän sinun ongelmaan, niin ehkäpä se kummiudesta luopuminen tosiaan on kaikille parempi. Lapsi ei luultavasti hiukkakaan kärsi siitä, jos jouluna ja synttäreillä on yhdet lahjat vähemmän. Nyt vain sitten ilmoitat päätöksen lapsen vanhemmille. Ja toivotaan, että joku hänen äidilleen kelpaava henkilö astuu saappaisiisi, jotta lapsi saisi muitakin aikuisia rinnallleen kuin omat vanhempansa.
kummiudesta ei voi luopua kuten ei isyydestäkään olet kummi kunnes kuolema teidät erottaa ainut mitä voit tehdä on vaan feidaa itsesi sinne takaalalle
Kuulemaa ihan vasta on tullut asiaan muutos. Aion joka tapauksessa soittaa seurakuntaan ja varmistaa asian
Itseänikin rupesi kiinnostamaan miten asia on... kun luin keskustelujanne...
Muutama vuosi sitten yli keski-iän ylittänyt mies sai tietää, että tuttavan tuttava kuoli lapsettomana leskenä ja jätti jälkeensä muhkean omaisuuden.
Tämä mies haki käräjäoikeudessa yli kahdenkankymmentä vuotiaan isänsä isyyden kumoon ja nosti kanteen vainajan omaisia vastaan saadakseen isyyden tälle vainajalle. Isyys vahvistettiin harkintaa käyttäen, kun kuolleesta ei saatu DNA-veritestiä ja miehen äitinkin oli kuollut parikymmentä vuotta sitten.
Avioisän isyys on kuulema aina kumottavissa, kun löytyy mies joka tunnustaa isyytensä tai saadaan todistettua muutoin (naisten puhein) uusi (varakkaampi)isä. -Maailma on muuttunut papparainen ja voit menettää rakaan poikasi aivan tietämättäsikin. Kun ole vanha ja raihnainen, niin sinulle ei puhuta mitään, kun isyytesi viedään.
Ihme olisi, jos kummiutta ei saataisi kumottua.
Kumma kun muistaakseni joskus aiemmin oli samantapainen keskustelu ja silloin kummi haukuttiin ihan pystyyn! Muistaisin myös jonkun sanoneen että kummiudesta voi erota myös soittamalla kirkkoherranvirastoon tms.
Ei kummiudella ole mitään käytännön merkitystä näinä aikoina. Kummin pitäisi perinteen mukaisesti huolehtia kummilapsen kristillisestä kasvatuksesta. Kuinka moni kummi siihen pystyy? Kummilahjat eivät ole se tärkein asia kummiudessa. Lapsille kummit ovat kuitenkin tärkeitä.
Jos välisi kummilapsen vanhempiin eivät ole kunnossa, unohda koko kummilapsi muutamaksi vuodeksi. Kun hänellä itsellään alkaa järki kasvaa ja ajattelu herätä, voit ottaa yhteyden jollakin sopivalla tavalla, antaa rippi- ym. valmistumislahjan, tarjota kyläpaikan jne. Samalla voit valitella, että olet ollut unohtavainen kummi tähän asti, mutta nyt et aio enää kummilastasi unohtaa.
Uskoisin että kummiudesta ei voi luopua, mistäpä lapsiparka uuden kummin siihen saisi?
Loukkaa mua pahasti! Ensin meni monta kk ettei kummista syystä jota en tiedä kuulunu mitään. Yritin yhteyttä viestein ja puhelimitse, mut ei onnannu, sit muutama kk sitten kummi soitti kun olin viestillä kysellyt missä mennään? ja mitä on tapahtunut? sekä pyytelin anteeksi, jos jotain oli tehnyt, en kuulemma ollut.
Kummin lähtiessä sovittiin et hänen tyttärensä käy seuraavalla viikolla ja me käydää siellä jne... Nyt kuitenkin kun piti soitella kummille(ei ollut taas vastannut viesteihin) ja mahdolisesti käydä kylässä, olikin kummi vaihtanut kaikki puh numeronsa koti puhelimesta lähtien sekä tyttärensä numeron.
Nyt on siis tilanne se et kummi kai tälläin pisti välit poikki syytä tähän tekoon en tiedä, viimeeksi kaikki piti olla ihan ok.
olimme pitäaikaisia ystäviä jne... En oikein ymmärrä miksi hän näin teki? Lapseni on jo sen ikäinen että ymmäärtää kuka hänen kummi on ja kaipaillee häntä aina välillä.
Mitähän nyt tehdä? Pitäisikö kaivaa kummi maan alta ja vaatia selitys asiaan vai antaa vaan olla?
En ymmärrä et tälläteet ihmiset alkaa lapselle kummiksi ja pahoittaa sekä lapsen, että äidin mielen tälläin :-(
Moni alkaa kummiksi ihan vaan kun ei tohdi kieltäytyä ja ei arvaa että joku olettaa kummin olevan "aina käytössä" tarpeen tullen...lahjakone,lapsenvahti ym.ym. Ei millään pahalla.
Jos hän olisi teistä kiinnostunut, olisi hän yhteyttä pitänyt.Kaikkilla on elämänsä ja kuvionsa, välttämättä ei viitsi,ehdi tai halua osallistua näihin kummihöpötyksiinkään...
Niikuin sanottu, kummius ei juridisesti velvoita yhtään mihinkään, se on vain kirkollainen tapa että lapselle tulee kummeja.Ennenvanhaan asialla oli syvällisempi merkitys.
Älä ahdistele sitä ihmistä,kun kerran haluaa olla rauhassa.Tulee aika tyrkky olo jos joku hinkuaa perään urakalla.
Epäilemättä olet pahoittanut mielesi,mutta älä haaskaa aikaasi tuollaisen vatvomiseen.Mahdollisesti ilman kummiutta on muitakin ihmisiä jotka vapaaehtoisesti hakeutuvat sinun ja lapsesi vaikutusalueeseen.
Meillä lasten kummit ovat sisaruksia,nyt kadun valintaa.Kun ei ole suuremmin edes sisaruksina tekemistä keskenämme, arvaa vain onko heistä sen enmpää kummeinakaan kuulunut? Ei. Tälleen se elämä voi mennä.
Mulla ainakin suvun vajetta on kiitettävästi korvanneet ystävät, jotka ovat seisseet rinnalla vaikka minkämoisissa viimoissa.
En todellakaan pitänyt/vaatinut kummia lapsen vahdiksi tai tuomaan lahjoja!!!
Lapsen vahtina kummi on ollu pari kertaa ja omasta tahdostaan,ollaan perhe joka reissaa lasten kanssa ja pitää hauskaa sillain ei baareissa notkuen.
Kummi oli lapsen ekat vuodet tosi aktiivinen ja jo kummilapsensa iso sisaruksen kanssa aktiivisesti mukana kaikessa ja huom ihan omasta tahdostaan!! Tuohon aikaan mulla oli välillä tunne et ei saada ikinä olla rauhassa kun aina meille tunkee.
Outoa käytöstä pitkäaikaiselta ystävältä tehdä näin.Menetin siis samalla ystäväni, ei pelkästää lapsi kummiaan. Syy moiseen ois ihan kiva tietää!!!
ole vaan aikaa tai mielenkiintoa teihin.Ei siinä sen kummempia syitä tarvita. Ihmiset muuttuu ja silleen.
Kuulostat kyllä aika syy-syy-syy hakuinen, ei kyllästymiseen syytä tarvia.Ja sillä on omat muksut,miksi pitäisi vielä muiden muksuja jaksaa?Kummius ei ole velvoite.
on nostaa kytkintä oli syy tai ei uskotaan ja olkoon. tiedoksi et sen mukulat on täys ikäsiä.
Yleensä vaan kun jotai luvataan pidetään lupaus. Ai niin unohdin et eihän kaikille lupaukset mitään merkkaa nehän on vaan lupauksia.
Kummius on vanha, näköjään vielä puolipakollinen tapa kasteen yhteydessä.Sitten syntyy näitä tilanteita. Toinen odottaa kummilta enemmän, kuin mihin tämä on valmis.
Kummi on kummi, paperilla vaan, eikä hänyä voi mistään syyttää-ei edes lupauksen rikkomisesta!
Kumminne haluaa elää elämäänsä,te ette näköjään kuulu siihen.Sellaista se elämä on.
Lapsen ollessa täysi-ikäinen, ei vanhmman aika silti lisäänny-tekemistä riittää edelleen ja miksi mahdollinen vapaampi aika pitäisi lahjoittaa vieraille? Sitäpaitsi, omaa lastaan auttaa ja jeesaa vielä täysi-ikäisyyden saavuttuakkin, eihän käsite täysi-ikäinen ole kuin 18.........
Älkää painostako/pakottako ketään kummiksi..tulee vähemmän tällaisia ahdistuksia puolin ja toisin.
On se kyllä ihme jos avioliitosta voi erota mutta kummiudesta ei..syitä voi olla monia ja joskus vaan kasvetaan erilleen.
Eikö missään ole saatavilla faktaa tästä uudesta? muutoksesta? kirkkolaissa..?
Minun paras nuoruuden ystävättäreni ei huolinut/halunnut minua kummiksi ensimmäiselle lapselleen, vaikka niin kovasti sitä odotin. Pidin itsestäänselvyytenä, että olisin yksi lapsen kummeista (muutkin ajattelivat niin).
Kuitenkin tämä rakas ystäväni ilmoitti minulle, ettei hän varmaankaan voisi minulle sellaista "taakkaa" kuin kummiuutta antaa, koska olen niin köyhä (taloudellisesti).
Olin silloin vielä opiskelija.
Tämä ystävättäreni otti lapsellensa kummeiksi hyvin varakkaat puolitutut kaverit.
Sain "köyhänä opiskelijana" jäädä sivuun.
Tänä päivänä en ole enää opiskeljija enkä enää niin köyhäkään ;) ja tämä "ystäväni" ihmettelee kun en pidä enää (vuosiin) yhteyttä.
Sellasta se ystävyys näköjään sitten on..
Tässä kirkon sivulta:
Kummius ei sido laillisesti
Uskonnollinen seremonia joko on tai ei ole oikeudellisesti merkittävä. Kummius on jälkimmäistä, se ei sido laillisesti. Laillisesti sitova on esimerkiksi vihkiminen, joka teologisen merkityksensä lisäksi muuttaa perintösuhteita, vaikuttaa tulevien lasten huoltajuuteen ym.
Kysymys "olenko kummi vielä kirkosta erottuani" ei ole siksi järkevä. Siihen ei löydy vastausta lakikirjasta, vaan ihmisen mielestä. Jos kummin tehtävänä on antaa uskonnollista kasvatusta, ei eronnut varmaankaan ole enää virkaan sopiva. Tukiaikuisena voi tietysti toimia uskonnostaan riippumatta