Kevyenliikenteen säännöistä, tai lähinnä niiden noudattamisesta on sanailtu niin kauan kuin muistan.
Johtuneeko tämä kuitenkin siitä että liikennesäännöt kevyttä liikennettä varten ovat ihan liian vaikeat ja monimutkaiset?
Kysymyksessä kuitenkin on jalankulkijat ja pyöräilijät, joilta ei edellytetä minkäänlaista liikennekoulutusta ja tutkintoa, missä he nuo säännöt olisivat välttämättä oppineet?
Ensinnäkin tuo jako jalkakäytäviin ja pyöräteihin. Ei monikaan edes tiedä mitä eroa niillä on ja niinpä pyöräillään jalkakäytävällä koska se tuntuu turvallisemmalta kuin kadulla autojen seassa ajaminen.
Entäpä jos luovuttaisiin noista määritelmistä ja kaikki olisivat vain kevyenliikenteenväyliä joissa saa kävellä ja pyöräillä. Lisäksi tuolla kevyen liikenteenväylällä pitäisi olla sama sääntö kuin ajoradallakin, eli ajetaan oikealla ja kävellään vasemmalla. Tämä selventäisi jo paljon asiaa.
Sitten tuo väistämisvelvollisuus. Kuten todettiin, jalankulkijoilta ja pyöräilijöiltä ei vaadita liikennekoulutusta eikä tutkintoa osoituksena liikennesääntöjen osaamisesta. Vastuu liikennesäännöistä pitäisi siis olla koulutetuilla moottoroidun ajoneuvon kuljettajilla ja säännöt muuttaa siten että moottorilla varustetun ajoneuvon kuljettaja väistää aina ja jokapaikassa jalankulkijaa ja pyöräilijää.
Näin ei tarvitsisi arpoa suojatienjatkeita ja suojatien yli pyörän taluttamista, joista ei ota selvää kaikki autoilijatkaan, saati sitten pyöräilijät.
Pelkistettynä siis, jalkakäytävät kevyenliikenteen väyliksi, samoilla säännöillä kuin ajorata.
Sekä kevyellä liikenteellä yleisluontoinen etuajo-oikeus.
Ei asia näillä konsteilla ainakaan pahenisi ja yksinkertainen systeemi saattaisi toimiakin, ei tilanne ainakaan yhden päivän sakotuskampanjoilla parane.
Ja itse olen autoilija, ollut jo yli 40 vuotta, tosin liikun kaupungilla myös pyörällä ja jalan.
Johtuneeko tämä kuitenkin siitä että liikennesäännöt kevyttä liikennettä varten ovat ihan liian vaikeat ja monimutkaiset?
Kysymyksessä kuitenkin on jalankulkijat ja pyöräilijät, joilta ei edellytetä minkäänlaista liikennekoulutusta ja tutkintoa, missä he nuo säännöt olisivat välttämättä oppineet?
Ensinnäkin tuo jako jalkakäytäviin ja pyöräteihin. Ei monikaan edes tiedä mitä eroa niillä on ja niinpä pyöräillään jalkakäytävällä koska se tuntuu turvallisemmalta kuin kadulla autojen seassa ajaminen.
Entäpä jos luovuttaisiin noista määritelmistä ja kaikki olisivat vain kevyenliikenteenväyliä joissa saa kävellä ja pyöräillä. Lisäksi tuolla kevyen liikenteenväylällä pitäisi olla sama sääntö kuin ajoradallakin, eli ajetaan oikealla ja kävellään vasemmalla. Tämä selventäisi jo paljon asiaa.
Sitten tuo väistämisvelvollisuus. Kuten todettiin, jalankulkijoilta ja pyöräilijöiltä ei vaadita liikennekoulutusta eikä tutkintoa osoituksena liikennesääntöjen osaamisesta. Vastuu liikennesäännöistä pitäisi siis olla koulutetuilla moottoroidun ajoneuvon kuljettajilla ja säännöt muuttaa siten että moottorilla varustetun ajoneuvon kuljettaja väistää aina ja jokapaikassa jalankulkijaa ja pyöräilijää.
Näin ei tarvitsisi arpoa suojatienjatkeita ja suojatien yli pyörän taluttamista, joista ei ota selvää kaikki autoilijatkaan, saati sitten pyöräilijät.
Pelkistettynä siis, jalkakäytävät kevyenliikenteen väyliksi, samoilla säännöillä kuin ajorata.
Sekä kevyellä liikenteellä yleisluontoinen etuajo-oikeus.
Ei asia näillä konsteilla ainakaan pahenisi ja yksinkertainen systeemi saattaisi toimiakin, ei tilanne ainakaan yhden päivän sakotuskampanjoilla parane.
Ja itse olen autoilija, ollut jo yli 40 vuotta, tosin liikun kaupungilla myös pyörällä ja jalan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä jalankulkijoilla pitää olla omia reittejä ja on.Ei kaikkialle pyöräilijöitä.Se on maailman tosi.Onneksi esim.Utran saarissa ei saa pyöräillä.Pyöräilijän pitää väistää jalankulkijaa.
On se kumma jos ei samoille väylille sovita. Ongelmahan on siinä että kuljetaan missä sattuu. Jos kevytväylillä aloituksenmukaisesti ajettaisiin oikealla ja käveltäisiin vasemmalla niin homma toimisi ihan kuten maantielläkin. Silloin kävelijä näkisi vastaan tulevan pyöräilijän ja molemmat osaisivat antaa tilaa toisilleen. Nyt kävellään ja ajellaan miten sattuu, jopa keskellä väylää ja sitten taivastellaan kun pyöräilijä meinasi ajaa päälle kun joutuu ohittamaan kapean reunan kautta. Utran saari on patikkapolku jossa pyöräily on kielletty, nyt puhe oli lähinnä kaupunkikeskustasta, siellähän ne ongelmat tuntuu olevan.
Tämä on vähän samanlaista kuin se että saako hiihtoladulla kävellä ?
Kysehän on vain tuon väylän määrittelystä. Yhdellä liikennemerkkivaihdoksella jalkakäytävä muuttuu kevyenliikenteenväyläksi ja kevytliikenne sujuvammaksi.
Kyllä minun mielestäni kevytliikenteen pahin ja polttavin ongelma ovat sukkahousumiehet.
Kyllä. Seuraavaksi pahin on kakki pylpyrässä....
Ei tarvii määritellä, missä sulla polttelee.