Mielestäni koen voimakasta yhteyttä yhteen tyyppiin ja ollaan oltu paljonkin tekemisissä. Koen, että hän on jotenkin läsnä ja on jokin side meidän välillä. Mutta hän on hyvin varovainen ja mietin ehkä hän ei koe samalla tavalla.
Onko teillä ollut vastaavia kokemuksia. Siitä että olette vaikka aina tunteneet tuon toisen ihmisen ja myös lämpöä ja rakkautta. Jäin kuitenkin miettimään että voisko mielikuvitus vain huijata mua. Että toivon vain liikaa. Mutta nää tuntemukset on niin toisenlaisia kuin koskaan kenenkään kanssa. Jotain sellaista kun vaisto tai intuitio ohjaa ja jokin kokemus kokonaisvaltaisesta rakkaudesta vain kasvaa. Mutta saattaa olla, et tää on vain aivokemiaa, kun en tiedä. Ehkä toiveajattelu lähtee vähän lapasesta. Välillä sit mietin melkein itsaria jos toi toinen ei kuitenkaan tajuu mitään mistään. Kauheeta nää tunteet. Auttakee vähän.
Onko teillä ollut vastaavia kokemuksia. Siitä että olette vaikka aina tunteneet tuon toisen ihmisen ja myös lämpöä ja rakkautta. Jäin kuitenkin miettimään että voisko mielikuvitus vain huijata mua. Että toivon vain liikaa. Mutta nää tuntemukset on niin toisenlaisia kuin koskaan kenenkään kanssa. Jotain sellaista kun vaisto tai intuitio ohjaa ja jokin kokemus kokonaisvaltaisesta rakkaudesta vain kasvaa. Mutta saattaa olla, et tää on vain aivokemiaa, kun en tiedä. Ehkä toiveajattelu lähtee vähän lapasesta. Välillä sit mietin melkein itsaria jos toi toinen ei kuitenkaan tajuu mitään mistään. Kauheeta nää tunteet. Auttakee vähän.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Olen kokenut samaa. En ehdi kirjoittaa enempää..
Suurin osa tuollaisista tunteista on varmaankin puhtaasti sun kuvitelmaa. Tuntenut itse samoin montaakin kohtaan, puhunut siitä ja selvisi, ettei toinen ollut huomannut mitään. Valitan. Saahan siitä virtaa ja rohkeutta itselleen, mut ei välttämättä johda mihinkään.
Ehkä jostain ihastumisesta johtuvaa, etsii jotain tunnesidettä toiseen henkilöön, varsinkin alkuvaiheessa. Yks tuttu kokenut samoja tuntemuksia jokaisen tyypin kans, jota tapaili, ett on niinkuin olisi aina tuntenut kyseisen miehen jne,,,. Ehkä aivoissa joku kemiallinen reaktio, kun hänkin on lyhyellä ajalla ollut monen kans ja aina on kertonut samoista tuntemuksista. Kun aikaa kuluu, se näyttää, onko se vaan alkuhuumaa, toiveajattelua.
Jos kummatkin kokee niIn, niin se on sitä parasta elämässä. Jos ei niin ihminen kokee tuskaa. Siksi tunteet on arpapeliä. Joko voitat tai joudut tunteittesi vankilaan. Siksi loppujen lopuksi on parasta olla yksin. Silloin on vapaa. Mutta jää kyllä paitsi sitä ihanaa onnea jota syvä aito ja molemminpuolinen rakkaus tuo. Mutta se on harvinaista. Eikä kestä loputtomasti sekään.
Trollit yrittää manipulointi, ei kuulkaa onnista, menkää saunan taa provoilemaan!
kuolema korjaa meidät kuitenkin :) pidä vaan siis tieto sisälläsi. älä kerro ja elä sen tuskasi kanssa tosin nopeampi tuska ja kuolema se on jos toinen vastaa kieltävästi.
mutta pääset ainakin tuskasta
miksi te ette puhu suoraan tunteista kerran se vain kirpaisee tai vie valoon
rakkauden valoon :)
Ystävyydessä on toiminut. Sielunystävä, meillä ei liity seksuaalisuuteen. Koin jotain semmoistakin ja en halua kokea uudelleen.
Ota koira, koska se vastaa aina myönteisesti tunteisiin. Olen huomannut, että koiran kanssa saa kokea iloa. Ihminen on kompleksikimppu, joka nyt ei vaan pysty suoraan kokemiseen, vaan aiheuttaa tuskaa ja murhetta.
Ei pidä paikkaansa. Koiratkin sairastuu ja niilläkin voi olla huonot aikansa. Koiran kanssa pitää kestää myös huonot ajat. Koira on elävä olento.
Koirat elää vähän yli 10v. Isot rodut vähemmän. Suru on suuri sen siirtyessä paremmille riistamaille 😪
Totta, enemmän olen koiraani surrut, kun koskaan kenenkään ihmisen kuolemaa. Koira tulee niin läheiseksi. Se kun ei arvostele ihmistä. Vaan kiintymys on läheistä ja aitoa. Vieläkin lähes päivittäin on edesmennyt koira mielessä.
Oletteko vieläkin tekemisissä?
Ei olla moneen vuoteen oltu missään tekemisissä ja mitään erikoista tunnetta ei ole ollut hänen kanssaan ihan samaa kuin muidenkin kanssa 🤣🤣🤣🤣🤔🙄 läheisiä välejä milloin missäkin tilanteessa ja vaatetuksen kera 🥱🥱
🤭🤭🤭🤭 Niinpä 🤭🤭🤭🤭🤭 edes sivusta en voinut olla nauramatta niin hölmölle idealle
Joo, mutta en oikein uskalla tavata enää. Kun näkeminen käynnistää tunteet niin pintaan. Että olen sitten aivan onneton kuukausia. Parempi kun ei näe. Siitä huolimatta koen tuon ihmisen koko ajan. En ymmärrä mistä se johtuu. Näin en ole koskaan kokenut aikaisemmissa ihmissuhteissa. Jotain sellaista ikuista outoa yhteyttä vailla aikaa ja paikkaa.
Oletteko useinkin tapailleet? Mihin kirjaimeen hänen etunimensä päättyy? Minulla hänen nimensä päättyy a-kirjaimeen.
Koen samankaltaista jatkuvasti. Seksuaalisin ja romanttisin tuntein höystettynä. Tuo ikuinen yhteys vailla aikaa ja paikkaa on kuitenkin se pohjimmaisin juttu tässä.
Ihmistä on kuitenkin paljon ihanampi rakastaa. Voimakasta yhteyttä ei ole välillänne, jos se tuntuu samalle monen kanssa.
Koirat ovat kivoja mutta ei sovi kaikille.
Moni ei jaksa huolehtia koirasta kuten pitäisi.
Mulla taas on sellainen olo että en oikein tunne yhteyttä kehenkään. Tai kukaan ei ymmärrä minua. Olen koko ajan jotenkin turvaton ja yksinäinen vaikka ihmisiä ympärillä.
Yhteyden kokeminen on parasta elämässä. Sen ei tartte olla rakkautta. Ystävyys kestää kauemmin. Se että on oma itsensä ja voi olla sitä vapaasti. Jos vain saa olla oma itsensä elämässä se jo on paljon se. Jos voi nauraa ja iloita jonkun kanssa niin ollaan jo voiton puolella.
Sepä hienoa. Käännä nyt vielä vähän veistä haavassa. Kait minä sen tiedän ei tämä aina ole ollut näin. Mutta loppu elämän tulee olemaan.
Mulla ei tuollaista yhteyttä ole ollut, eikä ystäviäkään. Ikinä en ole yhdellekään tutuistani kelvannut omana itsenäni, he lähinnä kehuneet mulle miten muiden kans on ollut hauskaa, itseni olen kokenut lähinnä pakkopullaksi heille, kutsuttu johonkin ja osoitettu ett muut paikalla olleet ovat niitä tärkeämpiä ihmisiä heille. Ehkä kaikille ei olekaan tarkoitettu kaikkea, aina ollut ulkopuolinen, vähän liikaa joka paikassa, aina väärään aikaan väärässä paikassa.
Voisin olla ystäväsi. Mutta en usko että ystävyyteni kelpaa. Se on kiinni päätöksestä. Ja siitä jos se tuo jotain iloa . Mutta normaalisti ihmiset vaatii jotain muuta. Pelkkä ystävyys ei kelpaa. Joten mielummin ihmiset on surullisia.
Älä saarnaa toiselle noin tuollaiseen kommenttiin, empatiaa hei.
On minulla ystäviä on minulla puoliso on ihmisiä ympärillä. Ei kuitenkaan sellaista yhteyttä mistä puhut. Ei se ole niin yksinkertaista. En koe että monikaan ymmärtää minua. Eikä ystävyys ole päätös sitä joko on tai ei.
Sinulla on tylsiä kavereita. Ei oo pakko olla heidän kanssa jos asenteet on tollasia. Jeesaisin jos tuntisin. Pakottasin sut tutustumaan kivempiin ihmsiin. Äh, pitää koittaa nähdä vaivaa tehdä omasta elämästä sellanen paikka, et siinä on edes vähän hyvä olla.
Miten niin tylsiä? Ei niiden asenteissa ole mitään vikaa. Kait ne nyt ovat tylsiä kun ei ehditä nähdä. Osan kanssa nähnyt 5 vuotta sitten joidenkin kohdalla pitempään. Kyllä viestejä laitetaan. On yksi ystävä jota näen enemmän asutaan sen verran lähellä. Ei tämmöisessä elämän tilanteessa ystävyys suhteet ole pää asia se pitää ymmärtää. Moni muu asia menee ikävä kyllä edelle. Tällä hetkellä minun oma vointi on aikalailla yhdentekevää kunhan velvollisuudet hoituu. Se kuuluu elämään. Sitten kuollaan. Hyvää yötä.
Tajuan kyllä. Ihminen voi olla yksin vaikka olisi kuinka paljon ihmisiä. Mutta se jos voi oikeasti jakaa tunnetasolla elämää onkin harvinaista. Tsemppii.
Ehkä, en tiie.
Ohhohhoo no nyt tunnistin. Sivusta.
Musta toi itsari-läppä meni vähän yli ja enemmänkin. Että en ehkä koe yhteyttä ihmiseen, joka ajattelisi noin hullusti/lapsellisesti. miten itse ajattelet näin jälkeenpäin muotoilua, ap?
Ethän sinä voi noin päättää, että en tunnekaan siihen yhteyttä kun se onkin sellainen tai tällainen. Ainakin itse ajattelen, että tuollainen yhteys on eri asia kuin päätös "tuo näyttää hyvältä, voisin yrittää sitä". Tai niin minä koen aloittajan tekstin, että se yhteys on enemmän kuin sinun ehtosi toiselle. En ole ap, kirjoitan miten itse koen tuon tekstin ja ainutlaatuisen yhteyden johonkin ihmiseen. Se ei ole parinhakua samassa mielessä kuin sinun tekstisi, jossa ensimmäinen huono ajatus toisesta katkaisee yhteyden. Olet ihan eri maailmasta kuin ap - luulen.
Turha nikotella, tää on yksi ajatus vain. Tarkoitin että ap ei ole ilmi en ajatuksissani. Ap on ehkä 20-32-vuotias
Ap on jonkin verran yli 40v mies, esiintyy täällä naisena! Käyttää monia eri Palsta hahmoja, jos et tiedä, kirjoituksista tunnistat. Puhuu kotikielenään venäjää, oikolukee ne suomeksi, siis suomentaa, osaa varmaan paljon suomeakin!
On jollain tavalla vastaavaa, mutta en tiedä enää onko se oikeasti kahdensuuntaista.
Jollain käsittämättömällä tavalla tiesin koko koronan ajan, että hän on ikäänkuin tallessa ja olemassa minulle (en osaa sitä tähän hätään paremmin selittää ja samalla ympäripyöreästi) .. ja sain siitä pienen todisteenkin. Mutta ei näistä tunnejutuista tiedä totuutta ilman avointa keskustelua. Sitä ei koskaan käyty hänen kanssaan vaikka varmasti tunteeni huomasi.
Ajattelen samalla tavalla. Mutta en tiedä itsekään enää oikeasti, onko se kahdensuuntaista. Koronan selvisin myös juuri noilla sanoilla. Koin että hän on olemassa. En tiedä. Miten tästä eteenpäin.
Pitäisi ottaa selvää oikeasti sen toisen tunteista, että onko niitä vai ei. Itse haluaisin tehdä niin. En tiedä vielä miten se onnistuu. Tunne on kuitenkin niin aito ja outokin, että ei sitä voi roskiinkaan heittää tietämättä totuutta.
Itselle vastasit muka miehen puolesta!
Joku nainenko muka?
En vastannut itselleni enkä tiennyt onko aloittaja nainen vai mies. Enkä olettanut aloittajan olevan se jota minä kaipaan. Kirjoitin omista tunteistani, en siten, että olisin aloittajalle se yhteys. Olen nainen. Tuo kommentti ei ollut yhdenkään miehen puolesta vaan naiselta naisena. Enkä kirjoittanut kaivatulleni vaan juttelin jonkun ventovieraan ihmisen kanssa tuntemuksistani . Että haloo vaan sinne!
Voisitko sinä antaa muiden keskustella täällä ilman harhojasi?
Äh, siis ei tuo ollutkaan se minun kommentti johon sinä vänkäät ja vikiset , tuossa aloittaja vastasi minulle kommentoijalle. 23:19 kommentti oli naiselta eikä ollut tarkoitus kirjoittaa niin, että aloittaja on se minun kaivattuni. Puhuin hänestä, kaivatustani, en hänelle.
23:19 kommentti oli naiselta mutta ei aloittajalta. Tuo harhainen vaan tykkää sotkea näitä. Sen mielestä kaikki täällä vastailee itselleen. Johtunee varman siitä, kun hänen kanssa ei kukaan juttele täällä. Ei kukaan halua kuspäitten kanssa jutella vapaa-ajallaan.
;)
Kyllä se on vaan kiva olla rakastunut. Saa tunteilla edes yksin ittekseen. Saa potea sydänsurua edes. Ei se mitään jos toinen ei välitä. Pahinta olis jos ei tuntis mitään. Vähän jaksaa naurattaa se, miten ihminen voikin kokea tälläistä tuskaa. Ei se tyyppi ole niin kummallinen että edes kannattas . Mutta ei tässä voi tunteilleen mitään. On vaan niin ikävä. Sietämätöntä. Ei kukaan tajuu et joku voi olla umpirakastunut näin kauan. En tajuu itekään.
No voi hellantuutelis tentään, jos toinen ei tiedä, ett olet nii lakastunut!
Kyllä hän tietää mutta jostain syystä pelkää rakastaa. Olisin iloinen jos hän sanoisi hellantuutelis. Sinun sanomanasi se ei oo niin kliffaa. Et pysty ymmärtämään mitä tunteista johtuva kärsimys on. Silti parempaa kun ei mitään. Joten vastauksen sävy ei haittaa.
Ehkä hänellä ei ole mahdollisuutta olla sulle tota vielä? Kun ette ole yhteydessä :D
Se, että saatan olla rakastunut omaan kuvitelmaani hänestä on ainoa asia, joka voi vapauttaa tästä tunteitten vankilasta. Ehkä hän ei ole sellainen kun kuvittelen tai toivon hänen olevan. Hän ei kykene avoimeen rakastavaan läheisyyteen. Muuten olisimme yhdessä. Osa ihmisistä ei halua jakaa elämäänsä. Sekin vaatii paljon. Mutta ainakin saan ihmetellä omaa totaalista pitkään kestänyttä hullaantumista. Jos asian voi näin määritellä. Mutta saan kuitenkin rakastaa häntä vapaasti. Se kestää aikansa. Mutta typerää on hukata kärsimiseen aikaansa. Mutta minkäs teet.
Kykenen
Kyllä toisen tykkäämisen tai rakastamisen voi tuntea ja vaistota näkemättä ihmistä. Niinhän sitä vaistoaa kavereistakin missä mennään. Mutta sitä en ymmärrä, et ensin tykätään ja rakastetaan. Mutta seuraavassa hetkessä unohdetaan koko juttu. Ite oon sellainen et kun alan rakastamaan en pysty sitä lopettamaan . Se on niin kokonaisvaltainen tunne. Elämää suurempi asia. Vaikea selittää jos ei ole itse kokenut. Asia jonka vuoksi kannattaa elää tai joskus ehkä kuolla. Niin kaikenkattavaa se on.