Ujoudesta olen oppinutkin jotakin ja asennetta on saanut sitten muutettua:
-Ei tarvitse sietää epämiellyttävää seuraa, jota voi aina välttää ujoudella, kukaan ei odota seurallisuutta
-Toiset eivät niin helposti puutu henkilökohtaisuuksiin, eikä itsekään tarvitse puuttua..
-Ujous on aika turvallista ja anonyymia..
-Ujona voi välttää monia riitoja ja konflikteja..
-On enemmän aikaa yksinäisyydestä ja omasta tekemisestä nauttimiseen..
-Välttää helpommin huonoja ihmissuhteita..
-Tunnistaa herkästi ihmisten luonnetta..
-Itse ei joudu helposti vedetyksi mukaan epämääräisyyksiin
-Saa säilytettyä yksityisyytensä
-Ei tarvitse sietää epämiellyttävää seuraa, jota voi aina välttää ujoudella, kukaan ei odota seurallisuutta
-Toiset eivät niin helposti puutu henkilökohtaisuuksiin, eikä itsekään tarvitse puuttua..
-Ujous on aika turvallista ja anonyymia..
-Ujona voi välttää monia riitoja ja konflikteja..
-On enemmän aikaa yksinäisyydestä ja omasta tekemisestä nauttimiseen..
-Välttää helpommin huonoja ihmissuhteita..
-Tunnistaa herkästi ihmisten luonnetta..
-Itse ei joudu helposti vedetyksi mukaan epämääräisyyksiin
-Saa säilytettyä yksityisyytensä
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tikrulla oli hyviä pointteja. Olen itsekin pyrkinyt pohtimaan ujouden HYVIÄ puolia, silloin on helpompi hyväksyä se, että on ujo.
-ujo ottaa huomioon toiset ihmiset
-ujo nauttii pienistä asioista: luonnosta, hiljaisuudesta, musiikista (ainakin minä)
-ujo osaa olla yksinkin
-ujoista tykätään! :-)
-ujo pohtii asioita, eikä ryntää suin päin loukkaamaan muita tai kailottamaan omaa paremmuttaan
-ujot on ihania
-ujo nauttii pienistä asioista: luonnosta, hiljaisuudesta, musiikista (ainakin minä)
-ujo osaa olla yksinkin
Nuo sopii itseeni täydellisesti. Pidän hiljaisuudesta, luonnosta (välillä tulee käveltyä metsässä yksin, koska siellä on niin rauhallista ja paljon nähtävää). Musiikkiakin tulee kuunneltua (rauhallista poppia/rockkia).
Yksinkin on välillä kivempi olla, kuin olla menossa kokoajan johonkin.
http://www.nakokulma.net/keskustelu/index.php?topic=2428.0
Yleensä ujous koetaan haitaksi, elämän laatua rajoittavaksi tekijäksi. Ero onkin siinä, toimiiko siitä huolimatta, että on ujo vai vetäytyykö piiloon kainostelemaan. Tietty jokin määrä arkuutta on hyväksi, mutta ujoudesta kärsivän henkilön tulisi pelokkuuden myöntämisen lisäksi pyrkiä siitä pois. En tosiaan tunne ketään, joka nimenomaa rakastaa olla ujo. Ujous on aika usein sama asia kuin kiltteys, joka puolestaan on merkki siitä, että ei itse hallitse elämäänsä. Mukava ihminen on tietenkin eri asia.
Ok, tossa ujouden hyvät puolet -listalla oli joitakin hyviä pointteja, mutta yhtä hyvin ekstrovertti nauttii noista samoista asioista esim. hiljaisuudesta ja luonnosta, sillä ei kukaan ole kaiken aikaa seurassa.