Suurkuntaliitoksen leveät hartiat eivät olekaan jaksaneet kantaa

Arvatenkin jo silloin, näin siinä kävi, kun laajennettiin toimintaympäristöä.
Kaikki maksaa siihen huono vedota, tärkeintä on ihmisten pääsy hoitoon ja lääkäriin kun tarvetta tuntuu olevan, nyt ei ei toimi kuin hankalasti suurkunnat.

Jonot ovat pidentyneet aika paljon.
“Leveämmät hartiat” on ilmaus, jolla sote-uudistuksenkin yhteydessä on perusteltu uusia hyvinvointialueita.
Uudistus on mullistava, silä jokainen noin 300 kunnasta on perinteisesti järjestänyt omat perustason terveyspalvelunsa. Moni pikkukunta on kamppaillut tehtävänsä täyttämisessä: väestö vanhenee, palveluita rahoittavat veronmaksajat pakenevat kasvukeskuksiin, lääkäreitä on vaikea saada.
Ongelman ratkaisemiseksi on toistakymmentä vuotta synnytetty sote-uudistusta, jossa kunnat eivät jäisi yksin puskemaan palveluita asukkaille.
Tammikuun aluevaaleissa valitaan edustajat aluevaltuustoihin, jotka päättävät, miten sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään.

Meillä on reilu 300 kuntaa, eikä nyt tarkoituskaan että jokaisessa kunnassa olisi lääkäri.
Kunnallisalan Kehittämissäätiön kysely ennakoi alhaista äänestysprosenttia pika-aikataululla pidettäviin aluevaaleihin. Ihmiset eivät tunnu ainakaan vielä tietävän, mistä äänestetään. Saattaa jäädä äänestysvilkkaus pieneksi.
– Halu säilyttää oman alueen palvelut saattaa kylläkin nostaa halukkuutta äänestää, varsinkin maaseudulla.
Nämä on nyt räätälöity keskustan pussiin aluevaalit -luulisin näin, ainoita puolueita joka hoitaa kokomaan asioita.