Olen seurustellut poikaystäväni kanssa vuoden päivät, päätimme luopua kondomista joten aloitin e-pillerit. Sitä ennen poikakaverini kävi tautitesteissä, negatiivisia kaikki. Itselleni hän oli ensimmäinen seksikumppani, siispä testejä minun osaltani ei tarvittu.
Pari kuukautta... Ja minuun iski sukupuoliherpes. Oletin, että tautitestit tarkoittavat automaattisesti kaikkien tautien testaamista, mutta nyt sitten selvisikin että kondylooma ja herpes testataan vain jos epäillään tartuntaa. Mitään herpesoireita poikaystävälläni ei tietenkään koskaan ole ollut, itse olen oireillut sitäkin useammin. Tuntuu, että jos tämä suhde joskus päättyy, loppuu seksielämäni siihen.
Oli mulla vähän kysyttävääkin. Miten te muut herpesihmiset olette taudin kanssa pärjänneet? Kun olette aloittaneet uuden suhteen, miten vastapuoli on suhtautunut kun olette kertoneet taudista? Ja onko tapauksia, joissa genitaalialueen herpes on levinnyt suuhun oireettoman jakson aikana? Poikaystäväni haluaa antaa minulle yhä suuseksiä silloin kun tauti ei oireile, se on hänen oma valintansa. Ajattelin aloittaa estolääkityksen, sillä parin viikon välinen taudin uusiminen alkaa kyllästyttää ja masentaa. Kai se on vaan pakko tämän kanssa oppia elämään... *huokaus*
Pari kuukautta... Ja minuun iski sukupuoliherpes. Oletin, että tautitestit tarkoittavat automaattisesti kaikkien tautien testaamista, mutta nyt sitten selvisikin että kondylooma ja herpes testataan vain jos epäillään tartuntaa. Mitään herpesoireita poikaystävälläni ei tietenkään koskaan ole ollut, itse olen oireillut sitäkin useammin. Tuntuu, että jos tämä suhde joskus päättyy, loppuu seksielämäni siihen.
Oli mulla vähän kysyttävääkin. Miten te muut herpesihmiset olette taudin kanssa pärjänneet? Kun olette aloittaneet uuden suhteen, miten vastapuoli on suhtautunut kun olette kertoneet taudista? Ja onko tapauksia, joissa genitaalialueen herpes on levinnyt suuhun oireettoman jakson aikana? Poikaystäväni haluaa antaa minulle yhä suuseksiä silloin kun tauti ei oireile, se on hänen oma valintansa. Ajattelin aloittaa estolääkityksen, sillä parin viikon välinen taudin uusiminen alkaa kyllästyttää ja masentaa. Kai se on vaan pakko tämän kanssa oppia elämään... *huokaus*
Vastaukset 18
Vanhimmat
heips!
Hiukan kokemuksia, itse olen pärjännyt hyvin taudin kanssa. Alussa reaktio oli toki samanlainen kuin sinulla, vatvoin ja pelkäsin tautia ja tulevaisuutta ihmissuhteitteni kannalta. Asiasta luettuani rauhoutuin kuitenkin heti. Herpeshän on todella monella henkilöllä, harvalla se vain oireilee usein ja nehän siitä täällä valittavatkin keillä se valitettavasti oireilee useammin. Itselläni se tuli ensimmäisellä kerralla rajuna ja sen jälkeen ainoastaan kerran yhteänä rakkulana. En ole kertonut taudistani kumppaneilleni, mutta eipä ole tauti tarttunut, tosin olen toki seurannut onko minulla itselläni rakkuloita ja usein kun olen aikonut kertoa on kumppani maininnut että hänellä on mahdollisesti herpes... näin se on nykyään niillä jotka seksistä haluavat nauttia, eihän kondomia vakisuhteessa kukaan halua ikuisuuden käyttää ja herpes on niin yleinen, ettei sen takia kannata pelkäjä tulevaisuutta... Erittäin inhottava alussa, mahdollisesti, myös oireettomana voi olla tarttunut, mutta henkilöstä riippuen, useimmilla erittäin harmiton!!!
Mistä tiedät, ettei ole tarttunu???
Mikäs oraakkeli sä olet?
Mä ainakin olen sen saanu joltakin, en vaan tiedä keneltä...
ole kertonut taudista kumppaneillesi? !!!
Eli tartutat ja levität sitä tarkoituksella; sikamaista käytöstä, mielestäni.
Itse sain herpeksen 11v. kestäneestä vakisuhteesta...hieman olen katkera. Varsinkin kun nyt uusi suhde kärsii taudistani(kondomin käyttö, ei suuseksiä).
Kai nyt jumalauta olet tietoinen että herpes tarttuu oireettomanakin?
Hieman vastuuntuntoa kanssaihmisistä, kiitos.
Tauti, jonka mahdollisesti heihin tietoisesti tartutat, seuraa heitä loppuelämänsä!
Herpes on monella tavalla ikävä vaiva. Sain herpeksen exältäni, joka sai sen yhteiselämämme aikana jostain, mistä lie saanutkin. Nyt pitäisi aloitella uutta elämää, mutta välillä tuntuu siltä että paras olisi suosiolla pysytellä yksin. Tein tosi pahan virheen asian suhteen. Viime syksynä alkoi suhde enkä kertonut taudista, vaikka mies kysyi onko jotain ongelmia. Muutama päivä meni omantunnontuskissa ja sitten kerroin. Mutta luottamus oli mennyt eikä suhteesta tullut mitään. Nyt olen päättänyt kertoa asiasta heti jos joskus vielä tapaan kiinnostavan miehen. Jos mies ei halua sukupuolitaudista kärsivää naista, niin sitten en voi mitään. Mutta on se vaan kiva aloitella uutta suhdetta täräyttämällä heti että mulla on sitten muuten herpes! Siinä on miehellä nieleskelmistä ja luulisin että moni ajattelee että on niitä terveitäkin naisia.
Minulla herpes tuli ensimmäisen kerran vuonna 200, ja sen jälkeen on oireillut noin 1 x vuodessa (aina ei niinkään usein). Joten minua herpes ei ole vaivannut kuin alussa. Olin todella masentunut ja huolissani, että miten tästä eteenpäin.
Nyt olen seurustellut vajaan vuoden miehen kanssa. Kerroin herpeksestä hänelle suhteemme alussa. Hän otti asian todella hyvin vastaan ja kertoi, ettei herpes ole maailman loppu. Välillä käytämme kondomia, välillä emme ja mieheen ei ole tartuntaa tullut. Ihanampaa miestä en voisi saada.
Mutta olen sitä mieltä, että asiasta kannattaa kertoa kumppanille suhteen alussa. Kumppani saa itse päättää, onko kumppanuus tärkeämpää kuin herpes.
siis vuonna 2000.
Kyllä sen herpeksen kanssa pärjää,mutta kannattaa
kertoa kumppanille koska se voi tarttua oireettomanakin. Siinä olis sitten selittämistä...
Kiitos vastauksista! Ei mulla tässä taudissa pahinta ole olleet fyysiset oireet, vaan se häpeä mitä tunnen tämän takia ja tieto tän lopullisuudesta. Johtuneeko suht nuoresta iästäni, mutta en viitsi kertoa tästä kenellekkään ja tuntuu että olen ihan yksin asian kanssa. Ehkä olen myös alitajuisesti hieman katkera, sillä jotkut ihmiset paneskelevat ympäriinsä ilman kumia, eivätkä koskaan saa mitään tautia.
Poikaystävälleni en ole pahaa mieltäni hirveästi viitsinyt näyttää, ei tilanne ollut kiva sillekkään kun vahingossa mut tartutti.
Minä sain herpeksen nykyiseltä miesystävältäni.
Hän on oireeton taudinkantaja. Herpes on ollut minulla nyt 4 vuotta ja viimeiset kaksi vuotta oireettomana. Valkosipulilla sain sen kuriin.
Ei tullut mieleenkään syyttää miestäni, kävimme myös molemmat testeissä. Jos herpes ei oireile niin ei sitä myös testata ja mies luuli olevansa "puhdas". Maailmassa on pahempiakin asioita kuin herpes. Meillä seksi (myös suuseksi) sujuu niinkuin ennen herpeksen puhkeamista.
kerrotko miten sait valkosipulilla kuriin? Please.
Itsellä oireilee n. 1 krt/v.
Sinulle joka kyselit valkosipulista. Käytin kiinalaista valkosipulia, joka on vahvempaa kuin tavallinen. Tarvitset n. 2 dl vettä johon murskaat valkosipulin, anna vähän aikaa olla vedessä. Siivilöi sipulimössö pois ja pumpulin avustuksella huuhtele emätin valkosipulivedellä aina kun herpesoireita ilmaantuu (toimii myös hiivatulehdukseen). Anna vaikuttaa muutama minuutti ja sen jälkeen huuhtele. Valkosipulimehu säilyy n. 3 päivää jääkaapissa. Käytin sitä aamuisin ja iltaisin. Itse jouduin neljä kertaa tätä konstia käyttämään ja aina herpeksen esiintymisalue pieneni ja nyt se ei ole kahteen vuoteen oireillut. Toivottavasti auttaa myös sinulla.
Itsellä kävi 4 vuotta sitten kutakuinkin samalla lailla. Testeissä käynyt jätkäkaveri tartutti herpeksen muhun 2 kk kondomista luopumisen jälkeen. Ensimmäiset 2 viikkoa oli silkkaa kidutusta, kunnes sain kunnon puudutusaineet ja kolmiolääkkeet.
Seuraavat kolmisen kuukautta oli asteen verran kuumetta ja heikotti niin, ettei tahtonut pysyä hereillä ja pystyssä. Tuona aikana tapasin miehen, jonka kanssa ystävystyin. Kerroin hänelle tilanteeni ja aiemman suhteeni kariuduttua seksin puutteeseen (ei siis muutenkaan kovin vankalla pohjalla) aloin seurustella hänen kanssaan.
Nyt on takana 3,5 vuotta yhteistä taivalta, josta 2,5 vuotta kihloissa. Aluksi herpes aiheutti suhteessa paljoltikin päänvaivaa, kun tulehdus kesti 2 viikkoa, jonka jälkeen korkeintaan viikon tauko. Stressi alkoi kasaantua roimasti ja seksielämä kärsi. Vuoden kuluttua tartunnasta aloin kuitenkin syödä estolääkkeitä. Viime kesänä terveyskeskuslääkäri kieltäytyi kirjoittamasta reseptiä, halusi kokeilla tuleeko tulehdukset takaisin. Siihen meni 2 viikkoa. Nyt löysin YTHS:n gynen, joka lupasi kirjoitaa reseptejä niin kauan kuin itse haluan.
Kuulun siis siihen epäonnisten ryhmään, jotka kärsivät herpesoireista mahdollisesti koko elämänsä. Se täytyy vaan hyväksyä, vaikkeivät tieto "tautisuudesta" ja varsinkin lääkkeiden hinta, omavastuu n.95€/3kk, paljon mielialaa kohotakaan. En kuitenkaan onneksi ole tartuttanut miestäni, vaikka YTHS:n gyne tällaista "ratkaisua" ehdottikin!
Oma ratkaisuehdotukseni olisi painottaa yläasteen ja lukion valistuksessa sitä, ettei herpes todellakaan näy tavanomaisissa testeissä.
Minunkin mielestä täytyisi tosiaan seksivalistuksessa painottaa, ettei herpes (eikä myöskään kondylooma) tavallisissa testeissä näy. Itse en ainakaan muista kenenkään koskaan kertoneen sitä mulle. Kaikki seksivalistus mitä koulussa sain oli lähinnä HIV:llä pelottelua ja muistuttelua kondomin käytöstä.
Myös terveyskeskuksessa voisi huomauttaa sukupuolitautitesteissä käyneille ihmisille, että heillä yhä saattaa olla jompikumpi noista elinikäisistä virustaudeista. Nykyisellä systeemillä monet saavat tartunnan aivan turhaan! Toivon, ettei itselläni ole edessä tuollainen loputon estolääkityskierre kuten yhdellä kohtalotovereistani :(
Toivon totisesti ettet joudu tulehdus/estolääkityskierteeseen! Itselläni ollut kohta 5 vuotta - klassisesti tarttui "kondomin poisjääntivaiheessa".Suhde kariutui... Viisi vuotta täyttä vääntöä: Eka vuosi "vain"kerran kuukaudessa, seuraava 2-3 krt/kk. Aloitin estolääkityksen, syönyt lääkkeitä siitä asti (3v). Aluksi oli jopa 3 kk poissa, joskus myöhemmin 1 kk, muuten rakkuloita 2-5 krt/kk.
Lieneekö muita joilla estolääkitys ei auta?? Vähän lieventävät kylläkin, ja elän toivossa, joka alkaa hiipua.. MIKÄ auttais? Lääkärit kohauttelee harteitaan.
Taisin jäädä sinkuksi... Siitä lähtien ollut! Ei häpeältään/tulehduksiltaan kykene kai. Onneksi "lonely rider", mut pien apu ois kyl jo paikallaan!
Tietty toivon ettei kenelläkään ole samanlaista, mutta JOS, kertokaa kokemuksista...
... on nainen.
Olen aikaisemminkin tällä palstalla kertonut oman kokemukseni. Minulla on ollut herpes jo 13 vuotta ja tosi rajuna. Joka kuukausi monta suurta rakkulaa ja korkeintaan viikko niin, ettei oireita ole ollut. Nyt tammikuussa aloitin syömään sinkkiä ja b-vitamiinia - melko monta tablettia päivässä, eikä yhtään rakkulaa ole sen
jälkeen ilmaantunut. Tein myös alussa ns.valkosipulikäsitelyn, eli puristin valkosipulia ja liotin niitä piessä määrässä
oliiviöljyä ja tällä öljyllä sitten voitelin viikon ajan iltaisin alueet, joilla herpes esiintyi. En tiedä oliko sillä vaikutusta, mutta
pääasia, että nyt ei ole oireita ollut. Kokeilkaa!
Kuka se YTHS:n gyne oli (jos siis kävit töölössä)? Tarttis itsekin varata aika reseptin uusimiseksi kun olen jo käyttänyt sen ensimmäisen jonka sain sukupuolitautikliniikalta.
viimeinen viesti ennen omaasi on VIIDEN vuoden takaa?!!